Mä vaan ihan äkkiä teen, osa 3904

Pikkusolu on nyt ollu kokopäivä ja yökuivana hyvän aikaa. Vahinkoja toki sattuu, joskus useammin, joskus harvemmin. Vaikuttaa siltä, että mansikkakeitto pistää pissan tulemaan liukkaasti. Yhtenä päivänä tuli housuun parikin kertaa, vaikka muksu osaa yleensä jo viittilöidä apua potalle menemiseen. Jos lähdetään autolla liikkeelle niin aina käytetään ennen matkaa potalla. Meillä on myös autossa varapotta, jos pistäydytään jossain missä pottaa ei ole. Pikkusolu ei siis suostu vielä pytylle tekemään mitään, koska se vissiin jännittää siinä istumista niin että itku tulee. Tänäänkin taas käytettiin potalla joka välissä aina kun pysähdyttiin. Silti kävi tapaturma. Toista kertaa pissa tuli autossa housuun. Edellisellä kerralla jo suunnittelin ompelevani istuimeen imun. En sitä sillon tehny ja istuinkin oli toinen, mutta tänään taas istuinta siivotessa mietin josko se ois vaivan väärti.

Oli onneks muuten sellanen istuin, jossa joku suunnittelija oli miettiny miten kangasosat riisutaan pesuun. Ei tarvinnu vöitä irrotella ja pujotella kaiken maailman hankalat kolot ja kuminauhat ennen kun päällinen lähti irti. Helposti pois ja suihkuun. Kiitos suomalaisille suunnittelijoille (kaiketi). Meillä on siis klippanin istuin.

Tässä on istuin riisuttuna pehmusteesta.

Tässä täysin muotovalio istuinimu. Löysin sopivan palan pullia jonka ompelin pohjalle "vesieristeeksi". Muuten imuun on ronsikisti vapaalla kädellä saksittu 4x froteeta. Saumuri taas suorastaan hihkui innosta päästessään ompelemaan näin paksua kamaa. Frotee on mutkien kautta pelastettua tavaraa. Onneks taas olin hamstrannu varastoon. Mr. solu totes siinä mun saksiessa, että meillä on kyllä noita froteita joka lähtöön. Niin onkin, ja monta kertaa niitä on tarvittukin.

Tässä imu istuimessa. Tähän päälle tulee sitten se varsinainen istuinpehmuste, kunhan kuivuu. Ompelin tämän tarkotuksella niin, että se taittuu ylöspäin selkänojaa vasten istuimen perällä. Istuin on siihen suuntaan laskeva, joten sinne myös kaikki valuu. Yllättäen pehmuste oli märkä myös suhteellisen edestä, joten tein myös reisien alle ulottuvat lipareet. Ihan kaikkia koloja en saanu saumurilla ommeltua, mutta riittävästi, että rätti pysyy kasassa. Nyt jos vahinko käy niin ei tarvii muuta kun irrottaa istuimen pehmuste ja imu pesuun. Nyt piti roudata koko istuin pois autosta. Voishan tän periaatteessa laittaa pehmusteen päällekin, mutta ajattelin, että alla pysyis paremmin paikallaan. Jos laittas päälle niin ei kyllä haittais vaikka muksu ois pepusta kurasilla housuilla istuimessa istumassa...

Meillä on tähänkin asti ollu vanha pyyhe auton peräpenkillä osittain juuri tälläisten onnettomuuksien takia. Se onneks tälläkin kertaa imasi suurimman osan, ja auton penkki oli pinnasta vain juuri ja juuri kostea. Usein kyydissä olevat vieraat on luullu, että meillä on koira, kun jo ennen lapsia oli peitto tai pyyhe penkin suojana. Ei oo, eikä tuu, mutta penkki pysyy halvalla siistinä. Aina voi heittää minkä tahansa kassin ja turvakaukalon penkille eikä tarvii pelätä, että koko penkki on ihan likanen. Valkonen pyyhe penkillä on opettanu ainakin sen, että sitä todella tarvitaan.

