Raparperimehua ja lisää pullokasseja- Rhubarb juice and more crochet bottle bags

Tuunasin vähän kossulekan hempeetä pitsisukkaa. Nyt on nopeempi virkata kun on enemmän isoja reikiä. Tässä on kaks uutta versioo. Ne on siis samanlaiset, mutta kuvattu eri kulmasta.

I adjusted my crochet bottle sleeve pattern so that it would be quicker to make. In other words it has much more holes. This can now be crocheted in about an hour, so it's a perfect gift for small occasions.

Vertailun vuoks tässä ne ensimmäiset 2. Uudemman mallin virkkaa noin tunnissa. Se on ihan sopiva aika lahjakassiin.

For comparison, the first 2 bottle sleeves look like these.

Ylimmästä kuvasta jo näittekin, että pulloille on tullut myös täytettä. Pistin pihan raparperit lihoiksi ja tein raparperisitruunamehua tällä ohjeella (ainakin suurinpiirtein). Raparperia ei tähän kokeilusatsiin ollu noin paljon, mutta vähensin veden määrää. Neljän päivän jääkaapissa käkkimisen jälkeen raparperit näyttää nauravilta nakeilta. Eri värisiltä kyllä.

As you can see from the first picture, I also made some rhubarb juice to go with the bottle and the sleeve. Rhubarb and some lemon in cold water for 4 days and it looks like this.

Suodatin sörsselin ja kyllä siitä vaan ihan kivan vaaleanpunaista mehua kuoriutui. Sokeria heitin tähän satsiin desin verran. Vettä oli alunperin karvan verran yli litra. Aika osuva sokerimäärä oli. Ei paljon vähempää olis kärsiny.

I filtered the stuff and it turned out lovely light red juice. I added about 1 dl of sugar (the initial amount of water was just over 1 L). The amount of sugar was just right. 

Siskolle lähti pullo punasta. Pitsikassissa.

Here's a bottle of the good stuff for my sister. It was delivered in a crochet bottle sleeve, of course.

Raivohatut - jatko-osa

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoijille! Kyllä, huomasin, että tuulihattuja voi tehdä lusikoiden... Mutta pursottamalla ne olis vaan niin paljon kätevämpiä. En lannistunut, vaan kävin kaupassa ja koitin tehdä uudestaan.

Tadaa. Pelastus löytyi. Eikä ollu ees kovin kallis. Oiskohan hinta prismassa ollu jotain kolmen euron huitteilla. Käytin pusseja ilman tyllia ja homma toimi erittäin hyvin niin. Täytin tällä kertaa tuulihatut myös pursottamalla, ja voin kyllä suositella sitäkin. Valitettavasti itse tuotteista ei tullut kuvatodisteita... Kalatäytteen lisäksi tein tällä kertaa myös makeita versioita. Niihin tuli vanilijatuorejuustoa, mansikkasosetta ja vähän rahkaa. Itsenäisyyspäivä meni siis mässäillessä.

Tämä ei ole maksettu mainos. Kymmenellä pussilla pärjää aika pitkälle.

Kiitos myös nimiehdotuksesta peittoon. Koitin makustella montaa "Rakkautta vain" tyylistä ratkasua, mutta tällä hetkellä olen jumissa "Höyhenpuutarha" nimen kanssa. Kun siinä peitossa on kankaissa niin paljon kukkia ja sitten tikkaukset on kukkia ja höyheniä... Nimilappua en ole vielä ehtinyt tehdä, joten katsotaan tuleeko vielä parempaa mieleen.

Mulla on nyt vissiin joku sammakkovaihe menossa. Pikkukakkonen sai tälläsen synttärikortin ja mun mielestä tämä on vallan hurmaava. Lieneeköhän sammakot seuraava hittituote...

Oikein hyvää seuraavaa itsenäistä vuotta kaikille! (Ja toivottavasti sitä lunta tulis pian!)

Vähän kaikkea

Hmmm. Vakiovieraat varmaan huomasivat jotain puuttuvan. Syytän foliohattua. Elämä jatkuu.

Tässä nyt raporttia kaikenlaisista jutuista. En jaksa tehdä montaa eri postausta. Ekaks: synttärisafkaa. Meidän pojan 1v synttäreillä oli pieni osallistujalista, mutta sitäkin suuremmat (köh) herkut. Mr. solu paisto paketin moilasen cocktailpiirakoita, jotka sittemmin tunnettiin palovaroitinpiirakoina... Minä tein mansikka-sitruuna-rahka-juustokakun. Se tunnettiin ihan mansikkakakkuna. Laitoin siihen 6 liivatelehteä ja se näytti riittävän. Reunaa irrottaessa yhdestä reunasta jotenkin sain osan pohjaa mukaan, joten siksi kakku näyttää kaatuvan alareunaan. Ei onneks kaatunut kun syötiin nopeesti.

Sitten kokeilin suolaisen täytteen tuulihattuja, jotka myöhemmin tunnettiin raivohattuina. En oo ennen tehny tuulihattuja ja rohkeesti kokeilin. Kaikki meni hyvin siihen asti, kun piti pursottaa. Eka pursotinpussi (omatekemä) oli ihan fiasko. Toinen (kaupan) ratkesi kahdesta kohdasta. Sitä taikinaa oli pikkusen joka paikassa! Saatto ihan pari kirosanaakin päästä ilmoille. Lopputulos oli jotain lusikoinnin ja tursotuksen välimaastoa. Paljon meni taikinaa hukkaankin, mutta laskeskelin, että kyllä näitä pienelle porukalle riittää. 

Täytteen pursotus meni myös aivan mönkään. Haaskuun meni taas, mutta riitti lusikoiden kuitenkin kaikkiin raivohattuihin täytteeks. Täytteessä oli pieni paketti kylmäsavulohta, valion tillituorejuustoa ja puoli purkkia creme fraichea. Olivat ihan sairaan hyviä! Uskallan kokeilla toistekin, joskin hankin ehkä pursotusvälineistöä lisää... Kuvassa ne mitä kekkereistä jäi. Nekään ei kauaa vanhentuneet.

Tokaks sitten tätä pikkusolun peittoa. Runo menee näin:

Tahdon sinun tietävän sen,

olet ainutlaatuinen ihminen.

Ei ole toista, ei yhtä kaunista ja suloista.

Olet pienen pieni taimi vielä, 

en malttaisi odottaa kun kukaksi 

puhkeat siitä.

Sitä rauhassa odottelen, 

sua parhaani mukaan hoivailen,

tukea ja turvaa annan

ja huolta sinusta kannan.

Rakkauttani sinun ei tarvitse epäillä, 

sylissäni on aina tilaa lepäillä.

En löytänyt kenen runo tämä on. Kertokaa ihmeessä jos tiiätte.

Kuvauskelithän on olleet mitä mainioimmat (not), joten koittakaa saada selvää.

Runo kulkee aika lailla keskellä. Rivien välissä on pieniä kukkasia nauhassa sielä täälä ja muuten täyttö on tehty satunnaisilla kukilla ja pyörylähöyhenillä. Reunoilla menee höyhenboa. Kuviot on kaikutikattu kertaalleen. Reunaan iskin ruutukangasta vinoon leikattuna.

Tästä tuli taas opittua monta niksiä ja jippoa. Ihan ilman oppirahojakaan ei päästy, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Ainoa, mikä nyt vähän harmittaa on se, etten kutistanut vanua ennen tikkausta. Se veti aika paljon kasaan ja peitto on tällä hetkellä inasen liian ryppynen. Se taitaa kuitenkin pehmentyä siitä kun pääsee mäntättäväksi. Kuvat on kaikki otettu ennen pesua. Peitolta puuttuu vielä nimi. Ehdotuksia kuunnellaan.

Sit yhdessä lastenkirjassa oli tällänen kuva, ja mun oli pakko ottaa siitä kuva.

Mut mä söin vaan yhden piparin...

Tänään tehtiin ekat piparit. Mä söin vaan yhden.

Veitsi kuvassa mittakaavan vuoksi. Pentikin piparimuotti...

Tikkausmotivaatio katosi. Keskityn siis syömiseen. Hyvää viikon alkua kaikille!

Meillä syötiin värejä

Tää on hienoa aikaa kasvimaan suhteen. Pienestä maasta tulee satoa!

Aijai, nää oli niin söpöjä. Tällä kertaa en anna niiden kasvaa tän isommiks (n. 10 cm), koska niitä tulee paaaaljon. Tietty sielä maalla on nyt joku piilottelemassa ja siitä tulee jalkapallon kokonen, niin kun viimevuonna.

Mahtava väriyhdistelmä. Koskaan ennen oo tullu mun jutuissa vastaan violettia ja keltasta... Tummana...

tai vaaleampana. 

Tein tänään risottoa ja korvasin paprikan ja maissin kesäkurpitsalla ja pavuilla. Maissista puheenollen, ei siinä mun maississa taida ollakaan tähkä vaan kukka. Pitää varmaan googlettaa vähän maissin biologiaa... Ai niin, ekat omenatkin pistin kauratoskan alle jälkiruuaksi. Taas taitaa säilöntäaika pukata mun ompeluajan päälle.

Miten niin saman väristä kun sipuli? Projektien lopetus jatku tänään. Tässä on salomonin solmuhuivi. En keksiny miten sitä sais nätisti jatkettua eri värillä, joten päädyin purkaan koko jutun. Opin uuden tekniikan ja lankakin jäi säästöön jotain muuta varten. Win win situation?

Lahjoiksi menevät hartiahuivit pitäis saada paketoitua. Törmäsin siivouspäissäni tälläseen kassiin. Mainio kassi muuten, paitsi tekstin osalta.

Tuunasin sitä vähän. Nyt hyvän joulun toivotuksen ja nimen saa pipariin. Sivulla lukee vielä taitosohpin nettiosote, mutta katotaan jos jostain tarttus mukaan ennen joulua vielä jotain joulukuusiteippiä tms. naamiointia varten.

Kyllä mä tänään ehdin taas vähän ommellakin. Siitä lisää tuonnempana.

Seiskaluokan köksätunnilta

Mä en oo ikinä tehny risottoa. Tällä viikolla sitten päätin sitä kuitenkin yrittää. Ohjeeksi valikoitui Valion broileririsotto (ohje löytyy täältä). Reseptiä noudatin taas sopivasti soveltaen, kuitenkin melko tarkkaan tällä kertaa.

Tästä tuli jopa ihan hyvää. En tiedä tykkäänkö oikeasti tosta appelsiinimehun mausta vai en... Ehkä sitä vois laittaa vähän vähemmän. En uskaltanu laittaa ihan niin paljon juustoa, kun ohjeessa sanottiin. Mr. solun mielestä se oli hyvä. En kyllä edes löytäny ohjeessa mainittua juustoa kaupasta, mutta otin jotain arvelulta saman tyylistä. Tää vaikutti lupaavasti sellaselta pöperöltä joka maistu kaikille. Ehkä se löytää tiensä meidän eksklusiiviselle ruokalistalle. Se maistu mikrotettunakin ihan hyvälle, mikä on aina iso plussa.

