tiistai 26. marraskuuta 2013

Vielä yksi pari puuttuu

Sain valmiiksi jälleen yhden sukkaparin. Lyhytvartiset naistensukat, kokoa "pienempi kuin oma jalka".


Joulupukin pitäisi vielä yksi pari väkertää. Sen jälkeen pitäisi jossain vaiheessa kaivaa vähän kangasvärejä esiin ja lisäksi tehdä yksi laventelipussi. Sitten alkaisi omatekoiset lahjat olla valmiina. Toki kaikki sukat pitää vielä päätellä, mutta siihen ei kauaa mene sitten kun sen homman alkaa. Kirjastossa pitäisi käydä katsomassa josko löytyisi muutama joululahja lainattavaksi. Pitää vaan mennä vasta lähempänä joulua, että jää saajalle vähän lukuaikaakin.

Pikkusolulle pitäis heti käyttöön ommella kypärämyssy ja pyjama, mutta ne saa kyllä nyt odottaa parempaa aikaa. Tähänkin asti ollaan pärjätty... Oma olotila lähinnä itkettää. Odottavan aika on todella pitkä eikä armahdusta näytä olevan näköpiirissä.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Vapaapäivä

Viimejouluna sain Mr. solulta lahjaksi jokusen lapsenhoidosta vapauttavan etukupongin. Tälle viikonlopulle päätin käyttää niistä yhden molemmille päiville. Ei siis tarvii ulkoiluttaa, laittaa ruokaa, nukuttaa, herättää tai juurikaan viihdyttää pikkusolua. Toki tänäänkin olin kotona eikä näkymättömyys täysin onnistu, mutta hermolepoa silti. Sain jopa pötköttää aamulla sängyssä normaalia pidempään. Ei tarvinnu yrittää pukea huutavaa mukulaa samalla toisella kädellä järjestäen aamupuuroa pöytään. 

Päädyttiin muuten yhdessä Mr. solun kanssa siihen, että pikkusolulla on tekstiiliallergia. Peitto ei pysy päällä, yöhaalarit pitää pukea väärinpäin ettei niistä kuoriuduta keskellä yötä, aamulla tulee kauhea huuto pukemisesta ja autossa lähes kaikki vaatekappaleet mystisesti päätyvät auton penkille. Lisäksi tuo pieni rikkaruoho on taas kasvanut. Melkein kaikki yöhaalarit on jääny pieneksi. Pitää siis ruveta värkkäilemään pyjamasettejä. Päädyin siihen, että haalarit alkaa oleen jo vähän hankalat (varsinkin kun ne joutuu pukeen vetskari taakse). Loppuviikosta kävin sen verran ostoksilla, että nyt on yksi isompi pyjama ja muutama paita ostettuna. Niistä saan sit piirreltyä kaavojakin omiin tekeleisiin.

Tänä vapaapäivänä en siivonnut, pessyt pyykkiä tai prosessoinut järjestykseen jo pestyä pyykkiä. Kämppä on pölyinen kaaos, mutta olkoon. Ihan sama vaikka keräis tavarat järjestykseen kun yksi pieni apulainen levittää ne saman tien uudestaan. Kattellaan vähän korkeemmalle niin sotku ei näy. Huushollaamisen sijaan kävin kangaskaupassa aamupäivällä, otin iltapäivällä päikkärit ja lopun päivää oonkin melkein pelkästään neulonut. Harmi, että itsekin tarvii ruokaa välillä. Menee hyvää vapaa-aikaa hukkaan... 

Väkersin valmiiksi yhden parin lyhyitä miesten sukkia. Väri ei ole tummansininen vaan petrooli (eli tumma turkoosi). Tästä samasta langasta tein aikasemmin ne pienet sukat. Sen verran jänskätti langan riittävyyden kanssa, että pistin teräänkin kolme raitaa. Ei sitä lankaa paljon jäänytkään, siinä ja siinä oisko riittäny ilman raidotusta. 


