torstai 25. lokakuuta 2012

Talven varalle

Tänään herättiin kylmään aamuun. Vaihteeksi piti heti aamusta lähteä autoilemaan, ja onneksi olin varannut vähän aikaa jäiden siivoamiseen. Kohta saa auto muuttaa talliin, ei tota monena aamuna jaksa jäästä kuoria. Piti pikkusolullekin kaivaa oikein talvipipo ja hanskat. Haalarit ja töppöset onkin jo ollu esillä ja käytössä.

Illalla aivosolun valtasi taas "mä tästä ihan vaan nopeesti ompelen jotain" moodi. Tuli sitten mieleen, että miksi kypärämyssyn pitäisi olla tylsä yksivärinen. Ei muuta kun pikakaavoitus ja heti vaan ompelemaan. Hyvä etten saumurilla leikannut palasia kankaasta... En tiiä näiden pikatöiden onnistumisprosenttia, mutta seuraavan voi sitten aina tehdä paremmaksi.


Tadaa, tässä se pikatuotos on. Pilvikypärämyssy. Omasta paidasta jäi juuri sopivan kokoisia jämäkangaspaloja. Mallin tehtävää toimittaa erinomaisesti pilatespallo. Tästä tuli juuri nyt sopivan kokoinen, eli seuraavaa pitää varmaan vähän suurentaa. Pitää muutenkin vähän muokata kaavaa, mutta tähän väliin tämä on just sopiva.

Eilen illalla koitin saada valmiiksi osaa keskeneräisistä projekteista. Muutaman kortin sain väkerrettyä ja taas tuli paperista taiteltua ihan uuttakin projektia. Jossain tuli vastaa niitä sellaisia korinpohjapunonnalla tehtyjä sydämiä. Niitä joskus pienenä kerhossa ja koulussa väännettiin. Nostalgiaa... piti sitten heti pari tehdä.



Yläkuvassa tämän talven joulukorttimallistoa. Kaikissa on irrotettava koriste. Noita kuviolävistäjiä kävin joskus hakemassa lidlistä kun oli tarjouksessa. Ei niillä silloin vielä käyttöä ollut, mutta nyt on ollut sitäkin ahkerammassa käytössä. Paketissa oli 9 tai 10 kuviolävistäjää ihan edulliseen pakettihintaan, muistaakseni 15 e. 

Alakuvassa on kranssiprojektiin liittyvää kamaa. Toin sisälle käpyjä kuivumaan, kun ulkona oli niin kosteaa etteivät olleet avautuneet yhtään. Nyt suurin osa on jo kauniisti auki. Käpyjen seassa niitä paperisydämiä. Osaa kävyistä varmaan maalaan, jos sattuu sopivaa spraymaalia jostain nurkista löytymään. Kohta pitäis alkaa varmaan oikeesti tekeen niitä kransseja, kun on jo vaikka mitä koristusta. Mutta hyvin suunniteltu on edelleen tekemättä...



tiistai 23. lokakuuta 2012

Ihan itselle

En oo piiitkään aikaan tehnyt mitään ihan itselle, joten tässä yhden illan askartelupaskartelu. Tein itselleni punaisen pilvipaidan. Toi kangas piti mennä pikkusolun housuiks tai tunikoiks, mutta vedimpäs välistä. Ihan peruspaita, riittävän pitkä, että pysyy hyvin alhaalla lapsen perässä kontatessa. Kaulus vähän venähti, mutta päällä näyttää ihan ok:lta. 


Muuten oonkin sitten taas alottanut miljoonaa projektia, enkä juuri saanut loppuun yhtäkään. Tällä hetkellä pitkin kämppää lojuu keskeneräisenä näin äkkiä silmäillen mm.

- 2 osittain koristeltua korttia
- about 10 korttipohjaa
- 4 korttikoristetta
- paljon sytykeruusuja ja vielä ehjiä munakennoja
- 3 kranssipohjaa
- 1 iso kirjottava pöytäliina (alotettu vuoden alkupuolella, ja varmaan jatkuu vielä useamman vuoden)
- kasa omenia

Näitä tässä edistelen kunhan kerkeen. Ja varmaan alotan vielä jotain muutakin. Jaa niin, oonhan mä saanu valmiiks yhden uuden pilttipurkkilyhdyn. Nyt on uutta liimaa ja purkki on menossa ulos olosuhdetesteihin. Eipä tässä muuta kun aivosolu askartelemaan kun pikkusolu nukkuu.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Pilttipurkin evoluutio

Pienen ihmisen vallatessa taloa myös kaappi alkaa täyttyä tyhjistä, uutta tarkoitusta odottavista pilttipurkeista.  Koitin jopa googlettaa oisko jollain jotain hyvää ideaa lasinkeräyksen sijaan. Tuntui, että kaikki tekevät niistä kynttilälyhtyjä. Kovin oli vähän muuta ideaa. Joten, aivosolua vaivaamaan ja lyhtyideoita esiin.