Draamaa elämään

Meidän elämä on nykyään kovin dramaattista. Tai ehkä lähinnä pikkusolun elämä on dramaattista, itse on vähän enemmän katsojan roolissa... Välillä on jo niin paljon draamaa, että lipsahtaa tahattoman komiikan puolelle. Esimerkkejä traagisista tapauksista:

- ei mennä ulos (koska juuri sieltä tultiin ja on ruoka-aika)
- kenkiä ei saa ottaa pois jalasta (koska ollaan lähdössä)
- keittiön laatikoita ei saa avata/tyhjentää
- tiskikoneen tyhjennystä pitää odottaa
- likaisia astioita ei tyhjennetä tiskikoneesta
- ei saa mätkiä pikkuveljeä
- mummi lähtee kotiin
- pitää mennä nukkumaan
- pitäisi herätä
- ei saa räplätä ulko-oven kahvaa (jonka jo taisi hajottaa)
- ei saa työntää imuria pitkin huushollia ja sammuttaa sitä jatkuvasti (koska yritän imuroida)
- pitää mennä potalle (silloinkin kun 100 varmasti on hätä)
- ei saa ruoka-aikaan kolmatta palaa juustoa (koska kakka ei tule ulos)
- ei saa kuudetta lihapullaa
- laittaa lihapullan kokonaisena suuhun eikä saa pureskeltua (pitänee tehdä pienempiä pullia ens kerralla)
- ei saa haahuilla suojatiellä
- ei saa työntää lastenvaunuja (tielle)
- lähdetään kävelylle väärään suuntaan
- pitää istua pyörän päällä (haluaisi työntää pyörää, mutta se taas ei onnistu kun ketään ei ole ohjaamassa)
- ei pääse keinumaan tai nostetaan pois keinusta
- lähdetään pois leikkipuistosta

Tässä nyt mainitakseni muutamia... Näitähän riittää ja joka päivälle sattuu useampia. Ei ole helppoa pienen ihmisen elämä. Mut ei oo pienen ihmisen äidinkään elämä aina helppoa.

Omasta elämästä sen verran, että tähän mennessä oon saanu pihaistutukset aika hyvin kuosiin. Paketillinen kukkasipuleita on nyt piilotettu eri puolille pihaa ja mielenkiinnolla odotan, että mitä nousee ja koska. Toivottavasti jotain edes. Kasvimaalle istutin vasta tillit ja sipulit, muuten se vielä odottaa kasveja. Onneks sain pihahommia niin hyvin tehtyä, koska nyt ei taida olla ulos menemistä hetkeen. En oo syöny allergialääkkeitä, koska imetän, ja nyt on päällä aivan järkyttävät allergiaoireet. Koko päätä kutittaa sekä sisältä että ulkoa (korvien kutina on ehkä ärsyttävintä), silmät vuotaa ihan kun itkisin (en kuitenkaan itke, ainakaan koko aikaa), nenä on tukossa tai vuotaa solkenaan ja kurkkukin on karhea. Saatan joutua käväsemään apteekista hakemaan jotain helpotusta pikapuoliin, koska meidän kotitie on sumeana vihreästä siitepölystä. Tulis edes kunnon sade joka huuhtelis pölyt viemäreihin ja ojiin asti, eikä vaan tienpientareelle. Draamaa ja kärsimystä on siis ihmisen elämä, heh...

Härkä pavuksi

Kyllä on kasvuvoimaa tällä kaverilla! Eilen illalla pienen pieni vihreä laikku pilkotti mullan seasta. Nyt on tällänen "pikku"taimi. Tää on siis vihreä papu. Taitaa olla joku pensaspapujen jengiin kuuluva kaveri.

Tänään sain valmiiksi pari kuukautta resoreita odottaneen paidan. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan... Vähän on vielä iso meidän pojulle, mutta kohta se jo sopii kun poika kasvaa lähes edellä mainitun tahtia.

Ahkeruus on ilomme...

laiskuus intohimomme. Eilen ja tänään olen kyllä oikeasti ollut ahkera. Eilen sain käännettyä kasvimaan. Mr. solu autto kompostien kanssa ja taas saatiin kottikärryllinen hyvän oloista multaa maihin. Sielä on varmaan kaikki rikkaruohonsiemenet mukana viimevuodelta, mutta niin se kiertokulku vaan menee. Mä kannan niitä ruohoja taas tänäkin vuonna sit sinne kompostiin... Otin osan mullasta ruusuille, kun ne kai tykkäis kovasti kompostista. Nyt on siis kasveille peti valmiina odottamassa. Pitäis vaan vielä päättää millä sen maan täyttää ja missä järjestyksessä.

