keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Lisää ompeluksia

Tässä nyt näitä ompeluksia sitten. Osa on tehty uusista kankaista, osa vanhoista (uusiokankaita kuitenkin kaikki). Tein pikkusolulle tonttulakin. Siitä tuli hieman piukea, mutta mennee tämän joulun. Kulkusen vielä ompelen, kunhan sellaisen jostain kätköistäni löydän. Omppuhame on myös tarkoitettu jouluksi, mutta sopii myös muuten päälle. Tein siitä tällä kerralla nyt toooosi pitkän. Pistin alareunaan kuminauhan niin sen voi kääntää sitten ylös ja asetella sopivaan kohtaan, että hameesta tulee sopivan pituinen. On sitten taas vähän kasvun varaakin, vaikka ei sitä oikeasti ihan noin paljon tarvii... Tuleepa nyt kokeiltua tuotakin mallia. Ja viimeiseksi, kyllä, tein itselleni sienipikkarit. Ei pitäis mennä uhoomaan. On sekin päivä saapunut, että esittelen alusvaatteitani netissä. Tosta kuvasta nyt ehkä vähän näkee tuota nettishoppailun ihanuutta. Olin ajatellut, että kanttinauha olisi rehellisen punaista, mut ei oo. Menee tossa tarkotuksessa ihan hyvin. Sitä oli tosi helppo ommella ja mitä nyt noita housuja testasin niin venyy hyvin ja reunoista tuli tosi siistit. Uusi ehdoton lempparimateriaali. Muuten kuin värin puolesta nappiostos. Musta tuntuu, että taitaa meikäläiselle ilmestyä vielä sellaiset keltaiset kirahvinimettömätkin...


Muistan joskus katsoneeni aamutv:stä jotain kierrätystyyppejä ja tuhahtaneeni, kun yksi sanoi ompelevansa omat alkkarinsa. Ajattelin silloin, että siihen en kyllä rupea, eihän ne edes maksa niin paljon kaupassa. Noh, kippaskappas kuinkas taas kävikään. Siinä tv jutussa suositeltiin vanhoja miesten t-paitoja materiaaliksi. Taidan seuraavaksi kokeilla siis niitä. (Tosin juuri eilen katselin omia paitojani (4 kpl), joita oon pitänyt oikeestaan non stop pari vuotta raskauden ja imetyksen takia, että alkaa kohta oleen niin kuluneet, että näkyy läpi. Ehkä hyödynnän ne ensin...) 

Mr. solu raukka joutuu kohta piilottamaan kaikki vaatteensa, kun keksin kaikelle parempaa käyttöä. Onneksi taas meni yhdet farkut rikki niin saan materiaalia vaikka ruokalappuihin. Nyt pitää kiusata vaan sen työkavereilta niitä kauluspaitoja. Urheilupaidat käy kestovaippohin ja vanhat t-paidat myös vaippaimuiksi. Sukilla voi vahata auton. Tulipas tästä nyt niksinurkka ja oikein kunnon ajatuksen virtaa. Sen verran vielä virtaa, että pitäsköhän koittaa tehdä Mr.solullekin kalsarit joululahjaksi? Hihii, sienikuvioiset bokserit... Kuljetaan koko perhe sitten samassa kuosissa.

Kun kerran sain sen enkelin hameen vihdoin tehtyä, niin kiinalaistyyliin monistus alkoi heti. Tuli tällä kertaa valmista vähän nopeammin kun oli jo selvät sävelet. Tässä sitten lisäväkeä enkelikuoroon. Yhteen on varmaan vielä lankaa jäljellä, mutta kuivatusorrella on nyt vähän ruuhkaa. Änkesin nuo sädekehät sinne samaan pään reikään kun kädet ja ripustusnarunkin. Tolla keskimmäisellä näyttää olevan ainakin esiintymishalua ja iso ego. Vasemmalta taas karattaisiin paikalta jos ei roikkuis päästään tikussa.


tiistai 27. marraskuuta 2012

Enkeli lentää liihottaa

No niin, tässä on nyt se hemmetin enkeli (hah), jonka kanssa painiessa vierähti ilta jos toinenkin. Idea oli kirkkaana päässä, mutta toteutus jostain syystä tällä kertaa otti koville. Muilla on joku enkelihetki menossa. Niitä jäi muutama käteen sieltä käsityömessuilta ja nyt piti vielä värkätä tämä. Siivet oli helppo tehdä, meni kerrasta. Tein niitä saman tien kahdet, joten toistakin enkeliä pukkaa jossain vaiheessa. Tuo enkelin hame taasen... Purin sen varmaan 20 kertaa. Alusta välistä ja lopusta moneen kertaan. Ei vaan millään ottanut muotoutuakseen. Kokeilin kaiken maailman pampulaa, pompulaa, pylvästä ja viritelmää ohjeella ja ilman ja tähän sitten päädyin. Joskus yksinkertainen vaan on parasta. Dippasin enkelin siihen sokerilitkuun jonka säästin kovetetun pöytäliinan jäljiltä. Nyt se killuu tossa keittiössä kahden purkin välissä. Käyn sitten vähän kääntelemässä siipiä ja hametta kun vähän kohmettuu.

Enkeli edestä.

Kädet tein piipunrassista. Tuo rassi tekee koukkauksen myös pään sisään, joten enkelin olo on vähän ryhdikkäämpi.Päähän on tarkotus vielä liimata hopeisesta piipunrassista sädekehä. En vaan viittiny sitä altistaa sokerilitkulle.  Tai ehkä tungen sädekehänkin kiinni pään reikään. Reikä päässä...hihii... Täytyy kattoa muutenkin mitä noi kädet tosta sokerista tykkää. Kävin ostamassa puuhelmiä ja niistä tuli sopiva pää tussilla koristeltuna.

Enkeli takaa.

Siivet.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Kestovaippalaskelma vol 2

Aivosolu ei ole insinööri, mutta on viettänyt paljon aikaa insinöörien seurassa. Lieneekö mukaan tarttunut jotain, kun aina välillä pitää laskeskella excelillä kaikkea kivaa. Tänään oli vuorossa kestovaippojen ja kertsien jätelaskelma. Tai lähinnä kertsien jätelaskelma. Verrokkikertsinä oli liberon koko 4. Haisee muuten kauheelle nuo kertsit. Tähän päädyin.

kertsi painaa kuivana 37 g
kertsin tilavuus kuivana 0,3 L
pesukone pyörinyt 80 krt
pesukoneen vesi 4000 L
pesuja/1 vaippa 53 pesua/vaippa
kestovaippoja 30 kpl
vaipan käyttökertoja 1600 kertaa
säästettyjen kertsien massa 59200 g
säästettyjen kertsien tilvauus 480 L

Huomatkaa, että kertsi on punnittu kuivana. Tilavuuden määritin tunkemalla vaipan keittiömittaan (edelleen kuivana). Mä käytän keittiökamaa ihan just niin kun niitä pitää... Kaikkeen muuhun kun ruuanlaittoon. Käytettynä paino ja tilavuus voisivat olla varmaankin tuplat. Laskin taas, että 1/3 kestovaipoista on kulloinkin pesemättä (päällä/odottamassa valmiina kun muut kuivuu), siksi pesukone on pyörinyt 80 krt ja yhtä vaippaa on pesty vain 53 krt. Eli, näillä spekseillä olen säästänyt about 60 kg (mun ja pikkusolun paino yhteensä) kertsejä ja noin puoli kuutiota jätettä. Laskelma on tämän hetken vaippakoolla, eli viimeisen 8 kk aikana.

Pesuihin on kulunut 4 kuutiota vettä, sähköä en laskenut, pesuainetta on myös mennyt, mutta koska käytän sitä melko vähän, on sitä mennyt ehkä 1,5 pkt. Sitäpaitsi nyt käytän niitä pesupähkinöitä. Eihän tuo pesuvesikään ihan haitatonta ole, mutta se kulkee puhdistamon kautta kiertoon, ei kaatikselle. Mitähän tapahtuisi vedenpuhdistamolla, jos useammat käyttäis kestoja. Onko puolen kuution kuukausilisäys per perhe lillukanvarsia... tai ehkä lähinnä, että monenko perheen pesut alkaisi jo vaikuttaa? Nykyään, kun on oikeastaan pelkästään pissavaippoja pestävänä (kakka"vahinko" sattuu hyvin harvoin, harvemmin kuin kerran viikossa) pesen vaipat yleensä 40 C. Silloin tällöin pistän 60 C, joten sekin jo säästää sähköä.

Vaipat ei edelleenkään ole jätettä, vaan käytössä nyt ja varmasti myös tulevaisuudessa sekä omilla että vierailla lapsilla. Tosi hyvin on muuten kestänyt noi pesut. Ainoat hajoamiset on ihan itse aiheutettuja kun on vähän imuja laittaessa tempassut liian lujaa tms.

