Nyt se on ohi. Pätkätyöt päättyivät. Thielen modulukset ja Knudsenin diffuusiot jää nyt muiden pähkäiltäväksi. Tai täytyy nyt myötää, että en mä niitä ihan kovasti ehtinyt edes pähkäillä. Kotityömaa odottaa siis jälleen. Toisaalta hienoa, toisaalta ei. Hienointa on se, että pääsin muksujen välissä edes vähäksi aikaa töhihin. Kyllä olis viiminenkin aivosolu karissut kuulasta, jos koko ajan olis pitäny olla kotona. Hieno saada takasin osa töihin liittyvästä itsetunnosta. Osaan sittenkin vielä jotain sieläkin.
Työkavereita tulee ikävä, samoin rauhallisia lounaita ja yksinäisiä vessataukoja. Toisaalta, nyt ei tarvii enää muistaa laittaa ovea kiinni kun menee vessaan. Itse asiassa siitä seuraa mahtava huuto, jos sen laittaa kiinni... Mahan kanssa oli vähän jo haastavaa tehdä istumatyötä päivät pitkät, mutta toisaalta, eipä tämä kotona oleskelu ole yhtään sen kevyempää. Pikkusolua pitää nostaa vaunuun ja pois, potalle ja pois jne. Kyllä vähemmästäkin tyrät rytkyy saati sitten 13 kg yli- ja etupainoisena.
Nyt helpottaa myös aikaiset aamut, kun ei tarvii lähteä seiskaksi töihin, että ehtisi kotiin mahdollisimman aikasin. Ehkä selviän siis myös illasta pidemmälle kuin puoli 9 uutisten alkutunnariin. Toivottavasti nyt jää vähän edes enemmän aikaa tehdä jotain harrastustoimintaakin. Blogi on ollut vähän turhan harvalla päivittelyllä viimeaikoina. Tänään alotin tekemään niitä huppupyyhkeitä, mutta koska en halua hukata yhtään kangasta niin hommassa kestää taas vähän ennalta odotettua kauemmin. En päässyt vielä edes ompeluun asti. Ehkä huomenna sitten. Pitäis varmaan jossain vaiheessa käydä pikkusolun kanssa kurvaamassa myös kirjaston kautta. Vois hakea jotain inspiraation lähteitä selailtavaksi.
Taitaa kyllä olla vähän toiveajattelua tämä harrastuksista ja kirjaston kirjoista haaveilu. Saa nähdä taivunko vielä ompelukoneelle (jos nyt hetkeäkään "joutoaikaa" tässä huushollissa jää) ja todennäkösesti en jaksa raahata pikkusolua autoon ja pois kirjastoreissun takia. Mut aina voi suunnitella.
Talvi tulee. Mahtavaa!
Tässä yhden toimivan aivosolun ajatuksia ja tekeleitä. Aivosolun päiviin kuuluu viihdetoimiston pyörittäminen kolmelle pienelle lapselle, askartelu ja käsityöt. Hurahdan uusiin käsityöjuttuihin ja tekniikoihin aina täysillä. Käsitöitä on tullut väkerrettyä itseni ja läheisten iloksi jo yli 25 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti