lauantai 29. lokakuuta 2016

HUOMIOliivit

Hohhoijaa. Tänään tuli pieni hetki kokeiltua miltä tuntuu olla yksin kotona kolmen mukulan kanssa. Lonkerothan siinä kesken loppuu, varsinkin kun yhden syöttäminen vie muun toimintakyvyn. Kaks isompaahan heti keksii kaikkea mitä ei sais tehdä. Oon edelleen sitä mieltä, että äiti pitäis risteyttää mustekalan kanssa. Onneksi on mummi.

No mutta tässä viimeaikoina on tuo luomisen aika jäänyt vähän vähiin. Taas kerran mennään tyylillä minuutti siellä, toinen täällä. Pitkällisen ähellyksen jälkeen sain tehtyä muksuille huomioliivit. En halunnu tyytyä mihin tahansa kaupan liiveihin, ehei, överikshän tämäkin homma piti vetää. Ensimmäinen lapsi tykkää pupuista ja toinen kaivureista ja muista työkoneista. Siispä...





Nyt kelpaa vetää pimeässä lätäkkösafaria tai muuta tielle suuntautuvaa syysaktiviteettia. Heijastin on itseliimautuvaa mallia, mutta en tiedä sen kestävyydestä. Meinasin jo ommella noi kuviot ympäri, mutta ku ei millään jaksais. Nää on nyt vähän niinkun valmiit ja muksutkin on ihan innoissaan. Ompahan taas yks tapa helpottaa uloslähtöä... Eli taidan kattoa miten kuviot pysyy kiinni ja ompelen sitten jos tarvii. Pesukoneeseen heittoa pitää ehkä miettiä... Jaaha, biologinen kello kutsuu. Palaillaan taas.

2 kommenttia:

  1. Muistan tuon ajan, jolloin lisälonkeroille olisi ollut tarvetta... Kiva idea nuo liivit, persoonalliset, eipä taida tulla toisia samanlaisia vastaan.

    VastaaPoista