Disaster bakery

Oon tässä viimeaikoina koittanu vähän kunnostautua kodinhengettärenä. Tänä vuonna tulee taas valtavasti omenaa ja koitan edes jonkun osan niistä käyttää ja säilöä. Siispä tässä taas päivänä eräänä pistin biojalostamon pystyyn. Oon tehny aika paljon ompuista mehua mehumaijalla. Sisarukset tuhoaa sitä ihan kiitettävään tahtiin ja itsekin käytän usein joskus leivonnassa. (Mää enää mitään usein leivo...)

Tässä mun pienimuotoinen biojalostamoni. Toisessa marjat ja toisessa omenat. Pakastimet alkaa uhkaavasti täyttyä...

Ja sitten mä päätin kuitenkin ruveta vielä leipoon... Ajattelin, että marjan- ja omppujenjalostuksen jatkoks pistän pakkaseen vähän leivonnaisiakin. Valitsin mokkapalat, koska on helppo tehdä. Joo... Olihan se helppo siihen asti kun sen tiputti uunin jälkeen lattialle. Voe kikkelis kokkelis. 

Pulliakin tein. Voisilmäpullia. Muuten hyvä, mutta loppu voi kesken. Lisäks oli aika lähellä etten polttanu niitä uunissa. Mutta onneks lähellä ei lasketa. Keräsin mokkapalataikinan lattialta ja kuorrutin. 

Siistit palat meni pakkaseen ja loppu todistusaineisto tuhottiin nopeasti koko perheen voimin. 

Disaster bakery on itseasiassa iseknyt jo vähän aikasemmin. Ajattelin että juhlistetaan arkeen paluuta ja kesäloman loppua vähän herkuttelemalla. Tein kääretortun mustikkatäytteellä ja unelmatortun mansikkatäytteellä. Vähän jostain ohjeesta soveltaen, mutta ei sit kuitenkaan ihan riittävästi... Tähän asti pääsin ihan hyvin, mutta sitten tulikin mieleen, että mitenkäs tuo täyte nyt pidetään sielä rullan sisällä? Olihan siinä liivatetta vähän joo, mutta se ois tässä vaiheessa pitäny jämäyttää (ja täytteet oli jo hetken ollu jääkaapissa, koska oli vielä löysempiä ennen tätä). Noh, ei ollu aikaa ja/tai tilaa laittaa tälläsenä kylmään (ja miten sen sittenkään ois rullannu?) joten ei kun rullalle. (Eikä sitä liivatetta ois varmaan ollu ees tarpeeks, että ois hirveesti jämähtänykkään.)

Mustikkaversio pysyi jokseenkin kuosissa vaikka vähän valuikin joka puolelle rullaa. Ja ihan hyvältä näytti ja maistu kun oli ollu jääkaapissa yön yli. Rullapohja imi itseensä sopivasti kosteutta, joten sen jälkeen täyte pysy jo rullan sisällä.

Tämä mansikkatäyte olikin sitten ihan taattua disaster bakery tavaraa. Sitä tursus ja pursus ihan joka puolelta, rulla ei meinannu millään rullautua, vaan liuku vaan kaksinkerroin. Pakotin rullan pyörähtämään edes kerran ja huusin Mr. solun apuun. Valutettiin täytettä molemmista päistä paperia erilliseen kulhoon. Sitten piti vaihtaa paperi, koska se oli aivan täytteessä... Täytettä olis ollu ainakin kahteen torttuun. Mr. solu söi ylimääräsen täytteen iltapalaks...

Seuraavana päivänä molemmista tortuista sai kun saikin leikattua palasia kesäkekkereitä varten! Molemmat maistu ihan hyviltä, joskin jostain syystä tuo suklaa mansikka yhdistelmä kulu nopeammin pois. Tässä tätä täydellistä elämää taas muidenkin ihmeteltäväks. Hah.

Pitäsköhän tänään kokeilla kääretorttua omenasosetäytteellä... Mutta oikeesti, jos keksitte mihin voi hukata paljon omenasosetta niin vinkkejä otetaan vastaan. Lapsille ei oikein maistu puuron kanssa, eikä mikään jugurtin sekaan juttu oikein riitä...

Seiskaluokan köksätunnilta

Mä en oo ikinä tehny risottoa. Tällä viikolla sitten päätin sitä kuitenkin yrittää. Ohjeeksi valikoitui Valion broileririsotto (ohje löytyy täältä). Reseptiä noudatin taas sopivasti soveltaen, kuitenkin melko tarkkaan tällä kertaa.

Tästä tuli jopa ihan hyvää. En tiedä tykkäänkö oikeasti tosta appelsiinimehun mausta vai en... Ehkä sitä vois laittaa vähän vähemmän. En uskaltanu laittaa ihan niin paljon juustoa, kun ohjeessa sanottiin. Mr. solun mielestä se oli hyvä. En kyllä edes löytäny ohjeessa mainittua juustoa kaupasta, mutta otin jotain arvelulta saman tyylistä. Tää vaikutti lupaavasti sellaselta pöperöltä joka maistu kaikille. Ehkä se löytää tiensä meidän eksklusiiviselle ruokalistalle. Se maistu mikrotettunakin ihan hyvälle, mikä on aina iso plussa.

Jälkkäriks kokeilin taas yhtä versiota amerikan pannukakuista. Ohjeen bongasin kesän pirkka ruokalehdestä. Se oli joku floramainos (ohje myös täälä). Noudatin ohjetta taas soveltuvin osin, esim. flora juoksevan korvasin öljyllä (ja paistoin pannarit voissa). Lisäksi tein vain puolikkaan taikinan, koska en halunnu olla hellan ääressä ihan koko iltaa. Pannu oli vähän turhan kuuma näille, mutta muuten näyttää tosi hyvältä. Paksuus on ainakin kohdallaan. Mulla ei oo lettupannua, joten nostelin vaan taikinakökköjä normaalille paistinpannulle. Kököt ei levinny juuri ollenkaan. Näiden paistaminen tosiaan vaatii vähän harjaantumista, mutta näillekin kaikki ruokailijat näytti peukkua. Omasta mielestä ehdottomasti paras amerikan pannariohje tähän mennessä, joskin siihen tarvitaan montaa eri ainesta.