Jälkkäriks kokeilin taas yhtä versiota amerikan pannukakuista. Ohjeen bongasin kesän pirkka ruokalehdestä. Se oli joku floramainos (ohje myös täälä). Noudatin ohjetta taas soveltuvin osin, esim. flora juoksevan korvasin öljyllä (ja paistoin pannarit voissa). Lisäksi tein vain puolikkaan taikinan, koska en halunnu olla hellan ääressä ihan koko iltaa. Pannu oli vähän turhan kuuma näille, mutta muuten näyttää tosi hyvältä. Paksuus on ainakin kohdallaan. Mulla ei oo lettupannua, joten nostelin vaan taikinakökköjä normaalille paistinpannulle. Kököt ei levinny juuri ollenkaan. Näiden paistaminen tosiaan vaatii vähän harjaantumista, mutta näillekin kaikki ruokailijat näytti peukkua. Omasta mielestä ehdottomasti paras amerikan pannariohje tähän mennessä, joskin siihen tarvitaan montaa eri ainesta.

Mr. solun tarjoilema annos jätskin kera. Nam.

Tänään meillä syötiin ihan tavallisia lihapullia ja perunamuusia. Törmäsin pakastimessa kuitenkin omenakuutioihin ja tein niistä jälkiruuan. Tätä onkin tehty viimeks jossain seiskaluokan köksätunnilla. Toki oon syöny sen jälkeenkin... Kauratoskaomenoita, eli kaura-omenapaistosta. Ohessa vanilijajäätelöä. Ihan kun ennenvanhaan. Nam. Mr. solu meinas syödä koko vuuan kun oli niin sairaan hyvää.

Näyttää kovasti siltä, että meilä syödään paljon jälkkäreitä. No eipä kyllä käy kieltäminen...

Äitiäkin nopeampi

Huomenna tulee vieraita. Tein valmiiks tomaattipiirakan ja mokkapaloja (kinderkakkupohjaan). Piirakasta unohdin eka sipulin ja sit paprikan. Molemmat ehti mukaan. Mokkapaloista unohdin munat. Ei muuta kun setti ulos uunista ja kaadoin leivinpaperilta takasin kulhoon. Munat oli siis valmiina jo pöydällä ja pelti oli uunissa ehkä minuutin. Munat sekaan ja takas uuniin. Ihan oli täysin ajatus mukana hommassa eikä ollenkaan mitään muuta menossa samaan aikaan...

Sitten se kävi. Äitiäkin nopeampi käsi kuorrutukseen. Mut onneks vaan reunaan.

Päivän kokkeilut

Eli kokkauskokeilut. Näin jossain lehdessä vähän aikaa sitten tomaattipiirakan reseptin. Sillon se ei iskeny, mutta tänään piti kokeilla. Kyseisestä reseptistä ei oo enää mitään nuuskua, mutta säkällä ne suuretkin laivat seilaa, eli perinteisesti sovelsin kaikenlaista netistä ja päästäni löydettyä. Kokkaushetkikin oli taas perinteistä epäonnistumisten peittelyn sarjaa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Pohja:
150 g voita (mikrotettu pehmeäksi)
1,5 dl ruisjauhoja
2,5 dl sämpyläjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 dl maitoa

Kipaseppa hakemaan isompi astia, perus piirakkavuoka oli liian pieni tälle määrälle taikinaa.

Lisää kuivat aineet pehmitettyyn voihin ja sekota/nypi. Heitä maito joukkoon ja veivaa. Iske vuokaan. Jos yhtä viisaana kuin minä teet pohjan jo ennen täytettä niin esipaista pohjaa sen aikaa kun väsäät kiireellä täytteen... Esipaistoin kiertoilmalla 200 C noin 15 min.

Täyte:
erilaisia tomaatteja (otin kaupasta paljon erilaisia pikkutomskuja, mutta isotkin käy, leikkasin puoliksi)
rucolaa (leikkasin ronskisti,  isompi lehti ehkä noin neljään osaan)
suippopaprika
sipulia (mikrotin voin kanssa niin ei tarvii pannulla kuullotella)
ruohosipulia (tynkiä maalta)
timjamia
oreganoa (tai jotain sellasta yrttiä maalta)
suolaa
pippuria

En mittaillu noita aineksia, tein vaan sillai sopivasti. Paprikankin aluks unohdin täytteestä, mutta muistin lisätä ennen juustoja.

Munamaitoon 2 munaa ja 2 dl maitoa. Päälle juustoraastetta ja osaan piirakasta vuohenjuustoa. Paistoin kiertoilmalla 200 C 15 min, jonka jälkeen jälkilöylyissä vielä kestovaipanvaihtosession ajan.

Tässä kuva ennen paprikoita.

Tässä paprikoilla ja munamaidolla.

Tässä valmis uunista ulkona vetäytymässä.

Hitto. Kerrankin joku kokeilu oikeesti onnistu. Tästä tuli tosi hyvää! Ens kerralla laitan tota vuohenjuustoa koko piirakkaan. Se kannattaa murustella tohon juustoraasteen alle. Koitin paria isompaa kiekkoa, mut murut oli parempia. Tätä voi jykevöittää halutessaan esim. kinkulla. Joku parmankinkku vois tuoda sopivaa italialaista vivahdetta... Mä nyt halusin koittaa taas jotain kasvisruokaa. Mut tää päätyy kyllä meidän ruokakiertoon. Tähän saa mukavasti hukattua noita tomaattejakin, kun niitä varmaan syksyllä tulee äitiltä taas sankokaupalla.

