torstai 11. lokakuuta 2012

Pipariksiko meni?

Sainhan minä sen piparin siihen pallon kylkeen. Näyttää kyllä vähän palaneelta piparilta, kun tuo ruskea oli noin tummaa. Pitänee koittaa vähän tuunata mallia... Tai ehkä pipari pallossa ei vaan ole hyvä ajatus.


Ehdin myös kangaskauppaan ja kirjastoon tänään, mutta ei ollut mitään hienoa tarjolla. Tai ei ainakaan sellaista mikä olisi tarttunut matkaan. Sain myös vaihteeksi taas dippailtua lisää sytykeruusuja. Vihreistä piti tulla vaaleampia, kun kastoin ne valkoiseen steariiniin. Vihreä kennopohja olikin vaan niiiiiin ärtsyn väristä, että näkyy vain läpi. Mut ei se haittaa, toimii ne noinkin. Punaisista tulikin tällä kertaa melko ällön punaisia. Kai tuota vaaleanpunaiseksi pitää nimittää, mutta jotenkin vähän liian makean näköinen. En kyllä tiedä onko se huono asia, että nämä näyttävät karkeilta...



Yksi asia, mikä aivosolua ei todellakaan stimuloi, on ruuanlaitto. En siis laske suklaaleivonnaisia ruuanlaitoksi.  Mr. Solukaan ei tykkää kokkailla, joten yleensä se nakki napsahtaa kuitenkin lopulta minulle. Homma ei ole edes osaamisesta kiinni, ainakin omasta mielestä teen ihan syötävää ruokaa. Ei vaan jaksa makarooni-jauhelihakastike kiinnostaa, eikä sitten kiinnosta kyllä parempaankaan panostaa. Ei vaan ole minun juttu. Pesen mieluummin pyykkiä, siitä tykkään kyllä. Onneksi tänään pikkusolu oli mummin ja vaarin huomassa, ja päästiin Mr. solun kanssa ihan kaksistaan ravintolaan syömään. Vedettiin jälkkäriä myöden itsemme ihan pyörintäkuntoon. Hyvää pihviä oli, nam nam nam. 

Olipas tänään touhukas päivä. Jos huomenna olis sitten sellainen älä tee mitään -päivä? Taitaa pikkusolu pitää huolen, että ei ole.



keskiviikko 10. lokakuuta 2012

'Tis the season

Hohhoijaa. Olipa taas päivä. Jälleen kerran kun pikkusolun rutiinista poikettiin niin koko päivä nautittiin mieltä ylentävästä kitinästä. Hapottavaa. Olen jo alkanut miettiä, että onko se ihmisten tapaaminen sen arvoista. Illalla on aivan kuittipuhkipoikki. No, mutta mitä syvempi suo, sitä enemmän neulotaan. Tai jotain.

Viimeaikoina illat ovat kuluneet niin monen syksyn malliin puikkoja kilistellessä. Tällä kertaa ei ole tullut sukkia, vaan palloja. Viime joulunahan oli se norjalaisten homojen joulupallovillitys. Itse osallistuin myös villitykseen, tosin omin ohjein ja kuvioin. Tänä vuonna näyttää sama jatkuvan. Neulepallot on siitä kivoja, että niitä voi käyttää monenlaiseen koristeluun. Puuhun, oveen, kranssiin, kukkaistutukseen, lahjaksi sellaisenaan... Omassa ovessa koreili kolme viime joulun aikaan, kun kaikki muut suorastaan vietiin käsistä. Saa nähdä onko menekki tänä vuonna samanlainen, vai jääkö tällä kertaa kassillinen palloja ihan omaan käyttöön. Joka tapauksessa ajattelin tänä vuonna valmistautua vähän aikaisemmin kuin viimevuonna. Tosin viimevuonna oli vielä aikaa neuloa päivät pitkät vatsa pystyssä odotellen pikkusolua syntyväksi. Nyt on enää pari tuntia tehokasta työaikaa iltaisin...