1) Suolakuorrute. Kaapissa oli vuosia vanhaa kostunutta (siksi noin kököllä purkin kyljessä) pansuolaa. Koitin liimata sitä purkkiin. Tuli vähän läikikäs kun pullasudilla harjailin ylimääräisen suolan pois. Vähän enemmän ois saanu tarttua, mutta tämä olikin vasta ensimmäinen kokeilu. Tuli sitten myöhemmin mieleen, että ei varmaan kestä sateessa kovin hyvin... Harkitsin pippuria, curryä ja paprikaa seuraaviin kokeiluihini, mutta niitä en koskaan toteuttanut.



2) Värjätty hiekka (kulkee myös nimellä koristehiekka tai sisustussanta). Ikeassa ei ollut kovin montaa värivaihtoehtoa, joten mukaan tuli pussllinen sinistä hiekkaa. Hiekka sopii myös purkin pohjalle "asennushiekaksi", että tuikku pysyy paikallaan kipossa. Varmasti hetken jos toisenkin potkin itseäni siitä, että ostin kaupasta värjättyä santaa! Eniveis, purkista tuli ainakin sisätiloissa ihan lupaavan näkoinen.


Ulkona tositoimissa hiekkaversio vasemmalla ja suola oikealla. Hiekka näyttää paremmalta.


En ollut hiekkaankaan täysin tyytyväinen. Sillä saa kyllä huurretun vaikutelman, mutta mun mielestä ois ollu kivampi, jos lyhdystä näkyy läpi ja valo jotenkin hajoais nätisti (niin kun ois miljoona prismaa kyljessä). Materiaalin pitää kuitenkin kestää jonkinlaista kuumuutta, koska kynttilä lämmittää purkin kylkeä aika napakasti. Muovihelmet poistin siitä syystä listalta, joten vaihtoehdoksi jäi lasihelmet tai lasimurska. Lasihelmet on kalliita ja murska epäilytti siksi, että tuleeko siitä haavoja. Meinasin jo heilauttaa vasaraa viinipulloa kohti nurkan takana, mutta onneksi paikallisesta sekatavarakaupasta sattui löytymään valmista lasimurskaa. Pienellä hypistelytestillä totesin, että ei ainakaan kovin helposti tee haavoja.

3) Lasimurska. Mun mielestä tää on ehdottomasti paras. Tämän purkin kylkeen kokeilin jo vähän vaikeampaa tekniikkaa, eli pisteitä yläreunaan. Kuvioitahan voi tehdä ihan minkälaisia vaan osaa liimalla purkin kylkeen taiteilla. Ei se valo nyt ihan niin siroa kuin mielikuvituksessa, mutta ihan ok silti.



Yöllä satoikin sitten kaatamalla. Purkkien liimat oli muuttuneet vaaleaksi jälleen, vaikkakin tavarat oli edelleen kiinni kyljissä. Kuivuessaan liimasta tulee läpinäkyvää. Sään kestoa vähän epäilinkin, kun käytin ihan vaan tavallista askarteluliimaa. Liimaosa pitää vielä optimoida hakemalla kaupasta jotain ulkoliimaa, mutta sen jälkeen alkaa aivosolun purkkitehdas tuottaa hiekalla ja lasimurskalla päällystettyjä tuikkulyhtyjä.

HUOM! Pilttipurkit on tarkoitettu elintarvikekäyttöön, eivätkä siksi välttämättä sovellu lyhdyiksi. Lyhdyn ylikuumeneminen saattaa johtaa räjähdysmäiseen steariinipaloon. Tästä syystä näitä lyhtyjä EI saa polttaa sisätiloissa edes valvovan silmän alla, tai missään palavan materiaalin lähistöllä, edes ulkona. Itselläni tuikkivat keskellä puutarhaa palamattoman alustan päällä kaukana kaikesta syttyvästä. Mikäli ripustat lyhtyjä johonkin, tulee se tehdä rautalangalla ja tulee noudattaa riittävää turvaetäisyyttä ylöspäin. Liekki kuumentaa aika korkealle.


lauantai 20. lokakuuta 2012

Koristeita kransseihin

Nyt on ollut taas aivan kamala askarteluvimma päällä. Päivä alkoi kangaskauppavierailulla. Sinne ei ollut tullut mitään uutta kivaa, joten piti tyytyä vanhaan. Ostin metrin punaista pilvitrikoota... Saa pikkusolulle housuja (tai leggingsejä whatevs), kun kaikki muut on pesussa.

