Disaster bakery

Oon tässä viimeaikoina koittanu vähän kunnostautua kodinhengettärenä. Tänä vuonna tulee taas valtavasti omenaa ja koitan edes jonkun osan niistä käyttää ja säilöä. Siispä tässä taas päivänä eräänä pistin biojalostamon pystyyn. Oon tehny aika paljon ompuista mehua mehumaijalla. Sisarukset tuhoaa sitä ihan kiitettävään tahtiin ja itsekin käytän usein joskus leivonnassa. (Mää enää mitään usein leivo...)

Tässä mun pienimuotoinen biojalostamoni. Toisessa marjat ja toisessa omenat. Pakastimet alkaa uhkaavasti täyttyä...

Ja sitten mä päätin kuitenkin ruveta vielä leipoon... Ajattelin, että marjan- ja omppujenjalostuksen jatkoks pistän pakkaseen vähän leivonnaisiakin. Valitsin mokkapalat, koska on helppo tehdä. Joo... Olihan se helppo siihen asti kun sen tiputti uunin jälkeen lattialle. Voe kikkelis kokkelis. 

Pulliakin tein. Voisilmäpullia. Muuten hyvä, mutta loppu voi kesken. Lisäks oli aika lähellä etten polttanu niitä uunissa. Mutta onneks lähellä ei lasketa. Keräsin mokkapalataikinan lattialta ja kuorrutin. 

Siistit palat meni pakkaseen ja loppu todistusaineisto tuhottiin nopeasti koko perheen voimin. 

Disaster bakery on itseasiassa iseknyt jo vähän aikasemmin. Ajattelin että juhlistetaan arkeen paluuta ja kesäloman loppua vähän herkuttelemalla. Tein kääretortun mustikkatäytteellä ja unelmatortun mansikkatäytteellä. Vähän jostain ohjeesta soveltaen, mutta ei sit kuitenkaan ihan riittävästi... Tähän asti pääsin ihan hyvin, mutta sitten tulikin mieleen, että mitenkäs tuo täyte nyt pidetään sielä rullan sisällä? Olihan siinä liivatetta vähän joo, mutta se ois tässä vaiheessa pitäny jämäyttää (ja täytteet oli jo hetken ollu jääkaapissa, koska oli vielä löysempiä ennen tätä). Noh, ei ollu aikaa ja/tai tilaa laittaa tälläsenä kylmään (ja miten sen sittenkään ois rullannu?) joten ei kun rullalle. (Eikä sitä liivatetta ois varmaan ollu ees tarpeeks, että ois hirveesti jämähtänykkään.)

Mustikkaversio pysyi jokseenkin kuosissa vaikka vähän valuikin joka puolelle rullaa. Ja ihan hyvältä näytti ja maistu kun oli ollu jääkaapissa yön yli. Rullapohja imi itseensä sopivasti kosteutta, joten sen jälkeen täyte pysy jo rullan sisällä.

Tämä mansikkatäyte olikin sitten ihan taattua disaster bakery tavaraa. Sitä tursus ja pursus ihan joka puolelta, rulla ei meinannu millään rullautua, vaan liuku vaan kaksinkerroin. Pakotin rullan pyörähtämään edes kerran ja huusin Mr. solun apuun. Valutettiin täytettä molemmista päistä paperia erilliseen kulhoon. Sitten piti vaihtaa paperi, koska se oli aivan täytteessä... Täytettä olis ollu ainakin kahteen torttuun. Mr. solu söi ylimääräsen täytteen iltapalaks...

Seuraavana päivänä molemmista tortuista sai kun saikin leikattua palasia kesäkekkereitä varten! Molemmat maistu ihan hyviltä, joskin jostain syystä tuo suklaa mansikka yhdistelmä kulu nopeammin pois. Tässä tätä täydellistä elämää taas muidenkin ihmeteltäväks. Hah.

Pitäsköhän tänään kokeilla kääretorttua omenasosetäytteellä... Mutta oikeesti, jos keksitte mihin voi hukata paljon omenasosetta niin vinkkejä otetaan vastaan. Lapsille ei oikein maistu puuron kanssa, eikä mikään jugurtin sekaan juttu oikein riitä...