Kinderkakku-mokkapala hybridi

Olin tässä tällä viikolla tupperwarekutsuilla. Sielä oli niiden kalliiden kippojen lisäksi kinderkakkua. Ohjeen löytää täältä. Ai että oli hyvää. Ja söin sitä ihan liian monta palaa. (nimestään huolimatta siinä ei ole kindermunaa, yök) Tänään käytiin mummilassa ja alko suklaahammasta kolottaa. Kokeilin sitten ite tehdä kyseistä leivonnaista sillä erotuksella, että laitoin siihen mokkapalan päällisen. Ei ollu eri suklaita tarjolla ja voikreemikin nyt vähän tökki.

Tällänen siitä sit tuli. Tässä ohjeessa on normi mokkapalaohjeeseen verrattuna vähemmän jauhoja ja enemmän kaakaojauhetta. Maito on korvattu vedellä. Ei siis mitään huikeeta muutosta.

Makutestin tulos oli, että kinderkakun pohja on mehevämpi kuin mitä mun mokkapaloissa yleensä. Saattaa siis olla, että teen jatkossa aina pohjan tällä ohjeella. Pitää vielä koittaa miten tämä käyttäytyy pakastuksessa ja sen jälkeen. Mutta kertokaas nyt viisaammat leipurit, että mistä johtuu se, että leivospala halkeaa keskeltä kahtia? Siis niin, että päälikerros lähtee irti. Onko paistettu liian vähän? Taikina kohoili pellillä aika paljon, mutta lässähti loppua kohden. Johtuisko se "kerrosten erottuminen" siitä, että keskellä on ollu ilmaa paiston aikana? Onko tää nyt sit joku leivinjauhejuttu tai joku "älä sekota liikaa" tms? Onks muille käyny samoin minkään leivonnaisen kanssa?

Vohveleita

Meillä ollaan taas sairastuvalla. Molemmat mukulat on kipeenä; isompi enemmän, pienempi vähemmän. Pikkukakkonen on tähän mennessä selvinny yskällä, mutta yskän lisäks pikkusolulle nousi taas kuume viimeyönä. Sen nenä on ihan tukossa hengitystä ajatellen, mutta ulospäin valuu kauhee määrä limaa. Toivottavasti menee pian ohi. Uloskaan ei siis olla menty, mutta toisaalta eipä tolla kelillä sielä mitään tekiskään. Särkylääkkeen jälkeen pikkusolu saikin sitten kunnolla vauhtia alleen. Hyvä, ettei tullu jalanjälkiä kattoon asti kun se illan kiipeili seinille. Matelevan illan vauhdittamiseks annoin kevään pirkkalehdelle vielä uuden mahdollisuuden. Sielä oli vohveleiden ohje. En ookkaan tehny vohveleita piiiiiiiiiiiiitkään aikaan. Eihän mulla oo ees omaa vohvelirautaa...

Lainasin äidiltä vohveliraudan. Ehtaa 70? (ehkä 80) luvun kamaa.

Laatikossa lukee waffelautomat. Automaatii on tässä tapauksessa hivenen väljästi käytetty termi. Tässä vehkeessä ei oo ees valoo, josta näkis koska se on kuuma. Saati sitten mitään säätönappuloita tms. Ihan joutuu käsin laittaan taikinan sisään ja ottaan valmiin vohvelin pois hetken päästä.

Tässä oli mun annos. Tai siis ne, mitä jäi muilta syömättä, kun mä vielä paistelin... Syötiin hillon ja vanilijakastikkeen kans. Kermavaahdon kans on parempaa, mut se kastikepullo sattu nyt oleen auki ja sitä piti tuhota... Taikina oli perus mauton, siihen ei tullu yhtään ees sokeria. Voi olla, että suolaa ois saanu mun makunystyröille olla hippunen enemmän. Rapeita nämä kyllä oli sillon, kun ne otti raudasta ulos. Jos hetkenkin seisoo lautasella niin rapeus kaikkoaa.

Tässä oli eilisillan näytelmää keittiöstä. Mr. solu naureskeli, että on tainnu joku villijoukko käydä hakemassa pikkusolun unikaverit ruuaksi ja ne odottaa kuljetusta pataan... Mun selitys oli se, että pyöräytin ne pesukoneessa, kun niitä oli käytetty sängyssä kuivikkeena pissavahingon jälkeen. Leivinuuni oli lämmin niin siinä ne kuivu sopivasti...

Olipa kerran...

kiireinen perheenäiti, jolle oli tulossa muita äitejä kylään. Kaupassa juostessaan äiti huomasi uuden Pirkka ruokalehden.

Lehdessä oli suklaajuustokakun ohje. Suklaahan on hyvää, äiti tuumasi. Siispä kaupasta mukaan ohjeessa luetellut aineet. Tuorejuustoksi valikoitui varmuuden vuoksi Valion Violajuustoa, koska siinä lukee ainesosaluettelossa "pastöroitu maito". Parempi ottaa varmanpäälle, kun vieraissa on raskaanaolevia.