Sydämiä on helppo tehdä ja ne luovat jotenkin lämmintä tunnelmaa. Pitää sitä toki muutakin kokeilla, tänä vuonna uusi kuvio on enkeli. Seuraavaksi aion kokeilla saanko pallon kylkeen piparin. Laitan kuvan sitten jos saan. 

Pehmeiden pallojen lisäksi värkkäilin taas niitä sytykeruusuja. Useampi kymmenen odottaa nyt kastetta.  Pitää vähän kysellä josko tuttavilta löytyisi niitä kaameita kynttilöitä. Voi kyllä olla, että nyt joutuu ihan menemään varta vasten ostoksille. Onneksi nyt alkaa olla jo sen verran pimeä iltaisin, että ehkä tuleekin poltettua niitä kynttilöitä. Voi sitten jämät laittaa hyötykäyttöön. Huomenna toivottavasti päästään taas kiinni normaaliin päivärytmiin. Saattaa kyllä olla että ei, koska Mr. solu on loppuviikon lomalla, eli kotona. Ehkä pääsen jopa yksin käymään kangaskaupassa katsomassa onko tullut mitään ihanaa uutta. Joka tapauksessa ajattelin, että kurvataan aamulla perhetuvalle koko konkkaronkka. 

maanantai 8. lokakuuta 2012

Monet on suunnitelmat

Oltiin tänään taas pikkusolun kanssa perhetuvalla. Tuvan tädit kysyivät josko pitäisin joskus tupalaisille askartelutuokion. Tokihan minä sellaisen pidän. Suunniteltiin niin, että vedän sytykeruusujen tekoa eräänä kauniina iltana iltatuvalla. Pistin heti pystyyn keräyksen mm. munakennoille, kaameille kynttilöille (joita ei ikinä tule poltettua) ja tomaatti & vinkkurasioille. Katsotaan miten ihmiset suhtautuvat roskan luovutukseen parempaan käyttöön. Voi olla, että tupa kohta hukkuu materiaaleihin. Heti tuli ideoita pariksikin askartelukerraksi, mutta sytykeruusut siis ensin. Voi olla, että lähempänä joulua sitten jotain paketointiin liittyvää... Kasseja ja laatikoita jne.

On kiva, että elämässä on taas jokin sosiaalinenkin tarkoitus. Ja kiva odottaa ja oikeasti suunnitella jotain päivää. Tästä stimuloituneena aivosolu suorastaan tulvii ideoita. Laitan ne tänne itsellenikin ylös niin voin sitten myöhemmin käydä katsomassa mitä kaikkea tuli mieleen.

Ovikransseja. Mr. solun äiti oli lainannut kirjan, jossa oli jos jonkinlaista askartelua luonnon materiaaleista. Itseä kiinnostavimmat tekeleet olivat ovikranssit lumimarjoista ja ruusunmarjoista. Nyt olenkin kolunnut lähitienoita lumimarjapuskia tähyillen. Pari on jo tiedossa, mutta kovin huonosti on marjaa. Täytyy vähän kysellä josko jonkun puutarhasta löytyisi kynittävää. Ruusunmarjoja tulee ihan omasta takaa, kunhan vaan ehtivät punastua. Nämä olin jo ehtinyt taas unohtaa, mutta mieleen ponnahtaneena ovat nyt täälä muistissa.

Jääaskartelua. Heti kun tulee pakkasta niin alkaa jäälyhtyjen luvattu aika. Ämpärissä on ihan kiva tehdä niitä isoja, mutta niiden jäätyminen pikkupakkasella kestää kauan. Jos laittaa vettä ilmapalloon tai vesi-ilmapalloon saa pikkulyhtyjä. Niitäkään ei saa jäädyttää umpeen. Tulee varmaan hienoja. Jääkoristeita voi tehdä jäädyttämällä vettä tuikkujen alustoissa (niitä pieniä alumiinisia kippoja) ja laittamalla narun useamman kipon kautta. Tulee hieno roikkuva koriste. Sitten voisi hullutella joillain elintarvikeväreillä ja tehdä värillisiä pikkukiekkoja naruun. Lapsetkin voisi tykätä tästä, eikä ole kovin vaikeaa.

