Toinen unisex peitto

Täälä alkaa olla kämppä järjestelty. Autokin on siivottu. Hitto, joululahjoistakin suurin osa on jo paketissa! Tekeminen ei lopu, mutta vauhti kyllä hiipuu jo. Ensimmäinen unisex vauvanpeitto lähti postilla eteenpäin, mutta tein vielä toisen varastoon. Sille on myös vastaanottaja tulossa vuodenvaihteen tienoilla.

Tein tämän suunnilleen samalla mallilla kuin edellisenkin pikkupeiton. Tällä kertaa käänsin osan värikaitaleista toisin päin. Eli kaikki kapeat päät eivät tällä kertaa tulleet samaan suuntaan. Taustana on harmaa lakanakangas. Tässä on tikkausvaiheesta pari kuvaa. Tässä taas näkee kuinka pinta muuttuu tikatessa. Herkullista. Tähän peittoon valikoitui pilvikuvio pienillä kiekuralisäkkeillä. Linnut ja harmaa taivas... siksi pilviä.

Tikattuna mutta ilman kanttia. Tikkauslanka on tummempaa kuin taustakangas. Halusin, että tikkaus näkyy hyvin ja tekee yksivärisen kankaankin enemmän kuviolliseksi.

Tähän valikoitui turkoosi kanttaus. Hiukan se heittää heti poikavibaa. Toisaalta se ei haittaa, koska mulla on varastossa pari toooodella tyttömäistä peittoa. Kaikkeen on nyt siis varauduttu.

Taustassa oikasin taas sen verran, että tein sen yhdestä kankaasta. Se käy niiiiin paljon nopeammin kuin pienistä paloista kasaaminen. Tähtitaivas sopii tähän kyllä ihan hyvin. 

Kiitos kaikille, jotka on jaksaneet kommentoida edellisiin postauksiin! Valitettavasti vastaaminen on nyt jäänyt vähemmälle. 

Odottavan aika on pitkä. Ja paksu. 

Pesimisvimma

Pesimisvimma on totisinta totta. Täälä hippo sen kun siivoaa ja järjestää, sitten taas uudestaan ja uudestaan. Parit päikkärit päivässä pitää hipon toimintakykyisenä... Ai että kun olo on muhku ja jostain syystä syömistä tekee mieli koko ajan vaikka todellakaan ei ole nälkä. Eikä todellakaan kannattais koko aikaa syödä.

Kaikenlaista valmistelua tässä ehtii tehdä ja onhan se talvikin kohta tulossa. Uudelle tulokkaalle on olemassa äitiyspakkaus, joten piti tehdä jotain noille vanhemmillekin. Tein molemmille tumput ja sukat. Jämälangoista vieläpä. Jes, jotain sentään pois laatikoista! Viimeaikoina kun on taas tullu vähän turhan paljon lisää kamaa niihin laatikoihin...

Pesimisvimmaan kuuluu kaikenlainen pienten asioiden hypistely. Kaivoin vielä kerran nämä pikkuvaipatkin valmiiks esiin. Nyt ne on käyttövalmiina odottamassa (vink vink masuasukki!). Jos edellisiin versioihin on uskominen niin nää mahtuu ehkä ekan kuukauden. Korkeintaan 2. Veikkaan sitä kuukautta tällä syömisellä... Mut on ne söpöjä.

Nyt lisää järjestystä kämppään! Tuleepahan siivoiltua kaappeja ja käytyä läpi muksujen pieneks jääneitä vaatteita ja rikkinäisiä leluja.

Pieniä juttuja

Tossa muutama postaus sitten avauduin, kun vuoden alkupuolella tärppäs useampikin työpaikka ja tässä kevään ja kesän aikana tuli väännettyä parhaillaan kolmea työtä yhtä aikaa. No, ei ollut ne ainoat mitkä tärppäs. Näitä oon tässä värkkäillyt omaan käyttöön. Pikkupeitto, pikkusukat ja pikkuhaalarit. Näihin verhoutuva ihmisverso saapuu maailmaan jonkun ajan päästä. Mieluiten tietty ennemmin kuin myöhemmin, mutta tällä hautomishistorialla turha toive... Voi siis olla, että blogi taas hetkeks hiljenee kun h-hetki koittaa. Sitä ennen koitan kuitenkin viimeistellä yhtä sun toista, joten toistaiseksi postattavaa on luvassa.