Kaiken lisäksi, jos en käyttäisi kestoja, en varmaan olisi jaksanut aloittaa pottailua/vessahätäviestinnän yritystä näin aikaisin. On se kumma kuinka ruskea kikkare vaipassa kannustaa tsemppaamaan. Vaippojen peuskerrat on jo harventuneet pottailun takia. Jahuu!

Käsitöitä on taas luvassa piakkoin. Pari iltaa on mennyt yhden perhanan enkelin kanssa painiskellessa, saa nähdä tuleeko siitä tänäänkään mitään. Parit vaatteet on myös valmiina, mutta otan kuvat vasta sitten kun olen ne pikkusolulla testannut ja viimeistellyt sopiviksi.


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Postia minulle

Eilen tuli lähetys kestovaippakauppa.comista. Jahuu! Yöllä sain suurimman osan kankaista pestyä lakanapyykin mukana, joten tänään lienee ompelupäivä. Jahuu!


Tässäpä näitä. Katsotaan josko näistäkin jalostuisi jotain tänään. Värivalinnat meni osittain vähän ohi, kun nettikaupasta tilasin, mutta kyllä kaikki kamat käyttöön saadaan ennemmin tai myöhemmin.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Pikkujoulut

Taas on se aika vuodesta...pikkujoulut. Onneks ei oo monia kekkereitä, pelkästään Mr. solun työpaikan pippalot tänä vuonna. Mä en oo ihan hirvee pikkujoulufani. Mun mielestä ois kiva syödä, keskustella ihmisten kanssa ja lähteä aikaisin kotiin (joo, oon party pooper). Syömiseen asti yleensä menee ihan ok, mutta sen jälkeen muut lähtee juomalinjalle ja minä en... Sitten ei enää keskustelusta tule yhtään mitään, meteli on nousussa ja musiikki sen mukana. Kohta särkeekin jo jalkojen lisäksi korvia ja päätä ja sitten kuitenkin lähden ajoissa kotiin. Näin jälkeenpäin ajatellen, ehkä ne bileet ei ookkaan niin pahat. Kaks kolmesta kun osuu...

Ihan hyvillä mielin kuitenkin lähden ainakin syömään, koska se on yksi ilta pois kotoa. Kiva sitäpaitsi välillä syödä ihan rauhassa. Edessä on jälleen jokavuotinen kilpavarustelu. Mitä päälle, jalkaan ja käteen? En jaksa ihan hirveästi panostaa uuteen kamaan tänä vuonna. Päälle menee se mekko mikä mahtuu, todennäköisesti se sama mikä oli viimepikkujouluissa kun olin viimeisilläni raskaana. Se ei oo mikään mammamekko ja menee sen puolesta ihan hyvin, ja ainakin sinne mahtuu syömään. Kengät kierrätän toissavuoden pippaloista. Pitäs vaan vetää parit harjotusrundit kotona, kun en oo hetkeen pitäny taas korkkareita jalassa. Kyl mä ennen niillä osasin kävellä... Saa nähdä osaanko vielä. Uuden laukun ostin, kun sattu oleen samaa väriä kun kengät. Something old, something new... vai miten se meni.



Laukku uusi, kengät vanhat. Aika hyvin sattui sävyt kohdalleen, vaikka laukku olikin heräteostos eikä kengät ollu mukana. Molemmat näyttää kuvassa oranssimmalta kuin mitä on oikeesti. Säihkyy vaan niin kovasti kun piti salamalla kuvata.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Talvinen namikulho

Itsenäisyyspäivä on tulossa eikä aivosolun taloudesta löytynyt suklaakarkeille sopivaa namikulhoa. Halusin jotain talvista, vaikka näyttää siltä, että tämäkin talvi on peruttu. Siispä taas kerran tuumasta toimeen. Löysin joku aika sitten perhosefekti.fi sivuston. Siellä oli paljon askartelua ja hyviä vinkkejä. Tosi inspiroivaa. Törmäsin myös sokerilla kovettamisen ohjeeseen http://www.perhosefekti.fi/neulovirkkaa.html#Virkkauksen_kovettaminen_sokerilla. Tuosta vähän mukaellen googletin sokerin liukoisuuden ja iskin 2 dl vettä ja 200 g sokeria yhteen. Lopussa piti vähän mikrossa lämmittää nestettä, että sain kaiken sokerin liukenemaan.

Ennen sokerointia olin jo vimmalla virkannut yhden valkoisen lumihiutaleliinan. Tällä kertaa ihan ohjeesta, niistä kasarikirjoista mitkä jo aikaisemmin esittelin arkistojen aarteissa. Välillä ihan kiva tehdä suoraa ohjeen mukaan kun ei tarvii koko ajan soveltaa ja pähkiä että mitähän seuraavaksi. Olin niin tohkeissani kovetusjutusta, että en muistanut ottaa liinasta "ennen" kuvaa.

Uitin valmiin liinan sokerilitkussa, puristin liiemmät liemet pois ja iskin liinan sopivan kokoisen, väärinpäin käännetyn kulhon päälle kuivumaan. Oletettu kovettumisaika oli noin parista päivästä viikkoon. Eihän kärsimätön aivosolu voi niin kauaa odottaa... Pistin kulhon liinoineen uuniin leivonnan jälkilämpöön. En ihan heti, ettei sokeri vaan rusketu, mutta vähän lämmin uuni ja kiertoilma päälle niin johan kovettuu.


Kovettuu ainakin sen verran, että kuvan sain jo tänään.



Kuivatuskulhon muodosta riippuu tietysti itse pitsikulhon muoto. Mulla ei ollut paljon valinnanvaraa, koska lasikulho oli ainoa tuolle liinalle yhtään sopiva kuivatusalusta. Nyt vaan niitä nameja hakemaan... Yöksi kyllä jätän vielä kulhon päälle kovettumaan. Tuosta kaiketi pitäisi tulla ihan kivikova. Liinan saa palautettua liinaksi vesipesussa. Eikä haittaa vaikka pikkusolu saisi kipon näppeihinsä/suuhunsa. Saattaa kyllä olla, että imeskelee kaikki sokerit kulhosta jos siihen sormensa kiinni saa. Saatan tehdä näitä vielä lisää, on aika hieno.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Ekohippiöverit

Hah. Olin tänään taas käymässä Tampereella ja uskaltauduin käymään Ruohonjuuressa. Kävin hakemassa pesupähkinöitä. Oon aina välillä miettinyt, että pitäiskö niitä kokeilla. Nyt siis päätin rohkaistua ja viedä tämänkin perheen suoraa hippiaikaan. Vaipat niillä tänään jo pyöräytin. Paha sanoa, onko niillä mitään tehoa... Pissat lähtee vaipoista varmaan pelkällä vedelläkin... Mutta en mä nyt niitä heti ainakaan tuomitse, ei niistä haittaakaan varmaan ollu. Ajattelin, että niitä vois ainakin aluksi käyttää juuri vaippoihin ja sellaisiin vaatteisiin, jotka eivät ole tosi likaisia. Esim. pikkusolun ja aivosolun vaatteet peseentyy niillä varmasti ihan riittävästi. 

Ostin paketin, koska siinä tuli mukana pesupussi (ehkä mä nyt just oisin voinut venyä tekemään oman pussin, mutta oh well). Pähkinöitä on myös irtomyynnissä.


Ihan pähkinän näköisiä ovat. Syötäväksi kelpaamattomia tosin.


Tässä pähkinöitä pesupussissaan pesun jälkeen. Olivat meneet vähän murusiksi niin en viitsinyt tyhjentää pussista. Näitä voi sitten käyttää uudestaan jonkun kerran ja sitten voi nakata biojätteeseen... Kai tähänkin oppii. Pähkinöiden annostelustakaan ei ole muuta hajua kuin 3-6 kpl.


Se juttu mikä tässä hippeilyssä vähän kaihertaa on, että pähkinät tulevat Intiasta. Kovasti paketin kyljessä vakuutetaan, että luomusti viljellään ja kepeillä huidotaan puusta alas... Lentäen kaiketi kuitenkin tänne rahdataan. En oikein purematta niele mitään Intialaisten luomujuttuja nähtyäni dokkarin luomupuuvillan tuotannosta. Sitä myydään enemmän kuin tuotetaan ja ohjelmassa paikallinen puuvillakauppias vaan naureskeli kysyttäessä, että mistä erottaa normaalin ja luomupuuvillan sielä tehtaalla... "This is India"... Tiedä sitten onko tämä parempi vaihtoehto kuin suomalainen Serto pesuaine... Vähemmän kemikaaleja. Kaiketi hyvä allergisille ja astmaatikoille, mutta itse kun en kummastakaan kärsi niin eroa en huomaa. Kokeilulistalla pysyvät vielä. Jos tulee jotain parempaa tuntumaa niin raportoin tänne.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kun mikään ei mene putkeen