Ulkotulia. Olen säästänyt sulattamistani kynttilöistä sydämet mahdollista myöhempää käyttöä varten. Tuli mieleen, että niitä voisi käyttää ulkotulien tekemiseen. Sopivan kipon saisi tölkistä, Viron serkusta tietenkin, koska kotimaiset viedään palautukseen.

Aijai, aivosolu taas suorastaan hykertelee innosta.

Loppukevennyksenä: Flamingonkukkani kukkii parin vuoden tauon jälkeen. Yllätyin iloisesti toissapäivänä kun huomasin. Pieniä, mutta kauniita. Onneksi en heittänyt kukkaa menemään, vaikka hiljaiseloa elelikin pitkään.


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Sataa, sataa, ropisee

Voehan kikkelis kokkelis tuota keliä. Minä tykkään sateesta. Minä en tykkää monsuunisateesta montaa kuukautta putkeen. Alkaa jo toden teolla ärsyttää. Eniten korventaa se, että pyykit (=useimmiten vaipat) ei kuivu. Ei ole kuivuneet kunnolla koko kesänä. Aina pitää kokeilla onko joku kokonaan kuiva ja siirrellä imuja paikasta toiseen ja kääntää ja vääntää, että kuivuis edes kahdessa päivässä. Aivosolun taloudessa ei siis ole kuivuria tai kuivauskaappia, mutta on kyllä vakavassa harkinnassa. Periaatteesa en sellaisia energiasyöppöjä haluaisi, mutta rajansa kaikella. Kai sitä pitäis tehdä tuplaimut kaikkiin taskuihin, että olis aina jotain kuivaa. Taskut kyllä kuivuu, kun ei mitään imekään.

En myöskään tykkää siitä, että pihassa pitää kulkea kumpparit jalassa, kun sinne uppoaa nilkkaa myöten. Ei oikein enää maakaan pysty imemään kaikkea sitä mitä taivaalta tulee alas. Tulis edes pakkasta niin ei olis kosteusprosentti koko aikaa täydet 100.

Tänään on korvennut myös tämä vauva-arki taas vaihteeksi. Tai ei edes se arki, vaan nämä viikonloput. Arkena on sentään jonkinlaista rytmiä ja rutiinia päivissä, vaikka käytäiskin perhetuvalla pikkusolun kanssa. Viikonloppuna koko homma meneekin sitten ihan plörinäksi. Hommaa tuntuu olevan monen ihmisen edestä ja erilaisissa paikoissa pitää rampata. Sitten menee taas alkuviikko siihen, että taistellaan normaalirytmiin. On viikonloppusin ihan kiva tehdä ja käydäkin, siksi sitä suostun tekemään, mutta kyllä se mehut imee. Joku muu vois välillä suunnitella pikkusolun ruuat, laittaa vaippaa ja vaatetta mukaan, kärryistä, ulkovaatteista ja istuimista nyt puhumattakaan. Onko paikassa x syöttötuolia, vaipanvaihtopaikkaa jne. Kaikesta selvitään ominkin voimin, mutta esim syöttötuoli nyt vaan helpottaisi hommia.

Kiitos ja anteeksi. Menen neulomaan ja kuuntelemaan sateen ropinaa. Heti kun saan pyykit ripustettua "kuivumaan".

lauantai 6. lokakuuta 2012

Vauvalahjoja

Tänään mennään pikkusolun kanssa moikkaamaan serkkuja ja pikkuserkkuja (?). Vastassa on kaksi vauvaa, yksi vähän isompi lapsi, ja muutama jo teiniksi ehtinyt. Pienimmille tapauksille tein vietäväksi ruokalaput, ja vähän isommalle tyttöselle menee pinkki pipo. Teinit saavat nyt pärjätä ilman lahjuksia.