Aloin tekemään lyhytvartista sukkaa myös naisten väreissä ja koossa. Valmislaatikkoa penkoessani huomasin, että tälläset onkin jo varastossa pitkävartisena. Tämä olikin jotain ihan hyvässä tarjouksessa ollutta lankaa ja tämänkin kerän jälkeen sitä on vielä jäljellä. Itse tykkään tästä väriyhdistelmästä tosi paljon, joten hamstraus ei haittaa. Ensimmäinen sukka ehkä valmistuu vielä illan mittaan. Ellen sitten siirry tv moodiin täysin... Sitten olisi ainakin yksi lyhyt naisten pari vielä tekemättä. Toki, jos ei ehdi niin sitten varastosta pitkää paria peliin. Kohta saankin taas ostaa uutta lankaa kun näin ahkerasti keriä tuhoutuu.


Tässä se kangas minkä kävin ostamassa. Nosh organicsin tammenterhoja sinapinkeltaisella pohjalla. Tästä olis tarkotus sitä pyjamaa värkkäillä, mutta ennen sitä pitää heittää pesuun muotoutumaan. Kävin katsomassa toisestakin kangaskaupasta josko tämän pariksi olis löytynyt jotain yksiväristä, mutta eipä ollut. Tällä siis mennään. En kyllä tiedä riittääkö tästä koko pyjamaa. Voi olla, että housuista tulee sitten ihan toisenlaiset tms. Huomenna voisi jotain yrittää ommellakin. Pikkusolulle pitäis tehdä myös ohut kypärämyssy. Siihen vaan ei oo vielä kaavoja... Eli ehkä ompelun sijaan päivä kuluukin piirrellessä.


Toinen ensilumikin siinä loppuviikosta käväisi maassa. Pikkusolua taisi pelottaa se lumisade. Kyllä se oli ihmeissään kun maailma oli muuttanut väriä. Katotaan nyt mitä käy seuraavalla kerralla kun lunta tulee. Jokohan ois tutumpaa ja kivempaa? Pulkkaa en sentään vielä kaivanut esiin.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Lähtiskö leipomalla?

Ei se ämpärillinen persiljaa vielä niin paljon houkutellu, että oisin kaupasta lähteny hakeen. Äiti tuli aamulla piparimausteiden kanssa käymään, joten pipareiden leipominen vei voiton. Aamulla tehtiin taikina, äiti lähti asioilleen ja sit alkuillasta leivottiin. Osan taikinasta laitoin kokeeks pakkaseen. Ajattelin, että kyllähän sitä kaupassakin pakasteena myydään, mutta omaa taikinaa ei olla ikinä pakastettu. Nyt kokeillaan. Siivous ja sauna ei ainakaan auttanu masuasukkia ulos, saa nähdä mitä leivonta tekee muuta kun nostaa elopainoa. Ainakin selkä on taas kipeä.

Isoja ja pieniä, nam nam. Vähän ehkä ajoissa tänä vuonna, mutta tuskin näitä montaa kertaa tulee tehtyä.


Pikkusolu ei tosta leipomisesta vielä mitään ymmärtäny. Hetken se jakso kattella ja lähti sitten purkamaan mummin käsilaukkua. Omaa hoitokassiansa se on pakannu koko illan (vaihtovaatteita, leluja ja luettavaa mainoslehden muodossa). Mihinkähän se on lähdössä?

maanantai 18. marraskuuta 2013

Sukkia

Kerroinkin jo neulomisvimmasta, joka iski messukäynnin jälkeen. Valmista on tullut taas vaihteeksi. Perjantaina tein valmiiksi pikkusukat ja tänään sain äherrettyä viimeiset kerrokset miesten sukkiin. Päättelemättä on toki vielä kumpikin pari. Tänään myös sain siivottua. Tai siis perus siivouksesta poiketen sain tyhjennettyä tuhkat takasta, haettua puulaatikon täyteen puita, imuroitua pari kaapinpäälistä jne erikoissiivoukseksi luettavaa toimintaa. Pesin myös vessat ja jälleen kerran pilkutin paitani kloorilla. Ja mä vielä koitin olla varovainen. Onhan ne pilkut tällä kertaa toki pienempiä kun viimeks, mutta silti... Hemmetti tätä uloketta. Ei ylety, maha on tiellä ja sit vielä ei edes nää mitä on tapahtunu muutakun vasta peilistä illalla, kun ehtii siihen vilkasta. Matonkudetta tai askartelumateriaalia lisää...

Niistä sukista puheenollen, tässäpä näitä. Pienet menee varastoon ja isot varmaan joululahjapakettiin. Tällä kertaa tein lyhyet varret isoihin sukkiin. Sisällä on kiva hiihdellä lyhyissä varsissa. Terät näyttää tosi kapeilta, koska koristemalli jatkuu loppuun asti. Se on vähän niin kun joustinneuletta ja siksi kaventaa ilmettä. Mahtuu kyllä ainakin Mr. solun jalkaan ja antaahan neulos vähän periksikin. Näitä miesten kokoja on tosi vaikea arvioida. Sen verran harvoin tulee tehtyä miesten sukkia ja niitä kun ei voi oikein omaan jalkaan mallintaa. Naisten on helpommat, kun voi tehdä pienet, sopivat, tai isot...


Tuparivalmistujaisiinkin pyörähdettiin eilen. Tälläsen kortin sain värkättyä aamutuimaan. Pala pellavaa ja merkkasin pari kukkaa. Normaalisti en tollasia kiekuroita kauheasti oo harrastanut, mutta tämä vaati jotain "kehystä" niin tulipa tuollaiset. Pyyheklipsut vaikutti olevan ihan hyvä lahja.


Neulontavimma jatkuu. Seuraavat isot sukat on jo alullaan. Saunankin ajattelin lämmittää. Tuskimpa silti jakaantumaan pääsen, mutta jos siivouskolotusta saisi hieman hellittämään. Ei se messuilla lyllerryskään aiheuttanu yhtä ainoota supistusta, väsymystä vaan. Huomenna pitää varmaan hakea se ämpäri persiljaa, ananasta tai ihan mitä muuta vaan mikä vois (mukamas) lähdön synnärille aiheuttaa. Mä eilen hihittelin ajatukselle, että alan oikeesti syödä ämpärillistä persiljaa... 

lauantai 16. marraskuuta 2013

Käsityömessuilla

Eilen oli vihdoin messupäivä. Edelleen ihan yksikössä liikun, joskin noin kolme kertaa on melkein jo lähdetty synnärille. Sama kun viimeks, turha toivo sit kuitenkin... Ajattelin, että käsityömessuille ois hyvä mennä perjantaina aamulla. Sillon vois olla vähiten väkeä, kun ihmiset on töissä jne. Ja marjat! Aivan älyttömästi väkeä heti aamusta, parkkipaikat ihan täynnä (onneks sain kyydin) ja lippuakin joutu jonottaan. En tiedä miten viime vuonna selvittiin niin helpolla. Ehkä se aikasempi lauantaiaamu on sittenkin parempi... No, sisälle päästiin ja onneks mahduttiin sekaan.

Suurimman pettymyksen tuotti deli alue. Oltiin kaverin kanssa aivan menossa syömään munkkia ja muffinssia, mutta sielä olikin taas ne perus tyrnimehut ja kalasäilykkeet. Oli siä jotain munkkejakin jossain, mutta kokonaisuudessa se osasto petti kyllä rankasti odotukset. Muuten oli aika samanlaista kun viimevuonna. En ookkaan muuten noilla messuilla käyny pitkään aikaan, eli kokemusta vain kaksista peräkkäisistä. Tosi kivoja lasikoristeita oli muutamassa paikassa, mutta en nyt raaskinu niitä ostaa. En törmännyt kun yhteen pellavakudonnaisia esittelevään ständiin, ja nekään ei oikein sit lopulta puhutellu. Paras paikka oli sellanen ständi kun konstikas(.fi). Sieltä ostin pikkusolulle pari puista lelua. Näytti tosi kivoilta ja sellasilta, että niillä vois itekin leikkiä. Kuvia ei nyt oo tähän hätään, kun kamera taas pakattiin toissa yönä sairaalakassiin enkä oo sitä sieltä jaksanu hakea. Ehkä esittelen ostokset myöhemmin. Muuten mukaan tarttukin sitten ainoastaan yksi enkeli ja yksi piparimuotti.