Tässä vielä peitto yksinään. Valitsin kaikkia kivoja kankaita ja koitin tehdä mahdollisimman unisexiä. Tikkasin kiemurakuviota, mutta se ei kovin hyvin näy tässä kuvassa. 

Takapuolen tein useammasta palasta. Pitäydyin kuitenkin suikaleissa, ettei aikaa mennyt taustaan ihan kohtuuttomasti.

Valmiiksi pestynä ja pakattuna, ready to go!

Disaster bakery

Oon tässä viimeaikoina koittanu vähän kunnostautua kodinhengettärenä. Tänä vuonna tulee taas valtavasti omenaa ja koitan edes jonkun osan niistä käyttää ja säilöä. Siispä tässä taas päivänä eräänä pistin biojalostamon pystyyn. Oon tehny aika paljon ompuista mehua mehumaijalla. Sisarukset tuhoaa sitä ihan kiitettävään tahtiin ja itsekin käytän usein joskus leivonnassa. (Mää enää mitään usein leivo...)

Tässä mun pienimuotoinen biojalostamoni. Toisessa marjat ja toisessa omenat. Pakastimet alkaa uhkaavasti täyttyä...

Ja sitten mä päätin kuitenkin ruveta vielä leipoon... Ajattelin, että marjan- ja omppujenjalostuksen jatkoks pistän pakkaseen vähän leivonnaisiakin. Valitsin mokkapalat, koska on helppo tehdä. Joo... Olihan se helppo siihen asti kun sen tiputti uunin jälkeen lattialle. Voe kikkelis kokkelis. 

Pulliakin tein. Voisilmäpullia. Muuten hyvä, mutta loppu voi kesken. Lisäks oli aika lähellä etten polttanu niitä uunissa. Mutta onneks lähellä ei lasketa. Keräsin mokkapalataikinan lattialta ja kuorrutin. 

Siistit palat meni pakkaseen ja loppu todistusaineisto tuhottiin nopeasti koko perheen voimin. 

Disaster bakery on itseasiassa iseknyt jo vähän aikasemmin. Ajattelin että juhlistetaan arkeen paluuta ja kesäloman loppua vähän herkuttelemalla. Tein kääretortun mustikkatäytteellä ja unelmatortun mansikkatäytteellä. Vähän jostain ohjeesta soveltaen, mutta ei sit kuitenkaan ihan riittävästi... Tähän asti pääsin ihan hyvin, mutta sitten tulikin mieleen, että mitenkäs tuo täyte nyt pidetään sielä rullan sisällä? Olihan siinä liivatetta vähän joo, mutta se ois tässä vaiheessa pitäny jämäyttää (ja täytteet oli jo hetken ollu jääkaapissa, koska oli vielä löysempiä ennen tätä). Noh, ei ollu aikaa ja/tai tilaa laittaa tälläsenä kylmään (ja miten sen sittenkään ois rullannu?) joten ei kun rullalle. (Eikä sitä liivatetta ois varmaan ollu ees tarpeeks, että ois hirveesti jämähtänykkään.)

Mustikkaversio pysyi jokseenkin kuosissa vaikka vähän valuikin joka puolelle rullaa. Ja ihan hyvältä näytti ja maistu kun oli ollu jääkaapissa yön yli. Rullapohja imi itseensä sopivasti kosteutta, joten sen jälkeen täyte pysy jo rullan sisällä.

Tämä mansikkatäyte olikin sitten ihan taattua disaster bakery tavaraa. Sitä tursus ja pursus ihan joka puolelta, rulla ei meinannu millään rullautua, vaan liuku vaan kaksinkerroin. Pakotin rullan pyörähtämään edes kerran ja huusin Mr. solun apuun. Valutettiin täytettä molemmista päistä paperia erilliseen kulhoon. Sitten piti vaihtaa paperi, koska se oli aivan täytteessä... Täytettä olis ollu ainakin kahteen torttuun. Mr. solu söi ylimääräsen täytteen iltapalaks...

Seuraavana päivänä molemmista tortuista sai kun saikin leikattua palasia kesäkekkereitä varten! Molemmat maistu ihan hyviltä, joskin jostain syystä tuo suklaa mansikka yhdistelmä kulu nopeammin pois. Tässä tätä täydellistä elämää taas muidenkin ihmeteltäväks. Hah.

Pitäsköhän tänään kokeilla kääretorttua omenasosetäytteellä... Mutta oikeesti, jos keksitte mihin voi hukata paljon omenasosetta niin vinkkejä otetaan vastaan. Lapsille ei oikein maistu puuron kanssa, eikä mikään jugurtin sekaan juttu oikein riitä...