Suunnitelmissa on tehdä jokunen joulukranssi. Itse kransseista myöhemmin, mutta tänään oli koristeiden haalintapäivä. Neulottuja joulupalloja tulee varmasti ainakin osaan. Kaapin kätköistä taas bongailin joulukangasta. Punaiset vanhat verhot, joissa on kultaisia sydämiä ja valkoiset, sydänkuvioiset myöskin vanhat verhokankaat. Toki näitä samoja koristeita voi käyttää kukka-asetelmiin.



Punaisessa kankaassa oli painettuna isohkoja sydämiä kukkasen muotoon. Leikkasin yksittäisiä sydämiä irti, paritin valkopohjaisen kankaan kanssa ja täytin vanulla. Tuloksena 3 roikkuvaa sydänkoristetta. Kankaista sai helposti kaksipuoleista koristenauhaa kun leikkasi päärmeet irti sellaisenaan. Niistä saa hyvin koristeita kransseihin tai vaikka rusetteja kukka-asetelmiin. Nauhoja tarvitaan aina.

Seuraavaksi aloin toteuttaa jo hetken hautunutta kortti-ideaa. Piparimuotti mallina leikkelin huovasta palaset. Ompelin ne yhteen solmupistoja käyttäen. Alkoi näyttää niin hienolta, että laitoin ensimmäiseen tekeleeseen narun. Joskus joku juttu vaan onnistuu paljon paremmin kuin ajattelee, ja tämä oli yksi sellainen kerta. Ensimmäinen koriste saa jäädä pikkusolun ekaksi joulukoristeeksi. Roikkuva malli on samanlainen myös kääntöpuolelta, eli reunoissa on molemmin puolin solmuja. 

Piparikoristeita piti sitten tehdä vielä lisääkin. Pari tein ilman narua, ne ovat menossa varmaan myös joulukranssin koristeeksi. Yhden tein vielä narun kanssa ja tein siitä kortin. Kranssipipareihin jaksoin tehdä solmuommelta vain yhdelle puolelle.


Tästä tulikin oikein kunnon muhku 3D kortti. Täytyy varmaan antaa ihan vastaanottajan käteen, kun en tiedä miten selviäisi postin käsittelyssä. Piparikoristeen saa irrotettua ja sen voi laittaa vaikka kuuseen. Koriste on kiinni kortissa miesten kauluspaitojen mukana tulevan neulan avulla. Ne on kovin huonoja nuppineuloja, joten  nyt löytyi parempi käyttötarkoitus. Pahvin reunan vielä rei'itin kukkakuvioleikkurilla (kukka sattuu olemaan juuri piparin muotoinen). Sisälle vielä valkoinen paperi ja johan on wau efekti valmis. Tosi hieno tuli vaikka ite sanonkin. Näitä saattaa syntyä vielä muitakin kuvioita. Esim. kuusi ja sydänmuotit löytyy laatikosta.



perjantai 19. lokakuuta 2012

Syystouhuja osa 2

Tänään ei taas satanut yhtään niin paljon kuin eilen. Siitä innostuneena siis painelin iltapäivällä pihahommiin. Mr. solu oli taas kotona niin pääsi rauhassa tekemään kaikenlaista. Ovesta ulos päästessä vastassa oli heti nämä jo parhaat päivänsä nähneet kesäkukat. Jonain yönä oli näille näköjään jo riittävän kylmä. Vanhat siis mäjelle ja uutta tilalle. Kanervat oli jo hankittuna ja koristeet kävin leikkaamassa kuusiaidasta. Taustalla näkyy vielä seuraavaa tarmonpuuskaa odottava kukkapuska.


Pihan siivousta oli ohjelmassa muutenkin runsain mitoin. Haravointia en vielä alottanut, koska lähipuissa ja puska-aidassa on vielä lehtiä. En jaksa moneen kertaan haravoida. Nurmikkokin pitäisi vielä leikata, mutta taitaa jäädä tekemättä tänä syksynä, koska nurmikko muistuttaa enemmän märkää pesusientä. Ilman saappaita on ihan turha yrittää vihreän maton yli.

