Valoa pimeyteen

Vihdoinkin pääsen esittelemään jo hetken muhineen kierrätysprojektin. Tässä jäälyhtyjä odotellessa halusin jotian valoa piemyteen. Pilttipurkkilyhdyt on toki tee-se-itse ihmisen vakiotuotantoa, mutta halusin jotain isompaa. Jotain, johon voisi sopia isompi ulkotulikin. Tää projekti on ollu vaiheessa aika kauan. Niin kun kaikki meikäläisen projektit viime aikoina. Mutta ei se haittaa, pimeää riittää.

Vaihe 1.
Etsi jostain isoja säilykepurkkeja. Itse sain omani työpaikan ruokalasta. Ananaspurkit oli ainoita joissa oli paperinen päällyste. Muut purkit oli painettuja ja niissä oli sisällä kalvopinnoite. En halunnut käräyttää kalvoa ilmoille, enkä halunnut kurkkupurkkeja pihalle. Ananas it is... Otin pari heti kun sain. Kai niitä sieltä vieläkin sais, mut kokeillaan nyt parilla eka oliko tää ollenkaan toimiva ajatus. Varmaan tälläsiä voi kysellä mistä tahansa suurtalouskeittiöstä. Yleisesti tuntu keittiöväki olevan ihan ilosta, kun joku haki niiltä jotain roskaa pois.

Vaihe 2. Porakone kauniiseen käteen. Tässä näkyy purkki ilman etikettiä. Porasin pieniä reikiä mahdollisimman epäjärjestykseen pitkin purkkia. Muutaman tein pohjaankin, että sadevesi pääsee pois.

Tämän ensimmäisen tulitestin jälkeen totesin, että tarvii vielä isompia reikiä. Siispä vaiheessa 3 porasin purkkiin lisää reikiä isommalla terällä.

Saattaa olla, että pitää hakea vielä isompi poranterä, omasta sarjasta kun tuli raja vastaan... Tässä on sisässä nyt kynttilä ja kyllähän se valo sieltä vähän kajastaa. Vaikea ottaa kuvaa pimeässä ilman salamaa... Mutta ehkä tämä talvi menee tälläisillä lyhdyillä. (Jouluks pitäs kyllä saada jostain ihan jätkänkynttilöitä pari, ne ei lyhtyä tarvii.) Mun oli tarkotus maalata purkit, mutta taitaa jäädä tekemättä. Ruostukoon... Haen sit uusia tai maalaan kun on ihan karmeen näkösiä. Askartelun iloa!

Poneja

Nonniin, tänään löytyi kuin löytyikin se puolen tunnin rako, että sain valmiiksi eilisen ompelukset. Ponikankgas kului aika tarkkaan, ei tainnut ainakaan yhtään ehjää ponia jäädä. Pari pientä palaa, jota voinee jossain vielä hyödyntää... Itsellekin oli tarkoitus tehdä pipo, mutta ei nyt sit tällä kertaa.

Tässä uusi pipo edestä. Kohdistin ehjän ponin keskelle eteen.

Takapuolen pala on siitä mistä sen sai, eli ei paljon kohdisteltu.

Vuorikankaaksi päätyi kirahvitrikoota, koska ponikangas ei riittänyt. Nyt tätä pipoa voi pitää kummin päin tahansa. Ompelin alareunaan vielä jousto-ompeleella koristetikkauksen. Pysyy paremmin kankaatkin kiinni toisissaan ja pipo kuosissa.

Ponitunikakin tuli valmiiksi. Pikatestissä näytti siltä, että hihat on aika pitkät, mutta ei kai se kovasti haittaa... Resorit voi kääntää. Täytyy katsoa käytössä pitääkö vähän lyhentää. Kaula-aukko on myös melko kireä, mutta menee silti hyvin pään yli. Tässäkin kohdistin ponit edessä niin, että näkyisi kokonaisena keskellä. Kohdistukset onnistui siis tunikassa ja pipossa ilman hukkapaloja, onneksi. Takapuolella tässäkin on pala juuri siitä mistä sen sai.

Kaula-aukkoon laitoin resorin ihan itselle uudella tavalla. Mummi osti pikkusolulle marimekon hameen ja siinä oli tälläinen kaula-aukko. Ajattelin kokeilla itsekin ja ihan hyvin se onnistui. Resori menee edestä pienen pätkän ristiin muodostaen samalla v-aukon. Tää on kätevä tapa laittaa resori, kun ei tarvii saumaa ollenkaan. Päät häviää tohon kiinnityssaumaan. 

