Ensin oli sinisiä telttoja...

Ja sitten tein vihreitä telttoja. Sen jälkeen olikin vain ongelmia. Aloin siis tehdä puolikas hirsimökki kolmioita (siis sillai vinoneliön puolikkaita, you know) ilman suurempaa suunnitelmaa. Siniset kolmiot on odottaneet omaa aikaansa jo hyvän tovin. Päätin sitten tehdä kaveriksi vihreitä, edelleen ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Sitten päätin, että en halua käyttää valkoista taustaa. Miksiköhän... Ehkä vaan pitäisi, koska se olisi tässä vaiheessa ehkä kuitenkin paras ratkaisu... Noh, tässä vaiheessa olen käynyt kangaskaupassa varmaan 10 kertaa etsimässä sopivaa taustaa. On ollut myös blokkeja mukana, mutta ihan 100 % mahtavaa ei ole tullut vastaan. Nämä olen ostanut ihan kotiin asti...

Tästä olisi tulossa peitto pienelle pojalle. Mikä tausta iskee sinun silmään hyvässä tai pahassa? Vai iskeekö mikään? Nämä valikoin osin myös siksi, että kuvioita ei tarvitse kohdistaa suoraan. Päättämättömyyden takia homma seisoo...

Kun en kerran muuta ole saanut aikaseksi niin järjestin kangasvarastoni. Tästä puuttuu muutama sellanen, jotka on ihan just kohta menossa käyttöön (as if...). Tästä myös puuttuu isommat palat joita käytän taustoihin ja joskus kantteihin.

Hushållstroll

Kaikki kauemmin blogia seuranneet on varmaan huomanneet uuden ahkeran lukijani. Nimimerkillä Anonyymi tulee kommenttia ihailtavan sinnikkäästi ja vielä kommentin kommenttiakin. Kohtahan täällä on jo keskustelu pystyssä. Jes! Kiva huomata, että kirjoitan mielenkiintoisista asioista ja tekstejäni jaksetaan seurata, ja vielä palatakin samaan postaukseen katsomaan kommentit. Mietin, josko laittaisin kommentteihin pakollisen rekisteröitymisen, mutta tulin siihen tulokseen, että en laita. Sillä en saavuttaisi muuta, kun ehkä vahvistuksen sille, että kaikki kommentit on samalta tyypiltä. Ja se on oikeastaan ihan sama onko vai ei.

Sitäpaitsi, tässähän tulee ihan imarreltu olo, koska kaikilla suurilla bloggaajilla on omat trollinsa. Vähän niin kun saunatonttu, mutta sellanen hushållstroll. Tervetuloa vaan matkalle mukaan jokainen tonttu ja trolli! Mr. solu odottaa näitä Anonyymin kommentteja aina todella innokkaana. Saattaa olla, että päästän sen joskus vastaamaan. Hui. Se mua on vaan vähän jääny mietityttään, että kun on niin takakiree niin onko myös edestä kiree vai löysä? Voi olla, että se ei selviä koskaan...

Käsityörintamalla iski tänään viimeinkin paniikki päälle. Sain päivällä puhelun, että ikkunaremppa alkaa ens maanantaina aamu kasilta. (Paria viikkoa ennen arvioitua ajankohtaa.) Kääk. Se sohva on edelleen siirtämättä ikkunan edestä, puhumattakaan niistä kaikista kodinhoitohuoneen kaapistoista, verhotangoista, työpöydistä jne. Eikä me olla viikonloppuna paljo kotona. Raivata pitää siis jo viikolla, mutta kun perjantaiks olis yks tikkausdediskin. Toki, se taitaa olla kyllä oikeesti jo huomisen dedis, koska haluan pestä peiton ennen sen antamista ja sen pitää olla kuiva pe aamulla. Hee hee, hyvin kerkee. Tänään tikkasin toisen peiton reunat ympäri niin, että sain tarpeeks hakaneuloja vapautettua tähän kiirellisempään työhön.

Tässä pientä maistiaista.

Joskus, kun tarpeeks kyselee, niin vähän onnistaa. Sain ostettua kohtuuhintaan ennakkoliput kässämessuille. Näillä pääsee vaikka joka päivä! Perjantaina heti aamusta on parin kaverin kanssa sitten suuntana tungos ja hamstraus(?). Ketäs muita on tulossa?

Lempparit ja sit ei niin lempparit

Tilkunviilaaja esitteli blogissaan hiljattain lempparikankaansa ja sitten ne "mitä ihmettä ajattelin" tapaukset. Musta niitä oli hauska lukea joten pöllin idean omaan käyttööni. Tässä tulee siis meikäläisen kovaa vauhtia kasvavasta kangasvalikoimasta top 5 lempparit ja top 5 ei niin lempparit.

Tässä ekana lempparit. Ylärivin kukat ja ketut on olleet jo tilkkutyökäytössä. Kukkakangas parissakin työssä. Se on ehkä mun kaikkienaikojen suosikki. Kettukangaassa on hyvä värien kontrasti ja taustan harmaa on kivaa sävyä. Siihen oli helppo yhdistää mm. vihreää. Keskellä olevat siniset on ostettu kanttaustarkotukseen. Vasemmanpuoleista sinistä ostin ensin pienemmän palan ja se onkin jo päätynyt yhteen peittoon. Alimmaisena oleva vihreä on nyt vaan se mun Tula Pink löytö palalaarista.

Ja tässä sitten näitä whaaaaat tapauksia. Ylimmäinen mustavalkonen... periaatteessa hyvä idea, mutta tästä tulee vaan päänsärky. Keskirivin eläimet on sinänsä ihan kivat, mutta ehkä vähän vaikea yhdistää mihinkään. Lastenpeittoon ne sopii... Alarivin kukat on parista FQ bundlesta. En olis niitä ostanu, ellei olis ollu siinä mukana... En tiiä mihin käyttäsin, kun niitä on vaan nää kaks. Jos ois enemmän niin vois lähtee aikamatkalle johonkin menneisiin vuosikymmeniin. Kai ne vois johonkin taustaan tunkea.