Tämän päivän ilouutinen on se, että yks mun papu itää! Vähänkö hienoa! Sain äitiltä uusiakin pavun siemeniä, mutta tää on jotenkin ekstra spesiaali, kun se on niistä viimevuotisista siemenistä. Nyt vaan tarvii pitää se hengissä. Mr. solu haluu maalle taas herneitä. Ehkä mä istutan herneet ja pavut maissien juurille niin ne hoitaa sit maissin typpilannotuksen samalla. Kesäkurpitsan siemenet on edelleen hakusessa. Mulle riittäis varmaan kaks kesäkurpitsaa. Kehäkukansiemenet on odottamassa. Pussi on ollu menossa ulos jo moneen kertaa, mut sitten on taas tarvittu käsiä muuhun kun istutushommaan ja ne odottaa edelleen.

Tänään leikkasin viimesetkin ruusut ja etupihan kuollut koristepihlajakin saatiin kaadettua. Leikkasin myös kuivat oksat pois marjapensaista, kun niitä oli muutama sinne jääny kevätharvennuksen jälkeen. Nyt ne on valmiina kesää varten. Ainakin osa kuukausimansikoista näyttää selvinneen talvesta ja ehkä paremminkin vielä viime syksyn hukutuksesta. Samoin idänunikot on jo hyvällä alulla. Valmiiks hävitty taistelu voikukkia vastaan on myös alotettu ja muutama astiallinen rikkaruohoja on jo saatu hengiltä. Pitäs kyllä edelleen kasvatella vaan niitä voikukkia ja rönsyleinikkejä niin ei tarttis jännittää, että itääkö joku vai ei... Iltasella pyöräytin vielä simat tulemaan. Huomenna tuleekin taas kylmä ja sitten ajattelin olla laiska.

Tässä vähän kukkaloistoa ulkoa.

Ja tää unohtu eilisestä postauksesta. Tää kannustaa mua urheilemaan ja elää hengessä (tai hengästymisessä) mukana...

Urheiluhullu

Tai ehkä vaan pelkkä hullu. Olin joskus joukkueurheilija ja satunnaisesti myös yksilöurheilija. Sitten sain lapsen ja joukkueurheilu lensi hyvin pitkälti ikkunasta ulos. Kävin kyllä vielä joissain reeneissä ja turnauksissa, mutta lapsen kanssa on vähän vaikea sitoutua reenaamaan tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Varsinkin kun puoliso on käytännössä ammattiurheilija ja iso osa vapaa-ajasta kuluu yksin lapsen kanssa, koska "iskä on reeneissä". Itse on aika vaikea reenata samaan aikaan. Olen miettinyt lopettamista, vaikka olen tainnut jo kyllä lopettaakin... Ei ole kiva käydä vaan sillon tällön hönäämässä, kun ei enää pääse siihen kuntoon ja taitotasoon johon periaatteessa olis rahkeita. Joukkueessa oli paljon kavereita, mutta kukaan muu ei tällä hetkellä ole samassa elämäntilanteessa (muilla ei oo vielä lapsia) niin tuntuu, etten oo enää ihan samoissa ympyröissä ajatuksenkaan tasolla. Myös ohjattu yksinurheilu jäi osittain ajanpuutteen takia. Yhden lapsen kanssa vielä jaksoin vaunulenkkejä kävellä jopa pari kertaa päivässä, mutta sekin on jäänyt nyt toisen lapsen saamisen jälkeen. Valitettavasti en ole geenimanipuloitu äiti, joten kädet ja jalat ei vaan riitä kaikkeen.

Molemmissa raskauksissa painoa tuli lisää 16-17 kiloa. Nyt, noin 5 kk toisen lapsen syntymästä olen taas suunnilleen samassa painossa kuin ennen lapsia. Ehkä kilo vielä "pudotettavaa", mutta toisaalta saa se jäädäkin, koska paino on pituuteen nähden aika alhainen. Uskon siihen, että keho löytää oman painonsa taas, kunhan muistaa kuunnella omaa kroppaansa. Syö kun on nälkä, juo kun on jano, nuku kun on väsy -tyyliin (joo, lasten kanssa noistakin voi joutua tinkimään, mutta kohtuus kaikessa). Sektion jälkeen olin 3 kk tekemättä oikeastaan mitään. Jotain lantionpohjan vahvistuksia silloin tällöin tuli tehtyä ja vähän kävelyä. Kun 3kk tuli täyteen loppui mahdollisuus käyttää sitä tekosyytä. Tars tehrä jottain...