Aivosolun päivä alkoi tänään sillä, että suuntasin vanhan työkaverin kanssa kädentaitomessuille Tampereelle. Messuista jäi vähän kuiva maku. Joo, ihan kivat, mutta aika paljon samaa tavaraa. Huopapalloja ja neulelankoja... Ei ollut sitä mitä minä olin vailla, Pul kankaita, hienoja trikoita, ja pensseleitä. Taisin siis olla väärillä messuilla. Noh, tulipahan käytyä, ei tarvii ens kerralla sit. Ei jääny mieleen mitään suunnatonta inspiraatiotakaan tehdä mitään. Novitan langatkin oli kalliimpia kun kaupassa (ainakin ne mitä mä yleensä ostan ja joista tiedän hinnan).

Matka jatkui Mr. solun ja pikkusolun kanssa kohti ravintolaa. Tarkoitus oli mennä suoraa messuilta syömään ja sitten nukuttamaan pikkusolua kotiin. Ravintola ei ollut vielä auki. Mikään ei ollut vielä auki, paitsi mäkkäri. Mentiin sitten sinne syöttämään pikkusolu ja jatkettiin sitten vasta sinne mihin alunperin piti mennä. Kotiin päästyämme päivä jatkui sillä, että pikkusolu ei suostunut menemään päikkäreille. Ei sitten nukkunut kunnon päikkäreitä koko päivänä, ja illan huudon sitten jo arvaakin. Onneksi suklaa on hyvä äänenvaimennin. Siis itse syötynä.

Päivän projekteistakin suurin osa meni penkin alle tai ainakin uusintaan. Jostain syystä sain tänään ommeltua useampaan kertaan kaikenlaista väärin päin, väärään kohtaan tai väärällä tavalla. Ja olin muka keskittyneessä mielentilassa. Piti Mr. solun tabletillekin tehdä tasku, mutta siitä tuli liian pieni. Se projekti jäikin sitten hamaan tulevaisuuteen, kun en jaksanut enää alottaa uudestaan.


Sain minä jotain valmiiksikin kaiken säädön jälkeen. Tein pikkusolulle uudet pikkarit, vähän isommat kun edelliset, ja muutenkin kaavaltaan hieman muokatut. Sitten tein jouluksi myöskin pikkusolulle punaiset veluurihousut (sellaista karvakangasta). Taisi kyllä tulla housut ensi vuoden jouluksi... Saa nähdä, nimittäin ommellessani taas tajusin, että en ollut pessyt kangasta etukäteen. Toivottavasti kutistuvat pesussa sopivasti. Laitoin tosi pitkät resorit puntteihin. Niitä voi käyttää käännettynä tai kokonaan auki niin, että housu pussittaa lahkeesta. Antaa myös lisää käyttöikää kun on vähän niin kuin jatkettava malli.

Pieni sieni hyppäsi lahkeeseen suuren taistelun jälkeen. Ekaa kertaa tinttasin vyötärökuminauhan saumurilla kiinni. Sitäkin sitten varmaan saa katua tuonnempana, vaikka mittasinkin pituuden... Ei toi kuvakaan priima ole, mutta en jaksanut parempaakaan värkätä, sori. Toi on tosi kivaa kangasta. Siitä tulee vähintään vielä tonttulakki, ja jos riittää niin jonkinlainen hamonen. Oon jo pitkään odotellu paikalliseen kangaskauppaan tota omenakuosia jouluisimmissa väreissä, mutta sitä ei oo vieläkään tullu. Kohta pitää kyl tilata jostain nettikaupasta jos meinaa vielä täksi jouluksi saada. Oh well... jos huomista sitten paremmalla menestyksellä.


lauantai 17. marraskuuta 2012

Muistoja menneiltä matkoilta

Nyt sain taas sen verran keskityttyä, että sain yhden maalauksen valmiiksi. Asuin joskus Islannissa ja sielä käytiin katsomassa lunneja. Tämäkin työ on valokuvasta maalattu. Taustaan en ole ihan täysin tyytyväinen (parannettavaa kun löydän kaikesta aina), mutta lintu onnistui erinomaisesti. Vähän vaatii vielä harjoitusta tämä hommeli... Seuraava työ on jo aloitettu.


Mä vaan ihan äkkiä taas teen...

