torstai 31. tammikuuta 2013

Projektipäivitys:kangaspuut

Taas tätä samaa, nyt ei ole muuta elämää. Tässä hommassa katoaa ajantaju kokonaan ja monta tuntia saa huomaamatta vierähtämään nysvätessä jotain pientä. About tähän siis jäin eilen. Tässä näkyy vähän tuota muinaista käärinpirtaa. Ne väkäset, jotka on menny poikki, on korvattu nauloilla. Jos on... Välissä on vähän isompiakin välejä.


Tuota myttyä piti sitten vetää tukille tänään. Ei menny sekään ihan kun strömsössä... Tilanpuutteen vuoksi en päässyt kovin kauas pitämään loimia. Siitä johtuen (ja myös omasta virheestä) reunimmaiset loimet meni kireämmälle kuin keskimmäiset. Sen tietty huomaa sit vasta kun loimi on jo tukilla. Ei muuta kun uusiks sen mitä saa ja loppu jää. Noh, tukilla se on nyt, katsotaan sitten myöhemmin mitä siitä tulee ja minkälaista.


Sitten piti ruveta niitä niisiä virittämään. Niisin neljään varteen, että saan tehtyä haluamiani sidoksia. (huom. valoisaa ulkona)


Tässä loimet niisittyinä. Piti välillä hakea lisää niisiä, kun ei ihan riittänyt. No, se olikin jo tiedossa, mutta onneksi pienemmissä puissa on samanlaiset ja niitä oli joutilaana. Tässä hommassa menikin sitten jo silmät ristiin ja sormet solmuun. Mutta ompahan tehty. (huom. ulkona pilkkopimeää)


Kaiteeseenkin laiton sain alulle. Aloitin about keskeltä niin ei tarvii toivottavasti niin paljon säätää kaidetta lopuksi sivusuunnassa. Tätä nyt on sitten edessä vielä se reilu 400 lointa... Vierähtää tässäkin vielä tovi jos toinenkin. Ehkä sitä viikonloppuna voisi päästä jo kutomistakin kokeilemaan. Vaikka en tiedä kuinka taas ehtii tätä edistää, kun pikkusolunkin kanssa pitäisi jossain välissä olla. Siitä ei ihan apulaiseksi tähän hommaan vielä ole. 


Tehtävälistalla vielä ennen kutomista mm. kuteen puolaamista, polkusten viritystä ja muutenkin systeemin hienosäätöä esim. nyörien pituuksien osalta. Ja sit tietysti, kun silmät ristissä näitä on tehny, niin virheiden korjausta... Toivottavasti ei menis uusiksi ihan hirveän pitkää pätkää. Ne on sit sen ajan murheita. Eteenpäin, sano mummo lumessa.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Projektipäivitys: kangaspuut

Tänään pääsin luomaan loimen. Jahuu! Pahoittelen outoja kuvakulmia. Meinas tulla ahdasta ajoittain... Ihan ekaks jaoin vaaleanvihreän vyyhdin kahteen osaan, koska sitä oli vain yksi ja loin loimen kuitenkin kahdelta päältä. Pääsin kokeilemaan häkkyrääkin, ja hyvin pelittää. Tuon vehkeen nimi on siis kai oikeesti häkkyrä.


Sitten hommiin. Meinasi käydä köpelösti, koska kerinpuut eivät meinanneet mahtua kiinni niille varattuun telineeseen. Onneksi oli kerinpuissa valinnanvaraa ja sain kaksi paikalleen. 


Tässä yli puolen välin. Loin tuota tumman violettia liikaa, vaikka olikin laskunaru mukana. Se meni niin tiukkaan, että ensimmäiset 20 hukkui näkyvistä. Piti sitten sitäkin purkaa, mutta onneksi en ehtinyt vaihtaa väriä ennen kuin huomasin.


Useampi tunti tähän äherrykseen meni. Tässä valmista ja tiuhdat sidottuna.


Alkoi jo epäilyttää värivalinnat, mutta näillä mennään. Hyvä siitä tulee kun sen maalaa... Tuo vihreä ei oikeasti ole niin harmaa kuin miltä kuvassa näyttää. Ensi kerraksi huomio itselle: ota joku toinen avuksi kun otat lointa pois luomapuista. Saattoi tipahtaa koko homma lattialle kun ei ollukaan tarpeeksi käsiä ja jalkoja.


Tähän asti pääsin tänään. Loimen jakamisessa käärinpirtaan meni tovi jos toinenkin. Käärinpirta on todella muinaista perua ja siinä on kyllä noin sentin välit, mutta ne tapit on ainakin puoli senttiä paksut. Jaoin ensin liian harvaan ja sitten liian tiuhaan... Elämä on ja uudestaan tekemällä oppii. Huomenna pääsen sitten ehkä kääräisemään tämän tukille. Pitää keksiä jostain tukille riittävän pitkiä pahvisuikaleita. Tuo pohjukkavarpakin on vasta muutamalla solmulla kiinni, joten sen kiinnittämiseenkin oma aikansa vierähtää. Homma etenee kovin hitaasti, vaikka pitää vaan tehdä jotain solmuja, mutta kun niitä solmuja on aina PALJON. Mutta kyllä tämä vaan on ihan hauskaa hommaa. Kohta pääsee kutomaan!


tiistai 29. tammikuuta 2013

Jatkopaloja ja muuta pientä

Yks kaveri sano, että niiden lapsella bodyt on muuten sopivia, mutta ei mee kunnolla kiinni haaroista. Lienee neiti siis kapeaa, mutta pitkää mallia... Kysyi, että josko minulla ois sellasia bodyn jatkopaloja. Ei ollu, mutta lupasin tehdä. Piti joskus tehdä niitä pikkusolunkin käyttöön, mutta oon sit vaan vetäny bodyt väkisin kiinni tai vaihtanu isompaan kokoon. Täytyy sanoa kaverille, että palauttaa sit kun ei enää tarvii, niin on sit valikoimassa, jos vaikka kestoilevat kaksoset sattuu myöhemmin tarviin.