Meillä kotona olen ainakin huomannut, että äitiyspakkauksen ruokalappu on aivan liian iso pienelle lapselle, eikä sitä saa riittävän kireälle. Aivosolu on siis värkkäillyt pikkuslolulle jos jonkinlaista ruokalappua. Nyt on vuorotellen käytössä pul laput ja farkkulaput. Aivosolun kangaskätköissä lojui pitkän aikaa rikkinäisiä farkkuja odottamassa uutta tulemista. Sitten näin jollain farkkukankaasta tehdyn ruokalapun, ja päätin kierrättää farkut parempaan käyttöön. Ei niitä rikkinäisinä kuitenkaan olisi enää voinut käyttää oikein mihinkään. Muutamat oli halki persauksista oikein kunnolla.

Kotikäytössä meillä on yksinkertaisia farkkuruokalappuja. Jossain vaiheessa piti kuitenkin kierrättää jotain flanellipaitaa ja muita miesten kauluspaitoja. Tein niistä sitten toisen puolen ruokalappuihin. Mr. solu huomasi yks päivä, että näitä lappujahan voi pitää kummin päin vaan, kun kääntää ruokataskun toiselle puolelle. Itse en ollut sellaista edes ajatellut, mutta hieno idea. Nyt voi olla farkkupuolella kotona, tai sitten enemmän diplomi-insinööri vaikka vieraissa. Näitä nyt on sitten kotona vino pino kun tein kaikista farkuista samalla mahdollisimman monta ruokalappua. Onneksi on tuttavapiirissä pieniä ihmisiä, joille niitä voi lahjoittaa... Tein näihin tosi pienen pääntien, että oikeiasti suojaa vaatteita kaulasta asti.



Sitten pihalta löytyi puusta vielä tälläisiäkin. Kypsyiväthän ne viimein... Varmaan syöntiin ja marmeladiksi/soseeksi päätyvät. Tänä vuonna ei onneksi ollut ihan niin valtavaa määrää kuin parina viime vuonna. 


perjantai 5. lokakuuta 2012

Ihania uusia kankaita!

Tänään aivosolun ahdistuksen pelasti paikallinen kangaskauppa. Vihdoinkin oli saapunut uusia trikoita, sellaisia joita on jo hetki odoteltu saapuvaksi. Kärpässieniä ja raikkaita omenoita! Kirahveja joudun vielä odottamaan, mutta kyllä näillä nyt jo alkuun pääsee.



Ollaan huomenna menossa pikkusolun kanssa pienimuotoiseen sukutapaamiseen. Sinne on tulossa aivosolun äidin puolen serkkuja ja niiden lapsia. Tarkoitus oli mennä ihan arkirynttyissä, kun ei siis ole mikään juhlatilaisuus. Mr. solu kuitenkin sattui olemaan tänään kotona, ulkona satoi, ja hain uusia kankaita... Piti siis heti askarrella pikkusolulle jotain uutta päällepantavaa. Huominen oli erittäin hyvä tekosyy askartelun aloitukseen. Päätin käydä omenien kimppuun ensin, ja suunnittelin (tällä kertaa jopa jonkun verran suunnittelin, ihan värkkäsin tyhmemmästä trikoosta mallikappalettakin) pitkähihaisen tunikan. Alakuvassa se on sovitettavana pikkusolun päällä.

Tein kiilamalliset hihat (siis sellaiset, joiden saumat tulee kainaloista vinottain pääntiehen asti) ja identtiset etu- ja takakappaleet. Pääntie riittävän suureksi ja siihen vain käänne ja kuminauha. Ei tarvinnu mitään nappeja tai neppareita ruveta virittelemään. Hihoista tuli ihan mega pitkät, vaikka niitä koitin mittaillakin. Samoin helma on vähän pitkä, saattaa haitata konttailua, jos pikkusolu nyt joskus konttaamaan oppii. Ajattelin kuitenkin, että huomenna pitkä helma ei haittaa. Kädenteistä käänsin pari kertaa lyhyemmäksi, saa sitten joskus avata jos hihat on liian lyhyet. Saattaa mahtua mekko/tunika sitten pidempäänkin päälle, kun on hihoissa ja pituudessa varaa, jos ei ihan makkarankuoreksi muutu.


Tässä vielä valmis tuotos lattialla. Ei ollut kovin vaikea tehdä, saattaa olla, että sienet päätyvät vielä samaan tarkoitukseen. Toi kangas on vielä kivempaa päällä kuin pakassa!