Ei muuta kun ponit päälle ja menoksi.

Matkustelua

Oltiin viikonloppu reissussa, siitä blogihiljaisuus. Käytiin vaasassa. Pikkusolu oli taas mummilla ja vaarilla yökyläilemässä. Älkää siis luulkokaan, että meikäläinen olis johonkin jakaantuun lähtenyt. Ehei, kohta aletaan ottaa kaikenlaista poppakonstia ja sadetanssia käyttöön...

Lähdin mukaan reissuun, kun ajattelin, että ei me Mr. solun kanssa päästä sit taas pitkään aikaan kaksistaan yhtään mihinkään. Toki vaasassa oli myös turnaus, jota mentiin kattoon ja hengaan joukkuelaisten kanssa, koska Mr. solun nilkka ei vielä kestä itse pelaamista. Taka-ajatuksena mulla oli myös pysähtyminen parkanossa reiman ja nanson tehtaanmyymälöissä. Reimalta on yleensä aina tarttunu jotain mukaan. Parkanon nansolta ei niinkään, mutta kun se on siinä vieressä niin aina tulee käytyä.

Tällä kertaa halpistarjonta oli aika heikkoa. Eihän sieltä nytkään tyhjin käsin lähdetty, mutta ei mitään huippua kyllä löytyny. Pikkusolulle ostin jouluksi hameen ja uudelle tulokkaalle bodyn ja haalarin. Mitään kenkiä tai ulkovaatteita ei ollu juurikaan alennuksessa, saati sitten tutan tän syksyn mallistoa. (Joskus on osuttu paikalle "kaikki puoleen hintaan" hetkellä...) Eipä se matka ihan kauheen paljon paremmin jatkunu. Menomatkan pystyin vielä kohtalaisesti istuun autossa, mutta alkaahan se tukalaa olla. Pelipaikalla ehdin neuloa pienistä sukista yhden varren. Säälittävä saalis reissulta. Oma jengi sössi pelinsä niin, että ei päästy edes niiden kanssa samaan aikaan syömään. Käytiin sit Mr. solun kanssa kaksin meksikolaisella pihvillä. Se oli ihan hyvää, ainakin vaihtelua perus hamppariin. Sitten olikin jo niin myöhä, että meikäläisellä alkoi uni painaa ja Mr. solu liittyi joukkueen vahvuuteen baarijonoon ja tanssilattialle. Yhteistä aikaa...

Hotellin sänky taisi olla viiminen niitti tän reissun arkkuun. Ei sopinu meikäläiselle ja tälle mahtavalle muhkulle sitten ollenkaan. Hyvä, että pääsin aamulla kävelemään, kun selkä oli niin kipee. Suoraa eteenpäin meni joten kuten, mutta kun piti rampata aamupalapöydästä ruokaa hakeen ja takasin niin meinas kyllä itku tulla. Katottiin aamulla vielä pari peliä ja lähdettiin sitten lounaan kautta kohti kotia. Takasin tulo talvirajotuksilla (kuivassa ja auringonpaisteisessa säässä!) olikin sitten taas melko tuskaa. Pinna oli loppumatkasta jo hyvinkin piukeana. Ei vaan taida toi matkailu olla mun juttu. Oon sitä täälä varmaan ennenkin jo manannu... Mut ei oo mun juttu tää raskaana oleminenkaan, ei sen puoleen. Nyt on jo todella tukalaa kun ei henkeäkään saa tarpeeks.

Pikkusolu oli viihtyny mummilassa hyvin. Toki oli vetäny perus nukkumaanmenoshown. Sen verran myöhään oli nukahtanu, että meni se kellojenkin siirto vissiin kerrasta yli tällä kertaa.

Tänään koitin vähän harrastella ompelusten parissa. Lähdin innokkaasti tuhoamaan sitä uutta ponikangasta. Siitä on pari melkein valmista tuotosta odottamassa, mutta koska meikäläisen harrastus joustaa, venyy ja paukkuu tälläkin kertaa niin valmista tullee vasta huomenna. En uskalla ompelukoneella enää suristella nyt kun pikkusolun pitäis jo nukkua. Piti koneet siirtää uuden tulokkaan tieltä pikkusolun seinän taakse... Tuotoksista esittelyä siis tuonnempana. Toistaiseksi taivuin ompelukoneen ääreen vielä kohtuu hyvin. Toivottavasti se edes jatkuu vielä. Muuten pitää siirtyä pelkästään neulontaan... No joo, tässä näitä kuulumisia, toivottavasti pian saan myös jotain näytettävää.