Sain joltain kaverilta jotain tosi käytettyjä bodeja, jotka oli menossa roskiin. Mä leikkasin ne bodyt imuiks ja otin nepparit talteen. Niistä neppareista nyt sit askartelin näitä jatkopaloja. Ei nää nyt oo ulkonäöllä pilattu, mutta lienee käyttötarkotukseensa sopivia. En jaksanu ees vaihtaa saumiriin lankoja, kun se ei viimeaikoina oo käyny kun strömsössä. 5 min hommasta tulee äkkiä tunnin homma... Eniveis, vihreet palat yhdistin leveillä kuminauhoilla. Tämä jatkos sopii tosi pieniin bodeihin jotka ei oo menossa kiinni oikein venyttämälläkään. Sinivalkonen jatko ei jousta ja on aika pieni. Tällä saa sitten kiinni ne bodyt, jotka melkein menee itsekin kiinni, mutta ei ihan. Katsotaan toimiiko. 

Vanhojen bodien hyötykäytössä on sekin hyvä puoli, että nepparit on jo pysyneet pitkän aikaa kiinni -> pysyy varmaan edelleen. Ne on myös yleensä samaa kokoa. Näistä koitin, että ainakin pariin pikkusolun bodiin kävi, ja sopi myös keskenään yhteen. Nepparit saa kyllä rikki jos väkisin painaa liian ison liian pieneen kiinni, mutta pistin varoituksen sanat mukaan.

Tässä nyt minimaalisena projektipäivityksenä niitä eilen ostamiani lankoja. Kaikista tummin violetti tulee huomenna. Ihan en ole täysin tyytyväinen tuohon vasemmanpuoleiseen vihreän sävyyn, mutta se oli kuitenkin lähinnä sitä mitä aivosolulla kuvittelin. Kai se sit valmiina ihan hyvältä näyttää... Toivottavasti pääsen huomenna luomaan loimen. Hyker, hyker... Nää nyt ei ollu suomalaista villaa, vain suomessa värjättyä. Suomalasita villaa ei oikein ollut helposti saatavilla, ei ollut näitä värejä ja olin nämä laskenut jo valmiiksi. Ehkä hifistelen sitten ensi kerralla kotimaista, jos löytyy sopivat värit.


Tänään vähän alottelin puiden nyörityksiä. Periaatteessa kannattais nyörittää vasta loimien jälkeen, kun joutuu kuitenkin ainakin osan avaamaan loimen laiton ajaksi. Mutta, koska tänään ei päässyt loimen kimppuun niin laittelin näitä jo valmiiksi. Iso homma on, kun pitää kaikki nyörit laittaa uutena. Mittausta ja säätöä riittää. Varmasti vielä sittenkin kun loimi on jo paikallaan, mutta ainakin on jotain suuntimaa sitten jo.




maanantai 28. tammikuuta 2013

Projektipäivitys: kangaspuut

Vihdoin tänään taas nytkähti projekti askeleen eteenpäin, joskaan ei niin paljon kuin olisin halunnut. Puihin on liittynyt uusia osia. Bränd spänking new välittäjät. Näyttäis tässä ainakin riittävän pitkiltä. Saa nähdä sitten miten toimii käytännössä. Kuva-arvoituksena voitte veikata mitkä osat on uusia ja mitkä vanhoja...


Luontipuut on saaneet viikonlopun aikana telineen. Nämä puut on vanhat (tosi vanhat) kotona tehdyt versiot, jotka on aikanaan ollu katosta kiinni. Mä en kuitenkaan halunnu kattoon mitään koukkuja laittaa, joten tehtiin puille teline. Hyvin pelittää. Eka reikä oli liian iso, siksi kuvassa näkyy tyhjä reikä. Mittalangankin laitoin jo valmiiksi, kun sormet jo syyhyää käydä hommiin.


Vähän vielä kiiloilla tuettiin systeemiä niin pyörii tasasemmin.


Kävin ostamassa uuden kaiteen. Oli pakko koittaa, että se sopii paikalleen, vaikka sen varmaan joutuu vielä loimitusta varten ottamaan pois luhasta. Tossa sitä on hyvä säilyttää siihen asti niin ei varmasti väänny missään kieroon.


Toikalta Toijalasta (tai mikä Akaa se nykyään onkaan) tarttui kaiteen lisäksi mukaan myös iso rullasukkula (kanalasta löytyi pienempiä, mutta ajattelin nyt tämänkin sitten ostaa), pellavanyöriä, keinokuitunyöriä ja stoppareita ja valmiita keinokuituniisiä 400 kpl. Ihan toi määrä niisiä ei riitä, mutta otan toisista puista loput.


Huomenna oli tarkotus mennä luomaan loimi ja muutenkin laittaa vielä puihin niisivarsia jne. Kävin tänään hakemassa lankaa, ja niillä ei ollut kaikkia värejä tarpeeksi. Hitsin hitsi. Lankaa sais huomenna puolen päivän jälkeen, mutta en tiedä onko taas hetkeen asiaa kaupunkiin. Keskiviikkona saan ne sitten toisella kyydillä jos en ennen sitä käy itse hakemassa. Meni taas sielä lankakaupassa suunnitelmatkin perinteisesti uusiks. Toivottavasti pikalaskelmat meni suunnilleen oikein... Tulikin yksi väri vielä lisää ja sillee. Nyt ei taas auta muu kuin istua käsien päällä ja/tai tehdä jotain muuta. Joitakin kudontaan erikoistuneita blogeja oon löytänyt ankaran googletuksen jälkeen, joten ehkä selaan niitä. Osa ei kyllä enää ole aktiivisia, mutta voi niistä ideoita silti poimia.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Mukula muksahtelee

Pikkusolu oli yllärinä tehny 2 hammasta. Huomasin vasta eilen. Kai se kuumeilu sit oli hampaiden takia, vaikka ennen ei hampaat oo kyllä kuumetta nostanu. Mr. solu on ollu hurvittelemassa harrastuksensa parissa viikonlopun ruåtsin maalla. Onneks en oo yksinhuoltaja. Mää oon aivan hapoilla taas, vaikka 3 päivää on oltu kaksin mukulan kanssa. Oltiin me eilen mummilassa, mutta vaikka se tavallaan koti onkin, niin on se silti kyläilyä ja jokseenkin rasittavaa jos koko päivän on pois kotoa. Vaikka kai sitä yh:nakin pärjäis, jos pakko ois. Mut onneks ei oo!