Nyt 5 kk jälkeen olen tehnyt jotain. Ainakin yrittänyt. Välillä olen käynyt lenkillä. Mutta. Nyt pitäis vissiin löytää uus harrastus. Juttelin Mr. solun kanssa siitä, että ois kiva, jos ois sellanen harrastus, joka ei tuntuis rangaistukselta joka kerta. Mr. solu totes siihen, että "osta uudet reenivaatteet". Pitäis kai sit, ainakin vois näyttää paremmalta tai urheilullisemmalta. Oon ennenkin kokeillu tota juoksemista, mutta ei se kyllä oikein tunnu olevan mun juttu. Kintut ei tykkää ja maisema ei vaihdu. Hyviä puolia siinä on mm. että voi mennä koska vaan, voi lähteä kotiovelta, ei kestä kauaa saada itseään kuoleman partaalle, koska se käy kuin itsestään. Ehkä se tuntuu vähän vähemmän rangaistukselta, jos ja kun kunto vähän paranisi? Ei oo kyllä mitään muutosta ollu havaittavissa näinä parina kuukautena... Toki, en mä nyt ihan sika paljon oo juossukaan ennen näitä parempia kelejä. Voisko parempaa kuntoa ostaa jostain? Vähän käytettykin kelpais... Kaverin kanssa ollaan välillä käyty kävelyllä tai välillä vähän hölkkäiltykin, mutta kaveriin on aina myös oma säätönsä. Pyöräily olis muuten varmaan ihan ok, mutta siinä on aina vastatuuli (oon ajanut joskus ihan valtavan paljon pyörällä) ja pyörälenkkiin menee kauemmin aikaa, kun pitää ajaa joku tre-hki lenkki... Sitäpaitsi, mulla ei oo ollu pyörää enää vuosiin, kun joku pölli sen. Meni vissiin tarpeeseen.

Ja voe kikkelis kokkelis, menin sit kattomaan omaa sivuprofiilia peilistä tänään ilman paitaa. Ei oo kolmas vauva tulossa, vaikka siltä näyttääkin. Eihän tässä nyt vielä oo kauaa masuasukin poistumisesta, mutta ei tilanne taida parantua tekemättä mitään. Kaikesta kunnon kohotuksesta ja kiinteytyksestä tekee haastavaa myös se, että mulla ei tällä hetkellä ole juurikaan inspistä puskea itseäni mukavuusalueen ulkopuolelle. Eli, jos juoksu tuntuu pahalta niin sitten kävelen. Jos oikeasti olis harrastus josta tykkäis, niin varmaan motivaatiokin ois parempi. Pitääkö käydä hypnotisoijalla että alkais tykätä lenkkeilystä?

Jos ois parempi kunto niin vois päivisin jaksaa paremmin. Ei ehkä tarttis ottaa päikkäreitä niin ehtis päivälläkin tehdä jotain. Saattais myös jaksaa mukuloiden kitinöitäkin paremmin. En kyllä oo varma onko kunto ja pinnan pituus suoraan verrannollisia suureita... Kertokaas nyt, mitä harrastatte ja miks. Tarviiko itsensä aina repiä harrastuksen pariin? Voiko jotain edes kutsua harrastukses, jos siitä ei tykkää vai onko kidutussessio parempi termi?  Ja kerro ihmeessä jos tiedät paikan mistä vois ostaa paremman kunnon, kestävämmät jalat ja lisää aivosoluja. Kiitos ja anteeks...

Hyvää pääsiäistä!

Hih, meinasin vahingossa kirjottaa päänsisäistä...

Tänään oli taas pieni askarteluhetki. Tadaa, syntyi pikkuinen pääsiäispupu. Mun "rairuohoni" on kyllä aika huonossa hapessa vielä. Vasta osa vihanneskrassin siemenistä on itäny. Noh, ompahan niille keltasille tipuille tilaa temmeltää... Pupu varmaan liittyy seuraan ruohoastian viereltä.

Nyt on taas muutama päivä menny rampatessa ja rempatessa. Mr. solun veljen kämpässä on täys räjähdys päällä. Jos edistymistä mitataan uuden pinnan syntymisellä niin sielä ei oo edistytty yhtään. Pitäis joskus ehtiä päivällä käymään, kun ei iltamyöhällä viitti naapurin seinän takana kovasti rapsutella. Tänään illalla kävin tapetoimassa oman veljeni seinää. Se jatkuu huomenna. Iltapäivällä oli pakko hoitaa pakollinen kauppareissu, mutta koska pääsin sinne yksin (jahuu!) niin aikaa jäi myös istutuksille.