Mr. solun tarjoilema annos jätskin kera. Nam.

Tänään meillä syötiin ihan tavallisia lihapullia ja perunamuusia. Törmäsin pakastimessa kuitenkin omenakuutioihin ja tein niistä jälkiruuan. Tätä onkin tehty viimeks jossain seiskaluokan köksätunnilla. Toki oon syöny sen jälkeenkin... Kauratoskaomenoita, eli kaura-omenapaistosta. Ohessa vanilijajäätelöä. Ihan kun ennenvanhaan. Nam. Mr. solu meinas syödä koko vuuan kun oli niin sairaan hyvää.

Näyttää kovasti siltä, että meilä syödään paljon jälkkäreitä. No eipä kyllä käy kieltäminen...

Äitiäkin nopeampi

Huomenna tulee vieraita. Tein valmiiks tomaattipiirakan ja mokkapaloja (kinderkakkupohjaan). Piirakasta unohdin eka sipulin ja sit paprikan. Molemmat ehti mukaan. Mokkapaloista unohdin munat. Ei muuta kun setti ulos uunista ja kaadoin leivinpaperilta takasin kulhoon. Munat oli siis valmiina jo pöydällä ja pelti oli uunissa ehkä minuutin. Munat sekaan ja takas uuniin. Ihan oli täysin ajatus mukana hommassa eikä ollenkaan mitään muuta menossa samaan aikaan...

Sitten se kävi. Äitiäkin nopeampi käsi kuorrutukseen. Mut onneks vaan reunaan.

Päivän kokkeilut

Eli kokkauskokeilut. Näin jossain lehdessä vähän aikaa sitten tomaattipiirakan reseptin. Sillon se ei iskeny, mutta tänään piti kokeilla. Kyseisestä reseptistä ei oo enää mitään nuuskua, mutta säkällä ne suuretkin laivat seilaa, eli perinteisesti sovelsin kaikenlaista netistä ja päästäni löydettyä. Kokkaushetkikin oli taas perinteistä epäonnistumisten peittelyn sarjaa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Pohja:
150 g voita (mikrotettu pehmeäksi)
1,5 dl ruisjauhoja
2,5 dl sämpyläjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 dl maitoa

Kipaseppa hakemaan isompi astia, perus piirakkavuoka oli liian pieni tälle määrälle taikinaa.

Lisää kuivat aineet pehmitettyyn voihin ja sekota/nypi. Heitä maito joukkoon ja veivaa. Iske vuokaan. Jos yhtä viisaana kuin minä teet pohjan jo ennen täytettä niin esipaista pohjaa sen aikaa kun väsäät kiireellä täytteen... Esipaistoin kiertoilmalla 200 C noin 15 min.

Täyte:
erilaisia tomaatteja (otin kaupasta paljon erilaisia pikkutomskuja, mutta isotkin käy, leikkasin puoliksi)
rucolaa (leikkasin ronskisti,  isompi lehti ehkä noin neljään osaan)
suippopaprika
sipulia (mikrotin voin kanssa niin ei tarvii pannulla kuullotella)
ruohosipulia (tynkiä maalta)
timjamia
oreganoa (tai jotain sellasta yrttiä maalta)
suolaa
pippuria

En mittaillu noita aineksia, tein vaan sillai sopivasti. Paprikankin aluks unohdin täytteestä, mutta muistin lisätä ennen juustoja.

Munamaitoon 2 munaa ja 2 dl maitoa. Päälle juustoraastetta ja osaan piirakasta vuohenjuustoa. Paistoin kiertoilmalla 200 C 15 min, jonka jälkeen jälkilöylyissä vielä kestovaipanvaihtosession ajan.

Tässä kuva ennen paprikoita.

Tässä paprikoilla ja munamaidolla.

Tässä valmis uunista ulkona vetäytymässä.

Hitto. Kerrankin joku kokeilu oikeesti onnistu. Tästä tuli tosi hyvää! Ens kerralla laitan tota vuohenjuustoa koko piirakkaan. Se kannattaa murustella tohon juustoraasteen alle. Koitin paria isompaa kiekkoa, mut murut oli parempia. Tätä voi jykevöittää halutessaan esim. kinkulla. Joku parmankinkku vois tuoda sopivaa italialaista vivahdetta... Mä nyt halusin koittaa taas jotain kasvisruokaa. Mut tää päätyy kyllä meidän ruokakiertoon. Tähän saa mukavasti hukattua noita tomaattejakin, kun niitä varmaan syksyllä tulee äitiltä taas sankokaupalla.

Kinderkakku-mokkapala hybridi

Olin tässä tällä viikolla tupperwarekutsuilla. Sielä oli niiden kalliiden kippojen lisäksi kinderkakkua. Ohjeen löytää täältä. Ai että oli hyvää. Ja söin sitä ihan liian monta palaa. (nimestään huolimatta siinä ei ole kindermunaa, yök) Tänään käytiin mummilassa ja alko suklaahammasta kolottaa. Kokeilin sitten ite tehdä kyseistä leivonnaista sillä erotuksella, että laitoin siihen mokkapalan päällisen. Ei ollu eri suklaita tarjolla ja voikreemikin nyt vähän tökki.

Tällänen siitä sit tuli. Tässä ohjeessa on normi mokkapalaohjeeseen verrattuna vähemmän jauhoja ja enemmän kaakaojauhetta. Maito on korvattu vedellä. Ei siis mitään huikeeta muutosta.

Makutestin tulos oli, että kinderkakun pohja on mehevämpi kuin mitä mun mokkapaloissa yleensä. Saattaa siis olla, että teen jatkossa aina pohjan tällä ohjeella. Pitää vielä koittaa miten tämä käyttäytyy pakastuksessa ja sen jälkeen. Mutta kertokaas nyt viisaammat leipurit, että mistä johtuu se, että leivospala halkeaa keskeltä kahtia? Siis niin, että päälikerros lähtee irti. Onko paistettu liian vähän? Taikina kohoili pellillä aika paljon, mutta lässähti loppua kohden. Johtuisko se "kerrosten erottuminen" siitä, että keskellä on ollu ilmaa paiston aikana? Onko tää nyt sit joku leivinjauhejuttu tai joku "älä sekota liikaa" tms? Onks muille käyny samoin minkään leivonnaisen kanssa?