Sillon, kun me ollaan kaksin kotona (eli kun Mr. solu on päivät töissä tai reissussa) niin meillä on aika selkee päivärytmi. Eilen ja toissapäivänä meni ihan normaalin rytmin mukaan, vaikka pikkusolu on varmaan tottunu siihen, että Mr. solu on nyt päivisin kotona ku se on isäkuukaudellaan. Tänään pikkusolu ei sit suostunu meneen päikkäreille. Yritin nukuttaa sitä pari tuntia. Tai kyllä se suostu nukahtaan, se nukahti 2 kertaa ja molemmilla kerroilla se 5 min jälkeen heräs itkeen. Sit se ei enää halunnu nukkua mun kans. Mä olisin halunnu nukkua. Oli pakko viedä se välipissalle ja kakalle ja pakata se haalariin, makuupussiin ja vaunuun. Sit mä lykkäsin sitä tuola ulkona ees taas puol tuntia. Sain mä sen noin tunniksi nukkumaan. Onneks, ei tosta illasta ois tullu tätäkään vähää jos se ei ois ollenkaan nukkunu.

Me saatiin 1 v neuvolasta lähete fysioterapiaan. Pikkusolu ei halua vielä kävellä, eikä kontata, ja se on "unohtanu" miten käännytään selältä mahalleen. Sitä vaan ei kiinnosta ja vissiin palvelu pelaa. Sillä on melkein kaikki liikkuminen ollu enemmän kiinnostuksesta kuin osaamisesta kiinni. Noh, sitä on nyt oma-alotteisesti kannustettu kotona konttaamaan ja kiipeämään. Tänään se hoksas miten se pääsee nouseen sohvaa vasten, jos siitä sohvasta ottaa istuintyynyn pois. Siinä se sit seisoo tuntikaupalla, kun ei osaa tulla pois. Oon mä sitä koittanu opastaa, mut ku ei vaan vielä tajuu. Eikä sit auta jos yrittää leikkiä sen kanssa lattialla, kun on pakko kuitenkin yrittää käyttää uusia oppeja ja nousta ties mitä vasten ja yrittää aina vaan korkeemmalle. Mut kun ei osaa niin muksahtaa. Tänään se muksahteli pari kertaa tossa sohvan vieressä. Ja kuiteski on pakko antaa muksahdella, että se joskus oppis tuleen alas varovasti. Onneks meillä on iso, ehkä jopa pehmeähkö matto sohvan vieressä. Ei sitä oikeesti sattunu, mutta tietty pelästy ja hirvee huuto päälle. Päättelin, että ei sattunu, kun sylissä itku loppu niin nopeesti. Ja sit kun kerran syliin pääsi niin aina voi alkaa huutaa lisää kun laskee lattialle. Mulla on sit vaihtoehtona kuunnella sitä kitinää tai ottaa mukula takasin syliin. Valinta riippuu kaiketi sokerikännin määrästä. On siis aika suoraa verrannollinen itkun kuuntelun jaksamiseen.

Maija kirjotti blogissaan (http://rynttyliisa.blogspot.fi/2013/01/iltaloma.html) iltalomastaan. Mulla on kanssa lähes joka ilta iltaloma, kun saan pikkusolun nukkumaan. Sillon ehtii tehdä ja suunnitella käsitöitä ja muutenkin on hetki hiljasta omaa aikaa. Pyykkiä on liian usein. Samoin sokeripitoista syötävää. Kyllä se aina lipsahtaa johonkin dominoon, lusikkaleipään tai suklaakakun palaan. Onneksi vaan palaan. Ennen pikkusolua en ollu mikään kova makeahiiri, mutta nyt olen. Oikea pullahiiri, salanapostelija. Tai ehkä vaan ihan napostelija... TV on ihan turha nykyään. Harvoin tulee iltasin mitään mitä jaksais kattoa. Mä en jaksa mitään sarjoja, kun ei niitä sit aina ehdi kattoa. Mulle ei myöskään putoa elokuvat, kun haluaisin kattoo ne vaan pikakelauksella läpi. Jotkut dokkarit ois kivoja, mutta niitä harvemmin tulee sillon kun mä ehdin toosaa kattoon. Enkä jaksa mitään nettijuttuja, joten katon tosi vähän telkkua. Kirjotan blogia sen sijaan.

Mr. solu tulee joskus yöllä kotiin. En ajatellu aamulla herätä aamutoimailemaan pikkusolun kanssa. Katsotaan miten suunnitelman käy. Huomenna jatkuu sitten taas kangaspuuprojekti rahanmenon merkeissä.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Projektipäivitys: kangaspuut

Nonii. Tässä on nyt pari päivää vierähtänyt vanhoja puita kokoillessa. Oli tosiaankin kahden koottavat puut, ei olis millään saanut yksin niitä kasaan. Vähän tartti puukkoa ja kirvestä. Paljon tartti kumivasaraa. Välillä sai hakata lähes nuppi tutisten niitä liitoksia läpi. Voi olla, että tämä on näiden puiden loppusijoituspaikka. Ne ei varmasti kestä enää montaa purkamista. Tänään vielä mittailtiin ristimittoja ja kaiteesta rintapuuhun, ja hyvältä näyttää. Pari milliä heittää ristimitta ja muuten kaikki on just eikä melkein. Kokeilin tänään lyhyellä kaiteella, että urat on suorat (ainakin kaide liuku alaurassa hyvin edes takasin), joten nyt pitää suunnata hakemaan pidempi kaide. Puiden ulkomitta on 180 cm ja joku 170 cm kaide mahtuis, mutta voi olla että nyt ei oo saatavilla kun 150 cm. Sekin on siis vähän pieni, mutta riittänee kaikkeen mahdolliseen mitä mulla on suunnitelmissa.

Tältä näyttää tällä hetkellä. Mun pellavanyöri loppu, joten en saanu yhtään niisiä paikalleen. Tukkikankaat on hieman kärsineet ja on niissä pari reikääkin, mutta en ajatellu niistä välittää. Kestää sen minkä kestää ja sit mietitään mitä tehdään. Välittäjiä en edelleenkään löytänyt. Nyt kun puut on oikeesti kasassa niin ne osat, mitkä jäi jo koeponnistuksessa askarruttamaan ei käy välittäjiksi. Siispä lauta ja sirkeli kauniiseen käteen. Tai tällä kertaa oman isän käteen...


Mallina toimi pienien puiden välittäjä, pidennettiin vaan mittaa näihin puihin sopivaksi. Tästä se lähtee, siivuista. Poikittaisten reikien paikat merkattuna yhden mallivälittäjän reikien perusteella. 


Toiseen päähän porattiin isompi reikä kiinnitystä varten. Piti porata molemmin puolin, kun ei poranterä riittänyt kaikkien läpi...


Sitten pääsi meikäläinenkin hommiin. Parisataa pikkureikää käden käänteessä. Tai paremminkin ehkä käden krampatessa noin puolessa välissä.