Taikataikina, osa 2

Hommat edistyy taas hitaasti, mutta hitaasti. Oon koittanu edistää taikataikinaprojektia. Kävin kaupasta ostamassa väriä ja oon ohimennen maalaillut osan "pipareista" pariin kolmeen kertaan. Kyselin vähän perhetuvan työntekijältä millä sielä on yleensä maalattu taikataikinatuotoksia. Sen jälkeen painelin sinelliin kyselemään ja saatuani 2 samaa vastausta päädyin ostamaan purkin valkoista akryyliväriä.

Tässä raakatuotos vasemmalla ja pariin kertaan maalattu tuotos oikealla. Näyttää jo ihan valkoiselta, eikä jää pinta huokoiseksi. Halvalla vesivärisiveltimellä on hieman haastava saada pinnasta täysin tasaista (siihen vaikuttaa kyllä myös taikinan kovettuessa muodostuneet loivat epätasaisuudet), mutta tämä riittää meikäläisen projektiin. 

Nyt täytyy varmaan tehdä uus satsi keittiökittiä, koska totesin, että pienet kukkaset on parhaita siihen tarkotukseen mihin ne ennen pitkää toivottavasti päätyy. Niitä pitää siis tehdä lisää. Toisekseen, huomasin, että toiset reiät on väärässä kohdassa... Maalaan kuviot kolmeen kertaan oikealta puolelta ja kerran tai kaksi nurjalta. Lisää projektipäivitystä tulossa jahka kerkiän askarrella.

Sorruin tänään taas myös ostoksille. Surffailin netissä paikallisen kangaskaupan tarjontaa, ja lähdin lähes siltä istumalta kohti kauppaa. Aivan superhurmaavaa trikoota tarjolla! Tämä meni heti odottamaan pesua ja jatkojalostusta. Ostin samalla kuvassa oikeassa yläkulmassa näkyvää resoria pienen pätkän, kun sattui värit niin kohdalleen. Kankaan kuosi on Sari Ahokaisen suunnittelema "pony bloom" jos jotakuta kiinnostaa tarkemmin googletella. Resorikin on vissiin kotimaista tekoa.

Purkkiruokaa

Meillä Mr. solun suhtautuminen kasvisruokaan on kokeiluihin kannustava "sopiiks että käyn kebabilla". Katottiin yhdessä se lihattomaan lokakuuhun liittyvä dokkari areenasta, ja pisti se kai Mr. solunkin aivosolun vähän miettimään. Ei me nyt lihattomiksi oo ruvettu, mutta ehkä sitä vähän tiedostaa, että jotain ainakin PITÄIS tehdä.

Pikkusolun kanssa käytiin päivänä eräänä kaupassa, ja tutustuin sillä kertaa vähän tarkemmin säilykepurkkiosastoon. Meillä ei muita säilykkeitä syödä kuin purkkiananasta ja purkkipersikoita. (Purkkipersikoita sanotaan meillä pepuiksi. Siks että ne näyttää pepuilta... Joskus on tullu kaupassa huudettua kovaan ääneen, että missäs niitä peppuja olikaan...) Enivei... Mukaan tarttui valkoisia papuja suolaliemessä ja maissia, sekin suolaliemessä.

Tarkoituksena oli tehdä kasvisversio texmex kääröstä, joka siis on käytännössä pannukakkuun/ munakkaaseen kääritty täyte. Homma eteni tällä kertaa jokseenkin näin (pohjan ohje kirjotettu ulkomuistista, mutta on vissiin joku pirkkaohje jos joku haluaa varmistaa):

4 munaa
3 dl jauhoja (käytän tässä rouheisia sämpyläjauhoja, mutta sama kai se mitä laittaa)
1/4 dl öljyä
5 dl maitoa
vähän suolaa

Sekoita, anna turvota hetki ja paista joku 25 min reilussa 200 Cssa.