Marjoja!

Käytiin viikonloppuna Seitsemisen kansallispuistossa. Muksut kaitsijoineen lähti aarniometsään ja minä seurueeni kanssa lähdin suolle. Tavoite oli löytää karpaloita, eli kuten serkkuni joskus asian ilmaisi, kärpäleitä. Homman piti olla sillä selvä, kunnes kotona huomattiin, että hoitolaukku jäi luontokeskuksen vessaan. Grrr. Ei muuta kun sunnuntaina uudestaan. Ja sinne kun sitten taas lähdettiin niin mentiin uudestaan suollekin. Kärpäleitä siis löytyi hyvin ja jälkimmäisellä reissulla riipasin mukaan myös kaksi pientä jugurttiämpärillistä puolukkaa. Olivat jo melkein survosta, mutta ei haittaa koska viimeistelin prosessin kotona. En ole ennen karpaloita poiminut, joten pitihän niitä kuviakin ottaa.

Molempina aamuina suo oli jäässä ja samoin marjat. Oli hyvä kulkea kun ei koko ajan uponnut polvia myöden. Marjatkin oikein kolahteli ämpärin pohjalle. Sunnuntaina paistoi mukavasti aurinkokin. Sunnuntaina olin liikkeellä ilman lapsia. En muista koska viimeksi olisin saanut olla rauhassa metsässä. Ei tarvinnu miettiä kenenkään muun eväitä tai päikkäriaikaa. Oikein mukava reissu.

Paikotellen marjaa oli ihan paljon. Ja isoja.

Osa marjoista oli tälläisiä pisaran muotoisia. Hauskaa.

Tässä puolukat survottuna. Kai tästä pari puolukkapuuroa tulee. Salama vähän kirkasti punaista.

Kaksi päivää ja kaksi kilon jugurttiämpäriä karpaloita (muut joukkueen jäsenet poimi saman verran). Kuulemma karpalokiisseli on hyvää. Maistoin yhtä karpaloa ja mun makuun se tarvii kyllä todella paljon sokeria. Katsotaan uskallanko keittää kiisselin pelkistä karpaloista vai piilotanko ensin mustikkasopan joukkoon. Hyvää uutta viikkoa!

Mä vaan ihan äkkiä teen: imuja

Eilen oli sukujuhlat. Tilkkutaideteos sai osakseen ihmettelyä ja ihailua. Kaikkein kiinnostunein tekniikasta ja koko prosessista oli keski-ikäinen arkkitehtimies. En ois ekana arvannu, mutta sillä oli ihan oikeita havaintoja, että miten tilkkutöitä tehdään. Alko jo arvostella taiteilijan valintojakin... Olis laittanu peitot eri järjestykseen...

Eilen meni taas paaaljon vaippoja ja parit vaatteet pikkukakkosella. Se pissaa niin karmean paljon, että aina meinaa tulla vaipasta yli. Mä jo ajattelin, etten vaippajuttuja enää joudu ompeleen, mutta tänään oli pakko tehdä lisää tiimaimuja. Näihin sain taas mukavasti tuhottua jotain epämäärästä froteepalasta ja vanhoja t-paitoja. Saumuri parka oli taas aika kovilla, vaikkei näissä ollu kun 2 kerrosta froteeta ja max 4 kerrosta trikoota... Nää on taas tehty aivan vappaalla kädellä. Leikkasin suurinpiirtein oikean pitusia paloja ja annoin saumurin tehdä loput leikkuutyöt.

Tällä kertaa käänsin ylijääneen t-paitaosan imun ulkopuolelle niin, että nään kummassa päässä on enemmän täytettä. Osaan sit laittaa sen pään vaipan etuosaan. Jos vaikka auttais niihin ylivuotoihin... Jos ei niin en tiiä mistä niitä lisäimuja pitäis tehdä.