Homma ottaa oman aikansa. Mutta niin ne harrastukset aina.


Rei'itetyt välittäjät jäi odottamaan jatkokäsittelyä. Ei oo kova kiire, kun alan liikkeisiin pääsee hankkimaan lisää kamaa vasta taas maanantaina.

Hain eilen kirjastosta myös oppimateriaalia. Vähän sellasella periaatteella, että vanhimman näkönen kirja on varmaan hyvä. Näin on. Tuo Suuri kudontakirja on tosi hyvä perusteos. Siinä neuvotaan erilaisten kangaspuiden kokoamisesta lähtien kaikki. Näitä selaillessa homma taas lähti aivan uusiin svääreihin. Nyt on jos jonkinlaista suunnitelmaa pyyhkeistä pöytäliinaan ja erilaisiin mattoihin muhimassa aivosolun syövereissä. Enkä oo ehtiny edes kovin taajaan näitä vielä lueskella!

Oikeasti hain näitä kirjoja sen takia, että en löytänyt netistä ohjeita muutamille mattosidonnoille. Löysin kyllä nimiä ja valmiita tuotoksia, mutta tarvitsisin niisintä ja poljentaohjeet (Vaivaamaan jäi erityisesti muurahaisenpolku, joka saattaa olla sama kuin neidonpolku tai lemmenpolku, sekä komeat kirkonkaaret=äänisen aallot=luostarin ikkunat. Jos jollain on ohjeita tai tietää mistä löytää helposti niin kommentteihin vaan infoa.). Taidan joutua käymään uudemman kerran kyselemässä kaikenlaista paikallisessa käsityökeskuksessa. Ne varmaan tykkää musta kun käyn vaan kyselemässä kaikkea, mutta ei multa sinne rahaa jää. Maanantaina on ohjelmaa kaupunkiin, joten käyn samalla hakemassa materiaalitkin sieltä.


Eilen sitten suunnittelin ja laskeskelin uudestaan moneen kertaan. Pudotin yhden värin pois, ja päätin, että teen kaksi samanlaista saalia, paitsi niiden erona on eri sidos. Toinen on (batavia)toimikasta ja toinen vohvelia. Väsyneenä kun laskeskelee niin virheitä tulee... Piti ainakin 4 kertaa laskea, enkä ole 100 varma vieläkään, että menikö oikein... Sen näkee sitten kutoessa viimeistään. Ratkotaan ne ongelmat sitten silloin... Nimeksi tulee "Mustikkametsä" (ainakin näin suunnitteluvaiheessa). Katsotaan mikä on lopputulos.


Nyt taas opiskelemaan!


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Projektipäivitys: kangaspuut

Lupailin jo kertoa kanalaseikkailusta. Selvittelin niiden megaisojen kangaspuiden systeemeitä. Ne on pyöräspuut (no, ei se mun taljapuunimitys nyt kaukana ollu). Niihinkin on mahdollista saada eri sidontoja, ei pelkästään mattosidontaa eli palttinaa, kunhan niissä on riittävästi rullia. Oon googlettanu näppis punasena näitä kangaspuujuttuja, mutta niitä ei ihan kauheasti ole netissä. Ainakaan sellaista rautalangasta väännettyä karvalakkikamaa. Pyöräspuiden sidonnoista en löytänyt juuri mitään ja vipupuidenkin juttuja vain kourallisen. Eli vähän on nyt yritys ja erehdys varmaan edessä, mutta sekös aivosolua vaan stimuloi. Ne isot puut oli kuitenkin niin valtavan kokoiset, ja ilmeisesti myös kahden kudottavat, että laitoin toivoni vielä vanhaan kanalaan.

Käytiin erään autiotalon(/vanhan talon joka on nykyään varasto) vanhassa piharakennuksessa, jossa on sekä vanha sauna että vanha kanala. Ihan siis luvan kanssa oltiin liikkeellä. Sielä aikamme koluttiin ja löydettiin paritkin kangaspuut. Yhdet näytti pienemmiltä kun mun omat, ja toiset isommilta, mutta ei aivan mega isoilta. Niitä sit raahattiin sieltä pois pitkin päivää polvia myöden hangessa. Välillä puut vei aivosolua ja välillä päin vastoin. Illalla käytiin koeponnistamassa ne yhdellä varastolla, ettei mun tarvinnu niitä pieniä purkaa pois ennen kun tiesin onko niissä löytöpuissa edes suurinpiirtein kaikki osat tallella.

Tässä on pari kuvaa niistä uudemmista puista. Nää on vissiin ihan ostetut puut (eli ei kotona tehdyt) jostain 60-luvulta ja ihan kohtalaisessa kunnossakin. Kaikki isommat osat oli tallella, ainoastaan välittäjät taitaa puuttua. En oo ihan varma, kun polkusten näkösiä kappaleita oli vaikka kuinka paljon, mutta varsinaisiksi tämän puun polkusiksi luokittelin vain 6. En tiedä oisko ne saman tyyliset osat ollu käytössä välittäjinä. Sellaset osat on kuitenkin kohtuu helppo tehdä itsekin, joten taitaa mennä vähän enemmän askarteluksi tämä ennen kuin pääsen kutomaan. Voi olla, että kaikki tämä esiaskartelu vie kutomisinnon taas pitkäksi aikaa, enkä saa oikeasti mitään tehtyä... Noh, niin pitkälle mennään kun jaksetaan ja sitten pidetään taukoo.



Nämä puut on jotain 170 cm leveet, joten ainakin 140 cm kudetta tekee helposti. JES! Näillä voi tehdä melkein mitä vaan keksii. Hienoa saada taas jotain vintagee käyttökuntoon. Uus kaide pitää ostaa kun se vanha oli niin ruosteessa ja vähän vääntynytkin. Ai niin, vimmaisella googletuksella sain selville, että se sidos, mitä haluan tehdä, on nimeltään toimikas. Tässä alkaa kohta oleen kasassa jo melko paljon ammattitermejäkin.

Raahasin tänään nämä puut peräkärrystä seuraavaan sijoituspaikkaansa. Yritin niitä siinä kokoilla, mutta on tainnu osat vähän turvota. Tai sitten ne on alunperin ollu todella tiukat. Eilen koeponnistuksessa ei ollu kaikki osat paikallaan, katottiin vaan, että on olemassa. En uskaltanu voimalla pamauttaa paikalleen, ettei halkee koko puut... Pitää katsoa, jos vaikka vähän vuolisi väljemmäksi kaikista tiukimpia liitoksia. Puut saa kuitenkin kiristettyä kiiloilla, joten pieni väljyys läpi menevissä liitoksissa ei juurikaan haittaa. Ainoa aisia joka vielä suuremmin näissä puissa jännittää on se, että kuinka suorana tuo luha on pysynyt. Mahtaako siihen saada vielä kaidetta kiinni... 