Loppukiri

Kesälomakin tuossa sivussa vierähti. En pitänyt kovin pitkänä, mutta pienen hetken kuitenkin. Meidän tilkkukilta järjestää/osallistuu tilkkutyönäyttelyyn Virossa. Siihen kuormaan piti toimittaa tuotoksensa eilen. Kesäloman loppukiriksi muodostui siis työn saaminen valmiiksi. Toki ripustuskujaa ompelin vielä toissa iltana. Kauas muuttanut kaverikin odottaa pian vauvaa saapuvaksi, joten pikkupeittokin meni loppukirin piikkiin.

Vironmatkalle heitin mukaan karapeiton. Tämä onkin hetken tovin jo odottanut reunuksia. Tein ensin vain värikkään keskiosan, mutta peitto vaikutti vähän pieneltä. Pistin vanhan pussilakanan lihoiksi ja tein valkoiset reunat. Kankaassa on ihan tosi hempeitä valkoisia kukkia, jotka näkyy vaan tietyssä valossa ja kun katsoo tarkkaan. Peitossa on muutenkin paljon vanhoja kierrätyskankaita. Peiton lopullinen koko on jotain 180x140 luokkaa. Nimeksi tuli omenapuutarha. Taidan jostain syystä olla mieltynyt kaiken maailman puutarhanimiin... Ulos on ollut ihan turha yrittää mennä kuvaamaan, koska joko sataa kaatamalla tai joka paikassa on ihan liti märkää. Nämä kuvat muistin sentään ottaa juuri ennen kiltaan lähtöä... Tausta ja reunat sain kokonaan omista varastoista, mutta kantti piti käydä ostamassa. Tosi hyvin onnistui tuollainen aaltoilevakin kantti. No problem.

Meinasin ensin tikata peiton lasinpohjamallilla, eli ympyröitä karoja myötäillen, mutta omenankukat veivät voiton. Tässä lähikuvaa nurjalta puolelta. Sielä tikkaus näkyy aika hyvin.

Tässä vielä nurjapuoli isompana pintana. Tuo sävyihin sopimaton pallokangas on se ripustushiha. Se ei tullut jäädäkseen, joten otin ensimmäistä kangasta jota oli tarpeeksi. Tämä palautunee kotiin sitten joskus syys-lokakuussa.

Vauvanpeittokin piti siis väsätä. En tiedä kumman merkkinen kaveri on tulossa, joten yritin tehdä mahdollisimman unisexiä. Omasta mielestä onnistuin hyvin. Jätin punaiset kankaat pois, koska niissä on niin vahva assosiaatio tyttöön, mutta muuten valitsin vähän kaikkia värejä. Tikkaus on suoria viivoja kuviota mukaillen. Tätä tikatessa päässä soi vaan thunder struck... nänänä nää nänä näänää. Sopiva keli oli myös ulkona... Ja mikään sata salamaa tän nimeksi EI tule,

Takapuoli vihreää Tula Pinkin salt wateria. Nämä kaikki kankaat oli varastoista. Taustakin valikoitui sekä värinsä että kokonsa puolesta. Ei ollut aikaa alkaa kasailla palasista. Kanttauskin löytyi varastosta ja se menikin ihan tosi limitille. Piti vähän jo venyttää, että sain riittämään kokonaan ympäri, mutta kerrankin näin päin! Tähän pitää ommella vielä saatesanat ja sitten postiin mitä pikimmin.

Hohhoijaa. Hyvää viikonloppua! Jos vaikka jaksaisi mehuja keittää...

Läksiäislahjoja

Ennen päikyn loppua kuulimme, että pakka menee syksyä varten aika tavalla sekaisin. Pikkukakkonen vaihtaa ryhmää ja pääsee pikkusolun kanssa nyt samaan ryhmään. Pikkusolun ryhmän hoitajissa tapahtuu suuri muutos, joista harmittavimpana se, että tuttu avustaja siirtyy muualle. Meistä on kuoriutunut oikeita valittajia kunnan päätöksistä, mutta yllätys, eipä ole valittamisesta ollut hyötyä... Olemme kuitenkin halunneet tehdä mielipiteemme selväksi asioiden tiimoilta. Mutta enivei... en ole se joka hankkii hoitajille lahjat JOKA kesä ja talvi, mutta tällä kertaa muutokset olivat niin isoja, että nyt lahjottiin.

