Kiukulla valmista

Nyt on ollu niin paljon projekteja kesken, että oli pakko ruveta tekemään niitä valmiiks.

Sain tehtyä valmiiks toisenkin keittiöpyyhesetin. Nää on menossa miespuoliselle kaverille. En nyt tiiä tuliko kovin äijät... Eikä oo ehkä mun lempparit, mut ehkä se on hyvä juttu. Onneks ihmiset tykkää eri asioista... Pistin kirjonnat vinoon ettei oo ihan perinteistä tyyliä.

Alakulman kuviot lähempää.

Ja tässä yläkulman kuvio. Näköjään väärin päin, mutta ei nyt anneta sen haitata.

Näitä pyyhkeitä tehdessä tuli taas mieleen tämä sama vanha "entä jos vastaanottaja ei tykkää käsitöistä". Se puskee väkisinkin välillä mieleen, kun itse yleensä käsitöitä lahjoiksi annan. Mutta ei kai se lopulta ole mun ongelma? Oon kuitenkin tehny ajatuksella jotain just tietylle henkilölle ja jos se ei siitä tykkää niin sitten oon ajatellut kyseisen tyypin tyylin/maun väärin. Parhaani yritin, mutta ei kai aina voi onnistua. Tietysti haluaisin, että tekemäni jutut menis käyttöön. En haluais antaa kenellekään mitään turhaa. Toki, sillon paras vaihtoehto kai olis syötävät tai leikkokukat, mutta en aina innostu leipomisesta... Käsitöistä sen sijaan melkein aina. Molemmat pyyhesetit on nyt paketoitu ja valmiina uusiin koteihin.

Punnersin vihdoin myös tän oman haarukkapitsihuivini valmiiks. Haarukan väli oli tässä 10 cm (aikasemmissa 8). Muuten sama Novitan ohje kun aikasemminkin. Vihdoin. Nyt menee haarukka kyllä hetkeks johonkin laatikon peränurkkaan. Aikasemmat huivit pitää vielä paketoida, mutta kaikki on onneks jo päätelty.

Tähän voi kietoutua melkein kokonaan. Jos vaan vielä tulis kylmä...

Tässä sitten pieni kurkistus tilkkupeittojen edistymiseen. Oli pakko kokeilla sitä vapaatikkausta vihdoin tähän vauvanpeittoon. Tietenkin lanka loppu kesken. Huomaatteko mistä alotin? Bongaatko sydämen tai pari? Ei tää ihan super priimaa ole, mutta ei nyt kovin pahakaan. Eikä sitä ihan millistä kattellakaan. Nyt tätä ei voi olla hiplaamatta aina ohimennen, kun se odottaa lankatäydennystä nojatuolin selkänojalla...

Tänään katkes taas kamelikin jälleen kerran. Siitä tuo otsikon kiukku. Pääsi ihan sisäinen teini irti ja kirosanat lensi ja ovikin paukahti. Riidan aiheena jälleen kerran harrastusten vaatima aika. Mies on ollu tällä viikolla ti, ke ja to illat menossa ja vielä tänään iltapäivälläkin oli samaa pallokentän hinkkausta. Mulla meni kuppi nurin, kun en taas muistanu just näitä reenejä. Piti tehdä näitä omia hommia pois kun ne alko jo ahistaa, ja huomiselle oli miehelle taas menoa iltapäivästä eteenpäin, siispä yritin tänään tehdä valmiiks juttuja. Eli about 12 h pallokenttää tällä viikolla (tähän mennessä) vs 3 edellistä iltaa huutoa ja nukutusta, koko viikko (tai viime vuosi) ruokaa ja pyykkiä jne ja armollisesti 20 min rauhallista ompelua ennen kun tullaan kysyyn että mitäs ruokaa niille muksuille laitetaan. Tänään taas inhosin olla äiti. Se, että minä harrastan kotona ei tarkota, että kaikki kotiaika ois mun harrastusaikaa. Ja voi hitto melkein jo alotin kirjottaan siitä kännykkä/tabletti/tietokone ruutuajasta vs lasten kanssa läsnä olemisesta mutta antaa nyt olla. Käsityöt pitää sielun kunnossa, mutta kunnostukseen ei ole aikaa. Kyllä nää hommat vaatii välillä ihan oikeesti keskittymistäkin. Ei se vattupuskassa käyntikään nyt ihan sitä kuuluisaa "omaa aikaa" mun kirjassa ole... Jos miehen mielestä on niin menköön ite puskaan... Kiitos ja anteeks. Ehkä huomenna on taas paremmin.

Pyyhkeitä ja marjoja

Olin tänään poimimassa vattuja. Niitä on paikotellen ihan paljon, mutta ne on tosi pieniä. Siks niitä pitäis poimia ihan sairaasti, että sais ison tilavuuden. Sain mä muutaman pussin pakkaseen. Mustikoita ei tahdo löytyä mistään. Voi olla, että ens talvi on mansikka ja omena painotteinen. Tosin, näyttää myös siltä, että taas yhden puun omenat menee suurin osa muumioiks. Toivottavasti ei muidenkin...

