Ekat neulakintaat!

Nonniin, täällä veivataan nyt sellasta voitontanssia että... Sain elämäni ihan ekat neulakintaat valmiiks! Näistäkin jälleen kerran tuli maksettua niitä kuuluisia rahoja, mutta hällä väliä, valmiit o! Ja voin kertoo, että on hiukan haastavaa kuvata omia käsiään. Siis molempia yhtä aikaa. Milläs painat laukasinta? Nenällä? Kielellä? Ei onnistunu edes mun apinavarpailla...

Tässä kuvat kintaista sitten mun kintuissa... Kämmenpuolet eka.

Ja sit kämmenselät. Langan värinvaihdot meni just tyhmästi eri puolille kintaita. Mun täytyy oikeesti tehdä noihin jotku sisähanskat, että voi ommella parilla pistolla nämä sormenpäiden kohdalta kiinni johonkin vähän pysyvämpään. Nää on jo valmiiks vähän liian pitkät ja käytössä varmaan venyy edelleen. Sisähanskoilla sitä sais ehkä vähän estettyä.

No sain mä sit automaattilaukasimella yhden kelvollisen ystävänpäivätoivotuksen aikaseks!

Nyt on levon aika.

Neliöitä ja neulakinnas

Muksut oli tänään iltapäivän mummolassa. Mulla oli siis aikaa ommella ja levitellä tilkkuja pitkin lattioita ilman pikkukätösten häirintää. Tein valmiiksi yhden tilkkupinnan. Tämä neliöpinta on tehty siitä Farniasta ostetusta pikkurullasta ja noin puolesta valkosesta (ikean) lakanasta. Suikalerullassa oli 20 kpl täysleveitä (eli reilun metrin mittasia) vajaa 6,5 cm korkeita kuviokankaita. Halusin saada tilkkupinnasta mahdollisimman ison, joten pistin saman verran valkosta peliin.

Mä en oikein tiiä mitä mieltä oon tästä pinnasta. Onhan se ihan hieno joo, mutta ei se oo mikään vautsivau. Ehkä se paranee tikkaamalla. Se mistä tässä tykkään on tuo tummemmista neliöiden reunoista muodostuva jonkunlainen sekundäärikuvio. (2 tummaa neliötä kulmikkain niin, että vasen neliö on ylempänä ja oikea alempana.) Kallis tämä ei todellakaan ollut, mutta ehkä vähän ykstoikkonen tehdä. Koitan miettiä tähän jotain vähän harvempaa tikkausta kuin mitä yleensä teen. Jotain sellasta pantografimaista toistuvaa kuviota, vaikkei pantografia oikein kotikoneella voi tehdäkään. Ainakaan piirtämättä. Kukkasiahan noissa kankaissa olis... Ehkä jotain sellasta, mutta pistin tämän hetkeks hautumaan. Ideoita tikkauskuvioon ja nimeen toivotaan!

Tämän väänsin vielä illalla valmiiksi. Toinen vielä puuttuu. Tekniikka on siitä anteeksantamaton, että purkaminen on aika pirullista. Oon kokeillu. Meinasin ottaa sakset ja purkaa niin, mutta sitten ajattelin, että antaa olla, kun kuitenkin sopii käteen. Lapasosa on ehkä yhden kerroksen liian pitkä. Kyllä mun sormet sinne perille menee, kun vähän asettelee käteen, mutta seuraaviin kintaisiin ehkä kokeilen lyhyempänä. Peukaloon en kattonu mitään ohjeita, ja sen on kyllä sen näkönenkin. Purin sitä kerran jo puoleen väliin, mutta enempää en jaksanu. Tuli kavennettua sitä aluks liikaa. Tai ehkä niin, että ekalla kerroksella olis pitäny kaventaa enemmän ja sit vaan neuloa suoraa. Opettelun piikkiin... 

Saa nähdä kuinka käytössä vanuu. Aika löysältä toi mun käsiala vaikuttaa edelleen, vaikkakin peukalon ja ranteen kohdalla on havaittavissa pientä kiristymistä alkuun verrattuna. Mietin vielä josko tekisin trikoisen sisäkintaan niin ei kutittais kuivaa kämmenselkää. Pituudesta ainakin mahtuis... ja trikoopalojakin olis. Nää kyllä vaikuttaa tosi lämpimiltä. Ylemmässä kuvassa on kämmenpuoli ja alemmassa sitä raidoiltaan siistimpää yläpuolta.

Haahlasin itselleni piustan

Alko ihan naurattaa, kun mietin tätä postausta. Taitaa olla ihan suoraa Rynttyliisa-Maijan lapaan tämä juttu. Virtuaalinen ylävitonen vaan sinne! Koitin tänään taas neulaamista. Löysin joku aika sitten hyvän sivuston neulaamisesta. Sen perusteella opettelin tekemään. Alotuksen teen tällä ohjeella. Mun mielestä se on helppo (tai helpohko) tapa ja sen muistan jo ilman ohjettakin. Koitin jossain vaiheessa myös pyöreetä alotusta, mutta se ohje oli vaan yksinkertaselle neulaamiselle, ja mä halusin tehdä tätä kaksinkertasta/suomalaista tekniikkaa. Siihen pyöreään alotukseen kaksinkertasena pitää vielä perehtyä joskus myöhemmin.