Tässäpä nämä mun aarteet. Vahinkoja sattuu, mutta onneks myös niitä onnistumisiakin. Kangasvarastoa läpikäydessä pitäis kyllä varmaan vähän rajottaa. Mut ens viikon on vielä voimassa Eurokankaan ale kupongit. Ehkä sit.

Näytä sun neulatyyny!

Crazy mom quiltsin Amanda Jean järjesti oman kangaskokoelmansa julkaisun kunniaksi virtuaaliset neulatyynybileet. Menneitä ja tulevia neulatyynyjä voit ihailla vaikka tätä kautta. Näiden kinkereiden takia tuli katteltua omaa neulatyynyä vähän tarkemmin. Oon tehny sen ala-asteella koulussa. Muistaakseni kolmannella. Ysärivihreä kangas ja pikkutytölle sopivat puput ja tiput... Niistä on mun neulatyyny tehty. Se on palvellut kaikki nämä vuodet ja jatkaa vahvaa suoritusta edelleen. En tiedä mikä vintagen raja on, mutta ikää tällä tyynyllä on jo reilu 20 vuotta! Mulla on ollut käytössä toinenkin, mutta se on tällä hetkellä jossain varmassa tallessa... Se on kankaasta päätellen tehty yläasteella. Tässä tämä meikäläisen työjuhta on koko komeudessaan. Aika söpö. Ja ennen kaikkea tarpeellinen.

Haastankin kaikki ompelijat! Näytä sun neulatyyny(t)!

Tie parantumiseen?

Ensimmäinen askel parantumiseen lienee ongelman myöntäminen. No, mulla on ongelma. Käsityöaddiktio. Todistusaineistoa alla...

1. Hartiahuivi. Aloitin juuri.

2. Tilaustyö. Pitsiverhomuokkaus. Pari tuntia vyön alla. Pari tuntia ainakin vielä edessä.

3. Karapeitto. Palat leikattuna tilkkupintaan.

4. Jämäpalapeitto. Vasta aloitettu.

5. Virkattu matto. Piti tulla siskolle, mutta laitto lusikat jakoon, joten en tiedä mihin tulee. Riemun kirjava, ei nyt kovaa rutistusta vaille enää.

6. Lippunauhatilkkupinta valmiina. Odottaa vanua, taustaa ja tikkausta.

7. Tähtitilkkupinta valmiina. Odottaa vanua, taustaa ja tikkausta.

8. Liukuväritilkkupinta valmiina. Odottaa vanua, taustaa ja tikkausta.

9. Enkelitilkkutyö aloitettu. Paper piecing on työlästä ja tylsää. Odottaa inspiraatiota ja ehkä myös uutta suunnitelmaa.

10. Virkattu tunika. Into lopahti kun en saanut hihoja sopimaan. Hihoja ja reunavirkkauksia vailla.

11. Miesten sukat kolmella langalla. Ei. Enää, Ikinä. Toinen sukka valmiina ja toinen kiilakavennuksessa menossa. Yksi lanka saattaa loppua kesken (!).

12. Merkattava pöytäliina, ikuisuusprojekti. Neljäs vuosi kohta täynnä. Välillä ehtii tätäkin, mutta harvemmin kyllä.

13. Lahjotuspeittoja

14. Muutamat pikkusolulle valmiiks leikatut housut odottamassa ompelua.

15. Neulakintaat

Mä en usko, että tässä on edes kaikki... Ja tässä on vaan ne, jotka on alotettu. Ei mitään niistä, joita suunnittelen. Koitan tässä vähän ryhdistäytyä, josko saisin muutaman numeron tältä listalta pois piakkoin. Toivottavasti. Mua alkaa ahdistaa kun on näin paljon keskenerästä. Toki, oma syyhän se on. Siitä tietää, että lista on aika maksimipitunen, kun pitää joku työ ottaa huussiin mukaan. Pienikin hetki edistää! Nyt aletaan olla siinä pisteessä...

Operaatio tähtisikermä

Oijoi kun tämä aika vaan lentää. Tällä viikolla suurin osa vähänkään vapaasta ajasta on kulunut puuliiterin täyttämiseen ja sairastamiseen. Jep, muksu alottaa päikyssä niin äiti tulee kipeeks... Tietty. Uutisia lukiessa ja katsellessa on jälleen kerran tullut paha mieli. Erään pienen kolmevuotiaan johdosta ajattelin kantaa korteni kekoon. Pienten lasten äitinä resurssini ajan, puhtaan rahan ja liikkumisen suhteen ovat rajalliset. Harrastan kuitenkin käsitöitä, joten päätin, että lahjoitan harrastusaikaani. Kaksi kärpästä tai jotain sinnepäin... Paidoista peitoiksi projekti laajenee siis koskemaan myös pakolaisia/turvapaikanhakijoita. Ajattelin ommella taaperopeittoja ja lahjoittaa ne punaisen ristin kautta lapsitulijoille. Käden käänteessähän se ei käy, mutta eiköhän tänne tulevat joudu hetken odottelemaan muutenkin. Ehkä piristystä jouluun, vaikkeivät ehkä joulua vietäkään. Minut ohjattiin toimittamaan apu Kontti tavaratalojen kautta, joten toivon, että sieltä menevät sitten aikanaan perille, jahka sinne asti päästään.

