Näyttelytyö - blokki 2

Ja heti pukkaa toista palaa näyttelytyöhön. Aikaisempi löytyy täältä. Nyt tuli mustikoita. Näitä on tullut thetyä isompana (tässä ja tässä), mutta nyt vähän pienemmät pääsivät tähän työhön. Koko valikoitui siksi, kun tämän kokoisia suikalesettejä (tai sellaisia, mistä nämä sai leikattua) oli valmiina sopiva määrä.

Näyttelytyö - blokki 1

Nyt on loppukesän näyttelytyö aloitettu! Näyttelyn teemana on, kuten varmaan monella muullakin tänä vuonna, Suomi 100 v. Tämä työ kuvastaa jotenkin minulle suomalaisia asioita. Tai ehkä vaan asioita joista tykkään jollain aistilla. Ehkä siis opitte jotain myös minusta matkan varrella. Tästä työstä on olemassa suuntaa-antava suunnitelma, mutta katsotaan nyt kuinka tarkasti sitä noudatetaan... En jaksa juurikaan blokkien palasia mittailla (paitsi neliöt), vaan teen paljon vapaalla kädellä. Koitan myös käyttää paljon jämäpaloja. Katsotaan kuinka käy! Tässä ensimmäinen blokki.

Heinäseipäät. Olin joskus ala-asteella naapurissa heinätöissä useampanakin kesänä. Silloin heinät laitettiin seipäille. Itse olin kyllä mukana vasta paalausvaiheessa, koska en olisi ylettynyt heiniä seipäälle nostelemaan... Se oli hauskaa. Nykyään nousee aina hymy huulille jos jossain vielä näkee heinäseipäitä. Blokin suikaleet ovat jämälaarista kaikki.

Kuva on perinteiseen tyyliin otettu illan jo hämärtyessä (koska en ehdi muulloin juuri ommella) ja ei-valkoisella matolla, joten siksi saumat kuultavat pahasti läpi. Varmaan helpottaa kun saa valkoisen vanun kankaan alle. Ja viimeistään sitten kun tikkaan nämä hengiltä. Muahahahaaa.

Puhdetöiden edistystä

Mr. solu jäi lomalle, joten nyt on kasattu to-do listaa ulkotöistä. Maalausta, salaojaa, maalausta, ikkunanpesua, mattojen pesua, nurmikonleikkuuta, puska-aidan leikkuuta, maalausta... Tästähän se työleiri sit alkaa... Paitsi että sataa eikä ulkohommat nappaa. Joten minäkin olen ollut puhdetöissä!

Olen rakentanut värisuoraa. Tykkään tästä epp hommasta kun tämä ei ole niin välineurheilua. Ei tarvii leikkuria, viivotinta ja alustaa vaan sakset riittää. Leikata voi vaikka sylissä kunhan on pahvia.

Tämän verran on valmistunut uusia blokkeja.

Ja solminutkin olen monta monta monta metriä. Tästä sitten oma postaus vähän myöhemmin kun monta monta monta metriä on vielä solmittu...

5 veen pussukka

Koska jämäneliöitä on vino pino ja pussukkaa ei voi tehdä vain toiselle isommalle lapselle niin otettiin 6 cm neliöt esiin ja tyttö sai valita niistä lempparit. Ompelin niistä sitten pussukan. Annoin pussukat omistajilleen yhtä aikaa. Niiden kanssa on siitä lähtien mm. nukuttu. Mukavaa kun tykkäsivät.

Ensiksi pikkusolu valitsi punavalkoruudulliset palat. Sen jälkeen kivoin oli pallokuvio vihreällä pohjalla. Tämä vaati vähän enemmän ohjausta kuin 3 veen tapaus, mutta niinhän meillä kaikki...

Sisuksen sai valita parista vaihtoehdosta. Tämä on juuri kivaa pussukkakangasta, mutta hieman haastavaa käyttää isommissa tilkkutöissä. Onneksi siis päätyi tähän.

Tässä näkyy nurjalta palojen tikkaukset. Sydämiä ja kiemuroita. Kiemuroihin pääsi vähän rytmihäiriötä, mutta ei se mitään. Sanotaan sitä vaikka design elementiksi kun sattui keskelle ruudukkoakin...

Oi voi. Kesän näyttelykin on kohta jo ovella ja minä vaan väännän näitä sivuprojekteja...

3 veen pussukka

Ja taas on käyty keksipurkilla jämäneliöillä. Koitin sadepäivänä koota tilkkupintaa pikselisydämeen silloin, kun 3 vee pikkukakkonen oli kotona. Hän olisi kovasti halunnut myös järjestellä tilkkuja, joten kaivoin jämäneliöt esiin. Näytin pipipussin ja sanoin, että valkkaa kaikista kivoimmat kankaat 5 cm neliöistä niin teen sullekin pienen pussukan. Pojun valinnat olivat pinkkiä, vihreää ja sinistä. Siinä järjestyksessä.

Tässä kuvassa näkyy nurjalta puolelta pintojen tikkaus. Minusta tuntuu, että pientä alaa on vaikeampi tikata kuin isoa. Pikkupala liikkuu niin helposti... Jotenkin liiankin helposti niin että nykii. No eipä sillä suurta merkitystä ole, kunhan pussukka pysyy koossa. Jostain syystä tämä lanka aiheuttaa alalankana kireysongelmia. Pitää muistaa, ettei käytä sitä peitoissa.

Tässä pinkki-vaaleansininen puoli. Ja pari violettia seassa.

Tässä vihreät, tummansiniset ja loput vaaleansiniset. Minä hoidin palasten järjestelyn, koska keskittyminen ei siihen ihan enää riittänyt.

Sisäkankaassa on myös lempivärit. Vetskari on melko muinainen, kun on metallia. Jostain vanhasta vaatteesta ratkottu, mutta josko se kestäisi meidän muksuja. Tämän voi antaa vasta sitten, kun saan isommallekin tehtyä oman. Joskus on parempi thedä kaksi, kun ei vaan aina jaksa kuunnella sitä tappelua kun toinen saa jotain...

Tuplatikkaus, kiitos

Jostain syystä nyt tuntuu siltä, että oon ehtinyt vähän jopa tehdä käsitöitä ja saada jotain aikaiseksi. Tykkään tästä fiiliksestä! Yhdelle kaveriperheelle on tulossa hartaasti odotettu pikkukakkonen ja minähän tietysti halusin tehdä jotain pienelle. Tähän otettiin mukaan myös perheen isosisko ja meidän kaksi vanhempaa lasta. Kaikki kolme saivat valita peittoon yhden ruudun. Suuri osa tilkuista on jämäpaloista napattuja. Ne kun on nyt järjestyksessä niin yritän aktiivisesti kuluttaa niitä pois.

Tilkkupintaan valikoitui pikselisydän toisen pikselisydämen sisällä. Paitsi, että iso sydän ei mahtunut, mutta minusta tämä on hienon taiteellinen näin. Mun low volume kankaat ei ihan kaikki sitä ole, mutta kivoja kuvioita silti. Tykkään, kun tuo isompi sydän ei ole ihan niin selkeä. Keltaisen kyllä varmaan kaikki bongaa. Vihreä, pinkki ja punainen ruutu ovat lasten valitsemia ja tuovat pintaan kivasti oman säväyksen.

Tikkauskuvion keksin taas juuri ennen aloitusta. Mr solun mielestä se näyttää lattialämmitysputkilta. Sopii kuvaan sekin, koska vastaanottajaperhe on juuri keskellä rakennusurakkaa...  Tässä kuva siitä, kun olin tikannut pinnan ensimmäisen kerran. Näyttää vähän pliisulta.

Keksin koittaa tuplatikkausta ja tikkasin saman kuvion uudestaan hiukan vierestä. Parempi joo, mutta nyt on mietintämyssy päässä että pitäiskö sittenkin tripla? Jonkun peiton haluan kyllä toteuttaa monella viivalla, mutta siihen pitää jättää vähän enemmän väliä kuin mitä jätin tähän.

Tässä tausta. Tähtikankaassa näkyy tikkaus parhaiten.

Kanttausta tämä nyt saa odottaa niin kauan, että päätän tikkaanko vielä vai en.

Mitä mieltä yleisö on? Tupla vai tripla? Kerro mielipiteesi kommenteissa!

EPP edistystä

Muutama lisäpala on valmistunut uusimpaan ikuisuusprojektiin, eli käsin ommeltavaan paperipalapeittoon. Tuo kettu on tähän mennessä ehkä lemppari. Toki alarivin oravakin on tosi söpö.

Tässä tähän mennessä kaikki valmistuneet.