Tässä kun ollaan pikkusolun kanssa tätä pottailua opeteltu ja oon antanu sen viipostaa päivällä ilman vaippaa, niin olen alkanut kaivata pikkusolulle pikkuhousuja. Olis jotenkin kivampi, jos ois pikkarit jalassa eikä vaan body ja potkarit tms. Pysyis vähän lämpösempänä kun tuola kylmällä lattialla vattallaan viipostaa eikä menis body ja housut ikävästi haaroväliä hiertämään niin helposti. Käytössä on ollu tutan koon 56 (pikkusolu nyt reilu 70 cm) vaippahousuiksi kutsumani pikkuhousut. Niissä jalanreiät on edessä ja takana on iso tila vaipalle. Ne on ihan ok, mutta jostain syystä nyt vähän pissaset...

Koitin käydä prismassa kattomassa pienten lasten osastolta pikkareita, mutta ne alko kaikki jostain koosta 100 ja niissäkin oli vaippavara. Noh, kotona iski sitten taas se perinteinen "mä tästä vaan taas ihan äkkiä teen" pikkuhousut.


Tässä pikkarit karvaisen mallinuken päällä. Mallilla vähän kainaloista hiertää... Housuista tuli melko hyvät, edestä vähän liian korkeat ja takaa juuri ja juuri sopivat niin, ettei pystyhymy näy. Pitää siis kaavaa vähän tuunata ennen seuraavaa versiota. Käytin hahmotteluapuna niitä tutan housuja, mutta jotain näissä nyt on vähän pielessä. Onneksi vähän vain. Mutta näitä testaillaan käytännössä sitten huomenna. Tänään ehdin vain äkkiä kokeilla päälle.

Muistan kuulleeni/nähneeni jossain tyypin, joka teki itse omat alushousunsa miehensä vanhoista t-paidoista. Mietin, että pitäisikö itsekin alkaa tekemään omat pikkarit... Ei ne kaupankaan yleensä kovin kummosia ole. Siinä taas T-paidat kiertoon...

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Kestovaippapaketti

Käytiin tänään katsomassa pieniä kaksosia ja viemässä kestovaippatietoutta eteenpäin. Sain kokoon 17 vaippaa ja kaikkiin imut. Propagandan kohteilla itsellään oli jo 4 äitiyspakkauksen vaippaa. Vähän enemmän ois saanut vaippoja olla, mutta osa niistä on maailmalla kokeiltavana. Kakkaa kuulemma tulee noin 10 vaippaa päivässä per lapsi, joten taitaa tulla tällä paketilla joka toinen päivä kestopäiväksi. Mutta onneksi edes joka toinen. Toivottavasti saavat homman pyörimään. Kiva, että näille pikkuvaipoillekin löytyy lisää käyttöä kun pikkusolu mahtui niihin niin vähän aikaa. Vuokrasin vaipat asevelihintaan oravannahkoja vastaan, joten saan ne vielä takaisin mahdollista tulevaa omaa käyttöä varten.


Eilen sattumalta näin telkusta vaippadokkarin. Löytyy areenasta hakusanalla vaippa. Suosittelen katsomaan. Kyllä taas pisti ajattelemaan, että mihinkähän tämä pallo vielä päätyy... Olisi kiva jos lapsilla ja lapsen lapsilla olisi mukava paikka elää. Tuskin kestovaipat koko maailmaa pelastaa, eikä nekään sovi kaikkialle (koska vaativat vesipesua), mutta omassa taloudessa ainakin jätemäärältään parempi vaihtoehto, vaikka luonnonvaroja se peseminenkin kuluttaa. Taidan ommella pikkusolulle halkiohousut kun oppii kävelemään. Siihen asti hiomme kommunikaatiotaitojamme ja pikkusolu istuu monta kertaa päivässä turhaan potalla kun aivosolu ei ymmärrä...

maanantai 12. marraskuuta 2012

Vauva-arkea osa 2

Jahuu. Pikkusolu veti tänään ekat päikkärit ihan ilman vaippaa. Pikkusolu täyttää siis huomenna 10 kk (päästään mittaileenkin neuvolaan). Nyt on jo hetken aikaa mennyt päikkärit kuivalla vaipalla, kun on potattanut ennen ja jälkeen. Tänään koko päikkärit ilman vaippaa ja sen jälkeen vielä koko välipalashowkin ja vähän päälle. Kolme kertaa pottailtiin tuon vaipattomuuden aikana. Nyt laitoin vaipan kun oli hieno lopettaa onnistumiseen, eikä siihen että vaatteet ja matto on märät. Pieni askel ihmiskunnalle, mutta tästä se lähtee...