Noita enkelikoristeita ois ollu kyllä tarjolla vaikka kuinka paljon. Päätin kuitenkin, että ehkä yks per vuosi riittää... Jää sitten jotain vielä ens vuodellekin. Lankaakaan en jaksanu hamstrata. Novitan osaston kävin taas mielenkiinnosta kurkkaamassa. Sielä oli aivan pipona väkeä hakemassa lankaa. Ei ne ollu taas edes kovin hyviä tarjouksia. Marketin alesta saa usein halvemmalla. Ja myös se varastointitilan vähyys taas paino mieltä, joten vanhoja lankoja tässä tuhoillaan uusien alta pois. Jotain oksakoristeita kattelin vähän sillä silmällä, mutta nekin jäänee vielä hautumaan. Taitaa oksat olla aika rapsakoita tähän aikaan vuodesta... Muuten on taas vaikea sanoa tuliko kovasti inspiraatiota. Sen näkee sitten myöhemmin kun saa sulateltua kaiken näkemänsä. En tiedä tuliko messuilta vai mistä iski kiinni, mutta tänään on kyllä ollu varsinainen neulontavimma päällä. Nyt tulee isompaa sukkaa oikein urakalla. Saa nähdä kauanko neulontavimma kestää. Messuilla jaksoin pari tuntia pyöriä ja kävelykin oli kohtalaisen kivutonta. Sen verran vei voimia kuitenkin, että en jaksanu enää illalla kirjotella. Varsinkin kun edellinen yö meni puoliks valvoessa. Ens vuonna sit messuille ehkä taas uudestaan.

Huomenna pitäis mennä yhdistettyihin tupareihin ja valmistujaisiin. Pitää vielä viimeistellä ne pyyheklipsut ja varmaan joku kortti värkkäillä. Onneks kekkerit on vasta iltapäivällä niin aamullakin jotain vielä ehtii. Kuvia siis ehkä taas ensi kerralla...

tiistai 12. marraskuuta 2013

Taikataikina, osa 4

Nonniin, tässä vielä tämä viimeinen osa keittiökittikikkailusta. Hermot on kireällä ja samoin maha. Askartelutkin on pääasiassa saanu väistyä vaakatason tieltä. Olen kateudesta vihreä kaikille niille joiden lapset syntyy laskettuna aikana tai sitä ennen... Kaikkea en saanut vieläkään askarreltua valmiiksi, mutta sen verran, että voi paljastaa mitä näistä oikein tulee.

Näistä tulee pyyhenipsuja. Mulla on menny hermot kotona, kun aina ei edes värikooditus auta pyyhkeiden jakoperusteeksi. Tyyliin mulla on punanen ja Mr. solulla on sininen. Sehän vasta on aivan katastrofi jos sattuu oleen samanlaiset tai muuten vaan "epäselvät". Puhumattkaan siitä, että pyyhkijöitä tulee koko ajan lisää... Nyt tulee pyyheisiin siis nimikoidut merkit. Sen lisäksi, kohta kun pitää taas pientä peppua pestä paljon, haluan, että pepulla on ihan oma pyyhe jonka KAIKKI tietää. Tämä helpottaa myös mummeleiden ja muiden mahdollisten hoitajien vierailuja.

Eli siis: taikataikinasta muotilla kuvioita, joihin tein 2 reikää hammastikulla. Alempaan reikään verhonipsu (niitä jouduin ostamaan, koska olen ilmeisesti lahjottanut laatikollisen niitä johonkin) ja ylempään ripustin. Tekstin kirjotin tussilla. Se näkyy ihan hyvin maalatussa pinnassa eikä leviä kun on permanenttia. Osaan kuvioista tulee ihan nimet, mutta pysytään nyt sen verran anonyyminä, että en laita niitä kuviin. En halunnu koukkurivistöön mitään teippiratkasuja, joten mennään nyt ainakin hetki tälläsillä killuttimilla.


Aikaisemmasta taikinasatsista ajattelin isompia kuvioita laittaa keittiöön. Astiapyyhe ja käsipyyhe on myös vaikeita erottaa toisistaan... Näiden ripustus on vielä vähän mietinnässä johtuen keittiön kaappien kahvojen muodosta. Laitan nämä ehkä vaan kiinni kahvaan ja pyyhkeen siihen erikseen viereen.


