Voe kikkelis kokkelis

Näinhän siinä sitten kävi. Aivosolu sai riesakseen nuhan jälkitautina KORVATULEHDUKSEN! Viimeks sellasen sairastanu lapsena. Ehkä 2 kertaa. Aivan karmee tauti. Ihan kun pää ois jossain kuvussa. Sumussa se nyt on aina, mut nyt se on umpiosumussa. Tänään venasin 2 tuntia avaruuskeskuksessa reseptiä. Ja sit vielä kävi ilmi, että tärykalvossa on joku rakkula, jota pitää mennä näyttään parin viikon sisään uudestaan. Jes. Noh, nyt kun kerta on terkkarin piikki avattu niin käytetään sitten koko rahalla.

Meillä oli lapsena sellanen "sääntö", että kipeenä saa syödä mitä vaan. Sillon kun ei oikein mikään maistu niin tärkeintä on se, että syö edes jotain. Ja juo paljon. Mä ajattelin noudattaa tuota sääntöä myös näin aikuisena.

Iltapalana tänään kermavaahtoa mustikkasopalla, marjamehua, unelmatorttua ja lusikkaleipä. Leivonnaiset on jämiä pikkusolun kekkereistä. Pillereinä tänään antibioottia, maitohappobakteeria ja särkylääkettä. Tästä setistä maha on varmasti mielissään. Mut en jaksa välittää, noilla antibiooteilla oon varmaan kuralla viikon päästä. Siksi ajattelin ottaa vähän maitohappoja mukaan. En ees muista koska viimeks oisin syöny näin paljon pillereitä, saati sit just noita antibiootteja. Lapsiperheessä on lastentauteja. Joo, mut en tienny että ne on aikuisilla!

Pikkusolukin on kyllä kipeenä. Se on kuumeessa. En vieny sitä tänään korvalääkäriin kun oli aamulla yhtä hymyä. Ei se sillon ainakaan kovin kipee ollu, vaikka oli kuumeessa jo viime yönä. Nyt se nukahti heti kun annoin särkylääkettä. Toivottavasti paranee pian. Käytiin tänään neuvolassakin pyörähtämässä, mutta rokotukset pitää hakea ensi viikolla, kun ei kuumeiselle anneta. Enkä ois kyllä nyt antanukaan pistää. Yksi tauti kerrallaan, pliis.

No joo, unohdin laittaa edellisen postauksen yhteyteen helpon ja kohtuunopean askarteluvinkin. Meillä käyvät vieraat ei edelleenkään ymmärrä mun käsipyyhelogiikkaa vessassa. Pikkusolun synttärikekkereitä (oli siis kummit ja mummit käymässä, meillä ei mitään suurta ja ihmeellistä vietetä) varten ajattelin sitten värkätä merkinnän vieraspyyhkeelle. En halunnu mitään teippijuttua pidikkeeseen, niistä kun aina jää liimaa sit kun repäsee irti. Enkä myöskään jaksanu mennä kaupasta hakemaan mitään erityistä ripustinta. Siispä, tee se itse jälleen kerran.

Tässä uusi pyyheripustin. Mulla näyttää toi jonkinasteinen enkelifetissi jatkuvan edelleen. Otin parempaan käyttöön yhden verhonipsun, vedin kahden huopapalan väliin askartelunauhaa lenkille ja ompelin enkelin ääriään myöten ompelukoneella. Seuraavalla kerralla ompelen ensin ja leikkaan muotoon vasta sitten. Oli vähän haastavaa ommella noita teräviä kulmia... Tussilla lenkkiin "vieras", ja taas on projekti valmis.