Ajattelin, että näissä peitoissa teemana on tähti. Jokainen (peiton saava) lapsi saisi nukkua oman tähden alla. Peitto olisi (minun mielestäni) kiva lahja myös siksi, että se voi kulkea matkassa pidempäänkin. Se kun ei ihan heti jää pieneksi niin kuin vaatteet tms. Laitan taakse paikan nimelle, että sen voi julistaa ihan iki omaksi kun sen saa. Suunnittelen tekeväni jotain tälläistä. Lahjoituskankaitahan mulla on vino pino... Joskin aika monet niistä on pilkottu pienemmiksi neliöiksi, mutta onneksi ei kaikki. Ja lisäähän niitä kankaitakin on taas tullu... Lopullisen peiton koko olisi hyvä olla vähän isompi, varsinkin pidempi, mutta täytyy keksiä siihen jotain täytepalikkaa. Mutta kuulkaas tilkkuilijat (ja tilkkuilijoiksi haluavat). Kuka lähtee mukaan? Auttaa voi osissa tai kokonaisilla peitoilla. Hihkasehan kommentteihin jos kiinnostaa.

Tässä on tähtisikermän tämän illan alku!

Saamattomuus

Nyt on iskeny joku syksyn saamattomuus. En oo saanu mitään aikaan. Tai sitäkään vähää en jaksa kuvata... Viimeviikolla kävin sentään tapaamassa rynttyliisaa livenä. Aika vinkeetä oli odottaa ekaa nettitapaamista. Toimitin palan 70 lukua eteenpäin. Ehkä tämä saamattomuus tästä vielä kohta ryhdistäytyy. Eipä tässä kummempia. Koittakaa jaksaa sinnitellä. Kai tämä saamattomuus on ohimenevää.

Ääniä

On tässä viimeaikoina tullu mietittyä ääniä. Omassa päässäkin kuuluu ääni, mutta onneks se on toistaseks ollu ihan oma. Pikkukakkonen on nyt herkistyny äänille. Se huomaa heti kun jääkaappi hörähtää käyntiin, tai kun joku pesukone on päällä. Itse havahduin viime lauantaina huomaamaan yhden ehkä maailman siisteimmistä äänistä. Se, kun puu kaatuu. Sillai vähän rasahtaa kun lähtee, huitoo mennessänsä parin muun puun oksiston ja sitten mätkähtää maahan ja lopuks suhahtaa latva. Nää ei siis kaikki oo erillisiä ääniä, vaan saumattomasti yhdessä. Se on niin pieni hetki, mutta niin hieno ääni. Heräsin maanantaina töissä taas myös lievään maalaistollouteen. Hehkutin työkaverille tota puun mätkähdystä ja se vaan totes, että aijaa, en oo koskaan kuullu. --- Hiljaseks veti. Mä oon kuullu vähän väliä. Mutta ei kai ne kaupungissa, tai edes välttämättä taajamassa asuvat ole.

Toinen hieno ääni, jonka myös huomasin tällä viikolla on itseasiassa äänettömyys. Se hetki aamulla tehtaassa, kun koneet ei ole vielä päällä. Oon ruvennu meneen töihin koko ajan aikasemmin ja nyt, vaikka toimistohommissa periaatteessa oonkin, meen aamulla fiilisteleen tyhjää tehdasta. Sielä saa rauhassa askaroida jotain pientä ja kuunnella, kun ei kuulu mitään koneiden ääniä. Päivällä meteli onkin sitten melkein kuulosuojaimia vaativaa.

Ja joo, onhan se lapsen naurukin ihan kivaa. Meillä vaan näyttää olevan tarjolla yleensä hepulinaurua, joka harvemmin johtaa mihinkään hyvään. Mikä on sun lempiäänes?

Koska postaus ilman kuvaa on vähän tyhmä, niin tässä täytekuvana tikkauksen edistymistä. Käsityöaika lasketaan tän viikon osalta minuuteissa, mutta parempi sekin kun ei mitään.

Keskeneräistä

Vihdoin. Sivistys on palannut huusholliin! Ihan kiva, jos joku haluaa vapaaehtosesti olla ilman nettiä, mutta mä en kyllä halua. Ainakaan tollai yhtäkkiä yhtään suunnittelematta. Aika paljon yhteydestä on nykyään riippuvainen. Ei ole enää tietosanakirjoja mistä katsoa mitä eroa niillä kahdella koivulla nyt olikaan ja kuinka tammen juuristo kasvaa. Puhumattakaan niistä bussiaikatauluista. Suurin ongelma oli, että virkkausohjekin oli vaan nettisivuna auki selaimessa!

Kiirettä tässä on pitäny, kun Mr. solu oli piiiitkän viikonlopun reissulla. Lisäks monta iltaa viikossa menee treeneissä, joten meikäläisen harrastukset on taas lähinnä peruttu. Kaiken kukkuraksi tilkkumojo on nyt täysin hukassa. Nyt iski virkkausvaihde päälle. Mä kun jo luulin, ettei sitä vaihdetta enää tuukkaan, mutta niin vaan kävi. Kai se niistä pullokasseista lähti...

Juhannuskin pukkaa jo kohta päälle. Tänään pyörittiin kaupassa hamstraamassa, niin kun 100 000 muutakin. Ihme toimintaa. Innostuin myös pesemään ikkunat! Samalla meni verhot vaihtoon. Tai siis otin vanhat pois, mutta uusia ei ole vielä tilalla. Viimejoulun punatulkutkin pääsi pesuun. Pitää varmaan ostaa uudet, kun ei ole nyt tähän mielihaluun sopivia. Melkein haluaisin ripustaa niitä kirjottuja pöytäliinoja verhoiks. Ne olis sillai esillä, kun ei noiden sottapyttyjen kans niitä voi pöydällä pitää. Ne on vaan hankalan kokosia, enkä uskalla jättää auringon paahteeseen, kun nyt verhoja vailla olevat ikkunat on suoraa etelään.

Mutta nyt käsityöasiaan. Kaikki on kesken. Karhunkäpäläpeiton tikkaus on kesken. Se jämähti siihen, että tikkasin taustan, mutta nyt en millään keksi miten tikkaisin käpälät. Jotain customia sen olla pitää, mutta jos on ideoita niin heittäkää ilmoille. Se ei varmaan valmistu näyttelyyn.