Vohveleita

Meillä ollaan taas sairastuvalla. Molemmat mukulat on kipeenä; isompi enemmän, pienempi vähemmän. Pikkukakkonen on tähän mennessä selvinny yskällä, mutta yskän lisäks pikkusolulle nousi taas kuume viimeyönä. Sen nenä on ihan tukossa hengitystä ajatellen, mutta ulospäin valuu kauhee määrä limaa. Toivottavasti menee pian ohi. Uloskaan ei siis olla menty, mutta toisaalta eipä tolla kelillä sielä mitään tekiskään. Särkylääkkeen jälkeen pikkusolu saikin sitten kunnolla vauhtia alleen. Hyvä, ettei tullu jalanjälkiä kattoon asti kun se illan kiipeili seinille. Matelevan illan vauhdittamiseks annoin kevään pirkkalehdelle vielä uuden mahdollisuuden. Sielä oli vohveleiden ohje. En ookkaan tehny vohveleita piiiiiiiiiiiiitkään aikaan. Eihän mulla oo ees omaa vohvelirautaa...

Lainasin äidiltä vohveliraudan. Ehtaa 70? (ehkä 80) luvun kamaa.

Laatikossa lukee waffelautomat. Automaatii on tässä tapauksessa hivenen väljästi käytetty termi. Tässä vehkeessä ei oo ees valoo, josta näkis koska se on kuuma. Saati sitten mitään säätönappuloita tms. Ihan joutuu käsin laittaan taikinan sisään ja ottaan valmiin vohvelin pois hetken päästä.

Tässä oli mun annos. Tai siis ne, mitä jäi muilta syömättä, kun mä vielä paistelin... Syötiin hillon ja vanilijakastikkeen kans. Kermavaahdon kans on parempaa, mut se kastikepullo sattu nyt oleen auki ja sitä piti tuhota... Taikina oli perus mauton, siihen ei tullu yhtään ees sokeria. Voi olla, että suolaa ois saanu mun makunystyröille olla hippunen enemmän. Rapeita nämä kyllä oli sillon, kun ne otti raudasta ulos. Jos hetkenkin seisoo lautasella niin rapeus kaikkoaa.

Tässä oli eilisillan näytelmää keittiöstä. Mr. solu naureskeli, että on tainnu joku villijoukko käydä hakemassa pikkusolun unikaverit ruuaksi ja ne odottaa kuljetusta pataan... Mun selitys oli se, että pyöräytin ne pesukoneessa, kun niitä oli käytetty sängyssä kuivikkeena pissavahingon jälkeen. Leivinuuni oli lämmin niin siinä ne kuivu sopivasti...

Olipa kerran...

kiireinen perheenäiti, jolle oli tulossa muita äitejä kylään. Kaupassa juostessaan äiti huomasi uuden Pirkka ruokalehden.

Lehdessä oli suklaajuustokakun ohje. Suklaahan on hyvää, äiti tuumasi. Siispä kaupasta mukaan ohjeessa luetellut aineet. Tuorejuustoksi valikoitui varmuuden vuoksi Valion Violajuustoa, koska siinä lukee ainesosaluettelossa "pastöroitu maito". Parempi ottaa varmanpäälle, kun vieraissa on raskaanaolevia.

Kotiin päästyään äiti alkoi heti leipoa. Ihmetystä kuitenkin herätti se, että dominokeksipohjaa piti esipaistaa. Miksi kypsiä keksejä pitää esipaistaa? Tälläkertaa äiti kuitenkin päätti pitäytyä reseptissä. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä.

Kakun paistuessa äiti viihdytti vauvaa ompelukoneen äänillä surauttaen uuden keväisen verhon ruokapöydän takana olevaan ikkunaan, sillä olihan punatulkut jo so last season.

Kakku oli uunissa kokonaisen tunnin. Äiti arvasi kakun halkeilevan, koska lehdessäkin keskiosa oli naamioitu. Äitikin oli varannut naamiointivälineeksi kermavaahtoa. 

Kiireinen äiti oli kuitenkin pihatöissä, puunkaadossa ja halonhakkuussa loppupäivän, joten naamiointivälineet jäivät erilliseen kulhoon. Ulkonäöstään huolimatta kakku kuitenkin maistui vieraille ja kermavaahtoa sai annostella oman makunsa mukaan. Äidin itsensä mielestä kakku ei ehkä kuitenkaan ollut tarpeeksi makea, mutta kyllä siitä ähkyn sai. Sen pituinen se.

Kesän makuja?

Käytiin tänään kaupassa ja ne olikin sielä pistäny koko paikan ihan ympäri. Maitohylly sentään oli sielä missä aina ennenkin. Vahingossa törmäsin jo siemenständiin. Ajattelin, että ostan nyt sit valmiiks kun vielä on valinnanvaraa. Muutenkin jo eilen kävi mielessä kesän kasvimaapuuhat. Kasvihuonetta vaiko eikö kasvihuonetta... Kasvimaa pitänee aidata, koska viime kesänä pupu kävi syömässä pavut. Nytkin on piha täynnä pupun jälkiä...

Ostin siis maissin ja palsternakan siemeniä. Papuja kuivasin syksyllä varastoon tän vuoden istutusta varten. Sipuleita pitää vielä haalia. Noi maissit oli aika kalliita, tähkiä saa monta pakettia tarjouksesta tolla rahalla, mutta tuleepahan kokeiltua. Kaikki harrastukset maksaa jotain. Toivottavasti ehdin niitä sit istuttaa. Ehkä saan houkuteltua pikkusolun istutuspuuhiin mukaan tai jotain...