Tässä vattuja. On ne vaan hyviä ja kauniita tuoreena.

Nämä pelastin ukkoskuuron alta kotipihasta. Meidän viinimarjapuskan juurella kasvaa metsämansikoita. Ei ollu räksät syöny. Ihme. Lapset tykkäs.

Sain valmiiks ensimmäisen tuparipyyhesetin. Oli vähän vaikee saada kirjonnat näkyyn kuvassa, kun on vähän huono kontrasti väreissä. Mutta tämä leveä sommitelma on pyyhkeen alalaidassa.

Ja tämä kapeampi ylhäällä. Mun piti kirjottaa näihin "käsipyyhe" ja "astiapyyhe" mutta en saanu kirjaimia tehtyä tyyliin sopivasti. En siis halunnu pistellä lankaa kankaan läpi. Nää kaikki kuviot näkyy vaan oikeella puolella. Huljuttelin pyyhkeet vielä kuumassa vedessä toivoen, että lanka kutistuis sen mitä meinaa kutistua pesussa. Ikävä, jos se alkaa myöhemmin kiristää kuviota ruttuun. Koitin kirjoa aika löysästi varmuuden vuoks... Nyt pyyhkeet on vähän ryppyset ja ne varmaan pitäis vielä silittää. Vähän kyllä arveluttaa vohvelikankaan silitys, kun siitä vähän niikun litistyy imupinta sitten. Pitäs varmaan vaan jotenkin saada höyrytettyä tai silityksen jälkeen siististi "pörhistettyä" kangas. Toki, kai on parempi laittaa ne siistinä pakettiin, kyllä ne siitä käytössä pörhistyy...

En tiiä mistä keräsin jonkun vatsataudin, mutta tällä hetkellä varpusparvi on aika lievä ilmaus. (En oo ollu Tampereella uimarannalla...) Toivottavasti menee ohi yhtä nopeesti kun tulikin, on meinaan vähän ikävää jos näin kuumalla ei nesteet imedy yhtään. Menenkin siis tästä kiireen vilkkaa takaisin vaakatasoon potemaan.

Sukkia

Kerroinkin jo neulomisvimmasta, joka iski messukäynnin jälkeen. Valmista on tullut taas vaihteeksi. Perjantaina tein valmiiksi pikkusukat ja tänään sain äherrettyä viimeiset kerrokset miesten sukkiin. Päättelemättä on toki vielä kumpikin pari. Tänään myös sain siivottua. Tai siis perus siivouksesta poiketen sain tyhjennettyä tuhkat takasta, haettua puulaatikon täyteen puita, imuroitua pari kaapinpäälistä jne erikoissiivoukseksi luettavaa toimintaa. Pesin myös vessat ja jälleen kerran pilkutin paitani kloorilla. Ja mä vielä koitin olla varovainen. Onhan ne pilkut tällä kertaa toki pienempiä kun viimeks, mutta silti... Hemmetti tätä uloketta. Ei ylety, maha on tiellä ja sit vielä ei edes nää mitä on tapahtunu muutakun vasta peilistä illalla, kun ehtii siihen vilkasta. Matonkudetta tai askartelumateriaalia lisää...

Niistä sukista puheenollen, tässäpä näitä. Pienet menee varastoon ja isot varmaan joululahjapakettiin. Tällä kertaa tein lyhyet varret isoihin sukkiin. Sisällä on kiva hiihdellä lyhyissä varsissa. Terät näyttää tosi kapeilta, koska koristemalli jatkuu loppuun asti. Se on vähän niin kun joustinneuletta ja siksi kaventaa ilmettä. Mahtuu kyllä ainakin Mr. solun jalkaan ja antaahan neulos vähän periksikin. Näitä miesten kokoja on tosi vaikea arvioida. Sen verran harvoin tulee tehtyä miesten sukkia ja niitä kun ei voi oikein omaan jalkaan mallintaa. Naisten on helpommat, kun voi tehdä pienet, sopivat, tai isot...

Tuparivalmistujaisiinkin pyörähdettiin eilen. Tälläsen kortin sain värkättyä aamutuimaan. Pala pellavaa ja merkkasin pari kukkaa. Normaalisti en tollasia kiekuroita kauheasti oo harrastanut, mutta tämä vaati jotain "kehystä" niin tulipa tuollaiset. Pyyheklipsut vaikutti olevan ihan hyvä lahja.