Tässä on sitten vielä kuva siitä melan kokoisesta pingottimesta. Näitä kun sielä pimeällä vintillä aluksi katselin niin ne näytti ihan pieniltä meloilta tai kumiveneen airoilta. Koitan myöhemmin saada vielä paremman kuvan, mutta tuossa keskellä on vanha puinen pingotin. Pingottimeksi sen keksin noista piikeistä. Se on kuormassa nyt niin alla, että en saanut sitä paremmin enää esiin.


Noh, nämä puut pistävätkin sitten kaikki laskelmat uusiksi. Budjetti paisuu ainakin tuplaksi, kun pitää uusia osia ostella ja materiaaleihin menee varmaan vähän enemmän rahaa nyt kun leveys ei ole enää rajoittava tekijä. Aivosolu suorastaan taas hykertelee tekemisen innosta. Suunnitelmissa on myös saaliprojektin jälkeen laittaa (varmaan niihin pienempiin puihin) leveämpi mattoloimi ja tehdä mattoja neljän polkusen kuvioilla. Projektipäivityksiä on luvassa siis vielä hetki...

tiistai 22. tammikuuta 2013

Projektipäivitys: pöytäliina

Kangaspuuprojektin ohessa oon taas innostunut edistämään toistakin erittäin pitkäaikaista projektia. Pöytäliinaa. Esittelin projektin joskus menneisyydessä ja taas pienen tauon jälkeen homma on edistynyt. Tämä on siis se vähän pikkusolun syntymän jälkeen aloitettu pöytäliinan kirjonta/merkkausprojekti, joka on jo kokonaisen vuoden nököttänyt olohuoneessa käden ulottuvilla.


Sinisen ja vihreän kirjonnan rinnalle on tullut violettia ja punaista. Kyllä se tästä vielä valmiiksi muuttuu piiiiitkän ajan kuluessa. Oon alkanu tekeen niin, että aina yhden kerän jälkeen vaihdan väriä. Liian yksitoikkoista merkata kolme kerää samaa väriä peräkkäin. Tulee väliin vähän eri pistojakin sitten. Jatkan uudella värillä siitä mihin vanha loppuu ja sitten joskus taas täydennän edellistä väriä. Rauhallista ja pitkäveteistä hommaa, suosittelen. En vaan oo löytänyt sopivaa radioasemaa taustalle. Tähän mennessä kaikki asemat saa jossain vaiheessa mut raivon partaalle soittamalla paskaa (pääasiassa kotimaista) musaa. Muhun ei vaan mikään suomalainen valitusvirsi pure yhtään. Pitäs varmaan käydä hakemassa vanhat CDt ja joku soitin tohon raikaamaan.

Nyt on jo niin takki tyhjä, että en jaksa kangaspuuprojektia tänään päivittää, mutta kuten ameriikan tv-ohjelmissa ikään, jätän pienen kiusauspalan tulevasta. Jatkossa luvassa mm. seikkailua vanhassa kanalassa, aarteiden metsästystä ja melan kokoinen pingotin.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Projektipäivitys: kangaspuut

Mun saaliprojekti alkaa rönsyillä. Käytiin eilen komppaamassa Mr.solun äidin äidin ja isän äidin jäämistöä. Kangaspuita olis kokonaiseen käsityökeskukseen. Ja tietty kaikkea oheiskamaa vaikka kuinka ja paljon. Kattokaa minkä mä löysin! Vyyhdinpuu! En mä tiiä tarttisinko mä tätä oikeesti, mutta tää oli niin hienon näkönen, että otin mukaan. Olis siä rukkikin ollu, mutta se vielä jäi. Sellasellakin ois kiva opetella tekeen...


Näitä kerinpuita oli kans vaikka kuinka ja paljon. Kolme ehjää nappasin mukaan. Samalla mukaan lähti jokunen pingotin, sukkuloita ja puolan pohjia.


Siitä rönsyilystä... Mittailin nyt taas niitä mun omia puita, ja näyttää pahasti siltä, että en saa siihen mahtumaan millään lihaksella niin leveetä saalia kun haluaisin. Siitä suivaantuneena käytiin tänään sitten uudestaan Mr. solun äidin äidillä. Sielä oli vanhat puut jotka oli kuulemma 2 metriset. Joo, vanhat oli, mutta ne on ainakin 3 metriset ja painaa tonnin. Herran jestas kun sieltä kärpäsullakolta väännettiin niitä osia alas. Sitten, kun 3/4 hommasta oli tehty kävi ilmi, että ei ne puut edes käy mun hommaan. Ne on jotku taljapuut (en keksi muuta nimeä, verrokkina nimesin omat puuni vipupuiksi). En tiennyt, että tollasia puita on edes olemassa. Näissä vanhoissa megapuissa ei siis ole ollenkaan välittäjiä niisien ja polkimien välissä, vaan polkimet on suoraa kiinni niisivarsissa. Tästä johtuen puilla ei saa muuta aikaiseksi kuin perinteistä mattosidontaa, eli joka toinen loimi ylös ja joka toinen alas vuorotellen. Kikkelis kokkelis. 