Kotiin päästyään äiti alkoi heti leipoa. Ihmetystä kuitenkin herätti se, että dominokeksipohjaa piti esipaistaa. Miksi kypsiä keksejä pitää esipaistaa? Tälläkertaa äiti kuitenkin päätti pitäytyä reseptissä. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä.

Kakun paistuessa äiti viihdytti vauvaa ompelukoneen äänillä surauttaen uuden keväisen verhon ruokapöydän takana olevaan ikkunaan, sillä olihan punatulkut jo so last season.

Kakku oli uunissa kokonaisen tunnin. Äiti arvasi kakun halkeilevan, koska lehdessäkin keskiosa oli naamioitu. Äitikin oli varannut naamiointivälineeksi kermavaahtoa. 

Kiireinen äiti oli kuitenkin pihatöissä, puunkaadossa ja halonhakkuussa loppupäivän, joten naamiointivälineet jäivät erilliseen kulhoon. Ulkonäöstään huolimatta kakku kuitenkin maistui vieraille ja kermavaahtoa sai annostella oman makunsa mukaan. Äidin itsensä mielestä kakku ei ehkä kuitenkaan ollut tarpeeksi makea, mutta kyllä siitä ähkyn sai. Sen pituinen se.

Uusi lempiastia

Mulla on uus lempiastia. Tai oikeestaan mulla on niitä 6. Sain näitä käsiini noin viikko sitten ja olen täysin myyty. Kulho on Arabian Arctica sarjaa. En tiedä kauanko näitä on tehty, mutta itselle on uusi tuttavuus. Tilavuudeltaan vaikuttaa aika samalta kuin pieni syvä lautanen. Mutta jotenkin tää on paljon kivempi kuin se syvä lautanen. Tää on ainakin söpömpi.

Mulla on tapana laittaa jämäruokia jääkaappiin lautaselle, ja sit laitan toisen lautasen päälle. Niitä ufoja voikin sitten pinota päällekäin niin paljon kun vaan kaappiin mahtuu. Tämä sopii siihenkin tarkotukseen vallan mainiosti, koska on kapeampi kuin syvä lautanen ja pariutuu täydellisesti saman sarjan jälkiruoka/leipälautasen kanssa. Näitä mahtuu jääkaappiin enemmän kuin syviä lautasia. Tänään testasin myös toimivuutta jälkiruokakulhona. Toimii erinomaisesti. Lisäksi sopii tiskikoneeseen paremmin kuin moni muu kulho. Saa nähdä kuinka kauan näitä on vain 6...

Kesän makuja?

Käytiin tänään kaupassa ja ne olikin sielä pistäny koko paikan ihan ympäri. Maitohylly sentään oli sielä missä aina ennenkin. Vahingossa törmäsin jo siemenständiin. Ajattelin, että ostan nyt sit valmiiks kun vielä on valinnanvaraa. Muutenkin jo eilen kävi mielessä kesän kasvimaapuuhat. Kasvihuonetta vaiko eikö kasvihuonetta... Kasvimaa pitänee aidata, koska viime kesänä pupu kävi syömässä pavut. Nytkin on piha täynnä pupun jälkiä...

Ostin siis maissin ja palsternakan siemeniä. Papuja kuivasin syksyllä varastoon tän vuoden istutusta varten. Sipuleita pitää vielä haalia. Noi maissit oli aika kalliita, tähkiä saa monta pakettia tarjouksesta tolla rahalla, mutta tuleepahan kokeiltua. Kaikki harrastukset maksaa jotain. Toivottavasti ehdin niitä sit istuttaa. Ehkä saan houkuteltua pikkusolun istutuspuuhiin mukaan tai jotain...

Päivällä tuli katottua telkusta Jamie Oliverin jonkun minuutin kokkausta. Mä en saa enää nukkua päikkäreitä, kun pikkukakkosella on juuri siihen aikaan tankkaus ja seurusteluvaihe. Satuin näkemään helpon mangojäätelöohjeen. Oliverin ohje löytyy googlettamalla, mutta mä taas tein niin kun parhaaks näin. Pussi pakastemangoja, pari lusikallista turkkilaista jugurttia, 1 tl sokeria ja 1 tl hunajaa. Hunaja ei ole kotimaista vaan eteläeuroopasta saatu lahjaksi ja se on tosi voimakasta. Ois ehkä sittenkin pitäny jättää laittamatta... En oo muutenkaan mikään kova hunajan ystävä. Sauvasekotin osottautu paremmaks vaihtoehdoks kun tehosekotin, tosin teharilla sai ne mangot pienemmäksi. Ei ehkä kuutiot ois pienentyny sillä sauvasekottajalla. Pitääkö mun vielä yleiskonekin hankkia... Tätä nyt voi tarjota lapsillekin. Ainakin tietää mitä siihen on laittanu, enkä oo varma tarviiko sitä sokeriakaan siihen lisätä. Saman voi tehdä marjoilla ja jugurtilla. Sekotuksen jälkeen vaan äkkiä takasin pakkaseen. Ja siis marjat ja mangot kylmänä soseeks. Hyvää siitä tuli.

Tässä vielä kuva siitä palsternakka sosekeitosta. Tänään sain kuvan ladattua.