Päivällä tuli katottua telkusta Jamie Oliverin jonkun minuutin kokkausta. Mä en saa enää nukkua päikkäreitä, kun pikkukakkosella on juuri siihen aikaan tankkaus ja seurusteluvaihe. Satuin näkemään helpon mangojäätelöohjeen. Oliverin ohje löytyy googlettamalla, mutta mä taas tein niin kun parhaaks näin. Pussi pakastemangoja, pari lusikallista turkkilaista jugurttia, 1 tl sokeria ja 1 tl hunajaa. Hunaja ei ole kotimaista vaan eteläeuroopasta saatu lahjaksi ja se on tosi voimakasta. Ois ehkä sittenkin pitäny jättää laittamatta... En oo muutenkaan mikään kova hunajan ystävä. Sauvasekotin osottautu paremmaks vaihtoehdoks kun tehosekotin, tosin teharilla sai ne mangot pienemmäksi. Ei ehkä kuutiot ois pienentyny sillä sauvasekottajalla. Pitääkö mun vielä yleiskonekin hankkia... Tätä nyt voi tarjota lapsillekin. Ainakin tietää mitä siihen on laittanu, enkä oo varma tarviiko sitä sokeriakaan siihen lisätä. Saman voi tehdä marjoilla ja jugurtilla. Sekotuksen jälkeen vaan äkkiä takasin pakkaseen. Ja siis marjat ja mangot kylmänä soseeks. Hyvää siitä tuli.

Tässä vielä kuva siitä palsternakka sosekeitosta. Tänään sain kuvan ladattua.

Palsternakkakeitto

Mulla on taas joku sosekeittomoodi päällä. Varmaan siks, että sitä voi pakastaa. Viikonloppuna iso satsi pakkaseen (ja nyt voi vielä hyvin jäähdyttää sen ulkona) ja viikolla ei tarvii tehdä päivällä ollenkaan ruokaa. Paitsi ehkä pikkusolulle sillon tällön. Se kyllä syö keitoksiakin, varsinkin jos on raejuustoa. Kaikki kelpaa kun on raejuustoa. Kokeilin ekaa kertaa tehdä palsternakkakeittoa, kun törmäsin kaupassa isohkoihin palsternakkoihin. Olivat ruotsalaisia, mutta edes melkein lähiruokaa... Ohje oli taas vapaa sovellus erinäisistä lähteistä saadusta inspiraatiosta. Se meni jokseenkin näin:

4 palsternakkaa
1 peruna
1 sipuli (purjo ois ehkä ollu tähän parempaa, mut ei nyt ollu kotona)
1 kasvisliemikuutio
noin 100g viola yrtti tuorejuustoa (voi korvata ruokakermalla)
tilkka maitoa

Keitin perunan, sipulin ja palsternakan pehmeiksi vähässä vedessä liemikuution kanssa. Siitä sauvasekottimella soseeksi ja tuorejuusto kehiin. Maitoa laitoin vähän siksi, että vettä oli tosi vähän ja keitto oli tönkköä. Sitten vielä kuumennus. Makutestin jälkeen vähän pippuria ja suolaa.

Valitettavasti kuvaa ei nyt näköjään heru tähän postaukseen, koska en saa niitä jostain syystä ladattua. Blogger on kyllä käyttäytyny tänään muutenkin vähän omituisesti, eli ehkä vika on siinä. Koitan myöhemmin uudestaan. Kävin tänään ulkonakin kuvaamassa, mutta nekin kuvat jää nyt tuonnemmaksi.

Ruokaa ruokaa

Elämä on pelkkää ruuanlaittoo. Harmi vaan, kun ei oo mun lempparihommaa... Joskus pitää kuitenkin yrittää edes kokeilla jotain uutta, ettei se oo aina sitä samaa safkaa kolmen päivän kierrolla. Syötiin eilen taas uunilohta ja sitä perinteiseen tapaan jäi reilusti. Ajattelin sitten kokeilla lohipiirakkaa. Nettiresepteissä on se huono puoli, että periaatteessa samaan ruokaan löytyy miljoonia ohjeita. Käy niistä nyt sit läpi ja päätä mikä on paras. Kirjassa on se huono puoli, että ohjeita löytyy vaan yks... Otin sit netistä suuntaa antavan ohjeen.

Säälittävintä tässä ruuanlaitossa on se, että ei ehdi. Kala paistettiin (uunitettiin?) eilen. Mun piti tehdä tää piirakka aamulla, mutta en jaksanu reipiä itteeni sängystä ylös riittävän aikasin aamuyön valvomisen jälkeen. Aamupäivällä siis sain jauhot kulhoon ja purjot leikattua. Iltapäivällä sain sitten vihdoin loput piirakasta valmiiks. Jopa ruoka-aikaan mennessä. 24 h kokkausta...

Pohjaan käytin 1,5 dl rouheisia sämpyläjauhoja ja loput vehnäjauhoja. Kylmäsavulohen sijaan laitoin eilistä uunilohta, purjoa, ruokakermaa ranskankerman sijaan ja tuoretta tilliä. Täytteestä näemmä unohdin kokonaan jauhot ja mausteet, mutta eipä haitannu. Suolasin lohen ennen piirakkaan laittoa (meillä paistetaan kala aina ilman suolaa, koska kun suolaa lautasella niin suolaa tarvii vähemmän). Paistolämpötila ja aika oli jotain 175 ja kauan. Ens kerralla vois koittaa vähän korkeempaa lämpöä ja kirjottaa paistoajan muistiin.

Mun mielestä tästä tuli ihan hyvää. Mr. solu totes, että kala muuten kuin pelkkänä kalana on outoa. Söi kuitenkin. Pikkusolu söi ihan hyvällä ruokahalulla, vaikkakin oli taas vähän hankalaa syötävää lusikalla itekseen. Pitäs oikeesti opettaa sitä haarukkaakin varmaan jo. Tämä tuotos saattaa jopa jäädä ruokalistalle, koska lidlistä tulee haettua kalaa melkein joka torstai ja ne on isoja fileitä...

Lähtiskö leipomalla?

Ei se ämpärillinen persiljaa vielä niin paljon houkutellu, että oisin kaupasta lähteny hakeen. Äiti tuli aamulla piparimausteiden kanssa käymään, joten pipareiden leipominen vei voiton. Aamulla tehtiin taikina, äiti lähti asioilleen ja sit alkuillasta leivottiin. Osan taikinasta laitoin kokeeks pakkaseen. Ajattelin, että kyllähän sitä kaupassakin pakasteena myydään, mutta omaa taikinaa ei olla ikinä pakastettu. Nyt kokeillaan. Siivous ja sauna ei ainakaan auttanu masuasukkia ulos, saa nähdä mitä leivonta tekee muuta kun nostaa elopainoa. Ainakin selkä on taas kipeä.