Neulontavimma jatkuu. Seuraavat isot sukat on jo alullaan. Saunankin ajattelin lämmittää. Tuskimpa silti jakaantumaan pääsen, mutta jos siivouskolotusta saisi hieman hellittämään. Ei se messuilla lyllerryskään aiheuttanu yhtä ainoota supistusta, väsymystä vaan. Huomenna pitää varmaan hakea se ämpäri persiljaa, ananasta tai ihan mitä muuta vaan mikä vois (mukamas) lähdön synnärille aiheuttaa. Mä eilen hihittelin ajatukselle, että alan oikeesti syödä ämpärillistä persiljaa... 

Syksy tuli

Syksy näyttää tulleen. Ainakin meidän ruokapöydälle. Sain vihdoinkin vaihdettua kesäisen mansikkapöytäliinan syksyisempään versioon. Tämäkin on niitä isän äidin tekeleitä. Meillä taitaa olla ihan hirveän pieni ruokapöytä. Toi liina oli musta pieni, mutta tossa pöydällä se on ihan hirveen iso... Kuinka hienoa jälkeä tuleekaan vain yhdellä langalla.

Ehdin tänään myös käymään kangaskaupassa. Ei ollu tänään tarkotuskaan mitään ommella, mutta paikallinen kangaskauppa on niin huonosti auki näin työssäkäyvän näkökulmasta, että kävin nyt kun ehdin. Otin sen valkoisen haalarin mukaan ja menin kauppaan pyörimään tyyliin "en mä tiiä mitä mä haluan, mutta jotain tähän". Löytyihän sieltä kangasta. Samalla vähän selkeni koko systeemi ja mitä ja miten sitä kannattaa tehdä. Ulkokuoresta tulee nyt sisävuori ja päälle tulee sitä uutta kangasta. Päädyin yksiväriseen collegeen vaikka oikeastaan menin hakemaan kuviollista joustofroteeta. Katsotaan mitä siitä tulee, kangas menee aamuyöstä pesulle.

Paksuus ja paksuuntuminen on tänään ihan vaan ärsyttänyt. Maha on tiellä, nahka repeää, on tukala olla, ei saa nukuttua ja lihakset kramppaa. Sitä ongelmaa oli loppuraskaudesta ekallakin kerralla. Pitää varmaan alkaa juomaan jotain vissyä. Harmi vaan, että tätä paksuuntumista on jäljellä vielä hyvä tovi. Ei ole meikäläisen lemppari olotila ollenkaan.

Illalla jaksoin vielä sen verran ryhdistäytyä, että pistin pikkusolun huoneesta pinnasängyn palasiksi ja toiseen huoneeseen odottamaan uutta asukasta. Sängyn tillalle kasasin jo aikaa sitten ostetut pienen pöydän ja tuolin. Voi kun meidän pienen pieni kasvaa... Se on nyt totaalisesti keksinyt kävelyn. Ei mitään muuta teekkään kun ravaa ympäri kämppää. Mieluiten mahdollisimman iso tavara kädessä. Eilen nousi ekaa kertaa ylöskin ilman tukea. Jes, edistystä tapahtuu. 

Projektipäivitys; pöytäliina

Värin vaihto! Vihdoin se päivä taas koitti, että vihreä lanka loppui. Pääsi alottamaan jollain muulla värillä pöytäliinan kirjontaa taas vaihteeksi. Vihreää taitaa kyllä olla ainakin pari kerää vielä jäljellä, mutta ainakin vaihtelu virkistää...

Keltaisia kukkia lähti syntymään nyt. Myös päivänkakkaran keskiosat tulee samalla keltaisella. Vähän alko jännittään, että mahtaako toi sininen piirustusjälki lähteä pois. Yleensä näin monta kierrosta kangasta (ja samalla piirustusta) hyplänneenä se kuvio alkaa kulua pois. Tämä vaan ei ole juuri kulunut. Piti oikein kokeilla, että tietää sitten loppuosan kanssa kuinka tarkkaan niitä rajoja oikein pitääkään seurata. Ei lähde pelkällä vedellä, mutta ainakin saippualla haalistui. Toivottavasti lähtee sitten pesuaineella... Tätä nyt varmaan iltaisin värkkäilen, kun tämä on tällästä rauhallista syksykäsityötä. Olishan tota sisutusta vieläkin tehtävänä ennen vauvan tuloa, mutta taipuminen ja jaksaminen on vähän kortilla. Ehkä sit viikonloppuna jos saan pikkusolun pois jaloista ja käsistä pyörimästä muutamaks tunniks.

Illan sokerihumalan tarjoaa jälleen omenapiirakka. Nyt taitaa kylkeen löytyä myös kaakaota. Normaalisti en tykkää kuumista juomista, mutta sitä on nyt muutamana iltana mennyt kupillinen. Pitäis noita omeniakin vielä säilöä, kun jaksais. Tänään maistoin ekat luumut puusta. On ne vaan hyviä! Vähän pitää vielä valkata niitä tummimpia, mutta kyllä ne loputkin varmaan päivässä parissa kypsyy. 