Käsityön hurmassa en sitten malttanut tähän lopettaa, vaan piti ne jämäpalasetkin jotenkin hyödyntää. Kangasta pitäis aina vaan ostaa paljon, jäis paljon vähemmän hankalia jämiä. Trikoopipot on ihan kivoja ja sellaisen sai näistä jämistä vielä väsättyä. Täytyy kyllä sanoa, että piti jopa ihan vähän jo askarrella, kun oli niin jämptiä tavaraa ja monessa osassa. Tuotos on aika kireä, mutta varmasti kyllä vähän käytössä venyy. Yläosa on yksinkertaista ja alareuna kaksinkertaista trikoota. Hupun kanssa menee vielä ulkona, ja ainakin huomenna söpöilytarkoituksessa.


Nämä kankaat on kuulemma Suomessa suunniteltu ja Saksassa painettu. Tosi hyvän tuntusta trikoota, saa nähdä miten kestää pesua. Normaalisti olisin nämäkin pessyt ennen käyttöä, mutta tuskin saisin niitä kuivaksi huomiseen mennessä näillä keleillä. Pitää sitten pestä heti huomisen käytön jälkeen, ettei ainakaan enempää tule mitään haitta-ainealtistusta. Vaikka onkin EUn alueella painettu... Hintaa taisi olla 20 e metri. Nämä vaatteet siis maksaneet tähän mennessä 12 e, ja vähän jäi vielä kangasta. Juuri tänään kaupassa katselin 30 e pipoa, joka oli huikeasti alennettu 20 euroon... Säästimpä nekin rahat paljon hienompaan.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Housuja

Kävin viime viikonloppuna vaatekutsuilla. En tiedä olenko pihi vai muuten vaan hieman outo, mutta mun mielestä 25 e bodystä ei ole edullista. Lähdin kutsuilta tyhjin käsin... Silti tuli sellanen olo, että pikkusolulle olis voinu jotain kivaa vaatetta hankkia. Siitä kimpaantuneena päätin siis tehdä housuja. Aivosolun askarteluinto puski päälle taas sunnuntaina illalla (=yhtään mikään kauppa ei ole auki), joten ompelukset piti suorittaa olemassaolevia materiaaleja käyttäen. Violetit housut tuli vaippoja varten joskus ostetusta joustofroteesta. Halusin tehdä vähän lökömmät mallit, kun yleensä pikkusolulla on jalassa jotain tiukempaa trikoota. Muistelin, että väriopin mukaan violetin vastaväri on keltainen. Keltaiset resorit puntteihin siis. Jälkeenpäin tuli mieleen, että voisi niitä housuja jotenkin koristellakin. 

Olis taas pitäny ajatella ennen suurinta ompeluinnostusta niin olis päässy helpommalla. Mutta kuten niin monesti aikaisemminkin, suunnittelu on hanurista ja vaikeuksien kautta voittoon. Pienet keltaiset perhoset löysivät tiensä housujen koristeeksi. En ole hetkeen mitään aplikoinut, joten jälki on vähän sen näköistä. Onneksi pikkusolu ei vielä saa päättää mitä päälle puetaan. Housut on vielä vähän isot, joten hetki pitää odotella. Saattaa olla, että resoreihinkin pitää vielä ujuttaa kuminauhat, kun jäi vähän löysäksi, vaikka ei taaskaan pitänyt.

Punaiset ja mustat pitkikset (tai miksi ikinä halutaankaan kutsua) oli jo aikaisemmin aloitettuja projekteja, mutta nyt vihdoin sain punnerrettua nekin valmiiksi. Molemmat on tehty aikuisten pitkähihaisten paitojen hihoista. Nekin vielä vähän isot, mutta onneksi pikkusolulla on menossa massakausi.


Iltapalaksi lapsuuden herkkua, suklaakakkua. Jostain syystä päällysteestä tuli tällä kertaa todella löysää (ehdottomasti harjoituksen puutetta, pitänee tehdä pian uudestaan), mutta saa sitä lapioitua tuolta reunoiltakin. Tätä kuuluu syödä kermavaahdon kanssa.