Tänään otin itteäni niskasta kiinni ja aloin taas säilöä kesää purkkeihin ja pulloihin. Yks sekamehusetti taitaa jäädä huomiselle. Alotin taas muka aikasin, mutta taidan jälleen kerran päätyä mehustaan yö myöhään.

Näitä omppuja on taas ihan sikana. Pitäis saada kaverille toimitettua... Pelkästään tänään oon tehny jo sosetta ja mehua ja silti melkein toi pahvilaatikollinen on vielä jäljellä. Siis niitä jotka on jo tippunu puusta. Puussa on vielä vaikka kuinka paljon.

Onnea Suomen keihäsmiehille!

Keittiökaahaajan päivä

Otskon pitäis kyllä ehkä olla iltapäivä... Aamupäivällä taas siivottiin tavaroita kaapeista toiseen ja kaappeja paikasta toiseen. Mr. solun äiti oli tehny ruuan, joten sinne mentiin syömään. Sain vielä eväätkin huomiseksi, nam. Se oli kokeillu myös appelsiinijuustokakkua, sitäkin sain evääksi, nam. Aamupäivällä sain vähän apua viinimarjojen poimintaan. Eilen parit puskat tyhjensin, mutta en ois kyllä tänään ehtiny jatkaan kun vasta iltapäivällä. Onneksi oli apukäsiä, huh.

Iltapäivällä se sit alko. Näin kokkausta inhoavana ihmisenä oon kyllä saanu aika paljon sotkua aikaan tänään keittiössä. Melkoista keittiökaahausta siis menossa... Homma alko kesäkurpitsan piilotuksella. Tein taas texmex munakasrullaa ruuaksi/evääksi. Sitä oon tehny viimeaikoina paljon, koska se on ihan hyvää mirkotettunakin. Ohje on vissiin joku Pirkka ohje, kun melkein kaikissa aineissa lukee pirkka sitä ja pirkka tätä. No, sitä kesäkurpitsaa sattui edelleen oleen tossa pöydällä hyvä pätkä niin päätin tällä kertaa piilottaa sitä tähänkin ruokaan.

Tää näytti niin hyvältä, että oli pakko ottaa kuva. Jauhelihan lisäksi systeemissä on paprikaa, kesäkurpitsaa, ruohosipulia, tuorejuustoa ja taco soosia + perusmausteita.

Täyte kääräsitään esipaistettuun munakaslevyyn kuin kääretorttu konsanaan. Juustoa tietty päälle. Ohjeesta poiketen (ylläri, minä poikkean ohjeesta) käytän tähän rouheisia sämpyläjauhoja enkä vehnäjauhoja.

Ajattelin, että siinä samalla kun se uuni kerran lämpiää niin väännän taas pakastimeen mokkapaloja. Se on ihan kiva, että pakastimessa on jotain pahan päivän varalle. Ilmeisesti töissä on sen verran paha päivä joka päivä, että jotain pitää iltapäivätauolla olla mutusteltavana. Huomenna siis juustokakkua, nam.

Ja koska puskat on tyhjänä marjoista niin piti laittaa mehustintorni tulille. Se on siinä porissut jo iltapäivästä, ja varmaan porisee vielä tunnin pari. Aika kököt laitoin vattuja mukaan ja ne oli pakastettu, joten hommassa vähän nyt kestää... Pari pudonnutta omenaakin heitin taas mukaan. Kuvassa ensimmäisen kattilallisen tuotosta mehun muodossa. Mehupullojen takana näkyy muutama purkki sokeroimatonta omenasosetta. Sitäkin keittelin tossa samalla, kun niitä omenoita kerran tuli maasta kerättyä.

Voin sanoa, että nyt on hiki, ja keittiö käy aika kuumana edelleen. Toivottavasti tässä ei mene aivan yömyöhään... Tän aamupäivän retrot ja pitsit on vielä kuvaamatta, mutta ehkä saan ne huomiseen postaukseen. Eli pysykäähän kuulolla.

Sitä punasta sorttia

Eka huonot uutiset. Joku turkasen karvakasa on käyny syömässä mun pavut. Siis ne kasvit ihan tyngälle. Pari on enää jäljellä, enkä ehdi tänään niille tehdä mitään suojelutoimenpiteitä. Ei sentään mikään muu ollu kelvannu.