Tälläsen sain aikaan tänään. Sormet pysyy jo lämpiminä. Jotain huomioita matkan varrelta: käsiala on toistaseks aika löysää. En tiedä pitäiskö kiristää vai alkaa neulata kolminkertasena. Tälläsenä nyt kuitenkin ajattelin tehdä loppuun. Ohje on ihan omasta päästä kehitelty välillä käteen sovittaen. En tietenkään oo kirjottanu mitään ylös, joten onnea vaan toisen kintaan tekemiseen taas kerran... Tämä etenee yllättävän nopeesti, vaikka neulaaminen vaikuttaa tosi hitaalta. Kerros on kuitenkin aika paljon paksumpi kuin esim. neulonnassa, että kerralla tulee ihan hyvä määrä pituutta.

Jatkoksen teen halkasemalla toisen langanpään ja letittämällä langat yhteen. Siinä ei tarvii vetää solmuja mistään läpi eikä jää langanpäitä pääteltäväks. Letti näkyy kuvan keskellä hyvällä mielikuvituksella. Koitin myös haahlata pidempää langanpätkää neulattavaksi, ja se todellakin kannattaa! Piustan haahlaamisen ohje löytyy täältä.

Ja sitte... oon dyykannu. Tai ainakin melkein. En oo käyny roskiksilla, mutta pelastanu sinne menossa olevia tavaroita. Lähinaapurissa tehdään saunaremonttia ja yhytin remppareiskan yks päivä, kun se oli viemässä vanhoja lauteita poltettavaks. Sain siltä pari pientä saunajakkaraa. Olin jo kattellu niitä siinä ulkona ja ajattelin, että jos nään sitä niin kysäsen. Onneks näin. Nyt saan lapsille pikkujakkarat esim. vessatouhuja helpottaan. Niistä ei valitettavasti oo kuvaa, koska pistin ne isän kyytiin jo ehostettavaks. Jalat on vähän huonossa kunnossa alhaalta ja pari ruuviakin varmaan pitää laittaa, kun ne on kasattu niiteillä. Hiominen tai maalaus niin johan on jakkaroita.

Toisen aarteen löysin astiasta, jossa luki, että roskiin kiitos. Ikean sirkusteltta. Oon ajatellu tollasta lapsille ostaa, mutta nyt ei tarvii. Täysin siisti ja ehjä, mutta siitä puuttuu pystyssäpitävät kepit. Ylä ja alarengas on tallella, eli pitää kyllä muotonsa jos sen saa pystyyn. Mietin, että ripustaisko kuminauhalla katosta roikkuun. Pikkusolun huoneessa on yks vapaa kattokoukku, mutta se vaatii vähän huoneen uudelleenjärjestelyä. Mr. solun isällä saattaa olla jossain vanhoja telttakeppejä ja se lupas kattoa viikonloppuna onko ne vielä tallessa. Sitten tuli mieleen, että ojan penkalta pari pitkää pajunvitsaa niin johan pysyy teltta pystyssä. Ei haittaa vaikka menis joku poikki, kun voi hakee uuden. Katotaan nyt mikä suunnitelma toteutuu, mutta ainakin nyt on leikkiteltta!

Näyttää siltä, että minusta ei tule kansalaisopiston opettajaa, koska en ole pätevä. Joskus tekis mieli avautua yliopistokoulutuksesta, joka ei valmista ammattiin, eikä pätevöitä mihinkään, eikä kelpaa työnantajille... Mutta ehkä ei täällä tän enempää. Jaan käsityöosaamistani sitten täällä ja koitan keksiä jotain muuta tekemistä, jossa voisi olla vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa. Mutta sellainen huomio, että opistoilla on nyt menossa ensi vuoden suunnittelu. Eli jos haluaisitte jotain kurssia, esim. tee itse joululahjat, näin neulot sukat, tai jotain muuta kivaa niin nyt on aika lähettää ehdotuksia! 

Alku aina hankalaa...

Tässä eräänä iltana uhosin, että googletan neulaamista. Noh, niin googletin ja löysinkin ohjeita. Kuvanlukutaitoa ja mielikuvitusta kyllä vaadittiin, mutta tässä kuvakollaasi siitä, miten alku todellakin oli hankalaa.

1) Ehhh... Pikkusolukin ehkä pystyis tähän. Tästä ei tämän enempää jää jälkipolville kerrottavaa.

2) No ei kauheesti parantunu.

3) Kas kas, jotain jo vähän lupaavampaa. Mutta ei siltikään vielä oikein.

4) Kyllä se tästä. Nyt vaan loppu lanka kesken, kun on yrittäny jo niin monta kertaa.

5) Jo'oo, just noin, ahaa, sä osaat! (Pahoittelen korvamatoa jälleen kerran.) Mutta osaan neulata suoraa pötköä!

Itseasiassa kokeilu on jatkunut langan jatkolla, käännöksellä ja toisen kerroksen tekemisellä, mutta niistä ei oo kuvia. Nyt pitää kattoa jostain ohje jonka mukaan vois tehdä. Tää on siitä veikeetä hommaa, että purkaa ei voi...

Muuten onkin sitten ollut tätä ohjelmassa. Meillä on tilkkukilta ens viikonloppuna ja ohjeistus oli, että näytä jotain (vanhaa) ennennäkemätöntä. Ei mulla sellasia oo. Mulla on niin vähän tilkkupeittoja, että kaikki ne on jo näytetty. Useampaan kertaan. Ajattelin viedä Pipareita narussa ja pikkusolun Höyhenpuutarhapeiton näytille uudestaan, kun niiden tikkaukset on nyt valmiit. Näistä pinoista koitan saada jotain uutta tilkkupintaa näytille, mutta katsotaan nyt.

Ai niin ja mulla on se Maijan 11 maratoonikin vielä vastaamatta... Milläs mä sen nyt muistan tehdä tässä joskus.