2 paprikaa
1 porkkana
(sipuli unohtu mun sotkusta)
purkki valkosia papuja
purkki maisseja
vähän creme fraichea
vähän seesaminsiemeniä
(tänne nyt voi heittää ihan mitä mieleen tulee)

Kuutioi tarvittavat kamat ja heitä kaikki sekasin pannulle. Lisää taco sauce jos sellasesta tykkäät, tomaattimurskakin vois olla ihan hyvä. Itse huuhtelin sekä pavut että maissit. En oikein osannut maustaa tätä sotkua ja vaikka maistelinkin matkalla niin totesin myöhemmin, että suolaa olisi saanut olla enemmän. Kai sinne joku perus suola pippuri kannattaa heittää mukaan... Voi myös laittaa jotain tuorejuustoa cremen sijaan.

Tässä sotkua pannutusvaiheessa.

Tässä sotkua kääreen päällä. Tän jälkeen tuli taas joku hässäkkä, joten unohtu ottaa kuva siitä rullatusta tuotteesta. Rullan päälle heitin vielä juustoraastetta. Tätä me nyt ollaan pari päivää popsittu, eikä Mr. solukaan heti sinne kebabille lähteny. Tarjoilussa mukana oli creme fraichea. Olis pitäny olla myös guacamolea, mutta en löytäny kaupasta purkkia, jossa ois ollu avokadoa muuta kun nimessä. Ostin siis köyhän version, eli pelkän avokadon. Guacamole ois ollu parempaa, mut ehkä ens kerralla sit. Eihän tää nyt mikään vege versio ole maitotuotteineen ja munineen, mutta lihaton kuitenkin. Olen siis osallistunut lihattomaan lokakuuhun ainakin 3n oman ruokailun verran (+ kaikki ne kasvispullaruokailut, jotka kävin töissä ollessa vetämässä).

Riemukas huppupyyhe

Tänään oli taas parissa erässä hetki aikaa askarrella. Jatkoin huppupyyhkeen kanssa. Vähän piti vielä osasia sovitella paikalleen ja sitten ommella monta monta monta kilometriä...

Riemukukkaa tuli vähän pidempi pätkä kuin yksiväristä joustofroteeta. En halunnut leikata kankaasta hukkaan, joten tein niin, että asetin pienemmän palan isomman "sisään", eli tein riemukukasta käänteet sisäpuolelle. Mallina pyyhkeessä oli toimivaksi havaittu äitiyspakkauksen malli. Sillä erotuksella, että hupun vastakkaisesta kulmasta leikkasin kulman pois (ja käytin sen siis hupun tekoon). Se ylimääräinen lipare osuu aina lattiaan ja kastuu ja likastuu jne. Pikaisella kokeilulla tämä pyyhe ylttää juuri ja juuri pikkusolun kantapäihin. Saa siis karata kuivauspaikalta pyyhe päässä ihan vapaasti.

Tässä sisäpuoli ja huppu. Ompelin hupun hiippaan ripustuslenkin, se vaan ei mahtunut kuvaan.

Katalogikuva mannekiinin päällä.

Ja se kilometrien ompelu tuli tästä. Halusin käänteestä mahdollisimman litteän ja toisaalta myös joustavan. Niinpä päädyin ompelemaan koko hela hoidon tälläisellä joustavalla kenno-ompeleella. Siihen meni lankaa aika reippaasti, yksi puola jätti reilu 5 cm vajaaksi... Varmaan tunnin suhasin tota pyyhettä ympäri. Hyvä siitä kuitenkin tuli. Ihan vähän se venytti kangasta, mutta ei kovin paljon. Sekään ei käytössä varmasti haittaa. Muutenkin saa nähdä käytössä mikä osa venyy ja mikä ei. Ja eikun pakettiin.

Taikataikinaprojektista sen verran, että spraymaali ei ollut hyvä päällyste tuotoksille. Täytyy kokeilla seuraavaks jotain sormiväriä tms. Ja mihin ne kaikki verhonipsuttimet on hävinny. Mulla on ollu niitä raejuustorasiallinen...

Taikataikina, osa 1

Padot murtuivat illalla ja askartelupeikko pääsi valloilleen. En oo ikinä tehny mitään taikataikinasta, mutta tänään kekkasin, että se saattais sopia mun projektin materiaaliks. Googletin siis ohjeen ja aloin hommiin. En tehnyt mitään järkyttävää 6 dl jauhoja satsia, vaan kokeilin tälläistä:

2 dl jauhoja
1 dl suolaa
1 dl kylmää vettä
<1 rkl öljyä (vedin kyllä tän ihan mutulla)

Siinä sitä sitten veivasin kasaan ja kas, keittiökittähän siitä syntyi. Vänskän olosta kamaa...