Parempiin uutisiin. Mä repäsin taas tänään mettään. Aikaa ei ollu paljon, mutta kävin kattomassa, missä kuosissa vattupaikka on. Kuulin huhua, että sielä ois jo kypsiä. Olihan siä, mutta paaaaljon oli vielä ihan raakoja. Sain mä sieltä vähän kerättyäkin ennen kun piti tulla kotiin. Pistin heti osan pakkaseen. Rupusimmat menee mehumarjaksi, toki pakkasen kautta, kun muita marjoja pitää vielä odottaa. Jätin myös kohtalaisen satsin aamupuuroon. Saa pikkusolukin jotain vaihtelua hilloille... tai siis lakoille, miten sitä nyt sit taivutetaankaan. On ne vaan hyviä!

Huonona puolena aikasessa vatuttamisessa on se, että huomiseen mennessä tienoon kaikki mummot ja mummon mieliset tietää, että joku on jo ollu sielä puskassa. Tää on sitä tietoo, joka leviää kulovalkeen tavoin. Se taas houkuttelee kaikki muutkin jo puskaan... Onneks ei olla yhden puskan varassa.

Eilen illalla sain palapeittoon mielestäni riittävän määrän palasia kasaan. Nyt ne sit pitäs yhdistää ja tehdä joku reunus vielä... Aikamoinen homma tossa pienessäkin peitossa oli. En taida enää tehdä noita... Vaikka kokemuksesta pitäs tietää, että vannomatta paras.

Saalistusta

Muistan aina kesäisin isän äidillä ollessani, että kovasti ihmettelin, miksi hän ei tee kesäisin käsitöitä. Se kun sattui olemaan omasta mielestäni parasta ja tuottoisinta aikaa käsitöiden tekoon. Tietty, kun oli koulusta lomalla. Nyt taidan ymmärtää miksi ei tehnyt...

Eilen taas siivottiin pihaa puska-aidan lyhentämisen merkeissä. Itse projektiin ei mennyt kuin puolisen päivää, mutta ei sen jälkeen oikein mitään muuta jaksanut tehdä. Kasvimaalta kitkin rikkaruohoja, siinäpä se. Sitäpaitsi tohon ruuanlaittoon menee ihan tolkuttomasti aikaa. Alan jo toivoa, että harrastaisin vaan ruuanlaittoa. Sais 2 kärpästä yhdellä iskulla ja sais aina halutessaan harrastaa...

Tänään piti aamulla päästä metsään saalistamaan. Mustikoita. Kävin ekan satsin hakemassa. Äiti kyllä toi jo pienen määrän, eli eka tuoreista mustikoista tehty piirakka on jo pitkälti syöty. Tänään käytin myös viimeiset viimevuotiset pakastemustikat, joten kai sitä nyt pitää täydennystä hakea.

Menin metsään. Sain pienen saaliin.

Ei sinne mettään kyllä vielä kiire ole. Viikko tai kaks niin sit ei tarvii valkata mistä poimii. Vielä iso osa on raakoja tai ei kovin kypsiä. Yhtään ylikypsää ei tullu vastaan. Ei oo marjaa niin paljon kun viime vuonna. Sillon riitti kun kävi mettässä kääntymässä niin sai ämpärillisen. Nyt pitää nähdä vähän vaivaa. Täytyy käydä jossain muualla kattomassa josko löytyis parempaa apajaa. Ekat 5 annospussia on nyt kuitenkin pakastumassa. Voin ainakin sanoa käyneeni, jos en enää ehdi...

Isä ja sisko oli käyny suolla. Hillaa on kuulemma paljon. Se ei oo mun lempparimarja, mutta näyttää pikkusolulle kelpaavan. Tosin jääkaapissa ollut ei kelvannu yhtään niin hyvin kun ihan tuore. Kivan näkösiä ne on, mutta mä en kauheesti perusta siitä mausta. Pitäs varmaan laittaa sokeria... Tai sit hakee sitä kotijuustoa, muistaakseni sen kanssa hilla on tosi hyvää.