Näyttelystä puheenollen... käytiin katsomassa paikkaa ja vietiin töitä jaettavaksi Akaaseen ja Forssaan. Samalle reissulle jätin vahingossa yhden keskeneräisen työni. Aloin pistää kuteeksi vanhoja trikoopaitoja ja virkata niistä mattoa. Nyt siitä ei saa kuvaa... Onneksi on kuitenkin tallessa ja muutakin keskenerästä on tekemisen alla. Kiltatapaamisessa yksi meidän kiltalainen toi mulle taas lahjotuspeittoihin tavaraa. Valmiiks leikattuja paloja! Ovat kuulemma olleet kaapin perällä 10 vuotta, joten nyt niistä voi luopua. Mahtavasti eri sävysiä yksvärisiä kankaita. Rusetilla niputetut on valmiita kasoja, jossa on kolmea tai neljää eri sävyä kussakin. Loput on irtopaloja. Mun ykkössuosikkeja, violetteja, oli ihan muutama ruutu. Eiköhän näistä jotain saa aikaan heti kun se tilkkumojo löytyy.

Tämäkin on kesken. Miks piti alottaa kolmella langalla? Varmaan siks kun kaks kerää ei ehkä olis riittäny. Ylimäärästä hommaa vaan pitää langat sotkeentumatta.

Tässä vielä yksi virkkaustyö. Kerron sitten enemmän, kun valmistuu, jos valmistuu...

Vihdoinkin kukkapenkissä kukkii unikot! Tämä kaunokainen kurkisteli ison kiven takaa juuri niin, että näkyi olohuoneen ikkunasta. Onneks iloitsin tästä heti ja otin kuvan. Seuraavan päivän kaatosade hakkasi piristeen pitkin maita. Koitin sitä vähän tukea kepillä, mutta ei se näin korkealle enää kurottanut. Muutama nuppu on vielä aukeamatta, joten elän toivossa uudesta oranssista kurkistelijasta. On muuten ihanp kettueiton värit tässä kuvassa!

Turhautus maksimus

Ja sen jälkeinen pysyvä väsymys saamattomuus. Ehkä tätä yhdistelmää joku vois uupumukseksikin kutsua. Mua turhauttaa kun tuo vanhempi mukula ei puhu. Se kyllä viittoo joo, mutta joka päivä on koko päivä lähinnä meemin arvausta. Ne useamman viittoman pötkötkin on taas jääny pois, eli taitojen taantuminen ilmeisesti jatkuu. Ja kun ei osaa kertoa että joo vai ei. Tai siis kun kaikkeen vaan pudistaa päätä, mutta kun sekään ei aina tarkota ei mut mikään ei oo IKINÄ joo.

Mua turhauttaa, kun mä yritän sen kanssa ihan liian vaikeita asioita. Sellasia, mitä normaalit kolmevuotiaat tekis. Kuten pyöräilyä/potkupyöräilyä ja sitä ei vois kiinnosta hevon kakankaan vertaa. Tai piirtämistä tai väritystä tai mitä tahansa ns. kehittävää. Mää en keksi mitä sen kanssa tekis, kun mun jutut ei vaan kiinnosta. Tai sitten jotain sukkien pukemisen harjottelua. Kun se ratkee itkemään sillä sekunnilla kun mä en pue niitä sukkia sille. Sitten ne sukat heitellään pitkin maita ja mantuja eikä niitä pueta päälle sitten millään. Pikkukakkonen säestää sopivasti pelleilemällä ruokapöydässä ja jättämällä kaikki ruuat syömättä, mutta sotkee ne tehokkaasti kaikkialle mihin kädet ja lusikka ylettyy. Sille varmaan (toivottavasti) tulee hampaita ja toivottavasti tämä on joku vaihe joka menee äkkiä ohi.

Onneks pikkusolu on sielä päikyssä edes ne 3 päivää viikossa. Se on kyllä tehnyt sille hyvää. Ja mulle myös. Huomenna on taas meikäläisen nakki olla ihan hela dagen iltaan asti molempien kanssa, ja mua väsyttää jo nyt. Toivottavasti ei sada niin päästään takapihalle hiekkalaatikkoon. Johon pitäis hankkia lisää hiekkaa ja muotteja, koska mua kyllästyttää tehdä sitä samaa kalaa miljoona kertaa. Voisko aivot vaan sammuttaa? Voisko mulla vaan olla työpaikka mihin palata ilman sitä hakemista ja hakemista ja hakemista? Sillai, että joku vaan soittas että tuu tänne töihin... Onneks se kesätyö odottaa kulman tai parin takana.

Noin, anteeks taas ja hyvää äitienpäivää. Sain pikkusolulta lahjaks rannekorun. Väkisin tuli mieleen, että paljonkohan se itse siitä teki. Miks ei vaan voi olla tyytyväinen että sai helmikorun? Missä se OFF nappula nyt on!?

Sitä kun hoivaa yhtä pientä oksuripulista niin on aika todennäköstä, että itse saa yllätyskivaa myös. En onneks oksentanu, mutta paha olo oli muutaman päivän ja pelkkä telkkarin ruokamainos kuvotti. Syömättömyys tietty johti akuuttiin energiapuutokseen ja sitä rataa sängynpohjalle katsomaan tuutista tuubaa. Onneks sentään hetkittäin on sukittanut niin oli sielä sängyssäkin jotain tekemistä. Valmistuneena yhdet pienet ja yhdet isot sukat. Päättelen ne tässä ihan hetikohta kun jaksan. Toivottavasti ensi viikko paremmalla mielellä ja energialla.

Tilkkuretkellä

Tänään killan retki suuntautui Forssaan ja Jokioisille. Käytiin kahdessa kansalaisopiston näyttelyssä. Esillä oli oppilaiden töitä kevätkaudelta. Kuvia ei tullut otetuksi, koska kamera ei ollut mukana ja kännykkäkamera... on vanhassa nokialaisessa vähän niin ja näin. Inspiraatiota löytyi mm. farkkutöihin. Muutenkin oli mukavasti esillä kierrätysmateriaaleista tehtyjä juttuja. Myös merkattuja liinoja ja mahtavia kudelmia. Tekis mieli taas virittää omiin puihin jotain muuta kun mattoloimea. Tosin, vois sitä kutomisintoa sillä matollakin sammuttaa jos vaan ehtis.