Ne mun pavut ei itäny, luovutin. Ilmeisesti on mahdollista kastella liikaa... Istutin nyt muutaman uuden, mutta näistä en kyllä kovasti odota mitään. Nää on niitä papuja mitä omasta maasta säästin viime syksynä istutustarkotukseen, mutta parhaat meni jo siihen ekaan yritykseen... Koitan nyt olla kastelematta niin paljon niin katsotaan nyt... Maissit taas kasvanu ihan kauheesti. Mä istutin niitä jo omiin ruukkuihinsa. Niillä oli ihan tosi pitkät juuret jo. Voi olla, että istutin ne liian aikasin ja sitten ne ei viihdy tuola kasvimaalla. Oon kyllä käyttäny niitä jo ulkona pari tuntia päivässä, että vähän karaistuis. Auringonkukkiakin istutin lisää, kun niistä iti vaan yks.

Pikkusolu oli mun kanssa istuttamassa. Tässä on sen istutukset. Katotaan kuinka kasvaa.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Kasvustoja

Luin jostain viherlehdestä, että omenapuiden oksista kannattais harjata sammalet ja jäkälät pois. Ne hautoo vaan sienitauteja. Oon niitä vähän ohikulkiessa rapsutellu irti. Tänään kattelin niitä vähän tarkemmin. Islannissa ollessa sekaannuin lyhyesti yliopistolla jäkälätutkimukseen. Muistaakseni Islannissa esiintyy jotain 700 eri jäkälälajia. Mun omenapuussa esiintyy varmaan 20! Ihan sika monta erilaista kun vähän tarkemmin kattelee. Tässä vähän kuvia erilaisista kasvannaisista.

Tässä kevyesti ällöttävät kasvustot.

Tässä karvainen osanottaja.

Ja tässä rapsakka.

Kaikkea sitä omenapuissa kasvaakin. Muualla pihassa keltavuokot on jo nupulla ja sinivuokot kukkii jo. Tänään huomasin myös, että kääk, maissit itää jo. Ajattelin, että niillä kestäis kauemmin tulla pintaan. Toi verso pilkotti mullan alta aamulla ja se on kasvanu noin pitkäks päivän aikana! Mä otin ne sieltä kelmun alta pois ettei kasvais niin nopeesti. Ne on tosi honteloita sit kun saan ne ulos... Pavut ei ole vielä ilmottaneet itsestään. Ne olikin mun itse ottamia siemeniä viime syksyn sadosta. Yksi auringonkukkakin puskee jo.

Pääsiäiskortteja

Tällä viikolla sain askarreltua pääsiäiskortteja. En mä yleensä ikinä laita mitään pääsiäiskortteja menemään, mutta perhetuvalla sattu oleen aikaa kokeilla ideoita. Inspiraation lähteenä toimi mm. Sinellin uusi pääsiäislehti.

Musta on hauskaa tehdä lasten kanssa askartelujuttuja (tai ehkä lähinnä lapsilla). Näissä korteissa tökin pikkusolun sormella keltasia pisteitä paperiin ja piirsin nokat, silmät ja jalat. Tadaa, tipuja. Pikkukakkosen sormea ei saanut suoraksi niin, että ois voinu tehdä pajunkissoja, mutta varpailla niitä sai aina 5 kerralla!

Sitten askartelin vielä pari pahvikorttia, kun sattui materiaaleja olemaan saatavilla. Pääsiäislintu ja pupu. Näistä puuttuu vielä tekstit. Hitsit, pitäs varmaan ostaa rairuohon siemeniä. Mulla vois kyllä jotain vesikrassin siementä olla jemmassa, kai sekin karvatipujen alustaks käy... 

Mitenkäs teillä suhtaudutaan virpomiseen? Meillä vähän nihkeästi. En ihan kauheesti tykkää, kun vieraita käy rimputtamassa kelloa pitkin päivää. Taidetaan ottaa taas patterit pois ja piiloutua verhojen taakse... Oon sanonu kavereille, että niiden lapset voi tulla jos sovitaan etukäteen, että tiedän hakea kaupasta munia. Ite en tykkää munista... Pienenäkin kaivoin vaan ne yllätykset sieltä, kun se suklaa oli niin pahaa. Kinderit on pahimpia. Sukulaisten virpominen vielä menee, varmaan omat muksut joskus tulevaisuudessa virpoo mummot, mutta en tiiä päästänkö pitkin kylää virpomaan. Jos päästän niin sit pitää kyllä avata ovi meilläkin... Ehkä mä pääsisin raksalle maalaamaan sunnuntaina...