Noh, ne puut on nyt autossa ja ehkä huomenna koitetaan kasata niitä. Olis ihan hauska nähdä kuinka isot ne ihan oikeesti on... Ei niissä mitään tuolia ees ole. Milähän sellasta yli 2 m leveetä mattoa on edes kudottu. Kaksistaan? Kolmistaan? Vähän vaikuttaa pahasti siltä, että ne menee kokkoon. Ne on niin isot, että ei ainakaan meille mahdu varastoon. Sitäpaitsi isoissa puissa ois kiva olla joku muukin sidontamahdollisuus kuin mattosidonta. Niillä sais kyllä tehtyä lakanaa tai pöytäliinaa tai ihan mitä vaan leveetä. Pitää oikeesti kattoo uudestaan niitä kontteja. Jos ne saadaan johonkin pystyyn niin koitan muistaa ottaa kameran mukaan ja ikuistan teillekin nähtäväksi ne monsterit. Meen huomenna kysyyn paikallisesta käsityökeskuksesta, että onko oikeesti niin ettei muuta sidontaa saa. Niissä kun oli kuitenkin 8 poljinta ja 4 taljarullaa per pää. Aina oppii jotain uutta kun penkoo menneisyyttä kärpäsenraatojen täyttämällä vintillä...



sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kangaspuuprojekti

Edelleen on pää kuvussa, mutta nyt ei ole korva kipeä kiitos pillereiden. Kai sitä levätä pitäis, mutta en mä koko aikaa jaksa maata. Välillä pitää vähän harrastella. Alotan nyt uuden projektiseurannan vähän pidemmälle aherrukselle. Kangaspuut on kaivettu nyt varmaan 10-15 v tauon jälkeen esiin. Raportoin tänne projektin etenemisestä sekä teidän iloksi, että omaksi muistoksi. Sen verran tahmeaa on tämä uudelleen aloitus pitkän ajan jälkeen, että ehkä seuraavalla kerralla näistä kuvista ja jutuista on sitten apua.

Puut on valitettavasti niin isot, että ne ei tällä hetkellä mahdu meille kotiin. Oon jo puhunu Mr. solulle, että jos hankittais kotipihaan harrastekontti, mutta se ei oo vielä suostunu. Puut on siis paikassa x valitettavasti automatkan päässä kotoa. Se asettaa harrastukselle tiettyjä harmittavia suunnitteluvaatimuksia, mutta minkäs teet nyt. Projekti siis tulee etenemään vaihtelevasti, mutta toivottavasti kuitenkin etenee.

Tässä kuvia puiden kokoamisesta. Ihan ei oo tarkotettu yhden ihmisen hommaksi, mutta sain kuin sainkin puut pystyyn. Päätä piti raapia moneen kertaan ja osia haeskella, mutta so far so good.




Polkuset joutuu varmasti vielä irrottamaan kerran jos toisenkin, varsinkin loimien laiton ajaksi, mutta pakko oli kasata koko systeemi, että näkee miten se taas toimiikaan. Näissä puissa ei ole ennen ollut kaikki 4 polkusta käytössä, mutta nyt tulee olemaan. Tässä vaiheessa viritettynä on vasta 2. Ja sitten pikkusolu heräsi päikkäreiltä...


Suurensuuret suunnitelmat. Puut on vähän naftit suunnittelemaani saaliin. Näyttää siltä, että puiden leveys, ja etenkin kaiteen leveys ovat tällä kertaa rajoittavat tekijät. Alkuperäisessä suunnitelmassa loimet tulis pirtaan leveämmälle kuin puiden leveys, joten piti vähän kaventaa työtä. Toivottavasti lopputulos on silti vaivan arvoinen... Ilmoitettu työleveys näillä puilla on metri, mutta pusken sitä niin lähelle 1,1 m kuin vain mahdollista. 

Mr. solun isällä ja äidillä on vanhemmiltaan jääneitä kangaspuita ja kaiken maailman tarvikkeita. Pääsen niitä käpistelemään varmaan tänään. Sieltä löytyy varmasti kaikkea hienoa. Kovasti niitä nauratti, kun sanoin ääneen, että meillä ei ole puolainta, joten ajattelin puolata porakoneella... Jotenkin niin aivosolun tyyliä...

Saalin, tai siis pari nyt kun kerran loimitetaan, ajattelin kutoa. Aivosolun aivosolu on nyt huutanut mustikkaa jo monta päivää, joten mustikan värit on tarkoitus asentaa puihin. Paperisuunnitelma näyttää tältä. Mallina on se koulussa tekemäni saali. Ajattelin, että sovellan sitten kun olen taas oppinut miten tätä hommaa tehdään. Yhtä raitaa piti kaventaa aika reippaasti, että saan homman pirtaan (hih). Hintaa projektille tulee tän hetkisten laskelmien mukaan sellaset aika rapsakat 300 e :( Villa on kallista, mutta joskus harrastuksesta pitää maksaa ja nämä on sentään käyttöön tarkotettuja juttuja. Jos joku keksii jotain muuta hyvää perustelua tuhlata tuo määrä rahaa niin hihkaskaa. Jollain pitää itselle yrittää perustella... Raportoin projektista sitten taas kun homma etenee.


Ai niin, blogini on ilmeisesti saavuttanut niin suuren suosion ja huomion, että kommentteihin on ilmestynyt spämmiä. Jos robottispämmäys (en siis tarkoita maijan kommentteja!) vielä jatkuu, niin sitten joudun ottamaan kommentoinnissa käyttöön jonkun "arvaa kirjaimet" jutun. Toistaiseksi tarkkailen tilannetta.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Voe kikkelis kokkelis

Näinhän siinä sitten kävi. Aivosolu sai riesakseen nuhan jälkitautina KORVATULEHDUKSEN! Viimeks sellasen sairastanu lapsena. Ehkä 2 kertaa. Aivan karmee tauti. Ihan kun pää ois jossain kuvussa. Sumussa se nyt on aina, mut nyt se on umpiosumussa. Tänään venasin 2 tuntia avaruuskeskuksessa reseptiä. Ja sit vielä kävi ilmi, että tärykalvossa on joku rakkula, jota pitää mennä näyttään parin viikon sisään uudestaan. Jes. Noh, nyt kun kerta on terkkarin piikki avattu niin käytetään sitten koko rahalla.

Meillä oli lapsena sellanen "sääntö", että kipeenä saa syödä mitä vaan. Sillon kun ei oikein mikään maistu niin tärkeintä on se, että syö edes jotain. Ja juo paljon. Mä ajattelin noudattaa tuota sääntöä myös näin aikuisena.


Iltapalana tänään kermavaahtoa mustikkasopalla, marjamehua, unelmatorttua ja lusikkaleipä. Leivonnaiset on jämiä pikkusolun kekkereistä. Pillereinä tänään antibioottia, maitohappobakteeria ja särkylääkettä. Tästä setistä maha on varmasti mielissään. Mut en jaksa välittää, noilla antibiooteilla oon varmaan kuralla viikon päästä. Siksi ajattelin ottaa vähän maitohappoja mukaan. En ees muista koska viimeks oisin syöny näin paljon pillereitä, saati sit just noita antibiootteja. Lapsiperheessä on lastentauteja. Joo, mut en tienny että ne on aikuisilla!

