Uusi matto

Uusi matto saapui jouluksi kotiin. Tämän pidempää ei saanut tehtyä, kun loimi loppui. Oikeastaan tästä tuli juuri oikean kokoinen. Jouluvalmisteluja on tehty kipeitä lapsia hoivaten. Tietenkin. Ei kai nyt liian helppoa ja rauhallista saa olla...

Rauhallista joulua kaikille. 

Terveystieteiden tohtorille

Taas piti tehdä yksi tohtorinhattu. Tällä kertaa ihan tilaustyönä, sukulaiselle tosin. Hatusta tein "koekappaleet" aikaisemmin itselleni ja veljelle. Nyt oli siis muuten homma selvillä, paitsi terveystieteilijöillä on pyöreän lyyran sijaan neliön mallinen hattukoriste. Se tuotti kyllä suurimmat vaikeudet, mutta onneksi keksin ottaa oivariinipaketin metallikannesta palasen. Siitä sai kohtalaisella vaivalla muokattua neliön, jossa oli takana "piikki" että sen pystyi upottamaan fimomassaan. Värikin oli juuri oikea. Tämä on jälleen tälläinen pieni avaimenperä, mutta mukava muisto ison projektin loppuun saattamisesta. Varsinkin jos varsinaista hattua ei tule hankittua.

Rättikortteja

Tänään taas askarreltiin ihan urakalla. Lasten serkkutyttökin tuli talkoisiin mukaan, kun kerran kaivettiin kangasvärit esiin. Lapsilla ei pinna ihan kauheisiin askartelusuorituksiin vielä riitä, joten luvassa jälleen tuttua ja turvallista oman käden painantaa. Pikkusolu teki muutaman joulukuusirätin. Nämä menevät yhteistyötahoille joulukortteina. Toisesta puusta vähän pallotkin lennähtivät... Minä painoin tähden kuuseen lumihiutaleleimasimella. Keltainen näyttää näkyvän tooosi huonosti tässä joten voi olla, että pitää vielä rajata se ympäri tussilla. Ajattelin myös kirjoittaa jonkun joulutervehdyksen kuvan oheen.

Nää on nyt sit vähän kun aurinkoja... Kokeilin tähän myös kirjainleimasimia.

Tänään selvisi myös se, että halvimmat rätit saa Ikeasta. Siinä paketissa on myös valkoisia, jotka askarteluliikkeessä on tosi kalliita. Ikean versioihin en ehtinyt vielä painaa, joten en osaa sanoa miten taipuvat tähän touhuun. Oletan kyllä että ihan yhtä hyvin kuin nämä Sinituotteen vastaavat.

Serkkutyttö painoi perunoilla kuvioita harsoihin. Siitä myös pikkukakkonen innostui kovasti, joten ehkä jotain leimasinpainantaa on luvassa jatkossa. Huomattiin, että kannattaa laittaa tikku pystyyn perunaleimasimeen niin kädet ei sotkeennu sitäkään vähää mitä pitämällä kiinni suoraa perunasta.

Joulusiivouksen sijaan päätin siivoilla vähän blogia. Nyt on uusi ulkoasu (katsotaan kuinka kauan) ja pinterestissäkin voi valmistuneita juttuja seurailla. Blogin pääkuva vaihtunee myös jollain aikataululla jahka saan uuden räpellettyä kasaan. Ulkoasutuuletuksesta huolimatta samat jutut jatkuu kuin ennenkin... 

Peilikäs

Hahaa! Hetki sitä kuuluisaa omaa aikaa ja heti iskee käsityöpakkomielle. Ilmeisesti käsityökin voi olla addiktio. (Eikös addiktion määritelmä ole jotain siihen suuntaan, että koko ajan mielessä ja häiritsee normaalia elämää?) Mulle tulee usein mieleen, että olis kiva tehdä jotain, ja sitten se nalkuttaa päässä sen aikaa että sen tekee. Käsitöiden suhteen siis, ei suinkaan esim. kokkauksen tai siivouksen...

Siitä on kaaaauan kun viimeksi kudoin kangaspuilla mattoa. Tai no, ehkä pari kolme vuotta. Nyt näin yhdessä mainoslehdessä kivan maton ja siitäpä juolahti mieleeni, että josko itse tekisi saman tyylisen. Ei muuta kun kangaspuiden kimppuun kun mies oli kotona isompien lasten kanssa ja pienin mukana päikkäreitä nukkumassa. Ensin piti raivata puut esiin ja sen jälkeen katkaista loimi (15 cm jotain hämärää aloitusta oli puissa), vetää irti pirrasta ja niisistä ja vihdoin niisiä ja pistellä pirtaan uudestaan. Koska sen saman kutominen kuin viimeksi olis ollu ihan liian yksinkertasta.

Meillä on eteisessä ruudullinen matto, joten halusin tehdä tällä kertaa peilikästä. En ole ennen tehnyt, mutta mitäs siitä. Tämän kuvan perusteella (tästä kyseiseen blogiin) ja pienellä googletuksella muokkasin itselleni sopivan mallin. Ja eikun hommiin. Piirsin niisimisen vielä väärinkin, mutta onneksi tajusin tehdessäni, että ihan ei näytä paperilla siltä kuin pitäisi. Niisinnässä ja pirtaan pistelyssä meni pari päivää, mutta onneksi selvisin yhdellä virheellä. Ja eikun hommiin!

