lauantai 7. helmikuuta 2015

Neliöitä ja neulakinnas

Muksut oli tänään iltapäivän mummolassa. Mulla oli siis aikaa ommella ja levitellä tilkkuja pitkin lattioita ilman pikkukätösten häirintää. Tein valmiiksi yhden tilkkupinnan. Tämä neliöpinta on tehty siitä Farniasta ostetusta pikkurullasta ja noin puolesta valkosesta (ikean) lakanasta. Suikalerullassa oli 20 kpl täysleveitä (eli reilun metrin mittasia) vajaa 6,5 cm korkeita kuviokankaita. Halusin saada tilkkupinnasta mahdollisimman ison, joten pistin saman verran valkosta peliin.

Mä en oikein tiiä mitä mieltä oon tästä pinnasta. Onhan se ihan hieno joo, mutta ei se oo mikään vautsivau. Ehkä se paranee tikkaamalla. Se mistä tässä tykkään on tuo tummemmista neliöiden reunoista muodostuva jonkunlainen sekundäärikuvio. (2 tummaa neliötä kulmikkain niin, että vasen neliö on ylempänä ja oikea alempana.) Kallis tämä ei todellakaan ollut, mutta ehkä vähän ykstoikkonen tehdä. Koitan miettiä tähän jotain vähän harvempaa tikkausta kuin mitä yleensä teen. Jotain sellasta pantografimaista toistuvaa kuviota, vaikkei pantografia oikein kotikoneella voi tehdäkään. Ainakaan piirtämättä. Kukkasiahan noissa kankaissa olis... Ehkä jotain sellasta, mutta pistin tämän hetkeks hautumaan. Ideoita tikkauskuvioon ja nimeen toivotaan!


Tämän väänsin vielä illalla valmiiksi. Toinen vielä puuttuu. Tekniikka on siitä anteeksantamaton, että purkaminen on aika pirullista. Oon kokeillu. Meinasin ottaa sakset ja purkaa niin, mutta sitten ajattelin, että antaa olla, kun kuitenkin sopii käteen. Lapasosa on ehkä yhden kerroksen liian pitkä. Kyllä mun sormet sinne perille menee, kun vähän asettelee käteen, mutta seuraaviin kintaisiin ehkä kokeilen lyhyempänä. Peukaloon en kattonu mitään ohjeita, ja sen on kyllä sen näkönenkin. Purin sitä kerran jo puoleen väliin, mutta enempää en jaksanu. Tuli kavennettua sitä aluks liikaa. Tai ehkä niin, että ekalla kerroksella olis pitäny kaventaa enemmän ja sit vaan neuloa suoraa. Opettelun piikkiin... 

Saa nähdä kuinka käytössä vanuu. Aika löysältä toi mun käsiala vaikuttaa edelleen, vaikkakin peukalon ja ranteen kohdalla on havaittavissa pientä kiristymistä alkuun verrattuna. Mietin vielä josko tekisin trikoisen sisäkintaan niin ei kutittais kuivaa kämmenselkää. Pituudesta ainakin mahtuis... ja trikoopalojakin olis. Nää kyllä vaikuttaa tosi lämpimiltä. Ylemmässä kuvassa on kämmenpuoli ja alemmassa sitä raidoiltaan siistimpää yläpuolta.



8 kommenttia:

  1. Jos tikkaisit neljä valkovuokon terälehden (tai amerikkalaisen jalkapallon) muotoista muotoa jokaiseen neliöön keskeltä kulmiin? Voisi epäneliöittää fiilistä. Ja koko pinnassa toistuvana tikkaus voi näyttää mahtavalta. Nimeen jotain hedelmäsanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sellanen lasinpohjatikkaus on yks vaihtoehto.

      Poista
  2. Hih hei, vähäks sää oot taitava! Hiano kinnas (ja peittokin toki), mää en oo viälä saanu alotettuakaan omaani. Löysin pari keskeneräistä kutomusta jotka olis jo aika tehdä loppuun ennen uusia projekteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hassua kun välillä niitä keskeneräsiä juttuja piileskelee ties missä. Olis mullakin monta keskenerästä... Liian monta...

      Poista
    2. Toinen keskeneräinen on alotettu vuanna 2002. Arvaa tökkiikö sen teko, ei oo oikeen ennää mun tyyliä. :-D

      Poista
    3. Hahaha! Voin kuvitella! Oisko parempi purkaa?

      Poista
  3. Ihana peitto! Minä en ole neulakintaassa päässyt koskaan noin pitkälle.En tainnut päästä edes peukalon paikkaan asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sitten kun sen solmun vihdoin oppii tekemään niin tuossahan se tulee. Samaa vaan loppuun asti.

      Poista