Raitapökät

Eilen oli 1,5 h aikaa taas toteuttaa itseään. Taas oli hirveä käsien heiluttelu ja piti alottaa kaikkia hommia kerralla. Onneks tällä kertaa sentään saumurin lankojen vaihto meni kerrasta putkeen. Yleensä se aina takkuaa sillon kun pitäs äkkiä vaan jotain tehdä. Pitäis aina olla hyvä suunnitelma kun on vaan hetki aikaa tehdä. Muuten menee sellaseks kun meikäläisen siivoaminen, että siivoilen sieltä täältä vapaassa järjestyksessä. Aina kun silmä näkee jotain mitä pitäis tehdä niin sitten alotan sitä ja jätän kesken ja palaan johonkin toiseen. Ennen näitä alotettuja sai useimmiten myös lopetettua, mutta nykyään usein jää kesken pitkäksikin aikaa. Kas kummaa... Nytkin blogikirjoituksen keskeyttää yksi vapaustaistelija joka kömpii sängystä pois pehmolelut kainalossa ja virne naamalla. Tässä jo noin kymmenettä kertaa tälle illalle...

No, sain mä eilen jotain pientä tehtyä loppuunkin. Nyt on pojulla sen verran piukeet pökät, että ei saa potkittua pois jaloista. On myös riittävästi pituutta noissa sukkaosissa, että mahtuu ne vesisukset sisään ilman ongelmia. Näistä tuli aika hurmaavat. Sopivasti vielä vahingossa ruskealla taustallakin. Vyötäröllä on mustaa resoria, joka nippa nappa pilkottaa kuvan reunasta. Näissä pysyy kestovaippakin varmasti paikallaan, kun ei tullu liikaa tilaa tohon vaipan kohdalle...

Tyttö- ja poikavauvakortit valmiiksi varastoon. Noi pallot vähän huutaa onnittelutekstiä. Ehkä vielä sellaisen joskus lisään.

Vielä viime hetkillä leikkasin palaset paitaan. Tää on vielä iso käyttöön, mutta kyllä tuo rikkaruoho äkkiä siihen kasvaa. Juuri tämän sarvikuonokankaan pariksi ajattelin tätä raitakangasta alun perin. Näitä ehdin vielä illalla surautellakin, mutta paita on nyt odottamassa resoreita. Saa nähdä koska taas seuraava ompeluhetki koittaa.