Samalla kun sielä mettässä pyörin niin kurkkasin myös vattupuskia. Tässä vaiheessa näyttää tosi lupaavalta. Oksat suorastaan notku marjaa. Toivottavasti kaikki kypsyy isoiksi, eikä kuivu. Pitää käydä toisessakin paikassa vähän vakoilemassa, että miltä näyttää. Ihan hassua, kun pitää ajottaa marjastuskin viikonloppuihin. Parina aikasempana vuonna on voinu mennä koska vaan huvittaa... Mutta en ainakaan ekan viikon jälkeen halua vielä pois töistä.

Raparperimehu, osa 2

Kokeilin tehdä uudestaan raparperimehua. Osa 1 löytyy täältä. Omat raparperit oli vasta toipuneet kyninnästä, joten tällä kertaa sain lisää kahdestakin eri paikasta. Kuorma jäi vajaaseen kahteen kiloon, koska en jaksanut eilen enää lähteä hakemaan lisää. Erona edelliskertaan oli, että heitin mukaan 2 sitruunaa. Sokeria  pulloon siis saman verran kuin viimeksi.

Tästä satsista keittyi 2 pullollista vaaleanpunaista juomaa. Vähän sitä jäi mehumaijan pohjalle ja sitä maistelin eilen. Tulin siihen tulokseen, että sitruunaa oli liikaa. Itse raparperi ei maistu kovinkaan paljoa mehussa. Tänään maistelin pullosta tuotosta ja se oli kyllä parempaa, joskin taisin laimentaa sitä liikaa kun ei oikeastaan maistu paljon miltään... Mutta sitruuna ei ainakaan ole niin läpitunkeva. Riittävä sokeri pelastaa paljon... Kyllä tämä ihan kuuman päivän janojuomana menee. Ehkä kolmas kerta toden sanoo? Jos jaksan hakea enemmän raparperiä. 

Se pelkkä raparperimehu muuten on todella maukasta kun laimentaa puoliksi veteen ja puoliksi sitruunavissyyn/sitruunakivennäisveteen. Tämä on kyllä sellainen juoma, joka vaatii tarjoilun todella kylmänä. Mutta tuleepahan näissä kokeiluissa ainakin hyödynnettyä raparperit koko kesältä. Seuraavaan kertaan... ja hamsteri lähtee taas siivoamaan sotkujansa.

Hamsteri siivoaa

Olipa kerran melko tavallinen sunnuntaipäivä. Askartelija-aivosolu, jolla on myös hamsterin taipumuksia, päätti vähän siivoilla varastoja. Mitä tehdään, kun varasto tulee täyteen tavaraa? Tiivistetään ja uudelleenjärjestellään! Projekti alkoi niinkin pienestä asiasta, kuin kaavojen mapituksesta...

Mun kaavat on ollu muovitaskuissa, joissa päällä lukee mitä kyseisessä taskussa on. Taskut on vaan lojunu laatikon pohjalla päällekäin. Nyt sain käsiini muovitaskuja, jotka sopii mappiin. Piti siis taskuttaa ja järjestää kaavat uudestaan ja pistää mappiin. Samalla mapitin merkkauskuvioita jne joita kankaanpään tontut oli mulle säästäneet. Kiitos vaan U ja H kun ette heittäneet pöytäliinamalleja menemään. (Kuulin huhua, että luette blogia ja että teiltä vois saada sitä juhannusruusua. Jos liikutte tääläpäin niin tuokaa joku juurakko mukananne. En tiedä koska me taas käydään K-päässä, mutta kai sielä Reimalla pitää syksymmällä taas käydä pyörähtämässä...)

En muista esittelinkö tätä aikasemmin, mutta tällänenkin pöllähti käteen. Tän kirjasen lisäks oli erinäinen määrä piirroksia ja lehtileikkeitä. Pistin nekin kaikki omiin taskuihinsa ja mappiin. Saa olla sielä sit seuraavat 50 vuotta. Ei vaan, vaikka näitä ei sellasenaan mihinkään kirjois niin mä haen niistä inspiraatiota tai osia omiin tuotoksiini.

