Sadepisaroita - valmis vauvanpeitto

Sain kuin sainkin tänään kuvattua sinisen pikkupeiton ulkona päiväsaikaan. Varmuuden vuoks otin kuvat ennen kanttausta, jos vaikka kanttausprojekti olis venähtäny iltaan. Tässä ensin ilman kantteja. Tikkauskuvio onnistu tosi hyvin näyttämään veden pinnalla väreileviltä renkailta. Tästä tais heti tulla yks mun lempparikuvioista.

Tässä takaapäin ilman kanttia. Ei tää kuvauskeli nyt ihan hirveen valosa ollu, mutta ihan oikeesti otin kuvan vähän puolen päivän jälkeen...

Tässä vielä neljän aikaan iltapäivällä otettu kuva. Peitto ryhdikkäästi tummissa raameissa.

Ja sama vielä takaa raameissa.

Peiton koko on jälleen omien lasten kanssa hyväksi havaittu, vaunukoppaan ja turvakaukaloon sopiva, noin 70 x 80 cm. Tikkaus kesti 1,5 h, kun sain kerrankin tehdä sen yhteen pötköön ilman tahmakäsihäiriöitä. Tämäkin peitto matkannee kesän näyttelyyn ennen loppusijoitustaan johonkin lahjoituksena. Tämä jopa sopii pariin näyttelykategoriaan, toisin kun osa muista töistäni, jotka silti laitan näytille... 

Näppärästi neliöistä: osa 3

Tässä on hetken jo ollu tekeillä seuraava pikkupeitto. Tällä kertaa kokeilin leikata neliöitä kolmeen osaan ja ommella uudelleen kasaan. Siitä seurasi tälläinen.

Mr. solu näki eilen valmiin tilkkupinnan ja totes että wau, ompa toi hieno. Kieltämättä niin on. Alotin taas niistä 15 x 15 cm neliöistä. Jaoin niitä kolmeen ryhmään: tummat, keskisiniset ja vaaleat. Otin yhden jokaista sävyä ja leikkasin kyseisen kolmen paketin randomisti kolmeen osaan. Sitten ompelin osat yhteen niin, että yhteen neliöön tuli yks osa joka sävyä. Oikeasti neliö ei enää saumavarojen jälkeen ollu neliö, joten silityksen jälkeen leikkasin ommelluista palasista 11,5 x 11,5 cm neliöt. Jämät meni säästöön. Tää pinta on kahta alkuperäisneliötä lukuunottamatta täysin paidoista. Jee!

Pääsin tänään tikkaamaan peittoa ja päädyin surauttelemaan kiemuroita. Ajatuksena oli, että kiemurat näyttäis sateelta veden pinnalla. Siltä ne kyllä oikeesti näyttääkin. Tässä kuvassa tikkaus on vielä kesken. Otin sen sen takia, että siitä vähän näkee kuinka pinta muuttuu tikkauksella. Kuva ei toki näytä niin hyvältä kun livenä. Tikkaus oli hauskaa ja sain tehtyä pinnan aika nopeesti. Nyt pitää etsiä kantti. Toivottavasti huomenna olis jotain valmista näytettävää.

Varastoon varastoon, kun halvalla saa...

Minä täällä hei. On ollu vähän hiljasta. Pikkusolu ei suostu enää päikkäreille. Mäkään en siis pääse päikkäreille. Kolme vuotta sitä ihanuutta kestikin. Se myös johtaa siihen, että en jaksa illalla valvoa ja askarrella. En siis askartele. Joskus viikonloppu pelastaa. Tämä viikonloppu ei pelastanut ainakaan meikäläisen budjettia...