Tänään oli ihan hyvä päivä. Sain jopa töissä pakotettua aivoni jonkin asteiseen toimintaan tämän hormonihumalan keskellä. Toivottavasti sama vauhti jatkuu huomennakin. Toki huomenna illalla/iltapäivällä kyläillään, joten voi olla, että illalla noutaja tulee jälleen ennen käsitöitä...

Sekalaista settiä

Viikonloppu vei taas kaikki voimat eikä alkuviikko ole vielä olotilaa parantanu. Fiilis on jotenkin kun märällä rätillä tai lätäköllä lattialla. Joku vois tulla kaapiin pois. Mr. solu oli jälleen koko viikonlopun harrastuksen parissa ja minä pikkusolun kanssa kotona. Tai oltiin me molempina päivinä mummeleilla, mutta silti kuitenkin olin yksin aamut, illat ja yön. Ei sitä mummeleillakaan ihan omaa aikaa saa, kun pitää aina välillä kattoa perään. Jotenkin tuntuu tällä hetkellä mega lannistavalta, että ens viikonloppuna on sama edessä taas. En jaksais. Toivottavasti olo tästä lähtee uuteen nousuun, jos vaikka sais nukuttua yöllä hyvin. Tai jos vaikka hellittäis tää aivolimatauti jo... Aamulla pitää kiikuttaa pissapurkkia heti labraan, kun tänään tuli neuvolassa liuskatestissä plussaa sekä sokerista että proteiinista. Vaikka just käivn neulatyynyilemässä siinä sokerikokeessa ja läpäisin erinomaisin arvosanoin... Ylimäärästä hässäkkää. Mut kai se on hyvä, että tarkistetaan. Vaikka söinkin sen palan kakkua ennen neuvolaa tänään...

Harrasteluihin ei oo paljon energiaa tällä viikolla riittäny. Iltasin oon hetken aina edistäny ikuisuusprojekti pöytäliinaa. Lupasin laittaa kuvaa sitten, kun väri taas vaihtuu. Mut ei toi kerä lopu taas ikinä, joten tässä kuvaa jo nyt. Eipä oo paljon edellisestä kerrasta muuttunu.

Paaaaljon paljon vielä hommaa jäljellä. Mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa. Ei tarvii ollakaan valmis huomenna...

Kaveri kiikutti tänään töhihin pois meneviä vanhoja äitiyspakkauksen pussilakanoita. (Jep, tiedän, että niitä vauvapeiton pussilakanoita on mulla jo niin paljon, että saan kohta ite nukkua pikkupeitolla...) Nää kolahti tänään jotenkin erityisesti ihanuushermoon. Voi kuinka söpöjä. Pikkusolukin oli ihan innoissaan tosta missä on kilppareita ja kukkia. Vaikka se öisin näyttääkin olevan allerginen peitolle.

Nyt vähän kynäkäsi syyhyäis. Päässä pyörii merkkausmalli, joten pitänee mennä hahmotteleen sitä paperille, että vapautuu aivosolu sitten taas unten maille. Ai niin, päivän what the fuck moment tuli heti aamusta. Olin unohtanu työavaimet toimistolle. Pääsin kyllä taloon sisälle ja etsin siivoojan, sen puolitutun joka siivoaa aina meidän käytävää ja jonka oon nähny, moikannu ja jututtanu useampaan kertaan. Eipä saakkaan siivoojat avata ovea! Auttaminen kielletty. Toisaalta, kai sitä pitää ymmärtää, että voi joku varasaikeissa ilmestyä aamu seiskalta mestoille eväät mukanaan... Vielä sellanen tyyppi, jonka tietää nähneensä moneen kertaan (kun muisti vielä iltapäivällä kysyä, että löytykö avaimet). Että tälläsessä sääntöviidakossa tänään. Tänään tarkistin pariin kertaan, että avaimet on nyt mukana.

Hamsteri siivoaa

Olipa kerran melko tavallinen sunnuntaipäivä. Askartelija-aivosolu, jolla on myös hamsterin taipumuksia, päätti vähän siivoilla varastoja. Mitä tehdään, kun varasto tulee täyteen tavaraa? Tiivistetään ja uudelleenjärjestellään! Projekti alkoi niinkin pienestä asiasta, kuin kaavojen mapituksesta...

Mun kaavat on ollu muovitaskuissa, joissa päällä lukee mitä kyseisessä taskussa on. Taskut on vaan lojunu laatikon pohjalla päällekäin. Nyt sain käsiini muovitaskuja, jotka sopii mappiin. Piti siis taskuttaa ja järjestää kaavat uudestaan ja pistää mappiin. Samalla mapitin merkkauskuvioita jne joita kankaanpään tontut oli mulle säästäneet. Kiitos vaan U ja H kun ette heittäneet pöytäliinamalleja menemään. (Kuulin huhua, että luette blogia ja että teiltä vois saada sitä juhannusruusua. Jos liikutte tääläpäin niin tuokaa joku juurakko mukananne. En tiedä koska me taas käydään K-päässä, mutta kai sielä Reimalla pitää syksymmällä taas käydä pyörähtämässä...)