Muinaiset piirrokset.

Kaavat. Täälä on tallessa kaikenlaista tehtyä ja tekemätöntä hääpukuni kaavasta alkaen.

Ahertaja-aivosolun siivousprojekti piti loppua tähän, mutta koskas minä mitään loppuun asti suunnittelen. Lähti homma taas vähän rönsyilemään. Mulla on ollu ongelmana se, että kesällä pitäis varastoida talvivaatteita ja peittoja jne, jotka vie ihan sikana tilaa. sitä nyt ei mun mielestä oo sopivasti tai sopivassa paikassa, joten järjestystä parantamaan. Siirsin pöytäliinoja paikasta toiseen ja löysin tälläsenkin. Tässä ei oo ees tarhroja! Pieni mutta siisti.

Törmäsin taas myös kasaan käsin kirjottuja tyynyliinoja. Esim. tällänen reikäkirjottu liina. En kovasti silotellu, kun meni takasin varastoon.

No joo, rönsyily sitten vähän ryöpsähti. Lähti suorastaan lapasesta ja lapaset lähti kuubaan. Päätin järjestää koko vaatehuoneen uudestaan. Se ei sitten käynytkään ihan käden käänteessä... Ainakaan sellaisessa käänteessä kun alunperin ajattelin. Sanotaan nyt vaikka niin, että menin vaatehuoneeseen ja työnsin tavaraa ulos sitä mukaa kun homma meni syvemmälle suohon. Tässä nyt pieni vilaus tämän hetken tilanteesta. Hehee. Menikö taas överiks? Menossa on tuumaustauko ja sokerihumalan haku suklaakakun kera. Voi olla, että tätä sotkua ei tänään saada siivottua. Mun pitää odottaa että Mr.solu tulee kotiin, että saan vähän apua. Hih. Tai voi olla, että lähtee suoraa ovesta ulos kun näkee ton. Voi oon mä kyllä aikamoinen aikaansaaja...

Päivän yllättäjät

Mun kesäkukissa muhi ylläreitä. Ei nyt mitään kovin järisyttävää, mutta eri värejä kun alunperin ajattelin.

Luulin, että mun kaikki kesäasetelmien lobeliat on sinisiä. Mut ei ookkaan. Sielä on tollasia valkosia, joissa on violetti varsiosa ja sit tollasia kokonaan violetteja (jotka on auringossa pikkiriikkisen nuupahtanu). Sinisiäkin on paria eri sävyä. Kivoja yllätyksiä. Ja kiva, ettei ne oo kuollu mun käsittelyssä vielä. Ehkä mun peukalo on jopa vaaleanvihreä.

Pistin ensimmäiset yrtit kuivamaan. Tai varmaan ensimmäiset ja viimiset, koska ei mulla muuta kasva. Tää on kai oreganoa. En oikein tiiä edes, että missä ruuassa sitä vois hyödyntää (paitsi pitsassa, mutta tykkään pitsasta ilman) ja silti en oo raaskinu sitä puskaa kasvimaalta hävittää. Kynin sen puskan ja ripustin pihalle kuivamaan. Ehkä mä voin purkittaa sitä ja antaa vaikka siskolle tai jotain...

Tässä myös uuden projektin alku, josta hieman tuonnempana lisää. Varmaan kyllä jo arvaatte mitä tästä tulee.

Jaa nii, ja mun perunat on VIHDOIN tullu pintaan. Kävin niitä jo eilen peittelemässä uudestaan.

Raparperimehu

Eilen siis vielä illalla pistin kesäkeittiössä mehumaijan tulille. Tavoitteena oli tehdä raparperimehua. Siinähän se kaasuliekillä tuli käden käänteessä. Meinas jo kiire tulla pulloja hakiessa.