Pikkusolukin on kyllä kipeenä. Se on kuumeessa. En vieny sitä tänään korvalääkäriin kun oli aamulla yhtä hymyä. Ei se sillon ainakaan kovin kipee ollu, vaikka oli kuumeessa jo viime yönä. Nyt se nukahti heti kun annoin särkylääkettä. Toivottavasti paranee pian. Käytiin tänään neuvolassakin pyörähtämässä, mutta rokotukset pitää hakea ensi viikolla, kun ei kuumeiselle anneta. Enkä ois kyllä nyt antanukaan pistää. Yksi tauti kerrallaan, pliis.

No joo, unohdin laittaa edellisen postauksen yhteyteen helpon ja kohtuunopean askarteluvinkin. Meillä käyvät vieraat ei edelleenkään ymmärrä mun käsipyyhelogiikkaa vessassa. Pikkusolun synttärikekkereitä (oli siis kummit ja mummit käymässä, meillä ei mitään suurta ja ihmeellistä vietetä) varten ajattelin sitten värkätä merkinnän vieraspyyhkeelle. En halunnu mitään teippijuttua pidikkeeseen, niistä kun aina jää liimaa sit kun repäsee irti. Enkä myöskään jaksanu mennä kaupasta hakemaan mitään erityistä ripustinta. Siispä, tee se itse jälleen kerran.

Tässä uusi pyyheripustin. Mulla näyttää toi jonkinasteinen enkelifetissi jatkuvan edelleen. Otin parempaan käyttöön yhden verhonipsun, vedin kahden huopapalan väliin askartelunauhaa lenkille ja ompelin enkelin ääriään myöten ompelukoneella. Seuraavalla kerralla ompelen ensin ja leikkaan muotoon vasta sitten. Oli vähän haastavaa ommella noita teräviä kulmia... Tussilla lenkkiin "vieras", ja taas on projekti valmis.




maanantai 14. tammikuuta 2013

Muinaisia tahroja

Mulla on iso pino kirjottuja pöytäliinoja. Oon tehny niitä ite vuosien varrella, ja pelastanut kaikki tielle osuneet vanhat liinat. Aivosolun isän äidin liinoja usein ihailin, ja nyt ne on meillä. Se mut joskus opetti kirjomaankin. Tai en tiiä opettiko muuta kun yhden piston ja mä sit ekana omana työnä tein heti ison pöytäliinan. Nytkin on kesken se pikkusolun liina. Se on varmaan kesken vielä pitkään, mutta kyllä se sillon tällön aina saa uusia kukkasia pintaansa. Jos se on sit sille vaikka ylioppilaslahja tai jotain.

Eniveis. Jokaisessa pelastamassani vintageaarteessa on jotain tahroja. Useimmiten maitokahviläikkiä, joita ei saa pois millään. Liinoja kun en uskalla koneeseen kovaan pesuun laittaa... Oon silti pitäny niitä pöydällä ja joskus naamioin niitä tahroja jollain kukkaruukulla ja joskus en. Oon kuitenkin ajateelu, että käytän niitä kun ei niitä kukaan sielä kaapissa nää. Oli tahroja tai ei. Alla viimeisin pöydälle löytynyt liina. Pistin sen vähän niinkun pikkusolun synttäreiden kunniaksi, mutta saa se siinä olla nyt muutenkin. Se läpinäkyvä muoviliina on aivan fantastinen keksintö kun voi pitää näitä aarteitakin huoletta pöydällä.


Ja tietysti keskellä liinaa on kohtalaisen iso tahra.


Syväanalyysiin en sen enempää ryhtynyt. Lieneekö ketsuppia kun on vähän roiskeitakin.


Liinassa on reunoilla tälläisiä pienempiä kukkia.


Tässä tahra kukkakäsittelyn jälkeen. Aika hyvin sopi lankavarastosta värit noihin alkuperäsiin. Alkuperäset on kuitenkin varmaan kymmeniä vuosia vanhat. Alotin kerran jo luonnonvalkosella, mutta ei se ollutkaan hyvä väri. Onneksi löytyi ihan vitivalkoistakin. Lehtiä on uudessa kukassa vähän vähemmän, kun vihreiden varasto osottautui vajavaiseksi. Yksi lehti piti vetää kukkaan kiinni kun sieltä vähän vielä paistoi tahra. Ihan hyvä naamiointi minusta.


Tässä vielä isommassa koossa. En ajatellut tehdä tästä symmetristä. Musta se on aika hauskaa, että joku minulle rakas ihminen on tämän liinan joskus värkkäillyt, ja nyt minä jatkan siihen samaan. Voi olla, että peitän muutkin tahrat jollain. Joko kukkasilla tai lehdillä.


perjantai 11. tammikuuta 2013

Päiväunelmia

Hohhoijjaa. Makailen tässä sohvan pohjalla, kun en muutakaan nyt jaksa tehdä. Pää on täynnä räkää ja nenä niistämisestä ruvella. Voisin taas reklamoida tästä ihmiskehosta... Olis vähän muutakin reklamoitavaa, ehkä siitä tulee vielä blogipostaus joskus. Eniveis, sohvalla maaten siis tälläisen villasaalin alla.


Tämä saali on kudottu aivosolun ihan omin kätösin joskus yläasteella, varmaan 8 tai 9 luokalla käsitöissä. Muistan, kun olin sillon käynyt aika paljon kunnan käsityökeskuksella kutomassa poppanaa, että ope jopa kysyi minulta mitä värejä loimiksi laitettais. Pääsin itse loimittamaan ja tietty porukasta ekana kutomaan. Ope ei sanonut mitään ohjetta, että paljonko sitä sitten saisi kutoa. En muista kävinkö edes muuten kun kässätunnilla kutomassa, mutta jossain vaiheessa ope tuli kattomaan, että jokos olis jonkun muun vuoro. Sillä silmät suureni, kun meikäläinen oli vetänyt toista metriä saalia tukille. Kai se luuli, että jos mä nyt oisin alkuun päässy. Siinä se sit jotain mutisi, että ei siitä noin pitkää pitäny kutoa... No, minä kudoin sitten vähän vielä lisää kun piti saada molempiin päihin samanlaiset kuviot. Mä olin jo ennen poppanaliinoja kutonu mammalla (aivosolun isän äidillä) mattoja, joten oli homma hanskassa.