Mulla oli vähän heikosti muotteja mun tarkotukseen. Koitin ekana leikellä veitsellä haluamiani kuvioita, mutta toisen yrityksen jälkeen totesin, että turha toivo. Huomenna pitänee mennä kauppaan katteleen vähän laajennusta piparimuottieni valikoimaan. Enkeliä (ylläri) lähinnä olin tänään vailla. Muutenkin ehkä ois voinu olla pienempiä muotteja... Reiät tein puutikulla pyörittämällä. Nyt nämä on uunissa kuivumassa noin 125 asteessa. Katsotaan tuleeko tästä katastrofi vai jotain muuta...

Jatkuu seuraavassa osassa...

Työtkin loppuu aikanaan

Nyt se on ohi. Pätkätyöt päättyivät. Thielen modulukset ja Knudsenin diffuusiot jää nyt muiden pähkäiltäväksi. Tai täytyy nyt myötää, että en mä niitä ihan kovasti ehtinyt edes pähkäillä. Kotityömaa odottaa siis jälleen. Toisaalta hienoa, toisaalta ei. Hienointa on se, että pääsin muksujen välissä edes vähäksi aikaa töhihin. Kyllä olis viiminenkin aivosolu karissut kuulasta, jos koko ajan olis pitäny olla kotona. Hieno saada takasin osa töihin liittyvästä itsetunnosta. Osaan sittenkin vielä jotain sieläkin.

Työkavereita tulee ikävä, samoin rauhallisia lounaita ja yksinäisiä vessataukoja. Toisaalta, nyt ei tarvii enää muistaa laittaa ovea kiinni kun menee vessaan. Itse asiassa siitä seuraa mahtava huuto, jos sen laittaa kiinni... Mahan kanssa oli vähän jo haastavaa tehdä istumatyötä päivät pitkät, mutta toisaalta, eipä tämä kotona oleskelu ole yhtään sen kevyempää. Pikkusolua pitää nostaa vaunuun ja pois, potalle ja pois jne. Kyllä vähemmästäkin tyrät rytkyy saati sitten 13 kg yli- ja etupainoisena.

Nyt helpottaa myös aikaiset aamut, kun ei tarvii lähteä seiskaksi töihin, että ehtisi kotiin mahdollisimman aikasin. Ehkä selviän siis myös illasta pidemmälle kuin puoli 9 uutisten alkutunnariin. Toivottavasti nyt jää vähän edes enemmän aikaa tehdä jotain harrastustoimintaakin. Blogi on ollut vähän turhan harvalla päivittelyllä viimeaikoina. Tänään alotin tekemään niitä huppupyyhkeitä, mutta koska en halua hukata yhtään kangasta niin hommassa kestää taas vähän ennalta odotettua kauemmin. En päässyt vielä edes ompeluun asti. Ehkä huomenna sitten. Pitäis varmaan jossain vaiheessa käydä pikkusolun kanssa kurvaamassa myös kirjaston kautta. Vois hakea jotain inspiraation lähteitä selailtavaksi.

Taitaa kyllä olla vähän toiveajattelua tämä harrastuksista ja kirjaston kirjoista haaveilu. Saa nähdä taivunko vielä ompelukoneelle (jos nyt hetkeäkään "joutoaikaa" tässä huushollissa jää) ja todennäkösesti en jaksa raahata pikkusolua autoon ja pois kirjastoreissun takia. Mut aina voi suunnitella.

Talvi tulee. Mahtavaa!

Materiaaleja

Hip hei. Sunnuntaina illalla lähti kangastilausta royal-tuotteelle ja tänään jo odotti paketti postissa. Kusti on polkenut ihan tosissaan. Ei ole meikäläisellä sitten vapaa-ajan ongelmia taas tulevanakaan viikonloppuna. Toivottavasti ehdin huomenna tai perjantaina pestä kankaat, että on sitten kuivat kun pitää tarttua saumuria sarvista.

Oijoijoi. Kattokaa kuinka herkullisia. Oikeesti tekis mieli heti alkaa leikkeleen, mutta pitää nyt vähän malttaa. Parempi pestä ensin, kun oli vähän eri määrät puuvillaa noissa kirjavissa verrattuna tohon yksväriseen. Vahingoista viisastuneena pitää kyllä saumuroida noi leikkuureunat ennen pesua. Näistä pitäs sitten niitä pikkuihmisten joululahjuksia askarrella. Suunnitelma on jo hatarana päässä, katsotaan mihin lopulta päädytään...

Sorruin myös taas ostamaan lisää lankaa. Tää on sitä samaa, josta tein pikkusolulle syksyn ekat tumput. Sattu oleen alelaarissa (=poistomyynnissä) niin oli pakko tarttua. Tykkään näistä väreistä kyllä. Laatikkoon vaan ei meinaa mahtua. Pitää äkkiä keksiä mitä niistä kaikista langoista tekis... Sukat kyllä kelpaa aina. Sekä itselle että muille.

Tyhmä, tyhmä minä

Menin taas aamupäivästä ulkohommiin. Syksyllä kun olis kaikenlaista tekemistä talven varalle... Maksan siitä taas näin päivän päätteeksi. Olkoon tämä postaus myös itselleni muistutuksena: tyhmä, tyhmä minä. Pitäis nyt varmaan vaan tajuta, että tämä maha on oikeasti tiellä ja vaikeuttaa elämää. Enkä saanut edes hirveästi mitään aikaan, kun pikkusolua ei kiinnosta katsella kun minä kitken rikkaruohoja. Ainoa hetki milloin se oli kovin tyytyväinen oli se, kun istutin sen kottikärryihin ja vietiin yhdessä mattoja kesäparatiisista varastoon. Mattojenkaan nostelu ei sekään ollu kaikista fiksuin idea...

Mutta jes, pikkusolu oppi tänään laittamaan itse pipon päähän. Arvatkaapa vaan mitä se teki koko loppupäivän... Sais oppia nopeesti pukeen ne haalaritkin. On meinaan kevyesti haastavaa saada pikkusolua yksin vaatetettua ulkoilua varten, kun itse ei meinaa päästä lattialle, eikä ylös. Pitäis varmaan siirtyä pukemaan sitä pikkuiseen tuulikaappieteiseen, ettei se pääse karkuun. Tosin sitten pitää laittaa ulko-ovi lukkoon, kun sen se saa jo itse auki. Lempihommaa on tietysti karkailla ilman vaatteita ulos aina mahdollisuuden tullen...

Kun en aamun jälkeen muuhun enää fyysisesti kyennyt, istuin sohvalla neulomassa. Sain valmiiksi aikaisemmin neulomiini tumppuihin sopivat sukat. Seuraaviin täytyy tehdä leveämmät varret, mutta päivän testin perusteella kyllä nämä vielä mahtuu. Ja varmasti venyykin vielä käytössä. Terissä oli mukavasti vielä kasvunvaraa.

Pakettiin en näitä tai tumppuja vielä saanut. Se hetki koittaa kuitenkin pian, joten leikkasin valmiiksi jo pari pakettikorttiakin. Pakko laittaa kenelle paketti on menossa, mutten ei muista enää jouluna. Pikkusolun lappuun voi vielä kirjottaa lisäks mitä paketista löytyy. Varmuuden vuoks, jos pää niin sohjoksi tässä loppupaksuuden aikana menee... Muiden pakettien kohdalla se onkin vähän haastavampaa. Ehkä pärjään erillisen listan kanssa. Keksin jo veljellenikin lahjan. Se on historiallista, koska on maailman vaikein tyyppi lahjoa.

Hiljasta on

Hohhoijjaa. Nyt on pari perjantaita mennyt väitelleitä juhliessa. Jotenkin viikonloputkin jää ihan tyngiksi, kun yksi ilta menee hummaillessa. Mitään en oo ehtiny tekeen käsityörintamalla. Ainoastaan pakolliset kauppaostokset ja pesukoneiden pyöräytykset on viikolla hoidettu. Molemmille väittelijöille tein muistoksi pienet rautalankaenkelit. Osallistuin myös yhteislahjoihin, mutta koska molemmat väittelijät oli meikäläiselle läheisiä niin halusin jättää myös jonkin persoonallisemman muiston.

Tänään aamulla startattiin heti kaupunkiin. Ai niin, tällä viikolla Mr. solu teloi itsensä pariksi päiväksi kyynärsauvakuntoon. Kokeili vähän turhan jämäkästi nilkan nivelsiteiden kestoa, ja huonostihan siinä kävi. Käytiin ettimässä sille lääkärin suosittelemaa nilkkatukea, mutta eihän se erikoisliike vielä meidän liikehdintäaikaan auki ollu. Pah. Jäi sit tällä kertaa ostamatta. Onneks kotoa löytyy urheilutaustan takia jos jonkinlaista systeemiä, joten ehkä me pärjäillään niillä. Arki on vaan ollu erityishaastavaa kun toinen ei pysty käveleen ja toinen ei pysty tekeen mitään muuta. Eikä välillä edes käveleen... Mutta eiköhän sekin tästä pikku hiljaa, kotona menee jo ilman keppejä kohtuu ketterästi. Mut joo, tänä aamunakaan ei sitten muuta ehditty, ja nyt kirjottelen tyhjänpäiväsyyksiä tässä koneella...