Ekaks kynitään siis raparperipuska. Tässä tapauksessa kynin meidän ja porukoiden puskat. Raparperit pestään pahimmista hämähäkinseiteistä ja koivunsiemenistä ja pilkotaan. Saksilla homma kävi muuten hyvin, mutta käsi meinas krampata loppua kohti. Palaset maijaan/pirkkoon/kaisaan ja tulille.

Koitin netistä löytää ohjeita hommaan, mutta en löytäny mielestäni tarpeeksi hyvää. Taas perinteisesti lipsahti kokeilulinjalle. Kevyt sokerointi menossa kuvassa. Ei sitä marttojen mukaan näin pitäs tehdä, mutta eipä ne mua löydä. Tein kuiteski. Sokerit pulloon, mehua perään pieni määrä, pullon heiluttelu kunnes sokeri on liuennut ja pullon täyttö loppuun.

Tässä pullollinen valmista tavaraa. Väri on mitä hurmaavin! Tätä on tänään maisteltu pitkin päivää.

Tähän sotkotukseen meni aineita:

reilu 2 kg raparperia

sokeria 200 g/500 mL (=400 g/L)

valmista, sokeroitua mehua tuli vähän vajaa 2 L

Tämähän on siis mehutiivistettä ja sitä laimennetaan ainakin 1:5. Laskeskelin, että sokeria tulee valmiiseen, nautittavaan juomaan vähän vähemmän kuin mitä kokiksessa on. Hampaat ei varmaan kiitä myöskään happamuudesta (en oo testannu, mutta oletettavasti on hapanta kun raparperi kerran on). Tämä kannattaa nauttia kylmänä. Maku on aika mieto ja oikeastaan mehun maistaa vasta jälkeenpäin. 

Tähän ois ehkä riittäny sokeria sellanen 180 g/500 mL. Ei se sillonkaan pahaa ollu. Tänään vasta kuulin, että isän äiti on laittanu myös sitruunaa joukkoon ja se on tehny tän mehun jollain kylmää vettä sekaan ja pariks päiväks jääkaappiin -systeemillä. En tiedä vaatiiko sitruunalla höystetty mehu enemmän sokeria vai ei; jää nähtäväksi uuden yrityksen yhteydessä. Mun mielestä toi höyrymehu on niin kätevää tehdä, että tuskin mitään kylmäliotusta koitan. Heitän ne sitruunat kans vaan tonne sekaan. Saa nähdä mitä siitä tulee, ja koska tulee. Ainakin pitää hetki odotella raparperien kasvua... Omasta mielestä hyvää tuli (vaikkakaan ei lapsena saamani veroista - vielä) ja teen varmaan toistekin, koska tässä vaiheessa vuotta marjamehut on jo loppu tai loppumassa. Muuten meillä kyllä jäis raparperit kokonaan käyttämättäkin... Kokeilkaa!

Loppukevennyksenä; meille näyttää tulleen lumisade sisälle, kun ulkona on paahtavaa hellettä...

Syystouhuja

Nyt kun ei ole pariin päivään satanut ainakaan ihan koko päivää niin oltiin eilen ja tänään Mr. solun kanssa puuhommissa. Piti siirtää klapeja paikasta a paikkaan b talvelta suojaan. Nyt selkä ei kiitä, mutta ehkä se taas ensi vuonna iloksi muuttuu kun on liiterissä jotain millä tupaa lämmittää.

Syystouhujen jatkeena päätin vihdoin ja viimein repiä luumut puusta. Siis ne, jotka eivät vielä vapaaehtoisesti olleen sieltä alas hypänneet. Tein niistä luumumarmeladia. Kilo kuorittuja luumuja ja paketti hillo-marmeladisokeria. Oli kiva tehdä taas puuhellalla ja tuli mukavan lämmin kämppäänkin. Poltettiin kyllä vielä takassakin läjä puita, joten kai sitä sitten yöllä hikoillaan.

Tässä niitä marmeladeja rivissä. Laitoin keitokset lastenruokapurkkeihin. Ensinnäkin saa niitä purkkeja kaapista kiertoon ja toisekseen on hyvä kerta-annoskoko. Yhden purkillisen voi heittää vaikka sämpylätaikinaan tai suklaakakun väliin. Sokeroituna en ehkä vielä anna pikkusolulle. Sen on syönyt jokusen luumun, tai siis yrittänyt syödä, ihan sormiruokana.