Palsternakkakeitto

Mulla on taas joku sosekeittomoodi päällä. Varmaan siks, että sitä voi pakastaa. Viikonloppuna iso satsi pakkaseen (ja nyt voi vielä hyvin jäähdyttää sen ulkona) ja viikolla ei tarvii tehdä päivällä ollenkaan ruokaa. Paitsi ehkä pikkusolulle sillon tällön. Se kyllä syö keitoksiakin, varsinkin jos on raejuustoa. Kaikki kelpaa kun on raejuustoa. Kokeilin ekaa kertaa tehdä palsternakkakeittoa, kun törmäsin kaupassa isohkoihin palsternakkoihin. Olivat ruotsalaisia, mutta edes melkein lähiruokaa... Ohje oli taas vapaa sovellus erinäisistä lähteistä saadusta inspiraatiosta. Se meni jokseenkin näin:

4 palsternakkaa
1 peruna
1 sipuli (purjo ois ehkä ollu tähän parempaa, mut ei nyt ollu kotona)
1 kasvisliemikuutio
noin 100g viola yrtti tuorejuustoa (voi korvata ruokakermalla)
tilkka maitoa

Keitin perunan, sipulin ja palsternakan pehmeiksi vähässä vedessä liemikuution kanssa. Siitä sauvasekottimella soseeksi ja tuorejuusto kehiin. Maitoa laitoin vähän siksi, että vettä oli tosi vähän ja keitto oli tönkköä. Sitten vielä kuumennus. Makutestin jälkeen vähän pippuria ja suolaa.

Valitettavasti kuvaa ei nyt näköjään heru tähän postaukseen, koska en saa niitä jostain syystä ladattua. Blogger on kyllä käyttäytyny tänään muutenkin vähän omituisesti, eli ehkä vika on siinä. Koitan myöhemmin uudestaan. Kävin tänään ulkonakin kuvaamassa, mutta nekin kuvat jää nyt tuonnemmaksi.

Ruokaa ruokaa

Elämä on pelkkää ruuanlaittoo. Harmi vaan, kun ei oo mun lempparihommaa... Joskus pitää kuitenkin yrittää edes kokeilla jotain uutta, ettei se oo aina sitä samaa safkaa kolmen päivän kierrolla. Syötiin eilen taas uunilohta ja sitä perinteiseen tapaan jäi reilusti. Ajattelin sitten kokeilla lohipiirakkaa. Nettiresepteissä on se huono puoli, että periaatteessa samaan ruokaan löytyy miljoonia ohjeita. Käy niistä nyt sit läpi ja päätä mikä on paras. Kirjassa on se huono puoli, että ohjeita löytyy vaan yks... Otin sit netistä suuntaa antavan ohjeen.

Säälittävintä tässä ruuanlaitossa on se, että ei ehdi. Kala paistettiin (uunitettiin?) eilen. Mun piti tehdä tää piirakka aamulla, mutta en jaksanu reipiä itteeni sängystä ylös riittävän aikasin aamuyön valvomisen jälkeen. Aamupäivällä siis sain jauhot kulhoon ja purjot leikattua. Iltapäivällä sain sitten vihdoin loput piirakasta valmiiks. Jopa ruoka-aikaan mennessä. 24 h kokkausta...

Pohjaan käytin 1,5 dl rouheisia sämpyläjauhoja ja loput vehnäjauhoja. Kylmäsavulohen sijaan laitoin eilistä uunilohta, purjoa, ruokakermaa ranskankerman sijaan ja tuoretta tilliä. Täytteestä näemmä unohdin kokonaan jauhot ja mausteet, mutta eipä haitannu. Suolasin lohen ennen piirakkaan laittoa (meillä paistetaan kala aina ilman suolaa, koska kun suolaa lautasella niin suolaa tarvii vähemmän). Paistolämpötila ja aika oli jotain 175 ja kauan. Ens kerralla vois koittaa vähän korkeempaa lämpöä ja kirjottaa paistoajan muistiin.

Mun mielestä tästä tuli ihan hyvää. Mr. solu totes, että kala muuten kuin pelkkänä kalana on outoa. Söi kuitenkin. Pikkusolu söi ihan hyvällä ruokahalulla, vaikkakin oli taas vähän hankalaa syötävää lusikalla itekseen. Pitäs oikeesti opettaa sitä haarukkaakin varmaan jo. Tämä tuotos saattaa jopa jäädä ruokalistalle, koska lidlistä tulee haettua kalaa melkein joka torstai ja ne on isoja fileitä...

Kokeileva keittiö - toskakakku

Joulusta selvittiin ja jo seuraavaa kekkeriä pukkaa. Ristiäiset on kohta. Suurin osa leivonnaisista on ulkoistettu sukulaisille, mutta itseni teki niin mieli toskakakkua, että ajattelin sellaisen värkkäillä. Tänään oli sitten kokeilevan keittiön vuoro, koska en ole kyseistä leivonnaista ikinä värkkäillyt. Parin keittokirjan selailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että yritän kyseistä leivosta maailman yksinkertaisimpien mokkapalojen reseptillä (ilman kaakaota) ja otan kirjan ohjeesta vain päällysteen.

Resepti siis kuuluu näin (tämä on ison uunipellin kokoinen ohje, ei mikään pikkukakku):

9 dl jauhoja
6 dl sokeria
4 munaa
3 dl maitoa/muuta nestettä
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
300 g voita
(mokkapaloihin 2 runsasta rkl kaakaojauhetta)

Nakkaa sähkövatkaimet ja muut härpäkkeet nurkkaan, koska niitä ei tarvita. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää sulatettu voi, sekoita, munat, sekoita, maito/muu neste, sekoita. Iske pellille ja uuniin.