Ripustuksen olis voinu toteuttaa pujottamalla pelkän narun ylemmästä reiästä. Laitoin kuitenkin rautalangasta lenksun ja siihen vasta narun, koska sillon (ainakin mun järkeilyn mukaan) tekstin pitäis näkyä suoraa eteenpäin eikä kiertyä sivulle. Alunperin piti laittaa pellavanarusta lenkit, mutta oikeastaan näihin valkosiin kuvioihin sopii paremmin tuo kalalanka. Ainoa, mikä vähän häiritsee on tuo solmu, mutta kaikkea ei voi saada.


Roikkumassa.


Näitä menee meidän omien koukkujen lisäks mm. veljelle tuparilahjaksi ens viikonloppuna. Ehkä muutama päätyy pukinkonttiinkin, katsotaan nyt. Perjantaina ois käsityömessut Tampereella. Invamopo harkinnassa...

lauantai 9. marraskuuta 2013

Taikataikina, osa 3

Tämä meikäläisen taikataikinaprojekti vaan venyy ja paukkuu. Nyt ollaan tässä vaiheessa. Tässä on nyt kakkostaikinasta tehtyjä kukkasia ja enkeleitä. Ton enkelimuotin ostin tätä projektia varten, mutta tulee siitä ihan kivan näkösiä pipareitakin kohta.


Projekti on totaalisesti vallannut meidän puuhellan päälisen. Levittelin tavarat siihen, kun ajattelin, että siinä voi sit aina välillä käydä edistämässä hommaa sulkeutumatta koko maailman ulkopuolelle. Joo... Oon mä joskus ehtinykin. Osa paloista sai tänään viimeisen (toivottavasti) maalikerroksen, osa on vielä kokonaan ilman. Katotaan nyt tarviiko kaikkia edes maalata. Maalaamisessa on se haaste, että maali kuivuu aika nopeasti. Se tarkottaa sitä, että se myös kökkööntyy siveltimeen aika nopeasti. Sen takia oon tehny hommaa aina välillä pienissä osissa niin saa siveltimenkin pestyä kököttömäksi vähän väliä. Huomenna saattaisi olla taas hetki omaa aikaa, joten voi olla, että käytän sen tämän homman edistämiseen. Pitäis kyllä saada jo pois päiviltä tämä ja hella siistiksi. Olis muutakin käyttöä sille.

Mikään projektihan ei ole projekti ilman sivuprojektia. Toki, taitaa meikäläinen harrastaa oikeastaan pelkkiä sivuprojekteja... Koskaan ei voi olla varastossa liikaa pieniä sukkia, joten alotin taas tekemään paria. Samalla tarkotuksena raivata tilaa lankalaariin, koska oon taas hamstrannu lisää. Mun kamera näköjään toistaa huonosti noita turkoosin sävyjä (esim. se uudelleenpäällystetty äp haalari näytti kuvissa aivan siniseltä). Tämä lanka on oikeasti petroolin värinen, siis tumma turkoosi kai suomeksi. Sopivaa unisex kamaa.


Tänään käytiin isänpäivälounaalla. Oli taas perheen liikkeelle saaminen aamulla sellasta käsien heiluttelua, että unohdin ottaa kuvan korteista. Tein isälleni isänpäiväkortin ja äidilleni synttärikortin. Ei mitään kovin ihmeellistä. Taidepläjäyksenä pikkusolun käsi painettuna sormiväreillä. Tuli samalla pikkusolun onnittelut mummille ja vaarille...

torstai 7. marraskuuta 2013

Tip tap

Paljon ei ole sitä niin kutsuttua omaa aikaa tälle viikolle siunaantunut. Pääosin homma on maanantain pannarin jälkeen pyörinyt jälleen kerran ruuanlaiton ja perheilyn ympärillä. Vauhti vaan hidastuu ja pikkusolukin on kunnostautunut tällä viikolla sänkyyn pissaamisessa (sekä vaippa päällä että ilman) ja maitojen päälle kaatamisessa. Pyykkiä siis riittää. Eilen illalla oli katras lapsivieraita äiteineen ja niille sain sentään pakastepullat paistettua. Taikataikinaprojekti on edelleen vaiheessa, toki nyt sentään toista taikinasatsia käsittelen. Josko tästä versiosta pääsisin projektissa loppuun asti jonain päivänä niin voisin sitten esitellä tuotokset. Muutama salainen joululahjaprojektikin on käynnistetty. Niitä vaan ei voi paljastaa ennen joulua täällä. Isänpäiväkorttikin pitäisi väkertää loppuun tässä vielä ennen lauantaita. Kunnan perhetuvalta saatiin pikkusolun kanssa sentään hyvä alku. Me mennään ravintolaan syömään isänpäivän kunniaksi jo lauantaina niin vältetään toivottavasti pahimmat ruuhkat. Oma äitikin täyttää tässä kuussa pyöreitä vuosia, joten sitä juhlistetaan vähän niinkuin samalla. Toki virallisellekin päivälle saattaa jotain lipsahtaa.

