maanantai 23. kesäkuuta 2014

Haarukkapitsiä

Pitäähän sitä nyt hartiahuivi juhannukseks olla... (ja myös toppatakki). Oon taas haarukoinut perinteisellä uuden tekniikan innolla. Nyt sain ekan haarukkapitsihartiahuivin valmiiksi. Seuraava on jo tulossa... Potkupalloa kuunnellessa on hyvä värkkäillä hiljaisia käsitöitä.

Tässä kuvia haarukkapitsihuivista. Tein kuvista varmuuden vuoks harmaasävyset, jos vaikka tämä kyseinen huivi menee joskus jollekin. En tiiä ketkä kaikki tänne blogiin välillä eksyy niin ei nyt sit spoilata väriä... Joka tapauksessa väri on vaihteleva.


Lähikuvassa.


On se niin levee, ettei kuvaan mahdu kokonaan.


Lankaa meni tasan yks kerä, ja sitä jäi noin metrin pätkä. Hapsuja siitä ei siis enää saanu, mutta en niitä välttämättä ois kyllä halunnukkaan. Jätin reunakasitaleen lenkit tälläi vapaaks niin ne toimittaa nyt pienten hapsujen virkaa. Yläreunaan virkkasin vahvikkeen kiinteillä silmukoilla.


Näin sopivasti hellekeleille ehdin myös ommella kesken olleet polvihousut. Näistä tuli pikkusolulle kyl enemmän caprit, mutta ei se mitään. Nää ekat ristittiin heti vankilahousuiks ja ne on nyt lemppari yöhousuina ainakin toistaseks. Tein mahdollisimman unisexit niin menee sit joskus pikkukakkosellakin. Ja toi pituus on siitä hyvä, että ei oo niin justiinsa, kun käy sortseina ja capreina jne.


Toiset myöskin raitakankaasta. Noi resorit on oikeesti limenvihreet, mutta salama teki niistä tosi kirkkaat tässä kuvassa. Ei ne siis oikeesti mitään heijastinkangasta kuitenkaan oo... sattu vaan taas tää väri oleen vähän haasteellinen mun kameralle.


Tälläsiä siis juhannuksena. Muuten juhannus meni rauhallisissa merkeissä. Pääsin saunaan ja sain vihtoa. Muuten lapsiperheessä pyöri normi arki. Vaikka on kyllä harmi, ettei normi arjessa yleensä ole vihtaa, tai edes saunaa kovin usein. Pitäs ryhdistäytyä sillä saralla. Yhtään vihtaa ei oo vielä tänä kesänä tullu tehtyä. Kohta ei enää ehdikään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti