tiistai 30. kesäkuuta 2015

Tässä minä olen, tadaa

Heippa vaan taas. Taukoja näköjään töiden takia tulee... Eipä mulla nytkään mitään oikein asiaa ole, mutta tulimpahan ilmottamaan, että olen vielä olemassa. Nyt on toinen työviikko alussa ja vähän alkaa jo päästä hommaan sisälle. En sentään vielä itse osaa koneita ladata, mutta oon päässy jo ajamaan välillä erilaisia tuotteita ja osaan jopa tulkita työlistaa. Suunniteltu kolmen viikon setti piteni nyt kuuteen viikkoon. Sain kuin sainkin myytyä itseäni tk puolelle. Tarkotus olikin työntää pikkurilliä oven rakoon. Eipä sekään homma ihan päätä huimaa, mutta on edes jotenkin koulutukseen löyhästi liittyvää. Jes. Kauhulla vaan odotan sitä heinäkuun viimistä viikkoa, kun Mr. solu on koko viikon pois ja mun pitäs olla vielä töissä. Mummelit lupautu lastenhoitoon, mutta kyllä se viikko vie kaikki mehut. Tiedän sen jo nyt. Mutta kun kerran työmahdollisuus on niin haluan sen käyttää.

Eilen oli tilkkunäyttelyn avajaiset Akaassa. Paikalla oli pääasiassa oman killan väkeä, mutta muutama vieraskin oli paikalle saapunut. Ihan kiva oli jutella muiden kanssa eri töistä. Kotona työlistalla on tällä hetkellä kolme pikkupeittoa. Yhden tikkaus on kesken, yks on tikkausjonossa ja yhdestä on tilkkupinta vaiheessa. Lisäks lasten serkkutytölle pitäs varmaan tehdä yksvuotispeitto. Haussa olis kiva ja nopea malli. Kova kiire ei vielä ole, mutta eiköhän se kohta tule. Ajattelin käyttää neliöitä, mutta olen toki avoin ehdotuksille. Vinkatkaa ihmeessä, jos tulee jotain helppoa mutta hauskaa mieleen.

Illalla vähän jyrähteli ukkonen ekaa kertaa tänä kesänä. Ei oo aikoihin lapset istunu niin tiiviisti sylissä. Niitä tais vähän pelottaa. Pikkukakkonen yritti sanoo ukkonen, mutta aina siitä tuli nukkukuu. Mitään käsityöaiheista kuvaa ei nyt tähän hätään tullu otettua, joten pitää tyytyä kuvituskuviin... Nää on otettu Islanninmatkalla armon vuonna 2009. Siitä on siis jo kauan aikaa. Kattelin taas pitkästä aikaa näitä kuvia ja onhan ne hienoja ja tuo mieleen kaikenlaista muistoa. Nämä kuvat on kesäkuukausilta.

Kotikaupunkini tienpiennarta koristi tälläinen kaunokainen.


Tää on yks mun lempikuvista. Vesiputouksen alla oleva kivi.


Eikä taida olla Islanninmatkaa ilman näitä veijareita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti