Työn alla

Jaa-a. Kyllä on työpaikat kiven alla. Taas tuli yks hylsy. Onneks on vielä kotihoidontukea jäljellä. En tiiä mitä sitä isona tekis. Sitä miettiessä teen käsitöitä. Tässä muutama työn alla kuva, koska mitään ei ole valmistunut.

Pari tähtipeittoa on tikattuna valmiiksi. Niihin pitää kantit jostain keksiä. Ei taida olla valmiina varastossa. Salamavalossa näkyy näköjään hyvin läpi noi tummat kankaat. Normaalissa valaistuksessa ei ihan noin pahasti. Näistä tarkemmin jahka saan kantattua ja kuvattua jossain ulkona jos sää sallii.

Arvakkaa mikä tää on! No ei oo sieni suihkumyssy lakkina vaan lampaan pää tiätty. Vähän vielä kesken.

Tuli jossain mielenhäiriössä ostettua tälläsiäkin. Dynaaminen duo TehoTuhotalkkarit ottaa vastaan toimeksiantoja.

Raparperimehua ja lisää pullokasseja- Rhubarb juice and more crochet bottle bags

Tuunasin vähän kossulekan hempeetä pitsisukkaa. Nyt on nopeempi virkata kun on enemmän isoja reikiä. Tässä on kaks uutta versioo. Ne on siis samanlaiset, mutta kuvattu eri kulmasta.

I adjusted my crochet bottle sleeve pattern so that it would be quicker to make. In other words it has much more holes. This can now be crocheted in about an hour, so it's a perfect gift for small occasions.

Vertailun vuoks tässä ne ensimmäiset 2. Uudemman mallin virkkaa noin tunnissa. Se on ihan sopiva aika lahjakassiin.

For comparison, the first 2 bottle sleeves look like these.

Ylimmästä kuvasta jo näittekin, että pulloille on tullut myös täytettä. Pistin pihan raparperit lihoiksi ja tein raparperisitruunamehua tällä ohjeella (ainakin suurinpiirtein). Raparperia ei tähän kokeilusatsiin ollu noin paljon, mutta vähensin veden määrää. Neljän päivän jääkaapissa käkkimisen jälkeen raparperit näyttää nauravilta nakeilta. Eri värisiltä kyllä.

As you can see from the first picture, I also made some rhubarb juice to go with the bottle and the sleeve. Rhubarb and some lemon in cold water for 4 days and it looks like this.

Suodatin sörsselin ja kyllä siitä vaan ihan kivan vaaleanpunaista mehua kuoriutui. Sokeria heitin tähän satsiin desin verran. Vettä oli alunperin karvan verran yli litra. Aika osuva sokerimäärä oli. Ei paljon vähempää olis kärsiny.

I filtered the stuff and it turned out lovely light red juice. I added about 1 dl of sugar (the initial amount of water was just over 1 L). The amount of sugar was just right. 

Siskolle lähti pullo punasta. Pitsikassissa.

Here's a bottle of the good stuff for my sister. It was delivered in a crochet bottle sleeve, of course.

Hempeä pitsisukka kossulekalle

Otsikko kertoo sen, mitä Mr. solu sanoi kun näytin uusimman tuotokseni. Koko viikko on oikeastaan mennyt täälä sairastuvalla. Kaikilla on jonkunasteinen keuhkotauti, yöt nukutaan huonosti ja tietysti Mr. solu oli parin päivän työmatkalla ja minä yksin lasten kanssa kotona. Ihan kauheasti ei siis ole käsityöaikaa tai jaksamista ollut, mutta jostain nyt alko käsi hamuta virkkuukoukkua. Virkkaamista voi tehdä sängyssä...

Sain idean, googlasin, pyörähdin pinterestin kautta ja päädyin näihin. Hienommassa seurassa nämä saattais kulkea viinipullon pitsikassina, mutta mikäs siinä kossulekassa... Vasemmanpuoleinen valkonen on kalalankaa ja oikeanpuoleinen ruskeampi joku todella muinainen Novitan Tennessee jämä. Vihdoinkin sain sen käytettyä! Aikaa näihin meni joku 2,5 h per kassi, joka on tälläseen aika paljon. Kokeilen, josko salomoninsolmuja tekis nopeammin. Tai pitäs vaan tehdä reikäsempää niin ois nopeemmin valmiina. Pullothan on tässä tyhjiä, mutta ajattelin huomenissa päräyttää uuden kokeilun raparperimehusta. Katsotaan josko saisin siitä täytettä näihin. Tarkotus on myös kokeilla miltä hillopurkki näyttää pitsiin verhoiltuna. Vois antaa syksyllä omenasosetta lahjaksi kassin kanssa. Nämä taas sopis hyvin mökkilahjaksi tms. Pullot tietysti täytenä.

Alotin eilen taas myös tikkaustaistelun. En saanu millään langankireyttä sopivaks. Tänään uudella langalla, uudella innolla ja uudella virityksellä pääsin alkuun. Tässä vähän maistiaista tuoreimmasta tikkauksesta. Päällä päivän lankaostokset. Pitää tehdä kesäparatiisiin (=huvimaja) verhopainoja ja ajattelin naamioida kiviä näillä.

Vaaleanviolettia lehdykkää

Huh. Mulla ei yleensä tuppaa jäämään neulontaprojektit kesken (varsinkaan sukkien kohdalla), mutta tämä pari kyllä otti aikansa. Vihdoinkin sain puserrettua valmiiksi vaaleanvioletit lehdykkäsukat. En edes muista koska nämä alotin, varmaan joskus viimevuonna. Tämä malli lähti tulemaan selkäytimestä vasta toisen sukan kantapään jälkeen. Ehkä sen takia en niin kovasti tykännyt tätä neuloa. Liikaa ajateltavaa. Malli on alunperin jostain blogista, mutta en ole kirjoittanut ylös, että mistä.

Päätellä nämä vielä pitää, mutta saattavat kyllä päätyä sen jälkeen joulupakettiin.

Mulla on päässä pyörinyt viimepäivinä virkattava pöllö. Jotain hartiahuivin tapasta systeemiä... En ole sellaista missään nähnyt, se pälkähti päähäni kun näin pääkallohuivin. Pakko oli sukkien jälkeen ottaa koukku kauniiseen käteen ja "oksentaa" pöllö päästä ulos. Tämä oli siis ihan lonkalta vedetty ja tällänen siitä tuli. Aika paljon olis vielä paranneltavaa... voi olla, että jää tähän. Oikeasti se pitäisi virkata ylhäältä alaspäin, että noi vartalon virkatut nypyt olis oikeeseen suuntaan. Reunoja olis pitäny virkata vielä ulospäin, koska tulivat silmien kohdalla jo kiinni pöllöön. Silmät pitäis virkata eri tavalla pyöreiksi. Varpaatkaan ei erotu vartalosta... Toivottavasti ei pyöri päässä enää. 

Pikkusolun runopeiton runo on myös tikattu. Niitä iin pisteitä ja ään ja teen viivoja vaan on päättelemättä vielä runsain mitoin. Ja tietty se loppuosa on täytetikkaamatta vielä. Mutta nyt näyttää jo ihan hyvältä joulupakettia ajatellen. Ehkä ei tule kova kiire sen kanssa...

Kiukulla valmista

Nyt on ollu niin paljon projekteja kesken, että oli pakko ruveta tekemään niitä valmiiks.

Sain tehtyä valmiiks toisenkin keittiöpyyhesetin. Nää on menossa miespuoliselle kaverille. En nyt tiiä tuliko kovin äijät... Eikä oo ehkä mun lempparit, mut ehkä se on hyvä juttu. Onneks ihmiset tykkää eri asioista... Pistin kirjonnat vinoon ettei oo ihan perinteistä tyyliä.

Alakulman kuviot lähempää.

Ja tässä yläkulman kuvio. Näköjään väärin päin, mutta ei nyt anneta sen haitata.

Näitä pyyhkeitä tehdessä tuli taas mieleen tämä sama vanha "entä jos vastaanottaja ei tykkää käsitöistä". Se puskee väkisinkin välillä mieleen, kun itse yleensä käsitöitä lahjoiksi annan. Mutta ei kai se lopulta ole mun ongelma? Oon kuitenkin tehny ajatuksella jotain just tietylle henkilölle ja jos se ei siitä tykkää niin sitten oon ajatellut kyseisen tyypin tyylin/maun väärin. Parhaani yritin, mutta ei kai aina voi onnistua. Tietysti haluaisin, että tekemäni jutut menis käyttöön. En haluais antaa kenellekään mitään turhaa. Toki, sillon paras vaihtoehto kai olis syötävät tai leikkokukat, mutta en aina innostu leipomisesta... Käsitöistä sen sijaan melkein aina. Molemmat pyyhesetit on nyt paketoitu ja valmiina uusiin koteihin.

Punnersin vihdoin myös tän oman haarukkapitsihuivini valmiiks. Haarukan väli oli tässä 10 cm (aikasemmissa 8). Muuten sama Novitan ohje kun aikasemminkin. Vihdoin. Nyt menee haarukka kyllä hetkeks johonkin laatikon peränurkkaan. Aikasemmat huivit pitää vielä paketoida, mutta kaikki on onneks jo päätelty.

Tähän voi kietoutua melkein kokonaan. Jos vaan vielä tulis kylmä...

Tässä sitten pieni kurkistus tilkkupeittojen edistymiseen. Oli pakko kokeilla sitä vapaatikkausta vihdoin tähän vauvanpeittoon. Tietenkin lanka loppu kesken. Huomaatteko mistä alotin? Bongaatko sydämen tai pari? Ei tää ihan super priimaa ole, mutta ei nyt kovin pahakaan. Eikä sitä ihan millistä kattellakaan. Nyt tätä ei voi olla hiplaamatta aina ohimennen, kun se odottaa lankatäydennystä nojatuolin selkänojalla...

Tänään katkes taas kamelikin jälleen kerran. Siitä tuo otsikon kiukku. Pääsi ihan sisäinen teini irti ja kirosanat lensi ja ovikin paukahti. Riidan aiheena jälleen kerran harrastusten vaatima aika. Mies on ollu tällä viikolla ti, ke ja to illat menossa ja vielä tänään iltapäivälläkin oli samaa pallokentän hinkkausta. Mulla meni kuppi nurin, kun en taas muistanu just näitä reenejä. Piti tehdä näitä omia hommia pois kun ne alko jo ahistaa, ja huomiselle oli miehelle taas menoa iltapäivästä eteenpäin, siispä yritin tänään tehdä valmiiks juttuja. Eli about 12 h pallokenttää tällä viikolla (tähän mennessä) vs 3 edellistä iltaa huutoa ja nukutusta, koko viikko (tai viime vuosi) ruokaa ja pyykkiä jne ja armollisesti 20 min rauhallista ompelua ennen kun tullaan kysyyn että mitäs ruokaa niille muksuille laitetaan. Tänään taas inhosin olla äiti. Se, että minä harrastan kotona ei tarkota, että kaikki kotiaika ois mun harrastusaikaa. Ja voi hitto melkein jo alotin kirjottaan siitä kännykkä/tabletti/tietokone ruutuajasta vs lasten kanssa läsnä olemisesta mutta antaa nyt olla. Käsityöt pitää sielun kunnossa, mutta kunnostukseen ei ole aikaa. Kyllä nää hommat vaatii välillä ihan oikeesti keskittymistäkin. Ei se vattupuskassa käyntikään nyt ihan sitä kuuluisaa "omaa aikaa" mun kirjassa ole... Jos miehen mielestä on niin menköön ite puskaan... Kiitos ja anteeks. Ehkä huomenna on taas paremmin.

Lisää haarukointia

Kiitos potkupalloturnajaisten, joululahjahommat on ihan hyvällä mallilla. Sain tässä valmiiks toisen haarukkapitsihuivin. Ohje oli sama novitan ohje, kun edelliselläkin kerralla. Nyt lankaa riitti koko reunakaistaleeseen. Tässäkin haarukan väli oli noin 8 cm. Yksi huivi on vielä tulossa itselle.

Niin on taas leveä, ettei kuvaan mahdu.

Puolikkaana juuri ja juuri mahtuu.

Tässä reunakaistaleessa on nyt lenkit sidottu ketjusilmukoin.

Nyt täytyy myöntää, että tilkkuilu on vallannut mielen. Arvasin, että siinä käy juuri niin. Monta iltaa on mennyt koneella tilkkublogeja surffaten. Kangaskaupatkin on koluttu jo pariin kertaan. Viimeisin tutustumisen aihe on ollut tilkkutyön tikkaus. Pitäis opetella ompelukoneella vapaatikkausta jne. Tosin, itse saatan tehdä tikkaukset käsin, koska käsin ompeluhan multa sujuu. Saan sitten just niin koristeelliset kun haluan. Tosin on ne peitotkin vielä tekemättä... Haaveilla saa aina.

Melkein vapaata

Pikkusolu lähti tänään aamulla Mr. solun kanssa kesälomamatkalle. Ne meni junalla ja on yötä hotellissa. Huomenna iltapäivällä haen ne sit asemalta taas kotiin. Mulla on siis ollu melkein vapaapäivä. Vähän on helppoa vaan yhden lapsen kans! Tai olishan se, jos se ois nukkunu päikkärit. En tiiä miks universumi juuri tänään pisti tänne meidän asuinalueelle jonkun ihme p***urallin pystyyn. Kaahailua, tööttäilyä, rekkaa, äänekästä mopoa, moottorisahaa, ruohonleikkuria... varmaan kaikki päristimet mitä maa päällänsä kantaa oli täällä tänään pärisemässä. Pikkukakkosen päikkäreistä ei siis tullu etupihalla mitään. Kärräsin sen sit takapihalle, mut naapurin muksut oli taas ulkona riehumassa ja huutamassa. Ojasta allikkoon. Tunnin huudon jälkeen sain pikkukakkosen hetkeks nukkuun, mutta 45 min myöhemmin se heräs taas eikä suostunu enää nukkuun. Se nukku illalla pienet päikkärit ja taas heräs naapureiden huutoon. Pikkusen oli kärttynen ilta (=suoraa huutoa muuten paitsi liikkuvassa sylissä), mutta äskön tipahti sänkyyn kun märkä rätti. Nyt alkaa siis mun vapaailta.

Päivällä ehdin viimeistellä ainoastaan yhden onnittelukortin. Kaveri sai kaksoset, joten piti taas jotain vauvapakettia haalia kasaan. Kävin myös kahdessa kangaskaupassa tänään.

Korttiin virkkasin pari perhosta. Ne on samallai tehty, kun virkatun enkelin siivet. Ompelin ompelukoneella ne keskeltä kiinni. Siivet jäi hienosti levelleen. Ne näytti vähän orvoilta kaksistaan, joten tein molemmille kukkaset. Pakettiin pääty perinteisesti villasukat (jotka varmaan on ihan sopivat syksyllä, kun tytöt oli niin pienet vielä nyt) ja kävin vielä hakemassa marimekon poistomyymälästä ruokalaput. Samanlaista mutta silti erilaista. Isosiskolle lähtee sit vielä muumikassi ja -essu, ettei vaan pieniä lahjota.

Tässä taas pukkaa seuraavaa ompeluprojektia. Pandoran lipas on avattu, tästä ei ole paluuta. Tämä taitaa olla joululahjaprojekti, mutta katsotaan minkä joulun...

Nyt puolivapaata iltaa viettämään herkkujen parissa!