En muista esittelinkö tätä aikasemmin, mutta tällänenkin pöllähti käteen. Tän kirjasen lisäks oli erinäinen määrä piirroksia ja lehtileikkeitä. Pistin nekin kaikki omiin taskuihinsa ja mappiin. Saa olla sielä sit seuraavat 50 vuotta. Ei vaan, vaikka näitä ei sellasenaan mihinkään kirjois niin mä haen niistä inspiraatiota tai osia omiin tuotoksiini.

Muinaiset piirrokset.

Kaavat. Täälä on tallessa kaikenlaista tehtyä ja tekemätöntä hääpukuni kaavasta alkaen.

Ahertaja-aivosolun siivousprojekti piti loppua tähän, mutta koskas minä mitään loppuun asti suunnittelen. Lähti homma taas vähän rönsyilemään. Mulla on ollu ongelmana se, että kesällä pitäis varastoida talvivaatteita ja peittoja jne, jotka vie ihan sikana tilaa. sitä nyt ei mun mielestä oo sopivasti tai sopivassa paikassa, joten järjestystä parantamaan. Siirsin pöytäliinoja paikasta toiseen ja löysin tälläsenkin. Tässä ei oo ees tarhroja! Pieni mutta siisti.

Törmäsin taas myös kasaan käsin kirjottuja tyynyliinoja. Esim. tällänen reikäkirjottu liina. En kovasti silotellu, kun meni takasin varastoon.

No joo, rönsyily sitten vähän ryöpsähti. Lähti suorastaan lapasesta ja lapaset lähti kuubaan. Päätin järjestää koko vaatehuoneen uudestaan. Se ei sitten käynytkään ihan käden käänteessä... Ainakaan sellaisessa käänteessä kun alunperin ajattelin. Sanotaan nyt vaikka niin, että menin vaatehuoneeseen ja työnsin tavaraa ulos sitä mukaa kun homma meni syvemmälle suohon. Tässä nyt pieni vilaus tämän hetken tilanteesta. Hehee. Menikö taas överiks? Menossa on tuumaustauko ja sokerihumalan haku suklaakakun kera. Voi olla, että tätä sotkua ei tänään saada siivottua. Mun pitää odottaa että Mr.solu tulee kotiin, että saan vähän apua. Hih. Tai voi olla, että lähtee suoraa ovesta ulos kun näkee ton. Voi oon mä kyllä aikamoinen aikaansaaja...

Paljon aikaiseksi

Tänään tuntuu siltä, että sain paljon aikaan. En ehkä oikeasti paljon, mutta monta pikkuhommaa pois alta. Sillon on aina kiva fiilis, kun hommat etenee. Paras fiilis on, kun saa paljon valmiiksi. Sitten voi aina alottaa kaikkea uutta kivaa eikä tarvii palata tympeisiin vanhoihin juttuihin.

En jaksanu tänään ruveta siivoamaan, vaikka todellakin pitäis, mutta halusin silti vaihtaa pöytäliinan jo keväisempään. Tässä on taas yksi isäni äidin tekeleitä. Muistakseni oon ite ollu siskoni kanssa tätä piirtämässä. En oo siitä kyllä ihan 100 varma... En tiedä millä kyseinen liina on merkattu, mutta merkkausjälki ei lähde pesussa pois. Liinassa on siis ollut tälläiset piirrosjäljet pitkän aikaa, vaikka liinaa onkin jo käytetty. Jep, myös tässä tekeleessä on niitä tahrojakin, jotka ei lähde pesussa pois. Ne nyt ei kovasti häiritse, ainakaan niin paljon kuin nuo piirrokset. Jatkoin siis työtä ja viimeistelin kesken jääneen liinan. Hieno tunne taas, kun sai lopettaa jotain isän äidin aloittamaa.

Tässä liina silitettynä ja viimeisteltynä pöydällä. Tästä tulee niin kovin keväinen olo. Lankavarastosta löytyi taas aika lähelle oikea lanka. Samanlaista pätkävärjättyä vihreää sillä erotuksella, että mun langassa ei ole tuota kaikista tumminta vihreää kohtaa.

Tässä vähän toisesta kuvakulmasta. Liina on tosi pitkä ja ihan reunaan asti merkattu. Piti laittaa pöytään jatkopala, että sain liinan sopimaan siten, että pikkusolun ruuat ei tartu roikkuvaan reunaan. Edelleen siis tässä päällä on muovi, en muuten uskaltaisi käyttää.

Tässä kuvioaihe lähempää. Tänään merkkasin siis nuo keskellä pienestä lehdestä alaspäin lähtevät kiehkurat. Yksi projekti valmis!