Vaateöverit

Arvakkaa missä tänään käytiin.

Reimalla. Poistopäivässä... Överiks meni oikein olan takaa. 

Oltiin reissussa koko porukka. Lähdettiin aamulla aikaseen kohti Kankaanpäätä. Perille kun päästiin niin oli taas perus kiirefiilis, vaikka varasto oli tällä kerralla paljon tyhjempi ihmisistä kuin viimeksi. Iski hirvee hamstrausmoodi. Olihan sielä ihan edullistakin...ehkä just siks. Pääsi pieni kämmi käymään kokojen kanssa, kun seuraava koko 92n jälkeen onkin 98 eikä 104 niin kuin olin jossain vaiheessa elämääni päätellyt. Noh, ei siitä varmaan suurta murhetta tule, koska esim takeissa ero noiden kahden välillä ei ole suuren suuri. Ehkä tulee vaan enemmän käyttöä noille 104 kokosille tavaroille. 

Harmillisesti tällä kertaa parempi tarjonta ois ollu tehtaanmyymälän puolella, mutta menin sinne tietysti vasta varastohallin lompakontyhjennyksen jälkeen. Puuttuvia osia paikkailin sit kuitenkin tehtaanmyymälän lompakontyhjennyksellä. Nyt heti tänään alkoikin sitten vaatteidenostolakko, joka voi kestää helposti pari vuotta tällä varastolla... Matkalla myös totesin, että alkoi myös reissulakko. Aikasemmin oon jo sanonu, että en lähde muksujen kanssa lentokoneeseen. Nyt en enää lähde autoonkaan perus kauppareissua pidemmälle...

Mukaan lähti tällä kertaa:

Sisävaatteita. Lähinnä pikkukakkoselle poikamaista kamaa. Osa bodeista ja housuista oli 1 e/kpl, unihaalarit oli 8 e. Loput oli jotain siltä väliltä, kuitissa luki 50-68 % alennuksia. Hyväksi havaitut collarit taas uudessa koossa, yöpaita/mekko pikkusolulle ja sorruin myös tollasiin UV vaatteisiin molemmille lapsille ens kesäks kun halvalla sai. Yhdet syyskengät myös tarttui pikkusolulle (tosin ajattelin, että tumman punasta voi käyttää myös pojalla myöhemmin jos sopii jalkaan sopivana vuoden ajankohtana).

Kiireestä (ehkä näennäisestä) johtuen en ihan hirveästi ehtinyt penkomaan unisex tavaraa. Ei sitä kyllä kovasti taida tarjolla ollakaan... Sisäkamojen lisäksi hankin 2 kpl toppatakki-toppahousut settejä pikkusolulle (housut oli kyllä mustia, kun piti ostaa erikseen, joten menee myös toiselle) seuraaviksi pariksi talveksi. Kukkaa ja sydäntä on takkien kuvioissa. Takit on reimateciä ja oli 35e/kpl. Toppahousuja ei ollu poistopuolella ollenkaan, joten niitä piti täydentää tehtaanmyymälästä. Näistä yhdistelmistä tuli mun makuun vähän turhan kalliit, mutta nyt on myöhästä katua. Takki ja housut on siitä kätevät, että takkia voi käyttää erikseen ja siihen voi yhdistää sopivat housut jos jotkut alkaa käydä pieneksi tai on likaset. Yhdet ylimääräset (pinkit) toppahousut tuli itselle ja yhdet kaverin muksulle. Ens talveks otin myös toppahaalarit 35 e. On sitten aina kuivaa päälle, ja varavaatteet jos vaikka muksut meneekin päikkyyn jo ens talven aikana.

Alla ens talven takki ja housut.

Ja tässä sitä seuraavan talven takki ja housut. Toivottavasti koko sopii. 

Toppakamojen lisäks ostin vielä välikausiasun molemmille muksuille ja yhdet ylimääräset välikausihousut unisex harmaanruskeana.

Kiitos myös Kankaanpään tutuille vieraanvaraisuudesta. Käytiin piipahtamassa eväs ja vessatauolla ennen kotiinpaluuta. Mr. solu kävi myös fiilistelemässä Niinisalon sotkussa. Meidän piti ottaa sieltä munkit mukaan, mutta siviileille ei niitä mukaan myydäkään. Me oltiin just syöty jälkiruokineen päivineen, joten mulle ei vaan mahtunu munkkia mahaan sielä paikan päällä, varsinkin kun ne oli tosi isoja. Totesin sit, että pitäkööt munkkinsa... 

Sitte kurvattiin vielä lidlistä hakeen juoksutrikoita sekä itselle että siskolle (joka kärvistelee mukavan oksutaudin kynsissä parhaillaan eikä lähde kauppaan). Mä oon jotain kuntoilua tässä yrittäny virittää käyntiin. Jos vaikka ne housut tekis musta juoksijan? Kääk. Mikä_määrä_kamaa. Rahapussikin laihtui mukavasti, vaikkakaan ei tietty niin paljon kuin normihinnoilla... Lähdenkin tästä parantelemaan ostosmorkkista ja siivoilemaan tilaa uusille vaatteille...

Geenimanipuloitu äiti

Minä: Voitko tulla auttaan, mulla on kolme kättä liian vähän! (Koitin syöttää pikkukakkoselle päärynää... lusikka yhdessä, päärynä toisessa kädessä. Sitten mukula tarttu päärynään ja se meinas tippua lattialle samalla kun isompi lapsi tulee "hellimään" pienempää kesken ruokahetken.)

Mr. Solu: Tarvitaan geenimanipuloitu äiti.

Minä: ---

Täytyy kyllä myöntää, että joku äidin ja mustekalan risteytys vois olla aika toimiva ratkasu lapsiperheen arkeen. 

Tänään sain vihdoin sisäkasvit uuteen multaan! Ei mulla niitä ees montaa oo, mutta aina vaan sain sitäkin hommaa lykättyä. Lisäks kylvin maissit, pavut ja auringonkukat esikasvatusastioihin. Kesäkurpitsaa pitäis vielä joltain saada pari siementä. Voisin vaikka vaihtaa auringonkukkaan tai papuun... Pitänee kysyä vaikka perhetuvalta, jos jollakin sielä olis ylimääräsiä siemeniä. Vois järjestää vaikka jonkun siementen vaihtopäivän. 

Tässä mun viidakkoa. Yksi vanha flamingonkukka jaettiin jo aikasemmin ja toiselle ei ollu isompaa ruukkua niin sitä en istuttanu nyt uudestaan. Mä askartelin tätä hommaa kylppärissä ja samalla kun ne kasvit sielä oli niin järjestin niille trooppisen sadekuuron. Joku joskus väitti, että kasvit tykkää suihkusta. Ainakin niistä lähti pölyt. Pikkusolu ei innostunu tästäkään hommasta, vaikka annoin sille multaa, lapion ja kippoja. En tiiä mikä sitä kiinnostais...

Mun joulusta asti raatoina olleisiin tulilatvoihin olikin tullu nuppuja. Nekin pääsi uusiin ruukkuihin, kun kerran niin nätisti käyttäytyy.

Tässä on mun kasvatuspatteristo. Saa nähdä montako tainta puskee ylös.

Kasvihuone kelmulla ja ikkunan eteen aurinkoon.

Vähän oli taas hieno päivä, kun sai pestä 3 koneellista pyykkiä ja viedä kaikki ulos kuivuun. Helpottaa ihan sikana kun ei tarvii niitä kaikkia sisällä kuivattaa. Ulkona puskee maasta jo ruohosipulia ja keltavuokkoa. Naapurilla kukkii jo krookus, meillä on vasta vihreää lehteä tulossa. Saa nähdä kukkiiko mun mininarsissit enää, kun jouduin niitä sipuleita vähän siirtelemään syksyllä. Etupihan koristepihlaja on virallisesti mennyttä kalua, ei ole silmun silmua siinä puussa. Toissa vuonna sen juuret varmaan jääty ja sen taru loppu siihen. Pitää käydä kaatamassa se pois.

Raksalla

Taas on vietetty perheen laatuaikaa remppahommissa. On ollu remppapiknikkiä, pikkusolu harjan kanssa siivoamassa, pikkukakkonen lattalla katselemassa ja Mr. solu lasten kanssa viereisellä leikkikentällä sillä aikaa kun mä oon irrotellu tapetteja. On kyllä ollu sitkeessä ne tapetit. Voe kikkelis kokkelis. Tänään varmaan irtosi (toivottavasti) viimeiset. Kuun loppuun mennessä kun pitäis rempan olla tehty (ainakin suurinpiirtein) niin ihan montaa hetkeä ei viitsisi tapettien poistolle enää uhrata. Sielä on vielä seinääkin kaadettavana jne.