Samalla kaupunkireissulla ehdin käymään iittalan tehtaanmyymälässä ja törmäsin tähän.

kuva on kopioitu täältä, kun mun muinaispuhelimessa ei oo ees kameraa... Tää jotenkin iski meikäläisen makuhermoon kun metrinen halko. Just mun väreissä. Sitä ois saatavana vuoden loppuun... Pistin vakavaan harkintaan, josko kirjottaisin tästä joulupukille.

Muutenkin oon pyöritelly noita joululahjaideoita tässä pitkin viikkoa. Mikä ois sellasta vähän pidempiaikaista, itse tehtävää lahjaa, joka kelpaisi lapselle? Tähän mennessä oon päätynyt supersiistiin huppupyyhkeeseen. Voisin tehdä sellaset molemmille muksuille, ja ne ehkä menis sit muutaman vaatekoon yli. Vaatteitakin tietty, mutta jotenkin tykkään tehdä niitä aina sitten kun tarvitaan.

Royal-tuotteella on aika kivoja joustofroteekuoseja.

 

Tästä pikkusolulle (http://www.royal-tuote.com/joustofrotee-riemukukka-vihre-p-2258.html)

ja tästä pikkukakkoselle (http://www.royal-tuote.com/joustofrotee-aalto-vihre-p-2259.html). Kankaat on tosi leiveitä, joten pyyhkeiden jälkeen jäisi vielä askarteluvaraa vaikka joihinkin vaatteisiin. Nämä ei sitten ole mitään maksettuja mainoksia, vaan ihan omia mieltymyksiä, kuten tuo iittalan lautanenkin. Noi menis molemmat samalla yksvärisellä taustakankaalla. Mut en mä tiiä... onko muita ideoita? Kylpytakkiakin mietin, mutta taitaa tollasella huppupyyhkeellä olla kuitenkin pidempi käyttöikä. Eikä meillä oikein oleilla pyyhkeissä pitkiä aikoja joten kylpytakki tuntuu siks vähän hassulta pukea ja riisua... Tummpua ja sukkaa tietysti varmaan vielä pukkaa, ainakin yhdet sukat on puikoilla. Tää on taas tätä mega-aikasta jouluhässäkkää, mut jos meinaa jotain ite tehdä (varsinkin minä tänä vuonna) niin pitää olla ajoissa liikkeellä. Lelujahan voi hakea kaupasta vaikka vasta aattona, mutta en oo oikein keksiny mitään leluakaan mikä pikkusolua vois kiinnostaa. Ehkä tumput, sukat ja pyyhe riittää. Muualta varmaan pukkaa tavarapaljoutta ihan riittämiin...

Makeutetut virkkaukset

Virkkailin taas muutaman enkelin. Samaa tyyliä kuin ennen edellistäkin joulua. Valkosta virkkauslankaa muuten, paitsi yhteen enkeliin lisäsin ohutta hopeanväristä lankaa mukaan. Se enkeli on tossa etummaisena ja se näyttää kyllä aika harmaalta. Uitin nää kaverit taas sokeriliuoksessa ja nyt ne roikkuu kuivumassa. Viimeks meni aika kauan ennen kun kovettu. Huomenna tai ylihuomenna pääsee vielä kääntään siipiä ja hametta oikeeseen asentoon, kun ne on vähän kohmeiset. Päät tein taas puuhelmistä ja kädet ja sädekehät piipunrassista.

Eipä tässä sen kummempaa oo ehtinyt tehdä. Pikkusolun nukkumaanmenon kanssa taistellaan edelleen. Eilen se meni taas nukkuun vasta pitkälti mun jälkeen. Nytkin se koputtelee seinää tuola luolassaan. Kai sille pitää laittaa päikkärikielto tai jotain, ei näistä illoista tuu enää mitään. Se vaikuttaa väsyneeltä kun sen vie sänkyyn, mut ei se sit kai oo... En tiiä mitä tekis. Ei jaksais montaa tuntia illassa käydä kaatamassa sitä sänkyyn vähän väliä. Jos on kokemusta niin jakakaa. Pitääkö suosiolla vaan laittaa tosi paljon myöhemmin nukkuun? Kaikkihan alko siitä tutin pois jättämisestä joku 3 viikkoo sitten. Sen kanssa meni aina nukkuun ihan heti. En kyllä ajatellu tuttia enää takas antaa... Saa nähdä mitä sit taas käy kun jään töistä pois. Jos ei tarttis äitille esiintyä niin kovasti iltasin. Vaikka päivällä en kyllä nyt saa edes koskea...