Isoja ja pieniä, nam nam. Vähän ehkä ajoissa tänä vuonna, mutta tuskin näitä montaa kertaa tulee tehtyä.

Pikkusolu ei tosta leipomisesta vielä mitään ymmärtäny. Hetken se jakso kattella ja lähti sitten purkamaan mummin käsilaukkua. Omaa hoitokassiansa se on pakannu koko illan (vaihtovaatteita, leluja ja luettavaa mainoslehden muodossa). Mihinkähän se on lähdössä?

Purkkiruokaa

Meillä Mr. solun suhtautuminen kasvisruokaan on kokeiluihin kannustava "sopiiks että käyn kebabilla". Katottiin yhdessä se lihattomaan lokakuuhun liittyvä dokkari areenasta, ja pisti se kai Mr. solunkin aivosolun vähän miettimään. Ei me nyt lihattomiksi oo ruvettu, mutta ehkä sitä vähän tiedostaa, että jotain ainakin PITÄIS tehdä.

Pikkusolun kanssa käytiin päivänä eräänä kaupassa, ja tutustuin sillä kertaa vähän tarkemmin säilykepurkkiosastoon. Meillä ei muita säilykkeitä syödä kuin purkkiananasta ja purkkipersikoita. (Purkkipersikoita sanotaan meillä pepuiksi. Siks että ne näyttää pepuilta... Joskus on tullu kaupassa huudettua kovaan ääneen, että missäs niitä peppuja olikaan...) Enivei... Mukaan tarttui valkoisia papuja suolaliemessä ja maissia, sekin suolaliemessä.

Tarkoituksena oli tehdä kasvisversio texmex kääröstä, joka siis on käytännössä pannukakkuun/ munakkaaseen kääritty täyte. Homma eteni tällä kertaa jokseenkin näin (pohjan ohje kirjotettu ulkomuistista, mutta on vissiin joku pirkkaohje jos joku haluaa varmistaa):

4 munaa
3 dl jauhoja (käytän tässä rouheisia sämpyläjauhoja, mutta sama kai se mitä laittaa)
1/4 dl öljyä
5 dl maitoa
vähän suolaa

Sekoita, anna turvota hetki ja paista joku 25 min reilussa 200 Cssa.

2 paprikaa
1 porkkana
(sipuli unohtu mun sotkusta)
purkki valkosia papuja
purkki maisseja
vähän creme fraichea
vähän seesaminsiemeniä
(tänne nyt voi heittää ihan mitä mieleen tulee)

Kuutioi tarvittavat kamat ja heitä kaikki sekasin pannulle. Lisää taco sauce jos sellasesta tykkäät, tomaattimurskakin vois olla ihan hyvä. Itse huuhtelin sekä pavut että maissit. En oikein osannut maustaa tätä sotkua ja vaikka maistelinkin matkalla niin totesin myöhemmin, että suolaa olisi saanut olla enemmän. Kai sinne joku perus suola pippuri kannattaa heittää mukaan... Voi myös laittaa jotain tuorejuustoa cremen sijaan.

Tässä sotkua pannutusvaiheessa.

Tässä sotkua kääreen päällä. Tän jälkeen tuli taas joku hässäkkä, joten unohtu ottaa kuva siitä rullatusta tuotteesta. Rullan päälle heitin vielä juustoraastetta. Tätä me nyt ollaan pari päivää popsittu, eikä Mr. solukaan heti sinne kebabille lähteny. Tarjoilussa mukana oli creme fraichea. Olis pitäny olla myös guacamolea, mutta en löytäny kaupasta purkkia, jossa ois ollu avokadoa muuta kun nimessä. Ostin siis köyhän version, eli pelkän avokadon. Guacamole ois ollu parempaa, mut ehkä ens kerralla sit. Eihän tää nyt mikään vege versio ole maitotuotteineen ja munineen, mutta lihaton kuitenkin. Olen siis osallistunut lihattomaan lokakuuhun ainakin 3n oman ruokailun verran (+ kaikki ne kasvispullaruokailut, jotka kävin töissä ollessa vetämässä).

Iltapala by Mr. solu

Mr. solu halusi vierailevaksi tähdeksi blogiin. Pitää kuulemma esitellä iltapala. Meillä kumpikaan ei tykkää kokkaamisesta, mutta 2 asiaa keittiöhommista olen saanut ulkoistettua Mr. solulle. Pihvin paiston ja kinuskikastikkeen teon. Ehkä siksi, että itse voin elää ilmankin, mutta Mr. solu ei... Iltapalaan kuului siis kinuskikastike ja vadelmat. Mr. solu pisti omaan seokseensa lisäksi jäätelöä, mun ei tehny sitä tällä kertaa mieli. Mä en tiedä tosta kinuskikastikkeen reseptistä muuta kun, että siinä on kermaa ja fariinisokeria ja sitä keitetään.

Sen.

Mun.

Nom nom nom. Hyvää oli.

Ai niin, pari asiaa on tässä pikku hiljaa edistynytkin. Pikkukakkosen huonetta oon saanu jokseenkin järjestykseen. Ompelukoneet on muutettu toiseen paikkaan ja huone on siivottu. Pinnasänkyäkin jo kasailin alulle. Toinen edistysaskel on se, että ostin antiikkikaapin. Se tulee lapista ensi viikon viikonloppuna. Saa nähdä onko sellainen kuin kuvissa... Saan ehkä vihdoinkin pöytäliinoilleni arvoisensa paikan. Ja lisää säilytystilaa.

Päivän käristykset

Sorruin tässä päivänä eräänä hamstraukseen, kun halvalla sai. Muovikassillinen perunaa 2 e. Kotona punnitsin, niin paino se 12 kg... Nyt on sit perunaa. Eilen tein (=yritin tehdä) jauheliha-perunasoselaatikkoa. Kattila oli aivan pinkeenä perunaa, ja eihän siitä muusin teosta oikein mitään tullu. Muusi jäi siis aivan liian tönköksi... Muuten se laatikko on ihan hyvää, vaatii vaan vähän jotain lisäkostuketta. No, mutta eihän se muusi edes mahtunu kaikki siihen vuokaan, vaikka ihan piri pintaan painelin. Jätin osan siis täksi päiväksi jääkaappiin. Tarkotus oli tehdä muusilettuja (ja kylkeen lihapullia).

Ei nyt taas menny ihan kun sillä kuuluisalla saarella. Laitoin tänään lisää maitoa siihen soseen sekaan, että sain sen edes jokseenkin muovautuvaan muotoon. Ei muuta kun pannulle pienen voinokareen kanssa. Tässä lopputulos. Ei oo muuten lättyjä nähnykkään! Pikadiagnoosina päädyin liian vähäiseen kananmunamäärään. Enempää en jaksanut analysoida. Ajattelin, että ei se voissa paistaminen usein ruokaa pilaa, joten tää on nyt sit paistettua muusia. Sitä paistettujen perunoiden aatelisempaa serkkua... Eväsrasiaan ja huomenna mukaan.

Pannu kun oli kuumana niin paistoin pihvitkin siinä. Näitä en onnistunu kovasti edes mokaamaan. Nää on taas näitä "piilota kesäkurpitsaa" tapauksia. Eiköhän näillä suurin nälkä voiteta.

Blogistelu on ollu viimeaikoina kovin hiljaista, pahoittelen. Lauantai oli aivan silkkaa elämän hukkaa meikäläisen kohdalla. Olin pääkaupungissa kattomassa Mr. solun kauden viimistä peliä. Muistutuksena itselleni voisin laittaa tännekin ylös, että älä lähde ens kerralla, tee jotain hyödyllistä... Sunnuntai taas meni tapetoidessa, sirkelöidessä ja kontatessa lattialla listoja laittaen. Vielä tänä aamuna selkä huusi "miksi teit sen"?!  Paksuus ahdistaa ja viikolla en oikein ehdi kun ruokaa laittaa. Koitan taas väliin saada jotain käsitöitäkin, mutta siihen asti saatte varmaan ihailla näitä keittiökokeiluja... Ai niin, pikkusolu saa nyt luopua tutistaan. Mielenosoitus asian tiimoilta on parhaillaan menossa...

Synttärisitruunaa

Mr. solulla on synttärit. Tänään ei oo virallinen päivä, mutta leivoin tänään. Huomiseksi piti saada töihin vietävää, joten samoilla vauhdeilla tuli synttärisankarin lahjatoive toteutettua. Mr. solun yksi lemppareista on sitruuna. Tai siis sen maku, tai ehkä ennemminkin esanssi... Ei sekään sentään raakana sitruunaa syö. Mokkapaloja oli kans tilauksessa, mutta niitä en enää tänään jaksa vääntää. On tässä nyt muutenkin syötävää jo, teen niitä mokkapaloja sit taas toiste niin ei tarvii kaikkea syödä kerralla. Mäkin oon saanu taikinakiintiöni varsin mainiosti tänään täytettyä...

Luulin laittaneeni tänne blogiin sitruunakakun ohjeen, mutta en sitä ainakaan äkkiä löytäny. Oon joko unohtanu laittaa tunnisteen (oikein) tai sit en oo kakkua julkassu ollenkaan. Eniveis, tässä tulee ohje, vaikka ois sit toiseen kertaan.

175 g voita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 prk sitrusjugurttia (joskus sai ingmanin ihana sitrus, mutta nyt saa enää ingmanin appelsiini)
yhden sitruunan kuori
yhden sitruunan mehu (en ihan kuivaks tiristäny)

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. (tässä vaiheessa taikina voi muuttua epämääräsen näköseksi, mutta ällös huoli, maku se on joka ratkasee) Lisää jauhot ja niihin sekoitettu sooda (Soodapurkissa luki, että pitää sekottaa jauhoihin, netissä taas että nesteeseen. Sekotin jauhoihin.) ja jugurtti vuorotellen hyvin sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja paista 160 C kiertoilmalla noin 40 min (tai kunnes kypsä).

Itse tein tänään tosta taikinasta muffinsseja. Niiden paistoaika on lyhyempi, mutta en kyllä yhtään kattonu, että kuinka lyhyt.

Näistä meinas tulla täydellisimmät muffinssit mitä mä oon ikinä saanu aikaseks. Ne kohos uunissa niin nätisti. Sit kun otin uunista pois niin johan lässähtivät. Mulla oli nyt käytössä lidlin silikonivuoat ja näin yhden käyttökerran perusteella voin ehdottomasti suositella.

Kuorrutuksen bongasin eilen sattumalta valion 4/2013 lehdestä. 

1 rasia (200 g) valio viola sitruuna tuorejuustoa

1 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

2 dl vispikermaa

Siivilöi huoneenlämpöiseen tuorejuustoon sokerit. Vatkaa tasaiseksi sähkövatkaimella. Lisää vähitellen vispikerma samalla koko ajan vatkaten. Vatkaa niin kauan, että seos on tasainen, kuohkea ja vaahtomainen. Säilytä kuorrutetut leivokset jääkaapissa.

Pääsin ekaa kertaa koittamaan myös mun pursotinsysteemiä. Tuli oikein ameriikan tyylisiä muffinsseja, päällystettä on yhtä paljon kun itse muffinssia. Jätin muutaman kuorruttamatta varmuuden vuoks. Kyllä musta vielä leipuri tulee jos en tälläseks jää... Nyt pitää vaan muistaa ottaa se omenapiirakka vielä uunista.

Kynttiläpitsi

Pääsin taas virkkuukoukun varteen. Kerroinkin jo aikasemmin, että törmäsin pariin pyyhepitsiin, joita en ollut ennen nähnyt. Nyt on kuvan perusteella ensimmäinen kopioitu. Vähän piti taas piirrellä paperille, että missähän järjestyksessä niitä silmukoita pitää näihin tehdä, mutta selvisi se aika helposti.Tästä tuli ihan heti mieleen kynttilä, siksi nimesin sen kynttiläpitsiksi. Taas yksi lisää kokoelmiin. Pari on vielä selvittämättä, ne tosin on yksinkertaisempia ja muistuttaa sellaisia, joita oon aikasemminkin tehnyt. Jos jotakuta kiinnostaa ohje niin huudelkaa kommentteihin. Voin laittaa siistityn version paperipiirustuksestani. Toki kuvastakin varmaan saa selville, jos on joskus virkannut.

Paksuussyistä johtuen jouduin eilen aamulla käymään taas juomassa sokerilitkua ja sen jälkeen leikkimässä neulatyynyä pari tuntia. Mulla oli ajankuluksi mukana pari työjuttua ja käsityöt. En jaksanu siinä päänsäryssä epämukavalla tuolilla keikkuen keskittyä työhommiin, joten kaivoin sukan esiin ja katsoin kävelyä telkkarista. Siinä parin tunnin aikana tuli ensimmäinen sukka tästä parista valmiiksi. Hyvän pätkän sain myös toista vartta tehtyä. Tää on taas tällänen meikäläisen jalkaan sopiva. Ne sopii aika monen muunkin jalkaan... Ihan vaan omien tulevien sukka-aloitusten pelastamiseksi, näissä lankana 7 veljestä, puikot 4 ja silmukoita alussa 45.

Ruokaa ei tänäänkään kiinnostanu laittaa, mutta aina voi leipoa. Arvakkaa vaan mikä mua taas himottaa tälläkin paksuuskerralla. Annan vinkin: taikina. Tässä tämän syksyn eka omenapiirakka. Tulikohan varmasti riittävästi omenaa? Ohjeena käytin jälleen kerran sitä tuttua ja turvallista sunnuntai vehnäjauhopussin takaa löytyvää marjapiirakan ohjetta. Marjojen sijaan siis laitoin omenakuutioita. Tykkään enemmän kuutioista kun siivuista, kun tästä on helpompi leikata pala, kun ei tarvii leikata omppusiivujen läpi. Pyörittelen omppuihin vähän kanelia ennen kun laitan taikinan päälle. Ei mee sitä kanelia siihen itse taikinaan eikä jää kököille, kun sitä pussista suoraa sirottelee. Omput oli niin kypsiä, että laitoin sokeria taikinaan vaan ohjeen minimimäärän. Vanilijakastike odottaa kaapissa.

Keittiökaahaajan päivä

Otskon pitäis kyllä ehkä olla iltapäivä... Aamupäivällä taas siivottiin tavaroita kaapeista toiseen ja kaappeja paikasta toiseen. Mr. solun äiti oli tehny ruuan, joten sinne mentiin syömään. Sain vielä eväätkin huomiseksi, nam. Se oli kokeillu myös appelsiinijuustokakkua, sitäkin sain evääksi, nam. Aamupäivällä sain vähän apua viinimarjojen poimintaan. Eilen parit puskat tyhjensin, mutta en ois kyllä tänään ehtiny jatkaan kun vasta iltapäivällä. Onneksi oli apukäsiä, huh.

Iltapäivällä se sit alko. Näin kokkausta inhoavana ihmisenä oon kyllä saanu aika paljon sotkua aikaan tänään keittiössä. Melkoista keittiökaahausta siis menossa... Homma alko kesäkurpitsan piilotuksella. Tein taas texmex munakasrullaa ruuaksi/evääksi. Sitä oon tehny viimeaikoina paljon, koska se on ihan hyvää mirkotettunakin. Ohje on vissiin joku Pirkka ohje, kun melkein kaikissa aineissa lukee pirkka sitä ja pirkka tätä. No, sitä kesäkurpitsaa sattui edelleen oleen tossa pöydällä hyvä pätkä niin päätin tällä kertaa piilottaa sitä tähänkin ruokaan.

Tää näytti niin hyvältä, että oli pakko ottaa kuva. Jauhelihan lisäksi systeemissä on paprikaa, kesäkurpitsaa, ruohosipulia, tuorejuustoa ja taco soosia + perusmausteita.

Täyte kääräsitään esipaistettuun munakaslevyyn kuin kääretorttu konsanaan. Juustoa tietty päälle. Ohjeesta poiketen (ylläri, minä poikkean ohjeesta) käytän tähän rouheisia sämpyläjauhoja enkä vehnäjauhoja.

Ajattelin, että siinä samalla kun se uuni kerran lämpiää niin väännän taas pakastimeen mokkapaloja. Se on ihan kiva, että pakastimessa on jotain pahan päivän varalle. Ilmeisesti töissä on sen verran paha päivä joka päivä, että jotain pitää iltapäivätauolla olla mutusteltavana. Huomenna siis juustokakkua, nam.

Ja koska puskat on tyhjänä marjoista niin piti laittaa mehustintorni tulille. Se on siinä porissut jo iltapäivästä, ja varmaan porisee vielä tunnin pari. Aika kököt laitoin vattuja mukaan ja ne oli pakastettu, joten hommassa vähän nyt kestää... Pari pudonnutta omenaakin heitin taas mukaan. Kuvassa ensimmäisen kattilallisen tuotosta mehun muodossa. Mehupullojen takana näkyy muutama purkki sokeroimatonta omenasosetta. Sitäkin keittelin tossa samalla, kun niitä omenoita kerran tuli maasta kerättyä.

Voin sanoa, että nyt on hiki, ja keittiö käy aika kuumana edelleen. Toivottavasti tässä ei mene aivan yömyöhään... Tän aamupäivän retrot ja pitsit on vielä kuvaamatta, mutta ehkä saan ne huomiseen postaukseen. Eli pysykäähän kuulolla.

Sarvikuonoja ja kesäkurpitsaa

Tässä on taas ilta jos toinenkin vierähtänyt säilytyskalusteiden parissa. Vihdoin saatiin se kaapisto, joka piti erikseen tilata kodinhoitohuoneeseen. Se on samaa sarjaa kun keittiö, siksi se piti tilata eikä hakea ikeasta... Se on nyt kasattu ja melkein täynnä. Alkaa kohta mahtua vaatteet makuuhuoneeseen.

Oon aina sillon tällön koittanu käsitöitäkin edistää, vaikka uni tulee tätä nykyä illalla jo ysin jälkeen. Meen aamulla aina aikasin töihin, niin pääsen jo kohtuu aikasin kotiinkin. Aikanen herääminen kyllä vaan lyhentää kummasti ilta-aikaa. Aina välillä oon kerinny piirtään kaavoja ja ompeleenkin sauman jos toisenkin. Nyt valmistui, ylläripylläri, unihaalarit. Koko tällä kertaa 56. Ei tarvinnu ees lähteä hakemaan kaupasta vetoketjua, kun yks päivä muistin, että sain kaverilta jotkut vanhat haalarit tuhottavaksi, ja niissä oli juuri oikeanvärinen vaaleansininen vetoketju. Itse haalarin kankaat on käytetty jo aikaa sitten muistaakseni vaippaimuiksi. Taas oli hamsterin varastosta hyötyä.

Pikkusen tuli leikkausvaiheessa taas silmät sikkaralla kämmäiltyä. Oli tarkotus tehdä etukappaleen jalkaterät yhdestä kappaleesta... Mutta kun leikkaa väsyneenä ja käyttää sekä etu- että takapuoleen samaa kaavaa, eikä muista kiinnittää siihen lisäosaa, piti moka paikkailla irtopaloilla. Ois tullu kaks lyhyttä saumaa vähemmän, jos ois taas ollu hereillä. Lopputulos kuitenkin toimiva... Ja sai käytettyä 2 pientä jämäpalaa pois.

Tänään piti taas kasvimaata tyhjentää. Sipulit pitäis nostaa kyllä pois. Toivottavasti viikonloppuna ois poutaa niin vois sitä maata siivota enemmänkin. Nyt on niin mutasta etten viitti (enkä kyllä ehtiskään sen puoleen). Maalta löytyi muutama pieni peruna (piti kattoa onko mitään, mutta saavat kyllä vielä muut olla maassa), herneitä ja papuja. Lisäksi jäljellä oli vielä noin puolitoista kesäkurpitsaa. Siispä, tässä päivän keitto. Aika samanlainen kun edellinen. Nyt laitoin nokareen voita, nokareen yrtti tuorejuustoa, herneitä, papuja enemmän kuin viimeksi, kesäkurpitsaa enemmän kuin viimeksi, bataattia ehkä vähän vähemmän ja muutaman pienen perunan. Tästä taas huomiseksi evääksi mukaan töihin. Pakkaan mukaan myös raejuustoa, se on erinomaista sosekeiton kaveria. Sitä kesäkurpitsaa on tossa pöydällä vieläkin...

Pikkusolu nukkuu nyt ekaa yötä isojen tyttöjen sängyssä. Mä en enää pysty nostaan sitä pinnasänkyyn ja sieltä pois. Toivottavasti tykästyy uuteen sänkyynsä pian.

Appelsiini "suklaa" kakku

Lupailinkin jo postausta tästä:

Tämä on appelsiini-suklaakakku.

Sain viime jouluna joulupukilta suklaaleivonnaiskirjan. Se on kummitellut hyllyssä tähän asti ja vihdoin sain jotain aikaiseksi. (klikkaamalla kuvaa suuremmaksi varmaan näkee lukea reseptin, jos se kiinnostaa)

Tää oli siitä kiva tehdä, että ei tarvinnu mitään sähkövatkaimia jne. Itse satuin vielä ottamaan tarvittavan määrän voita aamulla jo kippoon lämpiämään, kun leipoa piti pikkusolun päikkäreiden aikaan. Ehdin kuitenkin leipoa vasta illalla, joten voi oli todellakin pehmeää. Hajottavaa tässä reseptissä oli appelsiinien pilkkominen, ja vielä niin, että neste jäi talteen. Koristelut skippasin kokonaan. Hajottavaa oli myös suklaan raastaminen. Itsellä ei sattunut noin vahvaa suklaata olemaan, joten käytin taloussuklaata. Lopputuloksen kannalta ois varmaan kannattanu lisätä taikinaan kaakaojauhetta, koska nyt suklaa ei maistunut juuri ollenkaan. Ehkä seuraavalla kerralla teen saman ohjeen mukaan perus tiikerikakun... On se jo melkein syöty, että ei se mitään pahaakaan ollu.

Tässä vielä taikina vuoassa. Tollasta hämärän pilkullista siitä tuli sen suklaaraasteen/rouheen takia. Mutta kun syö koko kakun, niin on syönyt kaksi appelsiinia. Puoli kiloa päivässä vai miten se meni...

Olin pari päivää käymättä kasvimaalla ja näin siinä taas kävi. Kesäkurpitsat oli vallan villiintyneet. Näitä ei ehkä sais vietyä lentokentän turvatarkastuksesta läpi. Varmaan luokitellaan jo aseiksi. Onneks Mr. solun äiti sattui poikkeamaan niin sain yhden kurpitsoista sinne. Herneitäkin tuli vaikka millä mitalla. Onneksi tässä huushollissa niistä tykkää kaikki.

Mahtavia vihreitä pyörylöitä.

Illalla vielä värkkäilin sosesopan. Tää oli ihan oma väkerrys, ja täytyy myöntää, että vähän ehkä kaipais jotain makua. Toisaalta, en tiedä pitääkö kesäkurpitsasopan oikeasti maistua, kun ei se rehukaan miltään maistu... Leipää kylkeen vaan niin hyvin menee huomenna eväänä. 

Sosesoppaan löysi tiensä seuraavat ainekset:

2/3 kesäkurpitsaa
1 peruna
1 bataatti
3 papua (nää löyty kans omalta maalta, ja sato on pieni sen karvakorvan takia)
1 kasvisliemikuutio
jonkun verran keitinvettä
loraus 15 % ruokakermaa
suolaa
pippuria
sipulia ja/tai ruohosipulia ois voinu laittaa, mut en nyt jaksanu hakee

Ja voe kehveli mun piti laittaa sinne vähän voita, mutta unohtu. Siitä se maku varmaan jäi nyt kiinni. Ens kerralla sit. Korvaan sen määrän leivän päällä.