Haarukkapitsiä

Pitäähän sitä nyt hartiahuivi juhannukseks olla... (ja myös toppatakki). Oon taas haarukoinut perinteisellä uuden tekniikan innolla. Nyt sain ekan haarukkapitsihartiahuivin valmiiksi. Seuraava on jo tulossa... Potkupalloa kuunnellessa on hyvä värkkäillä hiljaisia käsitöitä.

Tässä kuvia haarukkapitsihuivista. Tein kuvista varmuuden vuoks harmaasävyset, jos vaikka tämä kyseinen huivi menee joskus jollekin. En tiiä ketkä kaikki tänne blogiin välillä eksyy niin ei nyt sit spoilata väriä... Joka tapauksessa väri on vaihteleva.

Lähikuvassa.

On se niin levee, ettei kuvaan mahdu kokonaan.

Lankaa meni tasan yks kerä, ja sitä jäi noin metrin pätkä. Hapsuja siitä ei siis enää saanu, mutta en niitä välttämättä ois kyllä halunnukkaan. Jätin reunakasitaleen lenkit tälläi vapaaks niin ne toimittaa nyt pienten hapsujen virkaa. Yläreunaan virkkasin vahvikkeen kiinteillä silmukoilla.

Näin sopivasti hellekeleille ehdin myös ommella kesken olleet polvihousut. Näistä tuli pikkusolulle kyl enemmän caprit, mutta ei se mitään. Nää ekat ristittiin heti vankilahousuiks ja ne on nyt lemppari yöhousuina ainakin toistaseks. Tein mahdollisimman unisexit niin menee sit joskus pikkukakkosellakin. Ja toi pituus on siitä hyvä, että ei oo niin justiinsa, kun käy sortseina ja capreina jne.

Toiset myöskin raitakankaasta. Noi resorit on oikeesti limenvihreet, mutta salama teki niistä tosi kirkkaat tässä kuvassa. Ei ne siis oikeesti mitään heijastinkangasta kuitenkaan oo... sattu vaan taas tää väri oleen vähän haasteellinen mun kameralle.

Tälläsiä siis juhannuksena. Muuten juhannus meni rauhallisissa merkeissä. Pääsin saunaan ja sain vihtoa. Muuten lapsiperheessä pyöri normi arki. Vaikka on kyllä harmi, ettei normi arjessa yleensä ole vihtaa, tai edes saunaa kovin usein. Pitäs ryhdistäytyä sillä saralla. Yhtään vihtaa ei oo vielä tänä kesänä tullu tehtyä. Kohta ei enää ehdikään.

Uuden opettelua

Tiiättekö mikä on hienoa? Se, että kun on tehny ihan sika kauan käsitöitä, niin on harvoja tekniikoita jotka on mahdottomia opetella. Tosi pienellä tutustumisella saa jo käsityksen siitä, että onko joku homma helppoa vai haastavaa ja että kiinnostaako tehdä mitään uudella tekniikalla vai ei. Uuden opettelu on palkitsevaa, kun homma etenee heti.

Kokeilin niitä salomonin solmuja, niin kun uhosin. Lanka loppu kesken, niin kun uumoilin. Tekniikkana solmut oli tosi helppo homma! Alotin tekemään hartiahuivia, ja yhden kerän virkkaukseen meni ehkä 5 h. Ja homma on siis jo jonkun kokonen huivi.

Solmuilla tulee tällästä hauskan näköstä ja ilmavaa pintaa.

Tää pitäis varmaan pingottaa ja kostuttaa ja sit kattoa minkä kokonen se on. Vähän on nyt harkinnassa että mitä tän kans tekis. Mulla on samaa lankaa toinen kerä, mut se on eri väristä. Käytännössä siitä tulis sit 2 värinen huivi, ja värit on isoina blokkeina. En tiiä haluanko sellasta, mut toisaalta ei taida olla käyttöä pienelle huiville... Katsotaan mitä tulee. Ehkä saan jonkun valaistumisen vielä asian suhteen.

Toinen tekniikka, mitä oon halunnu kokeilla, on haarukkavirkkaus. Mun piti saada Mr. solun mummon haarukka, mut sitä ei löytynykkään. En löytäny prismastakaan, joten piti improvisoida, kun heti tietty halusin ruveta hommiin. 