Forssan killan kanssa juteltiin ensi kesän näyttelystä. Lähinnä käytännön järjestelyjä. Mun kesätyörupeama sattuu juuri siihen kohdalle, mutta avajaisiin pääsen kyllä. Eivät meinanneet ensin, että pidetään mitään avajaisia, mutta mä sanoin, että mun töitä ei ole ennen ollu näyttelyssä niin kyllä pidetään. Saatan joutua järjestämään ne itse...

Retken päätteeksi piipahdettiin kankaisella. Se oli kyllä pieni pettymys. Ei ollut Hobbsin sekotevanua eikä valmiiksi pakattuja alepusseja (mitä messuilla oli). Sain siis pidäteltyä ostokseni alle kymmenen euron. Yhden kangaspalan lisäksi ostin valkosta ompelulankaa, joka jäi kuvista pois. Itsehillintä tosin oli jo jäänyt sinne Farnian keikalle aiemmin viikolla. Nyt täytyy kyllä mainostaa myös minua lähempänä olevaa poppanavakkaa. Käyn tästä lähtien sielä. Samoja kankaita (ainakin niitä lasten kuviollisia) ja sitä vanua saan sieltä. Ei tarvii haikailla kauas kankaisen perään.

Tässä viikon ostokset. Farniasta on rullat ja taustalla oleva nimilappukangas. Samaa mulla on sinisenä, mutta kyllästyin sinisiin ja sinivihreisiin nimilappuihin. Nyt on myös punasia... Rulliakin oli vielä, vaikka en siihen uskonut. Ei niillä näytäkään olevan kiire niitä laittaa eteenpäin. Otin tällä kertaa 2. Toinen on samanlainen kuin aiemmin ostamani ja toinen on ihan uusi tuttavuus. Punainen vyötetty kangas on kankaiselta.

Tässä vielä rullat lähempää.

Siinäpä se viikonloppu taas vierähti. Nyt meen tekeen simaa.

Superfoodia

Niin sellasta vaan, että arvakkaas mikä oli tänään muksujen himon kohteena? No kuivat makaroonit! Kuivat makaroonit?! No kyllähän mä niitä voin antaa syötäväks... Hyvä, ettei alkanu kunnon mellakka kun menin laittaan kuiva-ainelaatikon kiinni. Nyt tiedän mitä pakkaan pussillisen mukaan seuraavan kerran autoon/ravintolaan/ihan mihin vaan missä pitäs olla hetki hiljaa ja aloillaan.

Kuva netistä. Googlella löysin.

Tänään näillä, huomenna varmaan taas tilkkukuvilla. Oon meinaan ehtiny vähän tikkaileen pikkupeittoja.

Mistä inspiraatio iskee?

Kaikenlaista käsityötä tulee tehtyä, mutta aika usein on takana jotain inspiraatiota. Mistä inspiraatio sitten iskee? No aika lailla mistä vaan. Usein siihen liittyy joku ajatuspolku, joka ulkopuolisesta ei varmaankaan kuullosta kovin loogiselta, saati sitten järkevältä. Ajattelin nyt kuitenkin avata tässä seuraavan projekti-idean syntyä, koska tällä kertaa se sattu olemaan aika selkeä. Tai ainakin jäljitettävissä ja muistan sen. 

Ensin näin tämän hienon tilkkupeiton http://www.redpepperquilts.com/2015/01/a-scrappy-bear-paw-quilt.html. En jaksa pyytää lupaa kuvan kopioimiseen, joten nähkää nyt sen verran vaivaa että klikkaatte linkkiä. 

Sitten muistin tämän kuvan.

Otin kuvan 15.8.2009 Kraflan purkausalueella Islannissa. Sielä purkautu laavaa maanraosta joskus 80-luvulla. Maa on edelleen hämmentävän lämmin ja paikoin höyryävä. Lisäks sielä on myös kiehuvia muta altaita jne. Kevyesti kuumottavaa kävellä sielä. Tässä kuvassa mun silmään on aina pistäneet noi oikeanpuoleisessa raossa olevat tummanvihreät töppäreet. Ne on vähän kun jonkun jalanjälkiä, jotka on alkaneet vihertää ton ruskean keskellä. 

Sitten katsoin netistä tätä kuvaa.

Tän mä nyt jouduin pölliin netistä, kun en saanu sitä aukeen missään järkevässä lähteessä. Kirjotin googleen karhunjäljet ja tämä oli yks osuma.

Lopputulosta joudutte kyllä nyt hetken odotteleen, mutta näistä kuvista ja ajatuksista projekti koostuu. Tähän mennessä oon käyttäny yhden kokonaisen illan laskuyrityksiin, että miten teen blokin (koska halusin tehdä sen "kätevästi"). Lopulta kokeilemalla onnistuin (melkein=riittävän hyvin ja loput suunnitelmasta muokkautuu lennossa). Tuloksena on 1 tälläinen

ja väsyneenä hääräillessä kasa väärin leikattuja kankaita...prkl. Jatkoa silti seurannee.

Ku ei vaa jaksais...

Niinhän se aika taas menee. Mut ku alhaalta on niiiiin pitkä matka ylös. Oon vähän yrittäny jotain tehdä, mutta mikään ei oikein kiinnosta. Iltasin aika kuluu töllöttäen tyhjänpäivästä ohjelmaa töllöstä. Tänään kuitenkin veivasin itteni omenapuuhun. Useampaan kertaan itseasiassa. Nekin pitää leikata näin keväällä. Neljästä puusta on leikattu kolme ja siitä viimisestäkin osa. Ommellutkin oon, mutta en mä mitään valmiiks oo saanu. Tänään oon pillittäny sekä omenapuussa että ompelukoneella. En mä perhearkea helpoks kuvitellu, mutta tarviiko sen nyt ihan näin rankkaa olla. Pitääkö elämän jatkuvasti koulia? Ilmeisesti pitää. Jos ei ole isoja murheita niin ne pienemmätkin tuntuu varmaan ihan yhtä isoilta... Mulla on ilmeisesti vielä tooosi paljon opittavaa. Pitäis opetella elämään hetkessä. Eikä murehtia tulevaa. Mut ku... Ei todellakaan oo meikäläiselle helppoa!