Ostin tänään pikkusolulle nokkamukin. Se on sellanen halvin mahdollinen, jossa on kupissa 2 kahvaa ja kansi, jossa on 3 reikää. Sieltä siis tulee ihan sitä vettä ulos imemättä. Ajattelin, että josko se kansi vähän auttais, että ei ihan joka paikkaan loiskuis. Pikkusolu on tänään sillä kovasti harjotellut. Kyllä se jo iltapuurolla muutaman siemauksen vettä sai siitä suuhunsa ihan itse. Suurin osa meni tietysti ohi suun suoraa syliin. Ja osa sitten loiskui ulos kun sitä kuppia piti ees taas veivata. Yllättävän hyvin kuitenkin, ehkä jaksan kokeilla huomennakin. Vettä nyt ei tarvii edes pahemmin "siivoilla", senkus pyyhkii vaan pois ettei jää lammikoita.

Sarjassamme suklaaleivonnaisia tein tänään vielä unelmatorttua. Pohjasta tuli tosi kuohkea ja se olis ehkä saanut olla minuutin pari kauemmin uunissa. Toisaalta, nyt se on mehevän kostea. Sisälle sitä aitoa oikeaa täytettä eli voikreemiä. Nam. Ohje on yhdistelmä eri lähteistä ja hioutunut tälläiseksi muutaman kerran kokeilun jälkeen. Tämä on riittävä pohja uunipellille, ei liian paksu eikä liian ohut. Täyte on hioutunut samaan tapaan kokeilemalla.

Pohja:
5 munaa
1,5 dl sokeria
0,75 dl perunajauhoja
1,5 rkl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet vaahtoon varovasti sekoittaen. Paista 225 C 5-7 min, kumoa sokerin päälle. Kun pohja on jäähtynyt levitä täyte ja rullaa torttu jääkaappiin.

Täyte:
75 g voita
2 tl vaniljasokeria
2 dl tomusokeria
1 keltuainen

Vatkaa kunnolla sekaisin.

Omenii, omenoi...

Tämän päivän iltapuhde määrittyi kahden aikaan iltapäivällä. Aurinkoista säätä lupailtiin koko päiväksi, mutta niin vaan tuli ukkonen, kova vesisade ja vielä rakeitakin päälle. Raekuuro oli sen verran voimakas, että melkein kaikki loput omenat tuli puusta alas. Tänä vuonna oon säilönyt omenoita jos jonkinlaisessa muodossa, mutta olen todennut, että eniten kuluu omenamehua. Siispä omenat puun alta pois ja mehumaijaan! Rakeet oli ihan kunnon kokosia, reilu sentti halkasijaltaan.

Tuo meidän puuhella on kyllä mahtava peli kaikenlaiseen ruuanlaittoon. Aivosolu suorastaan hykertelee aina, kun hellaan saa laittaa tulen. Tulee lämmintä ja kodikasta... savun hajua. Tänä vuonna on jo useamman kerran pöhissyt kaksikin mehumaijaa kerralla. Nyt laitoin kuitenkin vain yhden, koska ei olla saatu tyhjennettyä kovin montaa pulloa edellisistä mehuista. Pistän omenat rouheasti neljään osaan ja sitten vain annan pöhistä tunnin jos toisenkin. Hyvää touhua pikkusolun kanssa, kun valmistuu lähes itsestään sitten kun saa omenat lohkottua. Ainoa huono puoli on, että pikkusolu tykkää makoilla keittiön lattialla kun aivosolu värkkäilee pulloja puhtaaksi kiehuvalla vedellä. Onneksi pikkusolu ei vielä ole ihan super nopea liikkeissään.

Hieno saalis tuli taas. Viisi pulloa ja yksi pakastepussi. Ei tarvii meidän perheen paljon mehuja talvella ostella. Tämä on tosi hyvää leivonnassakin. Nam!