Kortteja, kortteja...

Mr. solun äiti näki kortit, joihin askartelin niitä irrotettavia joulukoristeita ja vei kaikki mennessään. Nyt tuli tilaus, että lisää pitäisi saada. Ja aivosoluhan pakertaa. Kantani tilaustöihin on ehdoton ehkä. Pelkään osittain, että se tappaa luovuuden. Tai ainakin tekee mukavasta harrastuksesta puisevaa työtä. Sen takia en suostu (ainakaan kovin helposti) mihinkään suuritöisiin villapaitoihin tms. Kortit menee vielä hyvinkin, kun on niin pieniä askarteluja. Niistä voi pitää taukoa välillä ja tulee kuitenkin nopeasti valmista.

Tässä näitä nyt sit taas on. Näitä virkattuja hiutaleita tein silloin joskus kun löysin hyllystä ne kasarin virkkauskirjat. Tähän asti kesti, ennen kuin ne kypsyivät korteiksi asti. Taas kerran omasta mielestä hienoja. Nämä mahtuu paremmin kuoreenkin, kun eivät ole niin pulleita. Hiutaleet on vaan liimattu korttiin. Mietin myös sokerilla kovettamista, jotta näistäkin saisi irrotettavia, mutta ainakin nyt mentiin näin. En ole koskaan sokerikovetusta käyttänyt, joten se jää parempaan aikaan ja inspikseen. Sillä voisi vissiin tehdä jostain perintöliinasta kulhonkin...

Nämä versiot on taas niitä irrotettavilla koristeilla varustettuja kortteja. Vaihdoin reunojen solmupistot askartelukaupan pieniin helmiin. Nyt näitä tekee huomattavasti nopeammin ja näyttää ihan yhtä hyvältä, ellei jopa paremmalta kuin ne edelliset versiot. Mmmm...pipareita.