Keskiviikkona meen yhelle kaverille näyttään kädestä pitäen kestovaippailua. Lupasin vuokrata omat pikkuvaipat kaksosten käyttöön, mutta taitavat olla jo sellaisia pötkylöitä, että vaippojen lainaus jäänee parin viikon mittaiseksi. Jos nyt niillä saisivat kestovaippailun pyörimään... Ja on se pari viikkoa aikaa haalia vaippoja jostain. Vuokraisin kyllä pikkusolun isompiakin, mutta ne on vielä käytössä. Ei taida ihan päiväkuivuus niin pian tulla. Hauskaa saada live-tuttavapiiriin joku kestoilija. Meidän vauvakerhossakaan ei ole muita kestoilijoita. Tosin ei sielä ole muita pottailijoitakaan (lapset on syntyny suunnilleen samaan aikaan parin kuukauden sisään). Eihän niillä muilla ole edes pottia. Pitäs varmaan heittää yks ikean potta auton perään niin ois aina mukana kun kyläillään toisillamme... Pikkusolulta tulee meinaan karmea huuto, jos erehtyy istuttamaan vessanpytylle. Taitaa olla liian kylmä se rengas tai jotain. Pitäs istua ite ensin ja lämmittää...

Keräilin eilen sitten valmiiksi niitä pikkuvaippoja ja imuja. Lupasin vaipat imuineen, mutta huomasin, että kaikkiin ei ole imuja. Tänään pitää sit vielä vähän saumuroida vanhaa pyyhettä ja ommella muutama tiimaimu vanhoista vaatteista. Itse en koskaan päässyt sinuiksi villahousujen käytössä, mutta kai nekin pitäis huovuttaa niille valmiiksi... Housuja siis on, ja sellasia kuorettomia vaippojakin muutama, mutta en jaksanut ikinä huovuttaa ja lanoliinittaa housuja. Ajattelin, että huopuvat käytössä, mutta oli niin vähän käytössä, että eipäs huopuneetkaan. Ne vois olla hyvät ja hengittävät, kun niillä lapsosilla on kai pahaa ihottumaa... '

Meidän kaikki isommat vaipat, mitä ite värkkäsin, on taskuvaippoja pul kuorilla. Parit isommatkin villahousut löytyy, mutta ne ei ole ikinä pikkusolun päällä olleet. Katotaan nyt tuleeko tosi kylmä talvi. Kaupasta ostettiin alesta myös paketti all in oneja, joihin tykästyn jatkuvasti enemmän ja enemmän. Nyt on nämä isommat vaipat pyörähtäneet pesussa jo 76 kertaa. Sweet...

perjantai 9. marraskuuta 2012

Vapaailta

Eilen oli eka vapaailta kotona piiiitkään aikaan. Pikkusolu meni Mr. solun kanssa perhetuvalle isä ja lapsi-iltaan. Heti oli sellanen fiilis, että jes mitähän kaikkea sitä tekis. Sitten kun mietti vähän tarkemmin niin aikaa oli 1,5 h... Ei sitten tullut alotettua mitään enempää aikaa vievää, kuten maalausta. Tuli käytyä rauhassa huussissa (ihan kivaa "ajanvietettä" vaihteeks), katsottua vähän telkkaria (se oli ennen mun harrastus, mutta en oo kattonu mitään tv ohjelmaa pitkään aikaan kun telkkua ei oo olkkarissa) ja kaivettua esiin jostain keväästä asti vuoroaan odottanut ikuisuusprojekti. 1,5 h meni ihan liian äkkiä.

Siitä ikuisuusprojektista... Vähän pikkusolun syntymän jälkeen tuli tarve alottaa kapioiden teko... Pohjana tässä tulevassa pöytäliinassa on aivosolun äidin äidin jäämistöstä pelastamani valkoinen paksu puuvillalakana, jossa on toisessa päässä pitsikoriste. Itse suunnittelin kukkakedon, joka on piirretty lakanan ympäri ja keskelle myös 2 kaistaletta. Ompelua siis riittää vielä pitkäksi aikaa. Olen tehnyt itselleni muutaman ison juhlaliinan (ja pelastanut kohtalaisen kasan kahvitahraisia edellisten sukupolvien tekeleitä) ja ajattelin, että tästä sitten perintöä eteenpäin. Oli kyllä tosi hienoa saattaa tätäkin projektia taas eteenpäin. Taitaa jäädä hetkeksi taas esille, että voi aina sopivan hetken tullen ommella muutaman piston.