Jotenkin ne tontut kuitenkin ehti käymään pikaisesti tällä viikolla. Ehkä 5 pakettia valmiina. Pääasiassa tietysti pikkusolulle, mutta muutama myös muille.


Muistakaahan olla kiltisti... ei tiedä kuka ikkunasta kurkkii (toivottavasti ei naapuri). 



maanantai 4. marraskuuta 2013

Perkeleemmoinen peljästys

Tälle päivälle ei ollu suunnitteilla mitään erikoista. Ei ollu suunnitteilla kyl sitäkään, että puoli päivää menee sairaalassa. Ihmettelin vähän yöllä, kun masukki ei heränny mun vessassakäyntiin. Yleensä potkii mua hetken pari sen jälkeen kun käyn pystyssä. Aamulla heräsin, eikä edelleenkään potkinu. Sitten vähän tökin, eikä mitään. Sitten tökin aika reippaasti eri asennoissa, eikä vieläkään potkun potkua. Paniikki oli valmis.

Soitin isäni paikalle pikkusolua kaitsemaan, soitin Mr. solulle, että nyt ei tunnu mitään, ja paniikkipuhelun terkkarille. Sanovat, että tulehan paikalle ja lähdinkin heti, kun vaari saapui lapsenvahdiksi. Ei oo ikinä ollu niin pitkä matka terkkarille. Järki kyllä sumenee lähes täysin, vaikka itsensä koittaa kuosissa pitääkin. Kaikki pahimmat vaihtoehdot pulpahtaa mieleen ja puolessa matkassa poru on valmis. Masukki ei liikahtanut vielä matkallakaan. Pääsin suoraa neuvolaan. Siitä vasta itku tulikin kun se syke kuitenkin kuului.

Mr. solu paahtoi taksilla töistä paikalle juuri parahiksi, kun sain lähetteen TAYSiin käteeni. Neuvolan täti oli sitä mieltä, että syke ei ihan priima ollut, joten pisti meidät tarkistukseen. Ihan omalla autolla mentiin, ei tarviinnu pii paata. Matkalla sitten masukkikin liikahti. Polilla pistivät mut remmeihin kiinni ja tarkkailuun. Kuulemma 30-40 min sydänkäyrää. Makasin siinä tunnin. Sain välillä mehuakin, kun masukki kuulemma nukkui. Piti sokerilla herätellä, että saatiin kunnon käyrät. Sitten odotettiin lääkäriä.

Lääkäri ultras ja ronkki aikansa ja totes, että ei oo mitään vikaa. Päästi kotiin siitä sit. Mutta voi hittojen hitto että säikähdin! Toivottavasti ei tarvii ikinä enää. Huonompana sivuhuomautuksena mainittakoon, että mitään ei ole supistuksista huolimatta tapahtunut, eli viikkoja vielä edessä... Monta monta. Koko päivä on menny enemmän tai vähemmän täpinöissä aamun takia. Nyt sentään masukilla on hikka ja muutenkin on maha taas täynnä elämää. Tää raskaana oleminen on kyllä jotenkin skitsofreenista puuhaa. Välillä toivois, että vähän rauhottus, mutta sit jos ei liikukkaan niin täys paniikki on äkkiä päällä. Ehkä mä en valita siitä nukkumattomuudestakaan enää. Potkikoon. Ja taidan kuitenkin kohta mennä pakkaan sitä laukkua, jos tuleekin uudelleen äkkilähtö... Toivottavasti kuitenkin huomenna paluu arkeen.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Toinen huppupyyhe

Taas on joulupajalla pitänyt kiirettä. Onneks on nyt parina päivänä saanut oikeasti jotain tehtyäkin. Alkaa tämä taipuminen koneen ääreen, tai oikeastaan mihinkään muuallekaan olla aika mahdotonta. Puhuin jo Mr. solulle, että hankin itelleni exoskeletonin liikkumista helpottamaan. Jos sen vielä sais ohjelmoitua käveleen ite yöllä vessaan niin aina parempi. Mutta joo, toinen huppupyyhe näki vihdoin päivänvalon.