Lasten kanssa askarreltiin leppis ja pörrinkäiskortit (pörrinkäiset jäi harmittavasti kuvaamatta) ja painettiin keittiöpyyhkeisiin tiskiharjalla (pyöreän sabluunan läpi, koska en löytänyt pyöreää tiskiharjaa tähän hätään) voikukkahaituvia. Prosessissa kesti pari kuukautta, koska lahjottavia oli paljon ja keskittyminen askarteluun oli vaihtelevaa. Mitään en kuitenkaan joutunut kokonaan tekemään itse, eli lasten kädenjälki kyllä näkyi kiitettävästi. Pyyhkeistäkin muistin ottaa kuvan vasta paketissa... Voikukkahaituvia näkyy ihan vähän, mutta saa tästä ehkä idean.

Töissä taas yksi proffa jäi eläkkeelle juhannuksen aikaan. Kyseessä oli yksi niistä, joka on antanut minulle työpaikan aikojen saatossa, joten halusin muistaa jotenkin. Mitenkäs muutenkaan kuin villasukilla. Kokosimme yhteislahjan metsänhoitoharrastukseen liittyen ja tässä oli minun osuuteni. Itsehän olin tietty kipeänä läksiäisten aikaan, mutta sukat pääsivät perille.

Hyvää päivää

Hui. En uskaltanu edes kattoa koska viimeks oon postannu mitään. Aina sillon tällön oon tääläkin avautunu työnhaun autuudesta ja työn puutteesta. Keväällä ainakin tuskailin taas erään nettihakusysteemin kanssa... Tällä kertaa kävikin sitten niin, että kaikki tärppäs, KAIKKI. Eli yksi kokoaikainen työpaikka helmikuusta alkaen, sen lisäksi jatkui viimevuoden puolelta yksi osa-aikainen ja vielä kaiken lisäksi tuli yksi keikkahomma johon lupauduin syksyllä. Tässä on nyt siis tehty hieman töitä välillä. Enkä siis valita, todellakaan, mutta eipä oo ollu vapaa-ajan ongelmia, eli sitä aikaa jollon ois jotain käsitöitä tehny... Muutamat pikkusukat on pitäny vääntää vauhdissa kun on ilmaantunut ympäristöön pikkuihmisiä, mutta nekin on osittain neulottu kahvitauoilla.

Mietin jo tätä blogiakin, että jaksaako enää, mutta toisaalta haluan pitää itselläni arkistoa tekemistäni käsitöistä. Siispä nyt taas jatkuu, mutta katsotaan minkälaisella kirjoitusvälillä. En ota paineita. Nyt osa-aikainen työ on tauolla ja keikkahommakin pian, joten ehkä aikaa on sitten enemmän. Tai ei, katsotaan!

Kaveri ottaa päräytti naimisiin ja halusin jotenkin muistaa tapahtumaa. Itse en ollut häissä, koska "karkasivat" ja asuvat lisäksi kaukana. En edelleenkään tiedä edes virallista päivää, mutta tiedän, että naimisiin menivät. Väänsin tilkkupeiton muistoksi tapahtumasta. Vähän oli vaikeeta sijoittaa "miehisiä" kankaita kukallisten joukkoon, mutta kyllä niitä jonkun verran varastosta löytyi. Koko peitto on varastokamasta, koska en ole kangaskauppaankaan montaa kertaa ehtinyt. Pitkään hyllyssä ollut jelly rollkin pääsi vihdoin käyttöön.

Tästä tuli melko iso. Lopullinen koko on jotain ehkä 170x200. En mitannut, mutta ei tuo kaukana liene. Ajattelin, että tän alla pitää istua sohvalla sovussa... Kantitkin on jämiä varastohyllystä, koska ei oikein ollut aikaa tehdä uutta, eikä kyllä sopivaa kangastakaan. Parempi näin. Tikkasin tämän täyteen sydämiä. Tämän kokosessa peitossa oli kotikoneella jo hieman painimista. Piti muuttaa tikkauspiste keittiön ruokapöydälle. Yhteensä tikkaukseen taisi mennä aikaa noin 5 h.

Takapuolelle upposi kaikki matkailuaiheinen tarjouskangas mitä varastoista löytyi. Vähän piti levikettä laittaa. Sydänkangas tehtiin yhdessä koko perheenä niin on kaikkien "kädenjälki" mukana. Se sopi mukavasti tuohon väliin, kun matkustuskangas oli jo valmiiksi tuollaisissa osissa.

Kiva jos vielä vierailette täälä. Hyvää kesän jatkoa!