Siispä: pala vanhaa jalkalistaa; reilu 10 cm pätkä ja halkaisu kahtia. Pitkät neulepuikot (sattu oleen kokoa 3,5). Sit vaan reikiä listanpaloihin. Tein säädettävät haarukan pidikkeet. Nyt voi valita 7,8,9 tai 10 cm leveyden. Toiseen kappaleeseen 4 mm reiät, ja toiseen 3 mm. Isommista menee puikot läpi ja pienemmistä ei. Kärjet uppoo pienempiin reikiin kyllä.

Tässä siis värkki koottuna. Kukahan mun puikot on käyristäny?

Heti hommiin. Tässä sitä tulee. Hyvin toimii. Jossain nettikaupassa värkki makso 25 e. Pöh, tää oli ilmane.

Ei taida olla ensimmäinen keskikesän aika kun mä teen jotain villasta... Eikä varmaan viiminenkään. Nyt on hyvä tehdä joululahjoja. Voi kuunnella potkupalloo telkusta ja käännellä tätä värkkiä käsissä yö myöhään. Tääkin on tosi helppoo ja etenee mukavasti. Kannattaa kokeilla jotain uutta!

Makeutetut virkkaukset

Virkkailin taas muutaman enkelin. Samaa tyyliä kuin ennen edellistäkin joulua. Valkosta virkkauslankaa muuten, paitsi yhteen enkeliin lisäsin ohutta hopeanväristä lankaa mukaan. Se enkeli on tossa etummaisena ja se näyttää kyllä aika harmaalta. Uitin nää kaverit taas sokeriliuoksessa ja nyt ne roikkuu kuivumassa. Viimeks meni aika kauan ennen kun kovettu. Huomenna tai ylihuomenna pääsee vielä kääntään siipiä ja hametta oikeeseen asentoon, kun ne on vähän kohmeiset. Päät tein taas puuhelmistä ja kädet ja sädekehät piipunrassista.

Eipä tässä sen kummempaa oo ehtinyt tehdä. Pikkusolun nukkumaanmenon kanssa taistellaan edelleen. Eilen se meni taas nukkuun vasta pitkälti mun jälkeen. Nytkin se koputtelee seinää tuola luolassaan. Kai sille pitää laittaa päikkärikielto tai jotain, ei näistä illoista tuu enää mitään. Se vaikuttaa väsyneeltä kun sen vie sänkyyn, mut ei se sit kai oo... En tiiä mitä tekis. Ei jaksais montaa tuntia illassa käydä kaatamassa sitä sänkyyn vähän väliä. Jos on kokemusta niin jakakaa. Pitääkö suosiolla vaan laittaa tosi paljon myöhemmin nukkuun? Kaikkihan alko siitä tutin pois jättämisestä joku 3 viikkoo sitten. Sen kanssa meni aina nukkuun ihan heti. En kyllä ajatellu tuttia enää takas antaa... Saa nähdä mitä sit taas käy kun jään töistä pois. Jos ei tarttis äitille esiintyä niin kovasti iltasin. Vaikka päivällä en kyllä nyt saa edes koskea...

Pyyhepitsejä, osa 2: isot pitsit

Melkein jo unohdin, että mullahan viimeksi jäi kokonaan näyttämättä nää leveemmät pyyhepitsit. No, tässä tulee tätä leveämpien kokoelmaa.

Tää sydänpitsi on ainakin yksinkertanen ja näyttävä. Ei tarvii osata kun pylväitä ja ketjusilmukoita.

Saman tyylinen oli myös pienemmissä pitseissä. Mulle tulee mieleen semmonen siipirataslaivan ratas.

Tän selvittelin jostain äidin äitini jäämistöistä.

Tämä on muistaakseni jostain lehdestä, en kyllä todellakaan muista, että mistä lehdestä. Tätä koitettiin vääntää ja kääntää isän äidin kanssa pitkään, ennen kuin se onnistui.