Lauantaina jouduin lähteen ostoksille. Vaatteet alkaa oleen niin rikki, että oli pakko hakea ehjiä. Lisäks, en oo imettäny enää hetkeen, mutta silti oli imetysliivit käytössä... Lähdin siis etsimään kahta kammottavuuslistan vaikeinta löydettävää: rintsikat ja farkut. Ja koska en oo standardikokoa niin eihän niiden löytäminen mitään helppoa oo. Eikä halpaakaan. Alelaarista oli taas turha ettiä. Totesin sit kuitenkin, että jos farkut kestää mulla sen 6 vuotta aktiivista käyttöä, niin voin mä niistä vähän maksaakin. En paljoo, mut vähän. Eipähän tarvii seuraavaan kuuteen vuoteen vaivautua. Toivottavasti. (Ja mä siis käytän farkut niin loppuun, että ne on täynnä reikiä ja niissä ei enää kehtaa liikkua julkisella paikalla.)

Samalla piti sitten ostaa lasten leluille vähän varastointilaatikkoa... Vähän nihkeesti suhtaudun noihin "osta paljon halvalla" tarjouksiin, mutta jos 1 laatikko maksaa saman verran kun 2 niin kyllä sitä nyt 2 pitää ottaa... Samoin kun seiskaveikkaa 3 kerää kympillä. Yhtä olin vaan vailla oikeesti... Ja sinellissäkin oli remppa-alessa osa kankaista 5 e/m... Joka taas kuullostaa budjetin kannalta tosi hyvältä, paitsi kun niitä kankaitakin on jo odottamassa vino pino. Mut ku halvalla saa niin pitää hamstrata. "Säästät x euroa kun ostat tämän" niinkun mainoksissa sanotaan.

Näihin päädyin. Valkosesta tulee tilaustyönä yhdet neulakintaat. Muuten menee säilöön.

Tänään yritin ommella. Lähinnä nyt painottu korjausompeluiden puoleen. Pikkukakkosta ei vieläkään paljon kävely kiinnosta ja se onkin saanu kontattua muutamat housut rikki. Yhdet jäi jo pieneks, mutta näillä olis vielä käyttöikää jäljellä. Ajattelin tehdä paikat.

Niistä piti tehdä valtavat, että sain niistä symmetriset. Ilmeisesti housut on niin kierot, että toinen lahje oli kulunut melkein puhki aivan sivusauman vierestä. No, nyt saa rauhassa päästellä pitkin lattiaa. Huomasin vasta ommellessa, että toi harmaa kangas oli jotenkin tosi ohutta ja lötköä. Varmaan aika harvaan neulottu. Toi turkoosi (kotimainen neulos) oli paljon tukevampaa. Kestääkin toivottavasti hetken noissa polvissa. Sitä mulla oli jämäpaloja sopivasti jäljellä. Ompelin pyörylät kiinni yhdellä koneen tilkkuompleleista. Sellasella applikaatioon tarkotetulla pin stichillä.

Korjasin myös yhden vaipan. Ei ookkaan tarviinnu niitä paljon korjailla, onneks. Vasta vaippaa ommellessa huomasin, että kuinka tukeva toi uus kone on verrattuna vanhaan. Ompelin kaikki vaipat alunperin sillä marketin halpiskoneella, mikä mulla ennen oli päivittäiskäytössä. Koneissa on siis eroja...

Tässä vielä näitä kangasostoksia. Ekat on ostettu aikasemmin eurokankaasta, tokat tänään halpuutuksesta.

Tätä sitten tänään vielä jos jaksais...

Tehtävälistalla jumittaa tällä hetkellä:

-tilauskintaat

-peitto pojalle

-peitto itselle

-tikkaus neliöpeittoon

-tikkaukset kolmeen pikkupeittoon

-pikkupeiton tilkkupinta

Hyvää viikon alkua kaikille! Ja hyvää hiihtolomaa niille, jotka sellasta viettää.

Ekat neulakintaat!

Nonniin, täällä veivataan nyt sellasta voitontanssia että... Sain elämäni ihan ekat neulakintaat valmiiks! Näistäkin jälleen kerran tuli maksettua niitä kuuluisia rahoja, mutta hällä väliä, valmiit o! Ja voin kertoo, että on hiukan haastavaa kuvata omia käsiään. Siis molempia yhtä aikaa. Milläs painat laukasinta? Nenällä? Kielellä? Ei onnistunu edes mun apinavarpailla...