Toinen yliajalle lipsahtanut projekti oli kasvimaan siivous. Tykkään kyllä istuttaa kaikenlaista, mutta sen jälkeen kiinnostus vähän lopahtaa. Meidän maalla kasvaa oregano ja se on juuri mulle sopiva kasvi. Rehottaa ja leviää vaikkei tekis mitään. Toki aina välillä pitää sitä leviämistäkin rajoittaa... Saaliiksi maalta sain vielä muutaman perunan, kasan porkkanoita, oreganoa (purkissa), ruohosipulia ja muutaman lantun. Lantut taas on sellaisia kasveja, jotka ei taida olla mun kavereita ollenkaan. Tänä vuonna sain sentään yhden kunnon kokoisen, viime vuonna en sitäkään. Noh, oppia ikä kaikki kaiketi. Ehkä ensi vuonna saadaan taas uusi ennätys jos lanttuja laitetaan.

Porkkanoista osa oli napostelumallia, mutta eiköhän nekin saada tuhottua. Pikkusolulle ajattelin tarjota ruohosipulilla höystettyä ruokaa. Se on syönyt parina päivänä palsternakkaa ja on herkkua. Täytynee sitä istuttaa ensi vuonna. Perunat oli meidän maassa vähän rupisia, mutta ihan hyvin ne syödyksi tulee kun vähän siistii. Aikaisemmin nostin jo hyvän kasan sipuleita ja herneitäkin tuli syötäväksi jonkin verran. Ei meistä kyllä aivosolun kasvatustaidoilla ihan omavaraisia tule, mutta ompahan jotain yritystä. Näkee pikkusolukin sitten joskus, että mistä ruoka tulee, kun alkaa jotain ymmärtää.


Nyt on enää viimeiset omenat odottamassa kohtaloaan. Voi olla, että ongelma ratkeaa kohta itsestään kun ne menee pilalle tuola pihalla... Mutta on niitä jo säilössäkin kaikissa mahdollisissa muodoissa, joten ei pääse suurta vahinkoa tapahtumaan.


torstai 18. lokakuuta 2012

Arkistojen aarteita

Pikkusolu tekee taas hampaita ja on nuhassa yhtä aikaa. Ei ole paljon kirjotuttanut iltaisin, kun omat unet jää vajaiksi ja päivätkin menee kitinää kuunnellessa. Onneksi seuraava hammas on jo lähes puhjennut ja nuhakin helpottamaan päin. Ehtii vähän taas stimuloida aivosoluakin.

Komppasin eilen hyllykköäni ja koitin järjestää asioita paremmin. En tiedä onnistuiko järjestely, mutta kaikkea hauskaa löytyi kätköistä. Löysin aivosolun isän äidin kätköistä pelastamani virkkauskirjat. Kirjat on vuodelta 1980 ja sen kyllä huomaa. Hih.


Löysin myös tälläisen väitösonnittelukortin. Ja koska parhaat ideat on aina jostain pöllitty, niin aion hyödyntää tätäkin. Löysin jo virkkauskirjoista pari mallia mitä aion kokeilla pikapuoliin. Ettei nyt ihan sentään plagioinniksi menisi niin en ensimmäisenä kopioi virkkauskuviota.


Alla olevista kuvista jotain soveltaen saa varmasti sovitettua korttipohjaan. Virkkaus onkin viime aikoina jäänyt vähemmälle vaikka opettelin virkkaamaan jo 6-vuotiaana. Yhden patalapun jälkeen siirryin suoraa pyyhepitseihin ja niitä onkin tullut tehtyä. Nykyään on vaan vähän sellainen fiilis, että ei ihan joka pyyhkeen reunaan niitä halua... Pitsipöytäliinatkin on kovin mummoa tähän hätään, mutta ehkä se strömsö fiilis vielä joskus pulpahtaa pintaan. Sitä varten nuo kirjatkin pelastin.



Oli näissä kirjoissa sitten jotain ihan kaameitakin juttuja, kuten nämä vessan "koristeet". Näitä ei kyllä ainakaan tule aivosolun huushollissa näkymään.


Seuraavaa ei voi millään kutsua arkiston aarteeksi, vaan ennemmin postilaatikon pöllähdykseksi. Tuli Ikean joulukuvasto. Nyt se on sitten tääläkin virallisesti todistettu (on sen jo ehkä aikaisemminkin huomannut, kun värkkäilen joulujuttuja jo nyt), mutta aivosolu on jouluhörhö. Enivei, kuvastossa näytti olevan jonkun verran askarteluun soveltuvaa kamaa, kuten nauhoja ja papereita. Tosi harmi, että Mr. solun pitää mennä hakemaan johtokourua juuri Ikeasta... Taidan liittyä seuraan ja käydä tutustumassa jouluosastoon paremmin.

