Peilikäs

Hahaa! Hetki sitä kuuluisaa omaa aikaa ja heti iskee käsityöpakkomielle. Ilmeisesti käsityökin voi olla addiktio. (Eikös addiktion määritelmä ole jotain siihen suuntaan, että koko ajan mielessä ja häiritsee normaalia elämää?) Mulle tulee usein mieleen, että olis kiva tehdä jotain, ja sitten se nalkuttaa päässä sen aikaa että sen tekee. Käsitöiden suhteen siis, ei suinkaan esim. kokkauksen tai siivouksen...

Siitä on kaaaauan kun viimeksi kudoin kangaspuilla mattoa. Tai no, ehkä pari kolme vuotta. Nyt näin yhdessä mainoslehdessä kivan maton ja siitäpä juolahti mieleeni, että josko itse tekisi saman tyylisen. Ei muuta kun kangaspuiden kimppuun kun mies oli kotona isompien lasten kanssa ja pienin mukana päikkäreitä nukkumassa. Ensin piti raivata puut esiin ja sen jälkeen katkaista loimi (15 cm jotain hämärää aloitusta oli puissa), vetää irti pirrasta ja niisistä ja vihdoin niisiä ja pistellä pirtaan uudestaan. Koska sen saman kutominen kuin viimeksi olis ollu ihan liian yksinkertasta.

Meillä on eteisessä ruudullinen matto, joten halusin tehdä tällä kertaa peilikästä. En ole ennen tehnyt, mutta mitäs siitä. Tämän kuvan perusteella (tästä kyseiseen blogiin) ja pienellä googletuksella muokkasin itselleni sopivan mallin. Ja eikun hommiin. Piirsin niisimisen vielä väärinkin, mutta onneksi tajusin tehdessäni, että ihan ei näytä paperilla siltä kuin pitäisi. Niisinnässä ja pirtaan pistelyssä meni pari päivää, mutta onneksi selvisin yhdellä virheellä. Ja eikun hommiin!

Juuri kun pääsen vauhtiin niin huomaan, että loimen pää häämöttää x) Mutta tulee tästä tämän yhden maton verran... Etenee hiukan hitaasti, kun on aina vaan pieni hetki aikaa tehdä, mutta kyllä se tästä. 

Nyt pitää mennä etsimään pientä unipupua. Toivottavasti ei ole pysyväishukassa. Kiitos kommenteista aikaisempiin postauksiin! Ne lämmittävät mieltä vaikka en aina niihin ehdi vastatakaan.

Thihii - tyy

Edellisessä postauksessa oli niitä päikyn tädeille meneviä keittiörättejä. Nyt ne on paketoitu valmiiksi odottamaan joulujuhlaa. Jes, tällä kertaa saadaan jakaa lahjukset juhlassa, eikä tarvii metsästää tätejä viime tingassa ennen lomien alkua (niin kun keväällä). Pakettikortit piti vielä askarrella ja otin avuksi pikkukakkosen sormen. Toki mukula ei kyllä pistänyt vastaan kun pääsi sormiväriä tökkimään paperiin...

Tässä meidän yhteispelin tuotokset. Huomatkaa yhden kortin lepakkolintu ja toisen kortin punasorsa puussa. Näköjään myös pari punapehvalintua on liittynyt seuraan. Osa jäljistä oli hieman haastavampia hyödyntää kuin toiset...

Taitoin ensin A4 kokosen paperin pitkittäin kahtia. Sitten maalasin mukulan sormen punaiseksi ja painettiin yhdessä ensimmäinen jälki. Alkuun meni hyvin 1 jälki ja lisää maalia, mutta loppua kohti innostus iski ja sormea töpötettiin niin kauan kun yhtään väriä riitti. Muutaman mukula kyllä korjasi itse, kun saatiin sormeen lisää väriä. Sitten piirtelin sormenjäljille ääriviivat ja sopivat taustat ja leikkasin paperin sopiviin osiin. Hehee. Aika hyvät tuli! Tadaa ja titityy.

Aika rapsakkaa

Ristiäiset on vihdoin ohi. Viimeviikolta käteen jäi yksi korvatulehdus, yksi viikon kestänyt nuhakuume ja sen seurauksena puurokorvat (tai ainakin muksu kyselee miksi koko ajan), yksi hammastaja ja yksi kohtalaisen rapea äiti joka vetää eteenpäin lähinnä suklaakakun voimalla.

Huomioita perheen pienimmästä. Aika rauhallinen kaveri, joka nukkuu yönsä hyvin. Pelkää ompelukoneen ääntä ja erityisesti saumuria. Senkään takia ei harrasteta ompelua, joskin eipä siihen aikaakaan ole ollut.

Noin kymmenen minuutin perheaskarteluun pystyin venymään tässä yhtenä päivänä. Tehtiin lasten kanssa päikyn tädeille joululahjat. Muksuilla on 2 vuotta ikäeroa ja kädet on saman kokoset... Tehtiin siis lumihiutaletiskirätit. Homma onnistuu marketista saatavilla, edullisilla Sini rättipaketeilla (paketissa 3 eri väriä), kangasväreillä (glitteriväriäkin tossa on, mutta ei ehkä kuvassa näy), kahdella lapsen kädellä ja yhdellä lumihiutaleleimasimella. (Yhdeltäkään lapselta ei irrotettu kättä tätä varten.) Kädet on tässä niin kun lumihiutaleita. Isompaa leimasinta en tähän hätään löytänyt, vaikka sellanen olis ehkä ollu vielä parempi. Näistä tuli tosi kivat. Käyttöön ja roskiin niin ei jää pyörimään, mutta on kuitenkin jotain spesiaalia.

Rättipakettien muun värisistä räteistä tehdään jotain saman tyylistä myöhemmin. Alotin myös virkkaamaan vohvelipeittoa. Siitä sitten joskus myöhemmin.

HUOMIOliivit

Hohhoijaa. Tänään tuli pieni hetki kokeiltua miltä tuntuu olla yksin kotona kolmen mukulan kanssa. Lonkerothan siinä kesken loppuu, varsinkin kun yhden syöttäminen vie muun toimintakyvyn. Kaks isompaahan heti keksii kaikkea mitä ei sais tehdä. Oon edelleen sitä mieltä, että äiti pitäis risteyttää mustekalan kanssa. Onneksi on mummi.

No mutta tässä viimeaikoina on tuo luomisen aika jäänyt vähän vähiin. Taas kerran mennään tyylillä minuutti siellä, toinen täällä. Pitkällisen ähellyksen jälkeen sain tehtyä muksuille huomioliivit. En halunnu tyytyä mihin tahansa kaupan liiveihin, ehei, överikshän tämäkin homma piti vetää. Ensimmäinen lapsi tykkää pupuista ja toinen kaivureista ja muista työkoneista. Siispä...

Nyt kelpaa vetää pimeässä lätäkkösafaria tai muuta tielle suuntautuvaa syysaktiviteettia. Heijastin on itseliimautuvaa mallia, mutta en tiedä sen kestävyydestä. Meinasin jo ommella noi kuviot ympäri, mutta ku ei millään jaksais. Nää on nyt vähän niinkun valmiit ja muksutkin on ihan innoissaan. Ompahan taas yks tapa helpottaa uloslähtöä... Eli taidan kattoa miten kuviot pysyy kiinni ja ompelen sitten jos tarvii. Pesukoneeseen heittoa pitää ehkä miettiä... Jaaha, biologinen kello kutsuu. Palaillaan taas.

Takaisin satulaan

Tai ainakin ompelutuolille. Tässä on taas opeteltu heräämään joka unilta kesken kaiken. Arki on alkanut ja mies on taas töissä. Toistaiseksi vietän vauvapäiviä yksin (tai siis kaksin), mutta ensi kuun alussa päikkyhommat menee taas uusiksi. Olen käynyt kangasretkellä paikallisessa. Jee. Löysin sieltä meidän kaivurifanille juuri sopivaa kangasta. Tyynyliinan ompelukin sujui yllättävän hyvin silmät ristissä. Koneet on siis taas korkattu.

Tämä kangas sattui vielä olemaan 50 % alekasassa. Jee! Hieman huolestuttavaa on se, että tämä kaikkein uusin tulokas ei selvästikään tykkää varsinkaan saumurin äänestä. Ompelukonekin aiheuttaa pientä nikottelua, mutta ei sentään sellasta huutomyrskyä kun saumuri. Pitää näköjään siedättää, koska ompelua en aio kokonaan lopettaa kun vauva on hereillä.

Olen myös hypistelly kangasvarastoa ja tuskastunut siihen kuinka vähän kunnon tumman sinisiä kankaita mulla on. Eikä kaupastakaan löytynyt täydennystä. Uskomatonta. Jotain tilkkutyöhommelia on kuitenkin kehitteillä. Tummansininen on sitten vaan vähän liukuvampi käsite... Kyllä se kai taas tästä.

Hän on saapunut

Pikkuinen poika on putkahtanut maailmaan ja olemme kotiutuneet. Hetki taas kestää, että päästään arkeen kiinni, mutta eiköhän ne käsityötkin taas ala pian rönsyillä.

Askartelua

Täällä sitä edelleen ollaan yhtenä hippona. Mitäs sitä muuta sitten kun askarrella... Ostin jo joku aika sitten Sinellistä valkosia rättejä ajatuksena piirrellä niihin jotain. Sitten keksin kerätä ulkoa lehtiä ja prässätä niitä kirjojen välissä. Tästä yhdistelmästä tuli sitten tällästä.

Marjat töpöttelin sormella. Levitin kangasvärin kuivattuun ja prässättyyn lehteen siveltimellä ja sitten painelin rättiin. En ois uskonu, että ala-asteen kasvikeräilystäkin on jotain hyötyä myöhemmässä elämässä... Tai siis siitä kasvien prässäämisen opettelusta. Tästä taas näkee että mikään taito ei mene hukkaan.

Noi valkoset rätit on toisaalta kivoja, kun niissä näkyy painatukset hyvin. Toisaalta taas värilliset olis kivoja. Lisäks valkoset on aika kalliita. Prismassa pyöriessä törmäsin Sinituotteen värillisiin sieniliinoihin. 3 taisi maksaa yhtä paljon kun 1 valkonen. Näistä saadaan askarreltua lasten kanssa päikyn tädeille jotain. Jos ei jouluksi niin sitten kevääksi. Värit on ainakin kovin keväiset. Laitoin kyllä sinituotteelle palautetta, että haluaisin tummempia ja saturoidumpia värejä; tummanpunaista ja tummansisnistä jouluaskartelua varten. Eivät heti sellaisia luvanneet. Täytyy miettiä josko pitää painaa tai maalata tummemmalla värillä pohja ja kikkailla siihen päällle sitten kuviot.

Silitin kahdella palluralla leivinpaperin läpi ja testiversiossa ainakin näytti väri pysyvän kiinni. Ja mikä parasta, nämä lahjat eivät ole ikuisia. Nämä käyvät myös joulukorteista varsinkin jos kirjottaa tussilla joulutoivotukset.