Karanteenineulontaa

Heippa vaan. Tässä onkin taas tovi mennyt hiljaiseloa. Lapset ovat kotikoulussa ja -hoidossa, itse pitäisi töitä tehdä ja vielä vähän opiskellakin. Ei ole niin sanotusti vapaa-ajan ongelmia. En ole tehnyt yhtään tilkkutöitä. Jotenkin se ei nyt nappaa, vaikka yksi työ on puoliksi tikattukin toiseen kaikki tikkausta varten valmiina. Meidän ruokapöytää ei nyt vaan tässä välissä voi ottaa ompelukäyttöön... Sen pienen hetken mitä illalla ehtii jotain tehdä olen osittain käyttänyt neulomiseen. Rikoin karanteenisuosituksiakin sen verran, että kävin ihan lankakaupassa. Toki se alkaa pikkuhiljaa olla mielenterveyden kannalta välttämätön käynti.

Yhdet sukat sain neulottua jo aiemmin, mutta ne menivät niin nopeasti käyttöön, että ei edes kuvaa tullut otettua. Neulojan omalle lapselle kerrankin sukat, ja todella tarpeeseen. Tytölle neuloin hupullisen liivin, jossa on napit reunoissa. Ainakin toistaiseksi napit ovat ihan toimivat, mutta myöhemmin tuli mieleen, että olisivat ne tietysti feikitkin voineet olla. Jos eivät pysy muuten kiinni niin ompelen sitten napinlävet umpeen. Tässä kokeilin ekaa kertaa neuloa huppua, ja se onnistui tosi hyvin!

Yksinkertainen malli. Helmet lisäsin lopuksi hetken mielijohteesta. Kun yksi lähtee irti niin kaikki putoavat...

Palmikko on vain toisella puolella.

Seuraavaksi teksisi mieli neuloa jotain itselle, mutta pitäisi löytää inspiroiva malli ja oikean värinen lanka...

Jemeliorava

Jämälangoista tuli tehtyä tällä kertaa villatakki. Tumma harmaa ja vaaleansininen piti tätä varten ostaa, koska yksiväristen jämälankojen laari on lähes tyhjä. Edellissä postauksessa oli jo kokonaiskuva oravasta, mutta tässä on nyt se takki. Ekaa kertaa koitin tehdä neuleeseen taskun, ja se onnistui tosi hyvin. Pitihän oravan saaliille saada jemeli. Saa nähdä meneekö kissa- ja oravaneuleet vielä ensi talvena. Näyttää tämän talven osalta, että käyttöä ei juuri tule...

Oon jatkanut tiiviisti sukkien neulomista, koska näköjään elän myös vaihdantataloudessa. Juuri tänään huomasin, että aika monet sukat, jotka neuloin joululahjoiksi, jäi kokonaan kuvaamatta! Koitan muistaa jatkossa paremmin, koska suurin osa neuleistani on yksittäistuotoksia ilman mitään kaavoja. Jos keksii hyvän mallin niin kuvasta saa vähän apua, vaikkei varsinaisesti mitään kaavaa olekaan.

Seuraavan jämäprojektin elukka

Kun yhdelle tekee kissan niin toinen haluaa jotain myös. Tällä kertaa en halunnut tehdä kaivuria, vaan sain suostuteltua oravaan. Jotain hauskaa piti oheen keksiä, joten tässä ihan itse piirretty orava. Ekaa kertaa tein taskunkin neuleeseen! Neule on valmis, mutta ei vielä kuositeltu, joten sitä odotellessa tässä oravamaistiainen. Tähän jämäprojektiin piti jopa ostaa lankaa, koska olen onnistunut tuhoamaan varastoni lähes täysin yksivärisistä langoista. Tumma harmaa ja vaalean sininen tuli hankittua tätä varten. Laitan kuvan valmiista tuotoksesta jahka saan sen viimeisteltyä.

Kissaneule

Viimevuoden sukkamaratonilta jäi käteen aika paljon jämälankoja. Näin vuoden aluksi on hyvä vähän tehdä inventaariota, ja kenties pistää jämätkin käyttöön. Napsin kaapista yksiväriset jämät ja aloin pitkästä aikaa neuloa paitaa. Lapselle tosin, mutta paitaa kuitenkin. En suunnitellut mitään kohtaa projektista kovin tarkkaan. Väri vaihtui, kun edellinen loppui, ja kaikki ongelmat ratkottiin sitten kun niitä ilmaantui. Kokeilin myös neuloa intarsiakuvan, ja senkin heti pyöröneuleena... Tietenkin, miksi opetella jotain helpomman kautta... Syntyi raglanhihainen kissapaita. Voitte ihan itse päättää tuliko tästä hippikissa vai happokissa. Kissan yksityiskohdat ompelin päälle paidan valmistuttua. Sekoilin intarsian neulomisessa kissan ylemmän korvan ja kasvopuolen hoodeilla, mutta eipä sitä huomaa. Kuva on pinterestistä ja alareunan resoriin kokeilin neuloa helmineuletta väleihin. Siitä tuli ihan kiva yksityiskohta. Nyt sitten vaan toivotaan sitä talvea...

Ja koska yksi lapsista saa paidan, niin tiedän jo mitä teen seuraavaksi...

Jatkopalojen aika

Helmikuussa 2017 neuloin vanhimmalle lapselle villahousut. Lankana oli mahdollisimman monta jämäkerää 7 veljestä (ja muutama saman vahvuinen). Alla kuva alkuperäisistä (vähän oli parempi kamera näköjään käytössä silloin). Alunperin ajatus oli, että kun neuloo ylhäältä alas niin näitä voi sitten myöhemmin mukulan kasvaessa jatkaa. Ja niinhän siinä kävikin. Kolme talvea päästiin näillä, mutta nyt oli aika tehdä jatkopalat.

Jonkunmoisella käytöllä olleista housunpunteista oli hieman hidasta purkaa auki päättelykerrosta, mutta silmukka kerrallaan... Jatkoin ensin vähän (ja jopa päättelin), mutta kun rikkaruoho kokeili housuja niin päätin jatkaa vielä vähän enemmän. Josko näillä pidennetyillä versioilla mentäisiin taas pari talvea. Yläosa näyttää vielä sopivan suht hyvin, koska lapsi ei kasva paksuutta. Ainoastaan raajat venyvät n 10 cm vuodessa. Kohta nämä on polvista alaspäin joustinneuletta... Kiitän menneisyyden minääni hyvästä ja toimivasta ajatuksesta keväällä 2017! Keskimmäisellä lapsella on jo omat jatkohousut, mutta pienimmältä vielä puuttuu.

Kuusi lumimyrskyssä

Pussukkaompelukin on pikkuisen lähtenyt lapasesta. Kuusisukille tein kuusipussin. Kuusi lumimyrskyssä! Tietenkin näitä kankaita riitti tasan tähän pussukkaan... Koskaan ei tiedä mitä kangasta kannattaisi hamstrata enemmän. Mutta onneksi kankaita ja tilkkumalleja on paljon erilaisia, ei tämä viimeiseksi pussiksi jää. Seuraavat pussukat on jo jonossa ompelukoneella.

Kuusisukat ja vuoden tuotokset

Aloitin vuoden alussa kokoaikaisen työn (Huh! Siitäkin on kohta vuosi!). Kesäisin ei tee mieli neuloa, mutta muuten olen raahannut mukanani pientäkassia, jossa on neuleprojekti. Olen neulonut kahvitauoilla (koska en juo kahvia), kun odotan koulutaksia, illalla, aamulla, keskellä päivää kun on ollut hetki aikaa. Edistymistä on tapahtunut ihan mukavasti vuoden aikana. Pääasiassa neulon sukkia, koska niitä on helppo raahata mukana. Yksi saalikin on tullut neulottua, mutta se on odottanut viimeistelyä noin puoli vuotta. Viimeisin valmistunut pari on kuusisukat. Tämä on oma malli ja siitä piti ottaa muutama otto, mutta ihan kivat näistä tuli. Nämä on miesten kokoa ja mallinnettu ihan omassa jalassa. Siksi kärki näyttää oudolta kuvassa...

Ennen kuin ensimmäiset joululahjat lähtivät maailmalle oli pakko ottaa kuva. Sininen on näköjään kovin aliedustettu väri. Kävin jo ostamassa sinisen kerän. Ja myös punakirjavan. Ja toisen ruskea-oranssikirjavan. Joidenkin mielestä mulla saattaa olla ongelma. Mutta ainakin lämpimät varpaat.