Siinä lehdessä oli mm. tälläinen kassikalenteri. Jos pikkusolu ymmärtäisi vielä mistään mitään niin tekisin sille tuollaisen jouluksi. Pitäisi kyllä keksiä mitä noihin kasseihin laittaa, kun ei viittis mitään karkkia syöttää. Noh, katsotaan myöhemmin, josko se kiinnostuisi jostain harrastuksesta tms, jota voisi hyödyntää kassiylläreinä. Näyttää olevan myös peltisiä piparirasioita. Oon jo pitkään halunnut jonkinlaista peltirasiaa. En oikein tiedä edes mitä sinne laittaisi, mutta sellainen tarve vaan on ollut. Olen ajatellut, että sen pitäisi olla käytetty. Siis sellainen missä on ollut jotain keksejä tms. Ei vaan ole tullut ostettua mitään keksejä rasioissa. Nämä rasiat näyttävät vaan niin kivoilta, että saatan sortua ostamaan ihan uuden ja tyhjän. Laitan sinne sitten vaikka niitä pipareita, ässiä ja muita joulun herkkuja.



 Nyt on pakko mennä etsimään jotain jämälankaa ja kokeilla tota virkkaushommaa heti nyt.




lauantai 13. lokakuuta 2012

Syystouhuja

Nyt kun ei ole pariin päivään satanut ainakaan ihan koko päivää niin oltiin eilen ja tänään Mr. solun kanssa puuhommissa. Piti siirtää klapeja paikasta a paikkaan b talvelta suojaan. Nyt selkä ei kiitä, mutta ehkä se taas ensi vuonna iloksi muuttuu kun on liiterissä jotain millä tupaa lämmittää.

Syystouhujen jatkeena päätin vihdoin ja viimein repiä luumut puusta. Siis ne, jotka eivät vielä vapaaehtoisesti olleen sieltä alas hypänneet. Tein niistä luumumarmeladia. Kilo kuorittuja luumuja ja paketti hillo-marmeladisokeria. Oli kiva tehdä taas puuhellalla ja tuli mukavan lämmin kämppäänkin. Poltettiin kyllä vielä takassakin läjä puita, joten kai sitä sitten yöllä hikoillaan.


Tässä niitä marmeladeja rivissä. Laitoin keitokset lastenruokapurkkeihin. Ensinnäkin saa niitä purkkeja kaapista kiertoon ja toisekseen on hyvä kerta-annoskoko. Yhden purkillisen voi heittää vaikka sämpylätaikinaan tai suklaakakun väliin. Sokeroituna en ehkä vielä anna pikkusolulle. Sen on syönyt jokusen luumun, tai siis yrittänyt syödä, ihan sormiruokana.

Ostin tänään pikkusolulle nokkamukin. Se on sellanen halvin mahdollinen, jossa on kupissa 2 kahvaa ja kansi, jossa on 3 reikää. Sieltä siis tulee ihan sitä vettä ulos imemättä. Ajattelin, että josko se kansi vähän auttais, että ei ihan joka paikkaan loiskuis. Pikkusolu on tänään sillä kovasti harjotellut. Kyllä se jo iltapuurolla muutaman siemauksen vettä sai siitä suuhunsa ihan itse. Suurin osa meni tietysti ohi suun suoraa syliin. Ja osa sitten loiskui ulos kun sitä kuppia piti ees taas veivata. Yllättävän hyvin kuitenkin, ehkä jaksan kokeilla huomennakin. Vettä nyt ei tarvii edes pahemmin "siivoilla", senkus pyyhkii vaan pois ettei jää lammikoita.

Sarjassamme suklaaleivonnaisia tein tänään vielä unelmatorttua. Pohjasta tuli tosi kuohkea ja se olis ehkä saanut olla minuutin pari kauemmin uunissa. Toisaalta, nyt se on mehevän kostea. Sisälle sitä aitoa oikeaa täytettä eli voikreemiä. Nam. Ohje on yhdistelmä eri lähteistä ja hioutunut tälläiseksi muutaman kerran kokeilun jälkeen. Tämä on riittävä pohja uunipellille, ei liian paksu eikä liian ohut. Täyte on hioutunut samaan tapaan kokeilemalla.


Pohja:
5 munaa
1,5 dl sokeria
0,75 dl perunajauhoja
1,5 rkl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet vaahtoon varovasti sekoittaen. Paista 225 C 5-7 min, kumoa sokerin päälle. Kun pohja on jäähtynyt levitä täyte ja rullaa torttu jääkaappiin.

Täyte:
75 g voita
2 tl vaniljasokeria
2 dl tomusokeria
1 keltuainen

Vatkaa kunnolla sekaisin.