Tästä alkoikin se vaikeampi osuus. Toskakakkua pitää paistaa ilman päälistä vähän aikaa, puolikypsäksi asti. Valitsin lämpötilaksi 175 C ylä-ala lämmöllä ja aikaa taisi mennä 20 min. Puolikypsyyden arviointi oli tosi vaikeeta. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt paistaa kauemmin. Ja olis pitäny kääntää se pelti sielä uunissa. Nostelin kuorrutteen taikinan päälle ja se upposi toiseen reunaan. Toinen reuna oli kypsynyt riittävästi. Noh, tein sen minkä voin ja laitoin systeemin takasin uuniin 200 C 12 min.

Tän näkönen siitä tuli. Yläreunassa keskellä on vähän kohonnut kohta. Sinne uppos tota päällystettä taikinan sisään ja jäi muutenkin kökölle.

Makutestauksen perusteella ei ollenkaan huono. Ulkonäöltään priimoja palasiakin sain riittävästi ristiäisiä varten, ja vähän krouvimman näköset palat tuhotaan itte. Ei siis tarvii tehdä uudestaan ristiäisiä varten. Jes. Ens kerralla paistan tosiaan pohjaa kauemmin. Vaikka piiras keskeltä onkin kypsä niin olis saanut olla vielä kypsempi... ja varsinkin siitä toisesta reunasta.

Kuorrutteen ohje:

100 g voita

1 1/3 dl sokeria

2 rkl vehnäjauhoja

4 rkl maitoa

200 g mantelilastuja

Heitä kattilaan kaikki paitsi matelit ja kiehauta. Muista sekottaa! Lisää mantelit seokseen ja iske kuorrute puolikypsän kakun päälle. Paista kypsäksi (ks. ylempää).

Joulu meni ihan mukavasti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi (ja on vielä huomennakin). Pikkusolu sai valtavan määrän tavaraa... Synttärit on heti tammikuussa ja ajattelin pyytää pikkusolun puolesta immateriaalisia lahjoja. Vaikka pitää sitä lapsella lelujakin olla... Nyt pitää opettaa se pitään lelunsa omassa huoneessa ja myös keräämään ne paikoilleen. Itse sain mainiot lahjat. Akkuporakone täydentämään kätevän emännän työkalupakkia. Toivottavasti ehdin sitä huomenna testata. Toinen lahja oli jätkänkynttilät. Saadaan kunnon roihut pihaan ristiäisiä ja uuttavuotta varten. Lahjaan kuului riittävä määrä sytytysnestettä... Hyvä lahja siinäkin mielessä, että ei jää nurkkiin pyörimään. Immaterialinen lahja siis tämäkin.

Lähtiskö leipomalla?

Ei se ämpärillinen persiljaa vielä niin paljon houkutellu, että oisin kaupasta lähteny hakeen. Äiti tuli aamulla piparimausteiden kanssa käymään, joten pipareiden leipominen vei voiton. Aamulla tehtiin taikina, äiti lähti asioilleen ja sit alkuillasta leivottiin. Osan taikinasta laitoin kokeeks pakkaseen. Ajattelin, että kyllähän sitä kaupassakin pakasteena myydään, mutta omaa taikinaa ei olla ikinä pakastettu. Nyt kokeillaan. Siivous ja sauna ei ainakaan auttanu masuasukkia ulos, saa nähdä mitä leivonta tekee muuta kun nostaa elopainoa. Ainakin selkä on taas kipeä.

Isoja ja pieniä, nam nam. Vähän ehkä ajoissa tänä vuonna, mutta tuskin näitä montaa kertaa tulee tehtyä.

Pikkusolu ei tosta leipomisesta vielä mitään ymmärtäny. Hetken se jakso kattella ja lähti sitten purkamaan mummin käsilaukkua. Omaa hoitokassiansa se on pakannu koko illan (vaihtovaatteita, leluja ja luettavaa mainoslehden muodossa). Mihinkähän se on lähdössä?

Purkkiruokaa

Meillä Mr. solun suhtautuminen kasvisruokaan on kokeiluihin kannustava "sopiiks että käyn kebabilla". Katottiin yhdessä se lihattomaan lokakuuhun liittyvä dokkari areenasta, ja pisti se kai Mr. solunkin aivosolun vähän miettimään. Ei me nyt lihattomiksi oo ruvettu, mutta ehkä sitä vähän tiedostaa, että jotain ainakin PITÄIS tehdä.

Pikkusolun kanssa käytiin päivänä eräänä kaupassa, ja tutustuin sillä kertaa vähän tarkemmin säilykepurkkiosastoon. Meillä ei muita säilykkeitä syödä kuin purkkiananasta ja purkkipersikoita. (Purkkipersikoita sanotaan meillä pepuiksi. Siks että ne näyttää pepuilta... Joskus on tullu kaupassa huudettua kovaan ääneen, että missäs niitä peppuja olikaan...) Enivei... Mukaan tarttui valkoisia papuja suolaliemessä ja maissia, sekin suolaliemessä.

Tarkoituksena oli tehdä kasvisversio texmex kääröstä, joka siis on käytännössä pannukakkuun/ munakkaaseen kääritty täyte. Homma eteni tällä kertaa jokseenkin näin (pohjan ohje kirjotettu ulkomuistista, mutta on vissiin joku pirkkaohje jos joku haluaa varmistaa):

4 munaa
3 dl jauhoja (käytän tässä rouheisia sämpyläjauhoja, mutta sama kai se mitä laittaa)
1/4 dl öljyä
5 dl maitoa
vähän suolaa

Sekoita, anna turvota hetki ja paista joku 25 min reilussa 200 Cssa.

2 paprikaa
1 porkkana
(sipuli unohtu mun sotkusta)
purkki valkosia papuja
purkki maisseja
vähän creme fraichea
vähän seesaminsiemeniä
(tänne nyt voi heittää ihan mitä mieleen tulee)

Kuutioi tarvittavat kamat ja heitä kaikki sekasin pannulle. Lisää taco sauce jos sellasesta tykkäät, tomaattimurskakin vois olla ihan hyvä. Itse huuhtelin sekä pavut että maissit. En oikein osannut maustaa tätä sotkua ja vaikka maistelinkin matkalla niin totesin myöhemmin, että suolaa olisi saanut olla enemmän. Kai sinne joku perus suola pippuri kannattaa heittää mukaan... Voi myös laittaa jotain tuorejuustoa cremen sijaan.

Tässä sotkua pannutusvaiheessa.

Tässä sotkua kääreen päällä. Tän jälkeen tuli taas joku hässäkkä, joten unohtu ottaa kuva siitä rullatusta tuotteesta. Rullan päälle heitin vielä juustoraastetta. Tätä me nyt ollaan pari päivää popsittu, eikä Mr. solukaan heti sinne kebabille lähteny. Tarjoilussa mukana oli creme fraichea. Olis pitäny olla myös guacamolea, mutta en löytäny kaupasta purkkia, jossa ois ollu avokadoa muuta kun nimessä. Ostin siis köyhän version, eli pelkän avokadon. Guacamole ois ollu parempaa, mut ehkä ens kerralla sit. Eihän tää nyt mikään vege versio ole maitotuotteineen ja munineen, mutta lihaton kuitenkin. Olen siis osallistunut lihattomaan lokakuuhun ainakin 3n oman ruokailun verran (+ kaikki ne kasvispullaruokailut, jotka kävin töissä ollessa vetämässä).

Valaistuminen

Tänään se taas tapahtui. Joka syksy aina uudestaan. Päräytin tämän ekaa kertaa tulille kesän jälkeen. Joo, pintaa pitäis kai rasvata jollain sian ihralla, mutta sitä nyt ei tähän hätään löytynyt...

Olin sen verran reteellä tuulella, etten edes laittanu palovarotinta pois päältä. Tulihan sitä savua sisällekin (pitäähän sitä nyt kodikas savunhaju saada), niin kun aina kun ekat tulet täräyttää, mutta yllättävän vähän sittenkin. Eikä varotin huutanut. Hella kyllä saattaa vielä ensi kerrallakin yllättää savustuksen merkeissä. Tää on kyllä mahtava peli.

Tämän äärellä koin tänään valaistumisen. En tullut uskoon tai mitään muuta hippiä, vaan kekkasin, että kokkaaminen ei ärsytä yhtään niin paljon tällä hellalla, kun tolla sähkösellä versiolla. En tiedä miksi. Jostain syystä kattilat vaihtuu isompiin, kaikenlaista kiehuu ja kuohuu yhtä aikaa. Ulospäin puskee kodikasta lämpöä ja savua... Eikä se kauheesti haittaa, vaikka jotain vähän kiehuis yli. Kyllä se siitä pois palaa. Mä ylsin ihan gourmet tason suoritukseen tänään! (Perus perunamuusia, porkkanoita, kermaviilikastiketta, uunikalaa (tällä kertaa vielä sähköuunissa) ja jälkkäriksi hedelmärahkaa.) Mä innostuin niin tosta tulella leikkimisestä, että täräytettiin kuumaksi illalla vielä kiuaskin. Tänä yönä sit varmaan hikoillaan, kun on lämmitetty pitkin päivää... Ainoa huono puoli tässä hellassa on, että pikkusolun kanssa pitää olla tarkkana. Se on aika ehtivää sorttia, eikä parane päästää tätä sörkkimään.

Vielä pitää tulistella tuo leivinuuni niin sitten voikin taas siirtyä päiväunikokkailuun. Pitäs kyllä harjotella se yöunikokkailukin, mun isä on hyvä siinä.

Iltapala by Mr. solu

Mr. solu halusi vierailevaksi tähdeksi blogiin. Pitää kuulemma esitellä iltapala. Meillä kumpikaan ei tykkää kokkaamisesta, mutta 2 asiaa keittiöhommista olen saanut ulkoistettua Mr. solulle. Pihvin paiston ja kinuskikastikkeen teon. Ehkä siksi, että itse voin elää ilmankin, mutta Mr. solu ei... Iltapalaan kuului siis kinuskikastike ja vadelmat. Mr. solu pisti omaan seokseensa lisäksi jäätelöä, mun ei tehny sitä tällä kertaa mieli. Mä en tiedä tosta kinuskikastikkeen reseptistä muuta kun, että siinä on kermaa ja fariinisokeria ja sitä keitetään.

Sen.

Mun.

Nom nom nom. Hyvää oli.

Ai niin, pari asiaa on tässä pikku hiljaa edistynytkin. Pikkukakkosen huonetta oon saanu jokseenkin järjestykseen. Ompelukoneet on muutettu toiseen paikkaan ja huone on siivottu. Pinnasänkyäkin jo kasailin alulle. Toinen edistysaskel on se, että ostin antiikkikaapin. Se tulee lapista ensi viikon viikonloppuna. Saa nähdä onko sellainen kuin kuvissa... Saan ehkä vihdoinkin pöytäliinoilleni arvoisensa paikan. Ja lisää säilytystilaa.