Tässä kuvat kintaista sitten mun kintuissa... Kämmenpuolet eka.

Ja sit kämmenselät. Langan värinvaihdot meni just tyhmästi eri puolille kintaita. Mun täytyy oikeesti tehdä noihin jotku sisähanskat, että voi ommella parilla pistolla nämä sormenpäiden kohdalta kiinni johonkin vähän pysyvämpään. Nää on jo valmiiks vähän liian pitkät ja käytössä varmaan venyy edelleen. Sisähanskoilla sitä sais ehkä vähän estettyä.

No sain mä sit automaattilaukasimella yhden kelvollisen ystävänpäivätoivotuksen aikaseks!

Nyt on levon aika.

Perjantain peitto ja pyjama -Friday finishes

Huomasitteko yläpalkin välilehdet? Rahalla saa ja hevosella pääsee! Tikkaan sunkin peiton jos haluat!

Tänään sain taas pari tuntia ommella rauhassa. Sain valmiiks yhden lahjotuspeiton. Jee, taas ruutuja pois varastosta. Aika hyvin meni paitaa ja pöytäliinaa, loput oli jotain hedelmäkankaan jämiä. Kantin olisin leikannu vinoon, mutta kangasta oli niin matala pätkä, etten viittiny siihen palapeliin alkaa. Ihan kiva siitä tuli näinkin. Tikkaus oli tällä kertaa meikäläiseltä super yksinkertasta suoraa tikkausta. Tulipahan sitäkin harjoteltua. Se on kyllä hitaampaa tehdä kun vapaalla kädellä. Ja peittoa joutuu kääntään ihan jatkuvasti.

I had a few hours of peaceful and quiet sewing time today. I finished a baby quilt for my own shirts-to-quilts charity project (since the beginning I've gotten other fabrics as well, so not just men's cotton shirts anymore). This has some shirt squares, some table cloth or something, and fruit fabric pieces. All fabrics are donated. The back is made of a single piece and the fabric is also donated. I did some simple quilting for this one. Straight line practice... I think free motion quilting is easier. And you don't have to turn the quilt as many times...

Pyjama on odottanu resoria jo hetken. Kävin paikallisessa kangaskaupassa hakemassa punasta resoria. Sielä ei ollu just sitä oikeeta sävyä, mutta otin silti tätä toiseks parasta, koska halusin saada tän homman tehtyä. Tähän sain aika hyvin käytettyä viimisetkin pupukankaat. Tähtitrikootakin jäi vaan ihan pieniä palasia jäljelle. Kohta pitää varmaan tehdä trikoosta yks tilkkupeitto...

I finally busted this bunny pajamas WIP. I had to buy some red ribbing. The store did not have the exact color, but I bought the best option they had. I just wanted to finish these... One pajama set was already made from the bunny fabric. My girl liked it so much that I used the left over fabric for these. 

Loppuun vielä vinkki saumurointiin. Saattaa olla muille jo tuttua, mutta mulle tuli mieleen vasta nyt... että ei tarvii vaihtaa kaikkia lankoja, kun vaihtaa vaan sen reunimmaisen oikeen sävyseks niin tulee sivuista siistit saumat. Ei tarvii ostaa niin paljon noita saumurilankojakaan. Mustat tai valkoset on mulla yleensä koneessa, mutta kumpikin vaihtoehto oli vähän huono noihin punasiin osiin. Mustat oli nyt mutta vaihdoin reunaan pienen punasen lankarullan ja siistiä tuli!

Finally a tip for serger sewing (that everyone and their mother probably already knows, but what I just realized). You don't have to change all threads to get a neat seam. Just change the one on the edge (the one thread that is showing on the right side if you spread the seam a bit)! No need to buy lots of large cones. Smaller ones are just as good in this position.