Eka joululahja?

Taas se kohta tulla keikuttaa, joulu. Kirjottelin jo joskus aikasemminkin, että mua neulotuttaa taas. Pienten asioiden neulomisessa on se hyvä puoli, että valmista tulee kohtuu nopeesti. Oikeastaan kamaa taitaa valmistua samaa vauhtia kun isompia tuotteita ennen, mutta nyt ei ehdi ihan niin paljon neuloa...

Tässä on taas pari pikkutumppuja. Nyt kun kerran onnistuin tekemään pikkusolulle sopivat, niin sitä mallia on hyvä monistaa. Lankana on joku 7 veljestä. Tää ei kyllä oo mun lempparilankaa, tykkään ehkä kuitenkin enemmän niistä ihan vaan raidallisista enkä näistä värioksennuksista. Väriraporttikin näyttää olevan tosi pitkä, tosin se nyt ehkä vaan näyttää siltä, kun silmukoita ei oo paljon. Tästä langasta pitäs kuitenkin varmaan vielä saada aikaseks ainakin yhdet villasukat. Alkaa oleen pikkusolun sukat jo vähän naftit.

Nyt on harkinnassa, että oisko tässä joulun eka paketti. Mahtaako mahtua vielä joulun aikaan? Eiköhän, kyllähän toi neulos vähän venyykin. Saattoi olla, että tuli jopa pari kerrosta isommat kun ne ensimmäiset... Ehkä nää pitää jättää vielä kuitenkin paketoimatta varmuuden vuoks. Pikkusolu kun tällä hetkellä tyhjentää aivan vimmalla eteisen kaapista kaikki tavarat moneen kertaan päivässä ja välillä niitä tumppujakin saa haeskella ties mistä. Jos ei johonkin hätään löydy niin nää vois sit olla hätävarana jossain piilossa...

Mutta kyllä se joulu sieltä taas alkaa kohta tunkea... Paikallisessa prismassakin on jo tyhjennetty käytäviä niin, että kohta saadaan konvehdit esille. Ulkovalosarjat pääsee parhaille hyllypaikoille jne. Täytyy varmaan käydä hakemassa pari kerää raitalankaa alesta, että saa sit jouluks neuloa kunnolla. Jos ehtii... Vähän pitää ehkä pidätellä kuitenkin, ei se mukulakaan tee mitään ihan hirveen monilla tumpuilla ja sukilla... Jos ehtis parit isommatkin vielä tehdä. Tai sitten ihan pienenpienenpienet. Senkin puoleen pitäis varautua hyvissä ajoin näiden itse tehtyjen lahjusten kanssa, kun ennen joulua on sitten taas jo kädet täynnä ihan jotain muuta... maitokakkaa...

Pientä lämmikettä

Nyt taas neulotuttaa kun on syksy. Piti sitten tehdä pikkukakkoselle varastoon vähän lämmikettä. Tumput on ihan vaan joustinneuleputkilot. Ne oli ihan riittävät alkuun ainakin pikkusolulla. Nyt tein vielä pidemmät kun aikasemmat niin varmasti pysyy kyydissä. Pienet oranssiraidalliset sukat tein jo ajat sitten. Ehkä pitää tehdä vielä toisetkin.

Myssy ja lapaset tullaputkahti neulontakoneesta. Raikasta kevään vihreää. Muuten täälä ollaankin sitten räkätaudissa koko poppoo. Pikkusolulla ehkä alkaa mennä jo ohi. Sitä on taas alkanu ruoka ja itsesyöminen kiinnostaa. Taitaa olla kasvupyrähdyskin taas tulossa. Mahtaakohan toppahaalarit mahtua edes lumiin asti... Uudet villasukat pitäis kai sillekin neuloa... Mun pari kaveria väittelee tässä ihan peräkkäin. Pitää mennä niille värkkäilemään jotain muistoa. En malta olla tekemättä jotain pientä.