Aurinko paisto tänään niin hienosti, että vein pyykit ulos kuivuun. Ja ne kuivu. Ei tuullu, joten uskalsin pölysaasteesta huolimatta niitä sielä roikottaa. Vihdoin saa kaikki porkkana ja mandariinitahrat pois muksujen vaatteista! Koko talvi odoteltu uv-hoitoa. Naamakin tais saada uv ja pölyhoitoa sielä omenapuussa. Sen verran kiristelee...

Tällästä mä oon viikon mittaan yrittäny...

mut nää ruudut ei vaan näytä loppuvan...

Tällästäkin mää yritän. Tää vaan ei tunnu edistyvän.

Kiva jos joku jaksaa vielä tässä blogissa mukana roikkua. Kiitos kaikille kommenteista! 

Mankelista päivää

Tässä on nyt taas vähän aikaa vierähtänyt. Pikkusolua on nyt arvioitu viikon verran ja tässä yritetään päästä normaaliin arkeen taas kiinni. Oma olo on taas ollut yhtä vuoristorataa, jyrän alle jääntiä, mankelia ja unettomia öitä. Luovuus ei tällä hetkellä oikein kuki, mutta kai se siitä kun saa taas vähän etäisyyttä asioihin ja muutaman välttämättömän "pahan" hoidettua. Pitää kai myös alkaa syömään esim. voita suoraa paketista, että saa painon pysymään jokseenkin edes kohdallaan. Ei meinaan ruoka oikein maistu...

Viime viikonloppuna korkattiin lähinaapurin kanssa grillikausi. Lapsille nakkeja ja paahtoleipää...

karjalanpiirakoita...

ja itselle liha-juusto-paprika paahtoleipiä.

Hauskaa oli. Seuraavalle kerralle pitänee paahtoleivät kannattaa varmaan kääriä folioon. Ne kun tuppas palaan ennen kun juusto sisällä ehti sulaa yhtään. Voin kyllä suositella tota kalahalsteria grillipuuhiin. Oli aika kätevä. 

Tästä nyt taas uuteen nousuun. Eiköhän näitä postauksiakin ala pikkuhiljaa taas putoilla vähän useammin.

Varastoon varastoon, kun halvalla saa...

Minä täällä hei. On ollu vähän hiljasta. Pikkusolu ei suostu enää päikkäreille. Mäkään en siis pääse päikkäreille. Kolme vuotta sitä ihanuutta kestikin. Se myös johtaa siihen, että en jaksa illalla valvoa ja askarrella. En siis askartele. Joskus viikonloppu pelastaa. Tämä viikonloppu ei pelastanut ainakaan meikäläisen budjettia...

Lauantaina jouduin lähteen ostoksille. Vaatteet alkaa oleen niin rikki, että oli pakko hakea ehjiä. Lisäks, en oo imettäny enää hetkeen, mutta silti oli imetysliivit käytössä... Lähdin siis etsimään kahta kammottavuuslistan vaikeinta löydettävää: rintsikat ja farkut. Ja koska en oo standardikokoa niin eihän niiden löytäminen mitään helppoa oo. Eikä halpaakaan. Alelaarista oli taas turha ettiä. Totesin sit kuitenkin, että jos farkut kestää mulla sen 6 vuotta aktiivista käyttöä, niin voin mä niistä vähän maksaakin. En paljoo, mut vähän. Eipähän tarvii seuraavaan kuuteen vuoteen vaivautua. Toivottavasti. (Ja mä siis käytän farkut niin loppuun, että ne on täynnä reikiä ja niissä ei enää kehtaa liikkua julkisella paikalla.)

Samalla piti sitten ostaa lasten leluille vähän varastointilaatikkoa... Vähän nihkeesti suhtaudun noihin "osta paljon halvalla" tarjouksiin, mutta jos 1 laatikko maksaa saman verran kun 2 niin kyllä sitä nyt 2 pitää ottaa... Samoin kun seiskaveikkaa 3 kerää kympillä. Yhtä olin vaan vailla oikeesti... Ja sinellissäkin oli remppa-alessa osa kankaista 5 e/m... Joka taas kuullostaa budjetin kannalta tosi hyvältä, paitsi kun niitä kankaitakin on jo odottamassa vino pino. Mut ku halvalla saa niin pitää hamstrata. "Säästät x euroa kun ostat tämän" niinkun mainoksissa sanotaan.

Näihin päädyin. Valkosesta tulee tilaustyönä yhdet neulakintaat. Muuten menee säilöön.

Tänään yritin ommella. Lähinnä nyt painottu korjausompeluiden puoleen. Pikkukakkosta ei vieläkään paljon kävely kiinnosta ja se onkin saanu kontattua muutamat housut rikki. Yhdet jäi jo pieneks, mutta näillä olis vielä käyttöikää jäljellä. Ajattelin tehdä paikat.

Niistä piti tehdä valtavat, että sain niistä symmetriset. Ilmeisesti housut on niin kierot, että toinen lahje oli kulunut melkein puhki aivan sivusauman vierestä. No, nyt saa rauhassa päästellä pitkin lattiaa. Huomasin vasta ommellessa, että toi harmaa kangas oli jotenkin tosi ohutta ja lötköä. Varmaan aika harvaan neulottu. Toi turkoosi (kotimainen neulos) oli paljon tukevampaa. Kestääkin toivottavasti hetken noissa polvissa. Sitä mulla oli jämäpaloja sopivasti jäljellä. Ompelin pyörylät kiinni yhdellä koneen tilkkuompleleista. Sellasella applikaatioon tarkotetulla pin stichillä.