Nyt ois vielä pari kierrosta neulaamista niin olis kintaatkin valmiina. Katotaan saanko nekin Crazy Mom Quiltsin listalle.

Now some nalbinding... maybe I'll get another finish for today! Linkin up with Crazy Mom Quilts!

Neliöitä ja neulakinnas

Muksut oli tänään iltapäivän mummolassa. Mulla oli siis aikaa ommella ja levitellä tilkkuja pitkin lattioita ilman pikkukätösten häirintää. Tein valmiiksi yhden tilkkupinnan. Tämä neliöpinta on tehty siitä Farniasta ostetusta pikkurullasta ja noin puolesta valkosesta (ikean) lakanasta. Suikalerullassa oli 20 kpl täysleveitä (eli reilun metrin mittasia) vajaa 6,5 cm korkeita kuviokankaita. Halusin saada tilkkupinnasta mahdollisimman ison, joten pistin saman verran valkosta peliin.

Mä en oikein tiiä mitä mieltä oon tästä pinnasta. Onhan se ihan hieno joo, mutta ei se oo mikään vautsivau. Ehkä se paranee tikkaamalla. Se mistä tässä tykkään on tuo tummemmista neliöiden reunoista muodostuva jonkunlainen sekundäärikuvio. (2 tummaa neliötä kulmikkain niin, että vasen neliö on ylempänä ja oikea alempana.) Kallis tämä ei todellakaan ollut, mutta ehkä vähän ykstoikkonen tehdä. Koitan miettiä tähän jotain vähän harvempaa tikkausta kuin mitä yleensä teen. Jotain sellasta pantografimaista toistuvaa kuviota, vaikkei pantografia oikein kotikoneella voi tehdäkään. Ainakaan piirtämättä. Kukkasiahan noissa kankaissa olis... Ehkä jotain sellasta, mutta pistin tämän hetkeks hautumaan. Ideoita tikkauskuvioon ja nimeen toivotaan!

Tämän väänsin vielä illalla valmiiksi. Toinen vielä puuttuu. Tekniikka on siitä anteeksantamaton, että purkaminen on aika pirullista. Oon kokeillu. Meinasin ottaa sakset ja purkaa niin, mutta sitten ajattelin, että antaa olla, kun kuitenkin sopii käteen. Lapasosa on ehkä yhden kerroksen liian pitkä. Kyllä mun sormet sinne perille menee, kun vähän asettelee käteen, mutta seuraaviin kintaisiin ehkä kokeilen lyhyempänä. Peukaloon en kattonu mitään ohjeita, ja sen on kyllä sen näkönenkin. Purin sitä kerran jo puoleen väliin, mutta enempää en jaksanu. Tuli kavennettua sitä aluks liikaa. Tai ehkä niin, että ekalla kerroksella olis pitäny kaventaa enemmän ja sit vaan neuloa suoraa. Opettelun piikkiin... 

Saa nähdä kuinka käytössä vanuu. Aika löysältä toi mun käsiala vaikuttaa edelleen, vaikkakin peukalon ja ranteen kohdalla on havaittavissa pientä kiristymistä alkuun verrattuna. Mietin vielä josko tekisin trikoisen sisäkintaan niin ei kutittais kuivaa kämmenselkää. Pituudesta ainakin mahtuis... ja trikoopalojakin olis. Nää kyllä vaikuttaa tosi lämpimiltä. Ylemmässä kuvassa on kämmenpuoli ja alemmassa sitä raidoiltaan siistimpää yläpuolta.