Itse omistaja hajotti eilen makkarin parketin. Itse olisin vetäny laminaatit siihen päälle, mutta ei kelvannu. Nyt saa sitten ihan itse uhrata pari kolme päivää lattiaromun siivoukseen. Se irrotti myös paikalleen rakennetun vaatekaapin. Katosta lähti mukana pieni pala ja kävi myös ilmi, että eteisen ja makkarin välinen seinä olikin sitä kaappia. Nyt on hyvin tuuletettu makkari...

Tässä muutama kuva, että pääsette fiilikseen.

Tätä tapettia oli kämppä täynnä. Ei ihan ollu uuden miespuolisen asukkaan ensimmäinen valinta. Läikikkääksi värittynyttä, alunperin puuterinväristä kukkatapettia.

Tällänen tarra oli keittiön kaapinoven sisäpuolella. Selvä sit vaan...

Ja tässä hylly keittiön kaapista. Toi kuvio on jotain ihme pinnotetta. Ei oo mitään paperia, eikä lähde irti vaikka näyttääkin jälkiasennukselta. Ihan hienot värit tossa on. En keksiny mitä sillä tekis...

Keittiön välitilan laatta. Saa nähdä pääsenkö ite koittamaan tätä irti. Jos lähtis ehjänä niin vois tehdä "pitsiliina" pannunalusen meidän huvimajaan. Tää on ehdottomasti sieltä sisustuksen parhaasta päästä. Leivinlaudan pelastin jo heti ekana päivänä. Äiti oli sellasta kauan jo toivonu ja nyt sattu sopivasti löytyyn hyvä. 

Iltapäivä ja ilta oltiinkin tänään kotona ja hieroja kävi availemassa vähän solmuja. Onkohan se kovinkin huono juttu, jos itse hieroja voivottelee, että onhan täälä näitä jumeja... Toivottavasti pääsen huomenna sängystä ylös. Pitäs varmaan taas jatkaa ulkohommia ja istuttaa ekoja juttuja kesää varten. Mua ei varmaan pariin päivään tarvita sielä raksalla. Korkeintaan pohjamaalaamassa, jos saavat sen seinän kaadettua ja maalia hankittua...

Kuvia ulkoa

Pahoittelut blogihiljaisuudesta. Mr. solun veli osti nyt sen kämpän ja mä oon ollu sielä auttelemassa tapettien poistossa jne. Ei oo ehtiny bloggaan (ei oo oikein ollu mitään blogattavaakaan rempan johdosta), kun käytännössä mun avunanto alkaa illalla kun pienin mukula menee nukkuun. Eli kasilta lähtö ja noin klo 11 viimeistään takasin kotona. Ei oo ihan kauheesti aikaa sielä raksallakaan riehua, mutta parempi kun ei mitään. Tänään on sen homman suhteen rokulipäivä. Huomenna sit yritetään mennä jo iltapäivällä. Otetaan muksut mukaan ja pidetään piknik siellä tyhjässä kämpässä samalla kun irrotellaan tapetteja seinästä. Mikä muka vois mennä vikaan? (Juurikin tällä hetkellä pikkusolu pitää ihan uskomatonta showta sängyssä. Sielä se kiljuu ja päristää. Varmaan on puoli sänkyä märkänä kuolasta jo... Toistaseks vielä pysyny sielä sängyn puolella.)

Yhtenä päivänä ehdin käydä vähän ulkona käppäilemässä kameran kanssa. Ei tuola ulkona vielä kovin värikästä ole. Jotain hauskaa kuvattavaa kuitenkin löyty.

Matkalla jonnekin?

Hauskaa kuinka eri sävyinen sininen taivas näissä kuvissa on. Enpä oo ennen tullu ajatelleeks. Muistaakseni otin kuvat eri ilmansuuntiin.

Tämän pienen väriläiskän löysin. Kohta on taas jo kesä!

Meidän vierestä on hakattu puita. Tiiättekö sen vasta kaadetun puun hajun? Ai kun on hyvä. Tukit on tien vieressä pinossa ja siitä bongasin tälläisiä helmiä. Kauniita auringossa.

Jos vaan muistan ottaa kameraa mukaan jossain vaiheessa sinne raksalle niin voin väläyttää millasta hommaa sielä on. Paljon on tehtävää ja valmista pitäis olla tän kuun aikana... Voi olla, että tässä kuussa ei tuu paljon käsitöitä tehtyä.