Tänään olikin siivouspäivä. Se kyllä jatkuu vielä huomennakin, kun en jaksanut kaikkea tänään tehdä. Tänään siis pitää jotenkin toipua, että huomennakin on vielä iskussa. Mässyn mässyn sipsejä siis...


maanantai 5. marraskuuta 2012

Kortteja, kortteja...

Mr. solun äiti näki kortit, joihin askartelin niitä irrotettavia joulukoristeita ja vei kaikki mennessään. Nyt tuli tilaus, että lisää pitäisi saada. Ja aivosoluhan pakertaa. Kantani tilaustöihin on ehdoton ehkä. Pelkään osittain, että se tappaa luovuuden. Tai ainakin tekee mukavasta harrastuksesta puisevaa työtä. Sen takia en suostu (ainakaan kovin helposti) mihinkään suuritöisiin villapaitoihin tms. Kortit menee vielä hyvinkin, kun on niin pieniä askarteluja. Niistä voi pitää taukoa välillä ja tulee kuitenkin nopeasti valmista.

Tässä näitä nyt sit taas on. Näitä virkattuja hiutaleita tein silloin joskus kun löysin hyllystä ne kasarin virkkauskirjat. Tähän asti kesti, ennen kuin ne kypsyivät korteiksi asti. Taas kerran omasta mielestä hienoja. Nämä mahtuu paremmin kuoreenkin, kun eivät ole niin pulleita. Hiutaleet on vaan liimattu korttiin. Mietin myös sokerilla kovettamista, jotta näistäkin saisi irrotettavia, mutta ainakin nyt mentiin näin. En ole koskaan sokerikovetusta käyttänyt, joten se jää parempaan aikaan ja inspikseen. Sillä voisi vissiin tehdä jostain perintöliinasta kulhonkin...



Nämä versiot on taas niitä irrotettavilla koristeilla varustettuja kortteja. Vaihdoin reunojen solmupistot askartelukaupan pieniin helmiin. Nyt näitä tekee huomattavasti nopeammin ja näyttää ihan yhtä hyvältä, ellei jopa paremmalta kuin ne edelliset versiot. Mmmm...pipareita.


lauantai 3. marraskuuta 2012

Uusi kuu, uusi aluevaltaus

Aivosolu on aloittanut uuden harrastuksen. Tai en tiedä kuinka uusi se on, mutta ostin vesivärit. Kaikki lähti siitä, että kävin läpi pikkusolun ristiäiskuvia. Itse en ollut kameran kanssa liikkellä kyseisessä tapahtumassa (sitä virhettä ei tule enää tapahtumaan). Muiden kameroista saaduissa kuvissa on kaikissa jotain pientä vikaa. Kuva on epätarkka, lapselta puuttuu päälaki tms. Mietin sitten, että voisiko kuvasta maalata taulun. Josko epätarkkuuksia voisi "korjata".

Aivosolusta on lapsuudessa maalattu vesivärityö. Sen maalasi silloinen naapurimme, joka on muutenkin maalannut paljon kaikenlaista. Käväisin kysymässä, josko hän edelleen maalaa, mutta ilmeisesti vanhuus ei ole tullut yksin ja värierottelukyky on kadonnut. Ei siis sieltä apuja. Aivosolulle tyypilliseen tyyliin, ei muuta kuin härkää sarvista ja vesivärikauppaan. Blogihiljaisuudelle on siis maalauksellinen syy. Tässä ihan brand spanking new välineet. Olisin halunnut paksumpaa paperia, mutta tämä oli paksuinta, mitä kirjakaupassa oli tarjolla.


Tässä vertailuksi ennen ja jälkeen kuvat. Maalauspaperi on A3 kokoa, joten itse maalaus on about A4. Joskus vannoin, että en laita pikkusolusta kuvia nettiin, mutta menköön tämän kerran. Koitan pitää paremmin päätöksestäni kiinni tulevaisuudessa. Kehyksiä pitäis sitten ruveta hommaamaan...


Omasta mielestä maalaus onnistui tosi hyvin. En tiedä voinko enää maalata mitään lisää... Oliko tämä pelkkää säkää ja tästä eteenpäin tämä juttu on pelkkää alamäkeä? No, ehkä tässäkin vielä kehittyy. Vaikkakin aikaavievää hommaa tämäkin on. Saa nähdä miten ehtii tehdä.

Mitä mieltä lukijat: kehtaako ripustaa oman kodin seinälle?