Juuri kun pääsen vauhtiin niin huomaan, että loimen pää häämöttää x) Mutta tulee tästä tämän yhden maton verran... Etenee hiukan hitaasti, kun on aina vaan pieni hetki aikaa tehdä, mutta kyllä se tästä. 

Nyt pitää mennä etsimään pientä unipupua. Toivottavasti ei ole pysyväishukassa. Kiitos kommenteista aikaisempiin postauksiin! Ne lämmittävät mieltä vaikka en aina niihin ehdi vastatakaan.

Thihii - tyy

Edellisessä postauksessa oli niitä päikyn tädeille meneviä keittiörättejä. Nyt ne on paketoitu valmiiksi odottamaan joulujuhlaa. Jes, tällä kertaa saadaan jakaa lahjukset juhlassa, eikä tarvii metsästää tätejä viime tingassa ennen lomien alkua (niin kun keväällä). Pakettikortit piti vielä askarrella ja otin avuksi pikkukakkosen sormen. Toki mukula ei kyllä pistänyt vastaan kun pääsi sormiväriä tökkimään paperiin...

Tässä meidän yhteispelin tuotokset. Huomatkaa yhden kortin lepakkolintu ja toisen kortin punasorsa puussa. Näköjään myös pari punapehvalintua on liittynyt seuraan. Osa jäljistä oli hieman haastavampia hyödyntää kuin toiset...

Taitoin ensin A4 kokosen paperin pitkittäin kahtia. Sitten maalasin mukulan sormen punaiseksi ja painettiin yhdessä ensimmäinen jälki. Alkuun meni hyvin 1 jälki ja lisää maalia, mutta loppua kohti innostus iski ja sormea töpötettiin niin kauan kun yhtään väriä riitti. Muutaman mukula kyllä korjasi itse, kun saatiin sormeen lisää väriä. Sitten piirtelin sormenjäljille ääriviivat ja sopivat taustat ja leikkasin paperin sopiviin osiin. Hehee. Aika hyvät tuli! Tadaa ja titityy.

Aika rapsakkaa

Ristiäiset on vihdoin ohi. Viimeviikolta käteen jäi yksi korvatulehdus, yksi viikon kestänyt nuhakuume ja sen seurauksena puurokorvat (tai ainakin muksu kyselee miksi koko ajan), yksi hammastaja ja yksi kohtalaisen rapea äiti joka vetää eteenpäin lähinnä suklaakakun voimalla.

Huomioita perheen pienimmästä. Aika rauhallinen kaveri, joka nukkuu yönsä hyvin. Pelkää ompelukoneen ääntä ja erityisesti saumuria. Senkään takia ei harrasteta ompelua, joskin eipä siihen aikaakaan ole ollut.

Noin kymmenen minuutin perheaskarteluun pystyin venymään tässä yhtenä päivänä. Tehtiin lasten kanssa päikyn tädeille joululahjat. Muksuilla on 2 vuotta ikäeroa ja kädet on saman kokoset... Tehtiin siis lumihiutaletiskirätit. Homma onnistuu marketista saatavilla, edullisilla Sini rättipaketeilla (paketissa 3 eri väriä), kangasväreillä (glitteriväriäkin tossa on, mutta ei ehkä kuvassa näy), kahdella lapsen kädellä ja yhdellä lumihiutaleleimasimella. (Yhdeltäkään lapselta ei irrotettu kättä tätä varten.) Kädet on tässä niin kun lumihiutaleita. Isompaa leimasinta en tähän hätään löytänyt, vaikka sellanen olis ehkä ollu vielä parempi. Näistä tuli tosi kivat. Käyttöön ja roskiin niin ei jää pyörimään, mutta on kuitenkin jotain spesiaalia.

Rättipakettien muun värisistä räteistä tehdään jotain saman tyylistä myöhemmin. Alotin myös virkkaamaan vohvelipeittoa. Siitä sitten joskus myöhemmin.

HUOMIOliivit

Hohhoijaa. Tänään tuli pieni hetki kokeiltua miltä tuntuu olla yksin kotona kolmen mukulan kanssa. Lonkerothan siinä kesken loppuu, varsinkin kun yhden syöttäminen vie muun toimintakyvyn. Kaks isompaahan heti keksii kaikkea mitä ei sais tehdä. Oon edelleen sitä mieltä, että äiti pitäis risteyttää mustekalan kanssa. Onneksi on mummi.

No mutta tässä viimeaikoina on tuo luomisen aika jäänyt vähän vähiin. Taas kerran mennään tyylillä minuutti siellä, toinen täällä. Pitkällisen ähellyksen jälkeen sain tehtyä muksuille huomioliivit. En halunnu tyytyä mihin tahansa kaupan liiveihin, ehei, överikshän tämäkin homma piti vetää. Ensimmäinen lapsi tykkää pupuista ja toinen kaivureista ja muista työkoneista. Siispä...

Nyt kelpaa vetää pimeässä lätäkkösafaria tai muuta tielle suuntautuvaa syysaktiviteettia. Heijastin on itseliimautuvaa mallia, mutta en tiedä sen kestävyydestä. Meinasin jo ommella noi kuviot ympäri, mutta ku ei millään jaksais. Nää on nyt vähän niinkun valmiit ja muksutkin on ihan innoissaan. Ompahan taas yks tapa helpottaa uloslähtöä... Eli taidan kattoa miten kuviot pysyy kiinni ja ompelen sitten jos tarvii. Pesukoneeseen heittoa pitää ehkä miettiä... Jaaha, biologinen kello kutsuu. Palaillaan taas.