Korjasin myös yhden vaipan. Ei ookkaan tarviinnu niitä paljon korjailla, onneks. Vasta vaippaa ommellessa huomasin, että kuinka tukeva toi uus kone on verrattuna vanhaan. Ompelin kaikki vaipat alunperin sillä marketin halpiskoneella, mikä mulla ennen oli päivittäiskäytössä. Koneissa on siis eroja...

Tässä vielä näitä kangasostoksia. Ekat on ostettu aikasemmin eurokankaasta, tokat tänään halpuutuksesta.

Tätä sitten tänään vielä jos jaksais...

Tehtävälistalla jumittaa tällä hetkellä:

-tilauskintaat

-peitto pojalle

-peitto itselle

-tikkaus neliöpeittoon

-tikkaukset kolmeen pikkupeittoon

-pikkupeiton tilkkupinta

Hyvää viikon alkua kaikille! Ja hyvää hiihtolomaa niille, jotka sellasta viettää.

11

Rynttyliisa haasto mut tähän maratooniin jo aikaa sitten. Uhosin vastaavani, joten tässä tulee.

Säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa.

4. Haastetun pitää esittää 11 uutta kysymystä haastetuille.

5. Sinun pitää kertoa ketkä 11 olet haastanut.

6. Ei takaisinhaastoa.

Okei. Faktaa tiskiin. Täysin vapaassa, ajatusten virtaa -järjestyksessä.

1. Oon alottanu käsityöt 6 vuotiaana virkkauksella. Patalappu oli eka työ. 

2. Suurimman kiitoksen taidoistani olen velkaa isäni äidille.

3. Olen koulutukseltani molekyylibiologi.

4. Tänään mulla soi päässä "Käyn ahon laitaa..." Mä en tiiä miks mun aivot on iskelmämoodissa, kun en sellasta musaa kuuntele, enkä siitä niin välitä.

5. Tänään söin pitkästä aikaa kalkkunaa. 

6. Koitan pitää yllä erilaisia perinnekäsityötaitoja.

7. Tykkäsin lukiossa pitkästä matikasta.

8. Oon lukenu ylipitkän saksan pitkän enkun ja pätkän ruotsin lisäks.

9. Oon matkustanu laivalla Islannista Suomeen helmikuussa. Yks parhaista matkamuistoista.

10. Tykkään enemmän sipseistä kun karkista. 

11. Mä en oo facebookissa. Enkä me.

Sitten Maijan kysymykset.

1. Mikä oli piänenä lempiväris ja mitä tykkäät siittä nyt?

1. Mä en oikeesti muista. Oisko ollu punanen. Ei mitään pahaa sanottavaa.

2. Mitä tekisit palaselle raakaa maksaa?

2. Varmaan veisin kompostiin.

3. Minkä nimen antaisit kanalle?

3. Salmo. Sen kaveri ois Nella.

4. Jatka lausetta: Jos avaruusmatkailu olis arkipäivää, niin...

4. en edelleenkään lähtis mihinkään ilman teleporttia.

5. Mitä tapahtuis jos suutelisit sun naapuria?

5. En suutelis.

6. Kissan kakka vai koiran oksennus, kummanko mialuummin siivoisit?

6. Onneks ei tarvii niistä huolehtia.

 

7. Mitä vastaisit mukulalle joka jankuttaa, että "mitä päätön tarkottaa"?

7. Kohta näytän mitä se tarkottaa.

8. Mitä laitat lättyjen päälle?

8. Vaniljalla maustettua lettuhilloa (Dronningholm) ja kasan kermavaahtoa.

9. Mimmonen on kamalin kuva joka susta on otettu?

9. En oo nähny.

10. Mitä lehmä sannoo?

10. Ammuu.

11. Mistä usseimmiten johtuu huushollisas leijuva paha haju? Vai tuaksuuko teillä aina kukkasilta?

11. Lapsista potalla. Meillä haisee kakka hämmentävän usein...

Mää en jaksa käyttää koko iltaa siihen, että saan ton 4. kysymyksen taustavärin oikean sävyiseks. Antaa olla...

Uudet kysymykset.

1. Aikaavievin harrastuksesi?

2. Mitä harrastit ennen kuin aloitit kyseisen puuhan?

3. Lempiaine koulussa (mikä tahansa koulutaso käy)?

4. Paras matkakohde jossa olet käynyt ja miksi?

5. Mitä haluaisit maailmasta nähdä? Pistetään vaikka top 3.

6. Kenen kanssa haluaisit käydä lounaalla (voi olla jo edesmennyt)?

7. Elämäsi motto.

8. Jos saisit taikasauvan, minkä yhden asian muuttaisit elämästäsi?

9. Mikä projekti on nyt kesken?

10. Oletko aamu vai iltaihminen?

11. Sipsit, suklaa, karkit vai leivonnaiset?

Okei. Sitten ne haasteelliset haastettavat. (En välitä lukijamääristä.)

1. Lisbe (Käsitöiden taikaa)

2.Tilkkutien Tiinatei

3. Lea P neuloineen ja puikkoineen

4. Tilkunviilaaja

5. Pellavasydämen Mervi

Tähän ei nyt irtoo enempää, kun ulkomaanelävät ei tätä hommaa ymmärrä...

Mennyttä ja tulevaa

Kun on taas yhden vuoden blokkaillut omia tekemisiään niin on helppo käydä katsomassa, että mitäs sitä tulikaan taas tehtyä tämän vuoden aikana.