Tämä ei ole minun tekemäni, mutta leikkasin talteen isän äidin vanhasta pyyhkeestä. Tässä on pitsillä jo kokoa.

Tämä uusin selvisi valokuvasta, samaa settiä kuin kynttiläpitsikin.

Tässähän näitä on vaikka kuinka monta erilaista. Jos joku oikeasti kiinnostuu ja haluaa ohjeita tai mallitilkkuja niin hihkaskaa kommenteissa. Ei meillä kaikissa pyyhkeissä pitsejä ole, mutta aika monissa kyllä. Ei oo viime aikoina oikein jostain syystä niitä kiinnostanu laittaa, mutta kai se villitys joskus taas iskee. Nykyään on perus ruokamarketeissakin ihan hyvät virkkauslankavalikoimat. Ei tarvii ettiä kissojen ja koirien kanssa erikoisliikkeistä niin kun ennen. Toki värivalikoima ei aina päätä huimaa.

Pyyhepitsejä, osa 1: pienet pitsit

Mä sain eilen ja tänään tulkittua kuvista ne uudet pitsit koukulla ja langalla. Sit mä innostuin kuvaan mun aikasempaa tuotantoa. Oikeestaan ihan hyvä, tulee nekin arkistoitua. Sen kynttiläpitsin näytinkin jo aikasemmin. Metsästelin näitä malleja ympäri kämppää. Monta olin jo unohtanukkin, että oon tehny joskus. Yks ruskee on vielä kadoksissa. Se on jostain pyyhkeestä vaan leikattu talteen, kun pyyhkeen käytin muuhun. Ei oo mun tekemä, mutta kuuluu kokoelmaan. Toivottavasti en oo siivousvimmassa sitä vielä hävittäny.

Tästä se kaikki joskus lähti. Se ei ehkä ollut juuri tämä kappale, mutta muistoissani ainakin vaaleanpunainen ja juurikin tämä malli. Ikää oli varmaan jotain 6-8 v, 6 vuotiaana opin virkkaamaan ja itseni tuntien taitoa varmaan piti heti jalostaa haastavampiin projekteihin (haastavampiin siis kuin kiinteillä silmukoilla virkattu patalappu). Oltiin käymässä isän äidillä ja sielä näin tätä mallia tulossa lankakerässä kiinni. Pyysin mammaa opettaan, se anto mulle koukun ja lankaa ja näytti ekan mallikerran. Ei tainnu sekään uskoa, että sitten sitä pitsiä rupes tuleen metri kaupalla...

Nämä kukkaset tehdään yksitellen ja vauhdissa vaan yhdistetään parista kohtaa. Näitä tein joskus pöytäliinankin reunaan.

Tällästä en muistanu ollenkaan tehneenikään, mutta kyllä tämä meikäläisen tuotos on.

Tässä myös yksi lemppareistani. Tätäkin on metri tolkulla ainakin yhden pöytäliinan reunassa, ehkä jopa useamman.

Muistaakseni oma sovellus Mr. solun äidillä näkemästäni mallista. Ulkomuistista hahmoteltu. Noihin suikeroihin menee tosi paljon lankaa.

Tässä on yksi niistä harvoista ohjeen mukaan tehdyistä. Siis tähän mulla on olemassa ihan paperilla virkkausohje. Muuten suurin osa on isän äidin peruja tai omatoimisesti vanhoista kopioituja.

Ja tässä kaikkein uusin malli. Tääkin sopis vaikka pöytäliinaankin. 

Seuraavassa osassa sitten niitä isompia malleja. Huomenna mulla ois ainakin osittain taas vapaapäivä. Taitaa se kyllä mennä vaihteeksi puutarhaa leikkelemässä... Mikäli sää vaan sallii. Olis kyllä kiva ehtiä ompeleenkin ja edistään pöytäliinaprojektia jne, mutta kai sitä täytyy ulkoilla jos keliä on. Niitä omppujakin pitäis vielä säilöö...