Keskeneräistä

Vihdoin. Sivistys on palannut huusholliin! Ihan kiva, jos joku haluaa vapaaehtosesti olla ilman nettiä, mutta mä en kyllä halua. Ainakaan tollai yhtäkkiä yhtään suunnittelematta. Aika paljon yhteydestä on nykyään riippuvainen. Ei ole enää tietosanakirjoja mistä katsoa mitä eroa niillä kahdella koivulla nyt olikaan ja kuinka tammen juuristo kasvaa. Puhumattakaan niistä bussiaikatauluista. Suurin ongelma oli, että virkkausohjekin oli vaan nettisivuna auki selaimessa!

Kiirettä tässä on pitäny, kun Mr. solu oli piiiitkän viikonlopun reissulla. Lisäks monta iltaa viikossa menee treeneissä, joten meikäläisen harrastukset on taas lähinnä peruttu. Kaiken kukkuraksi tilkkumojo on nyt täysin hukassa. Nyt iski virkkausvaihde päälle. Mä kun jo luulin, ettei sitä vaihdetta enää tuukkaan, mutta niin vaan kävi. Kai se niistä pullokasseista lähti...

Juhannuskin pukkaa jo kohta päälle. Tänään pyörittiin kaupassa hamstraamassa, niin kun 100 000 muutakin. Ihme toimintaa. Innostuin myös pesemään ikkunat! Samalla meni verhot vaihtoon. Tai siis otin vanhat pois, mutta uusia ei ole vielä tilalla. Viimejoulun punatulkutkin pääsi pesuun. Pitää varmaan ostaa uudet, kun ei ole nyt tähän mielihaluun sopivia. Melkein haluaisin ripustaa niitä kirjottuja pöytäliinoja verhoiks. Ne olis sillai esillä, kun ei noiden sottapyttyjen kans niitä voi pöydällä pitää. Ne on vaan hankalan kokosia, enkä uskalla jättää auringon paahteeseen, kun nyt verhoja vailla olevat ikkunat on suoraa etelään.

Mutta nyt käsityöasiaan. Kaikki on kesken. Karhunkäpäläpeiton tikkaus on kesken. Se jämähti siihen, että tikkasin taustan, mutta nyt en millään keksi miten tikkaisin käpälät. Jotain customia sen olla pitää, mutta jos on ideoita niin heittäkää ilmoille. Se ei varmaan valmistu näyttelyyn.

Näyttelystä puheenollen... käytiin katsomassa paikkaa ja vietiin töitä jaettavaksi Akaaseen ja Forssaan. Samalle reissulle jätin vahingossa yhden keskeneräisen työni. Aloin pistää kuteeksi vanhoja trikoopaitoja ja virkata niistä mattoa. Nyt siitä ei saa kuvaa... Onneksi on kuitenkin tallessa ja muutakin keskenerästä on tekemisen alla. Kiltatapaamisessa yksi meidän kiltalainen toi mulle taas lahjotuspeittoihin tavaraa. Valmiiks leikattuja paloja! Ovat kuulemma olleet kaapin perällä 10 vuotta, joten nyt niistä voi luopua. Mahtavasti eri sävysiä yksvärisiä kankaita. Rusetilla niputetut on valmiita kasoja, jossa on kolmea tai neljää eri sävyä kussakin. Loput on irtopaloja. Mun ykkössuosikkeja, violetteja, oli ihan muutama ruutu. Eiköhän näistä jotain saa aikaan heti kun se tilkkumojo löytyy.

Tämäkin on kesken. Miks piti alottaa kolmella langalla? Varmaan siks kun kaks kerää ei ehkä olis riittäny. Ylimäärästä hommaa vaan pitää langat sotkeentumatta.

Tässä vielä yksi virkkaustyö. Kerron sitten enemmän, kun valmistuu, jos valmistuu...

Vihdoinkin kukkapenkissä kukkii unikot! Tämä kaunokainen kurkisteli ison kiven takaa juuri niin, että näkyi olohuoneen ikkunasta. Onneks iloitsin tästä heti ja otin kuvan. Seuraavan päivän kaatosade hakkasi piristeen pitkin maita. Koitin sitä vähän tukea kepillä, mutta ei se näin korkealle enää kurottanut. Muutama nuppu on vielä aukeamatta, joten elän toivossa uudesta oranssista kurkistelijasta. On muuten ihanp kettueiton värit tässä kuvassa!