Haahlasin itselleni piustan

Alko ihan naurattaa, kun mietin tätä postausta. Taitaa olla ihan suoraa Rynttyliisa-Maijan lapaan tämä juttu. Virtuaalinen ylävitonen vaan sinne! Koitin tänään taas neulaamista. Löysin joku aika sitten hyvän sivuston neulaamisesta. Sen perusteella opettelin tekemään. Alotuksen teen tällä ohjeella. Mun mielestä se on helppo (tai helpohko) tapa ja sen muistan jo ilman ohjettakin. Koitin jossain vaiheessa myös pyöreetä alotusta, mutta se ohje oli vaan yksinkertaselle neulaamiselle, ja mä halusin tehdä tätä kaksinkertasta/suomalaista tekniikkaa. Siihen pyöreään alotukseen kaksinkertasena pitää vielä perehtyä joskus myöhemmin.

Tälläsen sain aikaan tänään. Sormet pysyy jo lämpiminä. Jotain huomioita matkan varrelta: käsiala on toistaseks aika löysää. En tiedä pitäiskö kiristää vai alkaa neulata kolminkertasena. Tälläsenä nyt kuitenkin ajattelin tehdä loppuun. Ohje on ihan omasta päästä kehitelty välillä käteen sovittaen. En tietenkään oo kirjottanu mitään ylös, joten onnea vaan toisen kintaan tekemiseen taas kerran... Tämä etenee yllättävän nopeesti, vaikka neulaaminen vaikuttaa tosi hitaalta. Kerros on kuitenkin aika paljon paksumpi kuin esim. neulonnassa, että kerralla tulee ihan hyvä määrä pituutta.

Jatkoksen teen halkasemalla toisen langanpään ja letittämällä langat yhteen. Siinä ei tarvii vetää solmuja mistään läpi eikä jää langanpäitä pääteltäväks. Letti näkyy kuvan keskellä hyvällä mielikuvituksella. Koitin myös haahlata pidempää langanpätkää neulattavaksi, ja se todellakin kannattaa! Piustan haahlaamisen ohje löytyy täältä.

Ja sitte... oon dyykannu. Tai ainakin melkein. En oo käyny roskiksilla, mutta pelastanu sinne menossa olevia tavaroita. Lähinaapurissa tehdään saunaremonttia ja yhytin remppareiskan yks päivä, kun se oli viemässä vanhoja lauteita poltettavaks. Sain siltä pari pientä saunajakkaraa. Olin jo kattellu niitä siinä ulkona ja ajattelin, että jos nään sitä niin kysäsen. Onneks näin. Nyt saan lapsille pikkujakkarat esim. vessatouhuja helpottaan. Niistä ei valitettavasti oo kuvaa, koska pistin ne isän kyytiin jo ehostettavaks. Jalat on vähän huonossa kunnossa alhaalta ja pari ruuviakin varmaan pitää laittaa, kun ne on kasattu niiteillä. Hiominen tai maalaus niin johan on jakkaroita.

Toisen aarteen löysin astiasta, jossa luki, että roskiin kiitos. Ikean sirkusteltta. Oon ajatellu tollasta lapsille ostaa, mutta nyt ei tarvii. Täysin siisti ja ehjä, mutta siitä puuttuu pystyssäpitävät kepit. Ylä ja alarengas on tallella, eli pitää kyllä muotonsa jos sen saa pystyyn. Mietin, että ripustaisko kuminauhalla katosta roikkuun. Pikkusolun huoneessa on yks vapaa kattokoukku, mutta se vaatii vähän huoneen uudelleenjärjestelyä. Mr. solun isällä saattaa olla jossain vanhoja telttakeppejä ja se lupas kattoa viikonloppuna onko ne vielä tallessa. Sitten tuli mieleen, että ojan penkalta pari pitkää pajunvitsaa niin johan pysyy teltta pystyssä. Ei haittaa vaikka menis joku poikki, kun voi hakee uuden. Katotaan nyt mikä suunnitelma toteutuu, mutta ainakin nyt on leikkiteltta!