Keväällä vielä neuloin sukkia. Yritin myös kasvattaa maissia tänä vuonna. Tähkä ei ehtinyt kypsyä. Kokeilin taas risutöitä ja sisustin kesäparatiisia. Istutin uusia ruusuja takapihalle. Ompelin jopa muutamia vaatteita. Ihan uutena juttuna kokeilin haarukkapitsiä. Ja sitten tein veljen tytölle tilkkupeiton. Siitähän se riemu repesi. Piti tehdä lisää tilkkupeittoja. Ja sitten alkaa tikata niitä. Ostin uuden ompelukoneen, kun vanha marketti singeri ei tehnyt siistiä jälkeä. Sitten tikkasin vähän lisää. Ja vieläkin vähän lisää. Itseasiassa aika paljonkin. Osallistuin myös maailman parantamiseen pienen hyväntekeväisyysprojektin muodossa.

Meinasin jo pari päivää sitten julistaa, että nyt on projektit tältä vuodelta tehty ja uuteen vuoteen siirrytään niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Noh, pöytä on ehkä puhdas mutta...

Lastenhuoneen laatikoston päällä lojuu kasa keskeneräisiä enkeleitä...

lahjoituskankaat lojuvat pitkin makuuhuoneen lattiaa... silityslaudalla lojuu tilkkupeittojen nimilaput, joita en ehtinyt vielä kiinnittää...

laatikossa on lahjoituskankaita pilkottuna neliöiksi vastaisuuden varalle...

ja yöpöydän laatikosta pilkistää vielä tämäkin ikuisuusprojekti. Jota kyllä muutaman piston tein tänäkin vuonna!

Eli onhan niitä projekteja vielä ensivuodellekin.

Tällä hetkellä omissa sängyissään nukkuu (melkein ainakin) kaksi maailman söpöintä pientä lasta. Ne on minun. Yritän ensi vuonna olla niille paras äiti vaikeuksista huolimatta. Entistä parempaa uutta vuotta kaikille!

Kässämessuilla

Kävin tänään kässämessuilla. Niin kävi moni muukin. Ajattelin ensin, että tokihan ne perjantaina jo aukeavat ysiltä aamulla. Onneks tarkistin. Vähän ennen kymppiä olin Pirkkahallin huudeilla, ja niin oli moni muukin. Aivan sairaasti porukkaa. Onneks olin ostanu lipun etukäteen (sain vielä kympillä), koska jonossa meni kaverilla 15 min. Minä sain kävellä suoraa jonon ohi.

Oli taas kiva käydä kattelemassa ja hakemassa inspiraatiota. Kävin muutamassa paikassa kattomassa kankaita ja ompelulankoja, mutta kankaissa varsinkin iski runsaudenpula. Jotenkin vaan ihan jäädyin, ja ostin vaan yhden kangaspalan Kankaisen osastolta. Olishan sielä niitä kankaita ollu vaikka kuinka ja paljon. Sekä puuvillaa, että trikoota. Ruuhkassa en edes jaksanut vanuja katsella. Haen sitten poppanavakasta taas hobbsia ihan paikan päältä... Kaikenlaista neulaakin oli tarjolla, ja tulihan siinä sivistystäkin taas sivussa. Niitäkään en ostanu sieltä, mutta nyt tiedän mitä hakea sitten taas seuraavaksi. Langatkin jäi ostamatta, kun tarjouslaareissa ei ollu valkosia... En ollu valmiiks miettiny, että käviskö joku muu väri, enkä alkanu sieläkään arpoa. Tilaan sit jostain kun hermo menee...

Sammallampaalla oli ihan tosi ihania huovutettuja pupuja (niiden tuttujen pullokuulereiden lisäksi), mutta en raaskinut sellaistakaan ostaa. En oikein keksinyt sille käyttöä. Harmi, jos se olis ollu painavampi niin se olis ollu vallan ihana ovistoppari ja olisin sen mukaani poiminut.

Tuli sieltä nyt jotain sentään ostettua. Pala kangasta, kristallienkeli (niin kuin aina ennekin) keittiön verhoon roikkumaan, tarroja (opetetaan pikkusolua pukemaan itse niin niitä kuluu), huopapyörylöitä sydänrei'illä (50 senttiä kappale, menee varmaan kattilan alusiksi) ja huopaisia sydämiä askarteluun. Kuvaushetkellä tarkasti aseteltuja tarroja käytiin juuri pöllimässä paikalta.

Ostin myös lapsille kivan puisen dominopelin. Se meni heti kotona takavarikkoon, kun palasia käytettiin heittotähtinä...

Pfaffin osastolla bongasin tämän. Pakkohan sitä oli vähän käskeä. Aika kiva peli. Ihan hyvin meni vaikka oli lenkkari jalassa... En hoksannut sielä kysyä, että vuokraisko ne sitä. Viis tonnia pelkästä tikkaukseen sopivasta koneesta on ehkä vähän ylilyönti tässä vaiheessa. Varsinkin kun edelleen pitää liikuttaa itse työtä eikä konetta.

Novitan osastolla oli taas megaruuhka ja huonot tarjoukset. Raitalangat oli suunnilleen samaa hintaa kun marketissa alepäivinä (eli nyt). Jonot oli monta kymmentä metriä joten en edes vaivautunut. Muuten jäi oikeastaan lankajutut kokonaan kattomatta. En oo kauheesti nyt neulonut ja lankaa saan sitten kaupastakin. 

Kaverin kanssa haahuillessa meni taas kevyesti monta tuntia. Kolme hallia messuja on kyllä aika paljon. Kivahan sielä on käydä kattomassa, mutta aika lailla samaa kamaa joka vuosi. Suosittelen lämpimästi ennakkolippua! En tiedä muutenkaan niistä messutarjouksista, että kuinka "tarjouksia" ne oikeasti on. Toki sinne sais monta sataa euroa helposti hukattua, mutta tila kotona asettaa joitakin rajoitteita. Onneksi. Jos tietää mitä aikoo hetikohta käyttää niin säästäähän siinä postikuluja tai etsimisaikaa jos ostaa kaiken messuilta. Ehkä tänään vielä tuota omaa pfaffia käskemään...