Samalla kun silittelin pöytäliinaa silittelin myös verhoja. Vihdoinkin sain punatulkut pois tangosta. Ei siihen nyt ihan kesää tilalle tullut, mutta käpyjä kuitenkin. Mennään niillä sitten vaikka ensi jouluun... Projekti 2 done! Samaan silitysurakkaan pääsivät myös pikkusolun verhoiksi repimäni kangaspalat. Tämä eläinkangas on hamstrattu joskus eurokankaan palalaarista. Iso pala kun taas muka halvalla sai... Tästä oon tehnyt jo muutakin, mutta lopusta tein verhot. Ne on sen kokoset mitä siitä palasta sai. Varmaan ihan kivaa katseltavaa, jos nyt pikkusolu joskus verhojaan katselee. Ainakin ne on ihanan lapselliset. Kolmaskin projekti valmis!

Näitä verhoja ommellessa taas mietin kätten töitteni laatua. Tähän hommaan en jaksanut ihan kaikkea tarmoani ammentaa. Mua ei haittaa jos päärmeet on vähän vinossa. Eri asia sitten, jos opettelen tekemään jotain uutta, tai varsinkin sitten jos joskus harvoin teen jotain jollekin muulle. Silloin sitten puretaan ja tehdään uudestaan jos ei heti tuu priimaa. On myös niitä paikkoja, joissa työn jälki ei näy. Silloin en jaksa siitä myöskään stressata. Priimankin käsite varmaan vaihtelee päivästä toiseen... Joskus, kun pitää nopeasti tehdä, ei lopputuloksen pienillä kauneusvirheillä ole minulle väliä. Esim. ne pul kintaat. Ne on ihan täysin toimivat ja tuli tarpeeseen, joskin seuraaviin teen joitan muutoksia. En jaksanut alkaa purkaa koko hommaa pienten asioiden takia, jotka voin korjata seuraavalla kerralla. Samaa kehitystä on huomattavissa kestovaippojeni kanssa. Ekat vaipat näyttää ihan erilaisilta kuin viimeiset. Se on kai sitten sitä tuotekehitystä. Mutta tuotekehitykseen kuuluu mielestäni myös se, että kaikenlaisia tuotteita testataan ja muutoksia tehdään testauksen perusteella. En silti ala muuttaa jo valmiita vaippoja, koska ne kyllä toimii. Uusissa vaan on vielä parempia ratkaisuja. Ehhh, tulipa taas syvällistä settiä.

Päivän viimeisenä projektina ompelin pikkusolun muumieväskassiin nimilapun. Pikkujuttu, mutta tärkeä, koska pikkusolu menee ensi viikolla hoitokokeiluun eväiden kanssa. Viimeksi, kun hain hoidosta niin ei enää itkenyt. Eikä kuulemma ollut itkenyt kauaa kun lähdin. Kerran viikossa vieraiden hoivissa muutama tunti on ihan hyvää opettelua itse kullekin.

Nappikortteja osa 2

Luovuusblokki jatkuu edelleen. Tai ainakin muuten kuin nappien osalta. Tänään palasin nappilaarille, kun en muutakaan keksinyt. Nappikortti-idean jatkojalostusta... Eilen sain taas suuni auki oikeassa seurassa. Kohta saattaa nappikokoelma laajentua moninkertaiseksi. Mr. solun äidin äiti pohti, josko heittäisi nappikokoelmansa pois. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi antamaan kokoelmalle uuden kodin. Kaupassakin katson nyt paidoista ekana, että onko kivoja nappeja... En siis ole pitkään aikaan mitään ostanut, mutta tänäänkin pyörähdin katsomassa bussia odotellessa. Kaikkia kivoja kirkkaanvärisiä nappeja ja paitoja niissä kiinni...

Pari uutta sommitelmaa sain aikaiseksi.

Tässä täydennystä postaukseen lähikuvin. Osa lehdistä on tehty linnunsilmäpistoin.

Kukan lehdissä ristikkopistoa (en tiedä mikä sen oikea nimi on).

Näitä kortteja voi ihan hyvin tehdä myös ompelematta nappeja tai koristeita. Riittävästi liimaa nappeihin, että pysyy ja tussilla koristelut. Sitten voi lisätä vaikka glitteriä jne. Minä tykkään yksinkertaisesta, joten suurta määrää krumeluureja näissä ei ole. Mieleen on näiden jälkeen pulpahtanut: mustikoita sinisistä napeista, pääsiäistipuja isoista keltaisista napeista, pajunkissoja valkoisista napeista, kukkaköynnös minkä vaan värisistä napeista, törmäsin jossain joulupalloihin ja talviseen kuuseen... Josko napeilla luovuusblokki häipyisi. 

Nappikortteja

Oon törmännyt viimeaikoina useampaankin napeilla koristeltuun korttiin. Oli sitten pakko toteuttaa oma visiokin aiheesta. Tämä on ollut hautumassa jo jonkin aikaa. Meni taas hommat vähän överiksi. Ekan kortin sain tehtyä ihan omalla nappikokoelmalla, mutta seuraaviin piti hakea täydennystä sekä äidin napeista, että Sinellistä. Jostain syystä en kauheasti tykkää Sinellistä, mutta tulipahan taas käytyä. Tässä taas yksi keino kierrättää turhia nappeja. Tosin, mustille napeille en ole vielä keksinyt kierrätysaihetta, vaikka voi ne nappikukat olla kai mustiakin. Mitä värillisempää sitä parempaa. En enää ikinä heitä yhtään nappia pois. Sitä voi vaikka joskus tarvita. Eipä niitä kyllä ole heitetty tähänkään mennessä, mutta nyt en ainakaan.

Itse ompelin napit kiinni (liimauksen jälkeen), että kukkiin tuli näyttävämpi keskusta. Suosittelen ompelua, koska liimaus ei välttämättä kestä. Riippuu tietty kuinka päin napin asettaa jne. Ompelin myös kukkien varret. Meinasin kokeilla koneella ompelua, mutta olin jo ekaan korttiin kiinnittänyt napit niin en sitten enää viitsinyt. Käsinkin tuli hyvää jälkeä, merkata voi näköjään pahviakin (ei mennyt taaskaan hukkaan pöytäliinan teossa opitut pistot). Lisäilin nappien sekaan pieniä helmiä täydentämään kokonaisuutta. Tässäpä näitä nyt vaikka kevään ja kesän juhliin.

Nyt on vähän askartelut joutuneet taas takapenkille. En oikein saa tehdä päivisin mitään, ja iltaisin ei jaksa. Mukulaa ei voi enää jättää hetkeksikään vahtimatta ja toisaalta en myöskään saa istua esim. sohvalla. Pitää istua lattialla tekemättä mitään, että minun päälle voi kiivetä. Elämä kiipeilytelineenä ei ole kovin stimuloivaa, mutta sitäkin hermoja raastavampaa. Illalla tekeekin sitten vain mieli koomata.

Siivouspäivä

Aijai, taas oli tänään se aika. Siivous aika. Eräs näistä pakollisista tekemisistä. Nyt on kuitenkin villakoirat karkotettu nurkista taas vaihteeksi. Siistin huushollin kunniaksi päätin vaihtaa pöytäliinaa. Jälleen kerran uusi vanha pöytäliina tiskiin nyt kun tuo muovi on osoittautunut oikein mukavaksi kapineeksi.

Perhetuvalla puhuttiin yhtenä päivänä siitä, kun joku saa sukulaiseltaan aina koristeltuja astioita, jotka ei ole yhtään heidän tyyliään mutta kuitenkin ihan hienoja. Tuli siinä mieleen, että miksi ei normaalisti ihan arjessa voisi käyttää koristeastioita. Onko sillä sitten väliä, jos ne ei just ole omaa tyyliä, kun ne on hienoja? Voisi vaikka ruualle kattaa tosi hienosti tai pitää lasten kanssa kaakaokutsut. Jos menee rikki niin ei sitten harmita kun ei kerran ollut omaa tyyliäkään. Ei nämä liinatkaan aina minun tyyliä ole, mutta on se kivampi, että pöydässä on liina. Mitä minä niitä sielä kaapissa haudon. Sielä ne ei ainakaan ilahduta ketään.

Tämä liina on aivosolun äidin äidin peruja. Tämän tekijää en tiedä. Liina on koristeltu ristipistoin. Itse en niistä kovasti välitä, ainakaan niitä tehdä, mutta ihan hienolta näyttävät jonkun muun tekemänä.

Kuten kaikissa perintöliinoissa, tässäkin on tahroja. Kuvan vasemmassa alalaidassa näkyy mitä ilmeisimmin maitokahviläikkä. Sitä on vähän paha lähteä naamioimaan, mutta eipä se nyt ihan hirveästi silmille hyppää. Liinan keskellä taas on joku musta tahra. Tuli mieleen, että jos se ois nokea. Voisin sitä vielä joskus yrittää fairilla pois. Siksi en viitsinyt liinaa nyt silittää. Koitan kikkoja sitten ennen seuraavaa pesua. Eiköhän se tuossa vähän suoristu kun saa pöydän päällä levätä...

Tässä liinassa on jotain sellaista mitä itse en ole vielä koskaan kokeillut. Reikäommelta. Ja ei mitenkään vähän kyseistä askartelua, koska sitä on joka kuviossa, kuvioiden välillä ja pöytäliinan ympäri reunassakin. Pelastin jotkut muinaiset ohjeet kyllä reikäompelusta, joten kai sitäkin pitää joskus vielä kokeilla. Tässä liinassa on myös valtavasti yksityiskohtia ja värejä. Isossa ruusussa on 6-7 eri värisävyä. On siinä ollu hommaa seurata ohjeita!

Siivouspäivänä ei nyt tämän kummempaa...

Projektipäivitys: pöytäliina

Kangaspuuprojektin ohessa oon taas innostunut edistämään toistakin erittäin pitkäaikaista projektia. Pöytäliinaa. Esittelin projektin joskus menneisyydessä ja taas pienen tauon jälkeen homma on edistynyt. Tämä on siis se vähän pikkusolun syntymän jälkeen aloitettu pöytäliinan kirjonta/merkkausprojekti, joka on jo kokonaisen vuoden nököttänyt olohuoneessa käden ulottuvilla.

Sinisen ja vihreän kirjonnan rinnalle on tullut violettia ja punaista. Kyllä se tästä vielä valmiiksi muuttuu piiiiitkän ajan kuluessa. Oon alkanu tekeen niin, että aina yhden kerän jälkeen vaihdan väriä. Liian yksitoikkoista merkata kolme kerää samaa väriä peräkkäin. Tulee väliin vähän eri pistojakin sitten. Jatkan uudella värillä siitä mihin vanha loppuu ja sitten joskus taas täydennän edellistä väriä. Rauhallista ja pitkäveteistä hommaa, suosittelen. En vaan oo löytänyt sopivaa radioasemaa taustalle. Tähän mennessä kaikki asemat saa jossain vaiheessa mut raivon partaalle soittamalla paskaa (pääasiassa kotimaista) musaa. Muhun ei vaan mikään suomalainen valitusvirsi pure yhtään. Pitäs varmaan käydä hakemassa vanhat CDt ja joku soitin tohon raikaamaan.

Nyt on jo niin takki tyhjä, että en jaksa kangaspuuprojektia tänään päivittää, mutta kuten ameriikan tv-ohjelmissa ikään, jätän pienen kiusauspalan tulevasta. Jatkossa luvassa mm. seikkailua vanhassa kanalassa, aarteiden metsästystä ja melan kokoinen pingotin.

Muinaisia tahroja

Mulla on iso pino kirjottuja pöytäliinoja. Oon tehny niitä ite vuosien varrella, ja pelastanut kaikki tielle osuneet vanhat liinat. Aivosolun isän äidin liinoja usein ihailin, ja nyt ne on meillä. Se mut joskus opetti kirjomaankin. Tai en tiiä opettiko muuta kun yhden piston ja mä sit ekana omana työnä tein heti ison pöytäliinan. Nytkin on kesken se pikkusolun liina. Se on varmaan kesken vielä pitkään, mutta kyllä se sillon tällön aina saa uusia kukkasia pintaansa. Jos se on sit sille vaikka ylioppilaslahja tai jotain.

Eniveis. Jokaisessa pelastamassani vintageaarteessa on jotain tahroja. Useimmiten maitokahviläikkiä, joita ei saa pois millään. Liinoja kun en uskalla koneeseen kovaan pesuun laittaa... Oon silti pitäny niitä pöydällä ja joskus naamioin niitä tahroja jollain kukkaruukulla ja joskus en. Oon kuitenkin ajateelu, että käytän niitä kun ei niitä kukaan sielä kaapissa nää. Oli tahroja tai ei. Alla viimeisin pöydälle löytynyt liina. Pistin sen vähän niinkun pikkusolun synttäreiden kunniaksi, mutta saa se siinä olla nyt muutenkin. Se läpinäkyvä muoviliina on aivan fantastinen keksintö kun voi pitää näitä aarteitakin huoletta pöydällä.

Ja tietysti keskellä liinaa on kohtalaisen iso tahra.

Syväanalyysiin en sen enempää ryhtynyt. Lieneekö ketsuppia kun on vähän roiskeitakin.

Liinassa on reunoilla tälläisiä pienempiä kukkia.

Tässä tahra kukkakäsittelyn jälkeen. Aika hyvin sopi lankavarastosta värit noihin alkuperäsiin. Alkuperäset on kuitenkin varmaan kymmeniä vuosia vanhat. Alotin kerran jo luonnonvalkosella, mutta ei se ollutkaan hyvä väri. Onneksi löytyi ihan vitivalkoistakin. Lehtiä on uudessa kukassa vähän vähemmän, kun vihreiden varasto osottautui vajavaiseksi. Yksi lehti piti vetää kukkaan kiinni kun sieltä vähän vielä paistoi tahra. Ihan hyvä naamiointi minusta.

Tässä vielä isommassa koossa. En ajatellut tehdä tästä symmetristä. Musta se on aika hauskaa, että joku minulle rakas ihminen on tämän liinan joskus värkkäillyt, ja nyt minä jatkan siihen samaan. Voi olla, että peitän muutkin tahrat jollain. Joko kukkasilla tai lehdillä.