Mannekiinina toimii jälleen ah niin ihana serla-orava. Alkaa tää masuasukki olla varmaan suunnilleen samaa kokoakin jo... Toivottavasti kuitenkin ilman tupsukorvia ja häntää. Nyt illalla vielä väänsin toisen satsin taikataikinaa ja palaset on nyt uunissa. Jos jossain välissä ens viikolla ehtis sit toteuttaa niistä jotain valmiiksi asti.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Pikkusolun lempilelut, osa 2

Ajattelin taas vähän kuvailla pikkusolun lempileluja. Aina välillä tulee sellanen olo, että meillä on kovin vähän leluja. Toisaalta taas tuntuu, että ne vähätkään ei kiinnosta. Pitäis varmaan enemmän pistää niitä välillä jemmaan ja sitten taas takasin. En oikein tiedä kuinka paljon lapsella pitäis olla niitä muovileluja jotka vinkuu ja vonkuu... Meillä tuntuu kelpaavan toi arkisempi kama aika hyvin.

Tämä mummon kirpparilta lölytämä yhdistelmä on kova sana. Aikasemmin leikeissä oli vaan traktori, mutta joku aika sitten siihen piti asentaa peräkärry. Ja auta armias, jos se kärry sattuu irtoamaan. Aivan karmea huuto.


Siksi sitä kärryä piti vähän tuunata. Nyt saa olla melkonen houdini jos ton saa irti. Tällä ajellaan pitkin lattioita, seiniä ja ovia. Joskus on jotain kärryssä, mutta yleensä siinä vauhdissa ei pysy mitään.


Toinen aivan ylivoimanen suosikki tällä hetkellä on pähkinäpussi. Sitä on pari viikkoa nyt mäntätty ympäri kämppää. Taitaa olla ne pähkinät melkosta rouhetta jo. Myös iskän tietokonelehti on kovassa luvussa, kuten takasivustosta näkee. Palaset pyörii ympäri kämppää. En tiedä oliko tänään pyykkikoneessa tietokonelehteä vai jotain muuta paperia, kun oli täynnä hiutaleita...


Ja voi mikä riemu repeääkään kontaktimuovirullasta. Se on meillä taikasauva. Se piti tänään takavarikoitda, kun sitä käytettiin vähän turhan pontevasti Mr. solun mätkytykseen. Tää on siitä hyvä, että on melko pehmeä eikä sillä saa pahasti paikkoja hajalle.


Erilaisia purkkeja (mm. raejuustopurkki) pyörii myös lattialla, niihin pitää päristellä. 1,5 L juomapullokin näyttää tuossa lojuvan, se ei enää jaksa kauaa kiinnostaa. Paitsi jos pikkusolu näkee, että sitä viedään pois. Traktorin lisäksi lattialla ajellaan puisella kilpikonnalla, kuorma-autolla, ja eläinkuljetusautolla. Toi eläinkuljetusauto on kans joku vanha puinen ja sielä on sisällä puisia eläimiä. Niille on omat reiät auton katossa ja kyljessä (on siis sellanen "laita palikka oikeasta reiästä" tyylinen lelu, mutta on aikuisellekin haastava). Pikkusolu tunkee ne eläimet just siitä aukosta mistä sattuu poikittain sopimaan. Mun mielestä ihan oikein; miksi tehdä asioista liian vaikeita. 

En tiedä tuleeko siitä isona joku koneasentaja vai johtuuko tuo kiinnostus traktoreihin, autoihin ja koneisiin vaan siitä, että tässä meidän lähellä on pyörinyt jos jonkinmoista kaivuria ja maansiirtokonetta koko kesän. Me ollaan sit aina käyty niitä kattelemassa. Vaarillakin on traktori ja se on kans ihan paras paikka, kun pääsee sisälle istuun...