Näyttää siltä, että minusta ei tule kansalaisopiston opettajaa, koska en ole pätevä. Joskus tekis mieli avautua yliopistokoulutuksesta, joka ei valmista ammattiin, eikä pätevöitä mihinkään, eikä kelpaa työnantajille... Mutta ehkä ei täällä tän enempää. Jaan käsityöosaamistani sitten täällä ja koitan keksiä jotain muuta tekemistä, jossa voisi olla vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa. Mutta sellainen huomio, että opistoilla on nyt menossa ensi vuoden suunnittelu. Eli jos haluaisitte jotain kurssia, esim. tee itse joululahjat, näin neulot sukat, tai jotain muuta kivaa niin nyt on aika lähettää ehdotuksia! 

Tyhmästä päästä...

kärsii koko ratkojaa pitelevä käsi. Tikkasin eilen valmiiksi kukkapenkkipeiton. Tuli ihan mieleen joku joukkoliikuntatunti, jossa ohjaaja vähän väliä huutaa, että jaksaa jaksaa, polkee polkee. Ei sillä, että olisin ikinä sellaiseen joukkoliikuntaan osallistunut... Mutta jaksoin ja jaksoin ja poljin konetta ja sain valmista. Sitten... kanttaus.

Se kanttikankaaksi ostettu raitakangas oli alunperinkin vähän niin ja näin. Mallasin sitä peittoon eikä se oikein iskenyt. Tein kuintenkin kantin ja ompelin kiinni, koska valmista on kiva saada. Olis voinu ajatella toisenkin kerran. Ei näyttäny hyvältä. Annoin asian hautua yön yli ja aamulla aloin purkuhommiin. Painelin sinelliin hakemaan uutta kanttia heti kun kauppa aukesi. Onneks menin sillon, kun eivät olleet vielä ehtineet poistaa ale lappuja hyllystä. Sain siis halvemmalla. Ehkä tästä oppii sen, että en ompele ens kerralla kanttia kiinni jos se ei oikein iske. Hirvee homma siinä purkamisessa! Nyt on sitten paljon ylimäärästä valmista kanttia. Ehkä sen saa käytettyä lahjoituspeittoihin. Nyt on myös taas hetki aikaa ommella tavallistakin ommelta kun sain hetkeksi tikkausjalan pois. Opin myös sen, että taidan jatkossa tikata vaan yhdellä värillä. Helpompi niin.

Tältä tuntu aamulla. Nakkasin peiton orapihlaja-aitaan. Alakulmassa näkyy mun portinpielen lyhtyviritys. Käänsin ulkotulipidikkeen väärinpäin, pistin kiven painoksi, naamioin kuusenoksilla ja ripustin yhteen jalkaan lyhdyn. Mahtavan näkönen kun on vähän lumen peitossa. (Iltapäivällä vielä vähän enemmän lumen peitossa. Pitänee viedä kynttilä sulattamaan lyhdylle aukkoa hankeen...)

Tässä nyt näkyy sitä raitakanttia. Yök.

Sinellistä ostin marjapuuronpunasta pilkkukangasta. Huoh. Paljon parempi! Tätä olis pitäny olla heti kättelyssä... Parempi myöhään kun ei sillonkaan. Kuvaus tietty sisällä näin illan pimeinä tunteina.

Tässä muutama parhaiten onnistunut tikkaus. (Peitto on vielä pesemättä niin näkyy osa merkkauksista vielä. Näkyy kyllä noi tikkauksetkin nyt vielä paremmin, kun peitto kutistuu varmaan aika paljon pesussa ja kangas menee ihan ruttuun.)

Kattokaa nyt tota kanttia. Nam!

Tässä vielä takapuolelta. Tästä näkee kaikki erilaiset tikkaukset vähän paremmin. Kukkasissa on kaikki erilaiset kankaat tikattu eri tyyliin, samoin lehdissä. Meinas kyllä jo ideat loppua!

Pakkohan sinne kukkaseen oli yks perhonenkin mukaan taiteilla. Löydätkös oikealta puolelta?

Inspiroivaa alkavaa viikkoa kaikille! Mä meen nyt hetkeks mehusteleen tätä VALMISTA peittoa. Ehkä jopa nukun sen alla...