Tässä nyt taas tänään tätä ihailin ja haaveilin, että josko sitä kasais kangaspuut taas piiiiitkän tauon jälkeen. Puissa on se huono puoli, että ne vie tosi paljon tilaa. Toisekseen, kutominen on pölyistä, kolmanneksi, niitä ei kyllä paukutella pikkusolun päikkäreiden aikaan. Paitsi jos opettas mukulan taas nukkuun ulkona vaunuissa... Mut ois niiiiiin kiva taas kutoa. Joku mattoloimen loppu taitaa olla tukilla, mutta sen vois vaihtaa. Tälläsiä saaleja ois kiva kutoa, se ois hiljasempaakin kun ei tarvii lyödä lujaa, vaan painaa kude rauhassa kiinni. En kyllä tiiä tarviiko saaleja montaa, mutta kai se tekemisen ilo riittäisi syyksi? Meillä tämä on aina välillä tullut kaapista esiin, esimerkiksi juuri päikkärikäyttöön, mutta sitten se aina välillä palaa takaisin kaappiin kun pölyää niin paljon. Villasta taitaa aina lähteä pölyä vaikka mitä tekis. Saalit ois kans hyviä vauvanpeittoja, mutta ei toi meidän vauva enää paljon peittoja tarvii... Täyttää yks ihan just. Saattaa olla, että silti käyn kysymässä paljonko tollanen villa maksais. Mr.solun äidin äidillä ois luontipuut ja varmaan leveemmät puutkin kun mulla. Pitäis samalla kysyä käykö tavallinen kaide vai pitääkö olla harvempi. Ehkä mä rupeen kutomishommiin kun Mr. solu on nyt kotona.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Päiväuniruokaa

Yleensä nukun pikkusolun kanssa päikkärit. Se on maailman söpöintä päikkäriseuraa! Nyt kun Mr. solu on kotona niin oon antanu sen nukkua pikkusolun vieressä, sillä kun ei siihen oikein muuten ole mahdollisuutta (viikonloppusin usein ollaan menossa ja pikkusolu nukkuu millon missäkin). Jos ollaan pikkusolun kanssa kaksin kotona niin teen usein niin, että laitan aamulla valkean uuniin ja sitten jonkun linnun palan sinne päikkäreiden ajaksi. Eilen ja tänään päiväuniruokaa on kuitenkin tehty ihan valvovan silmän alla.

Meidän keittiöstä siis löytyy leivinuuni-puuhella yhdistelmä, joka on iso syy siihen miksi tämä talo hankittiin. Sellaista ei tullut aikaisemmissa talokatselmuksissa vastaan ja se oli vähän niinkuin aivosolun toivelistalla. Ei välttämätön, mutta kuitenkin mukava yllätys. Se on niin mahtavaa, kun samalla saa pirttiä lämmitettyä ja kaikenlainen ruoka tulee helposti sitten kun vaan saa aikaseks lämmittää. Ainoa huono puoli tuossa hellauunissa on, että siinä on vaan 1 hormi (ja 1 pelti), eli jos haluaa polttaa sekä uunissa että hellassa samaan aikaan niin pitää tarkkaan miettiä, että hella ehtii sammua ennen uunia...

Eilisen päikkärit meni siis tässä, leivinuunia lämmittäessä. Sinne päätyi lopulta kalkkunan rintafile padassa. Resepti: osta kaupasta kalkkunan rintafilee, (meillä lähikaupassa se on Atrian sangen kermainen tai sangen maukas), laita kivipataan öljyä pohjalle ja heitä kalkkuna sinne, ripottele kalkkunan päälle vähän suolaa ja pippuria, laita pata uuniin ja mene nukkumaan pariksi tunniksi, tai tee jotain muuta mukavaa. Uuni ei saisi olla liian kuuma. Lämpötilalla ei ole muuten kovasti meikäläisen kokkauksissa merkitystä, kunhan padan pohja ei kuivu... Joku voi olla eri mieltä, mutta meillä on kotonakin kokattu päikkäreillä ja yöunilla. Unohtui ottaa kuva valmiista tuotoksesta, mutta hyvää oli. Kalkkunan rasvan voi sitten käyttää kastikkeeseen. Vähän sipulia ja juusto-, tai pippurikermaa sekaisin.


Tänään päikkäreiden aikaan laitoin sitten hellaan valkean. 


Pikkusolun välipalat on vähän olleet viimeaikoina mietinnässä. Se tekee hampaita vaan alas, joten mikään leipä ei kyllä vielä uppoa muuta kuin ienten rapsutustarkoituksissa. Meillä vedetäänkin siis yleensä päivästä toiseen seuraavanlaista sotkua: keitetään pienessä vesi/omatekoisessa omenamehumäärässä 4-6 kuivattua luumua, suurustetaan perunajauholla, lisätään mustikoita, vadelmia, hilloja, mansikoita jne, sekoitetaan pieneen määrään jugurttia ennen tarjoilua. Tänään tuli tehtyä luumu-omenamehu-mustikka-vadelmasotkua. Se mitä jää välipalalta yli syödään puuron kanssa ja tai huomenna välipalalla.


Vaihtoehtoisesti pikkusolu voi syödä välipalalla omenapuuroa. Se käy myös ilta- ja aamupuurosta. Teen soveltaen tummien mannaryynien paketin ohjeen mukaan. Pohjana oli taas sitä omenamehua (sitä muuten on ihan tolkuttomasti vielä pakastimessa, en tiiä mihin kaikkeen sitä tunkis), sinne mannaryynit, pakastetut omenakuutiot, ja ripaus kanelia. Keitellään ja lopuksi vähän puuhaarukalla survoin niitä omenia pienemmiksi.
 

 Alla pakastettuja omenakuutioita. Voi olla, että näitä pitää säilöä ensi syksynä enemmän, jos niitä omenia nyt tulee taas paljon.

Valmista omenapuuroa. Sokeria kannattaa lisätä maun mukaan. Itse en laita, kun omenoissa on pari ruokalusikallista pakastuksen takia ja ne ovat aika makeita muutenkin.


Talon vanhuksille tein iltaruuan jälkkäriksi rahkaa. Siihen oheen tulee tästä mansikkasurvosta heti kohta kun tuo köntsä vähän sulaa. Soseen pitää kuitenkin olla jäistä. Nam.


Tulipas taas tehtyä käden käänteessä paljon juttuja, ja vielä kirjotettua blogikin päikkäreiden aikaan! Asiasta seinään, kipeenä oleminen on täysin hanurista. Yskittää välillä niin, että meinaa oksu lentää. Asiaa ei helpota yhtään se, että päätellen pikkusolun ja Mr. solun taudeista tätä on vielä monta viikkoa edessä. Crap on a cracker.