tiistai 15. heinäkuuta 2014

Uusi kone

Kameli todellakin katkesi ja kävin eilen metsästämässä uutta ompelukonetta. Sellaisen sitten sainkin. Ei se nyt kahvia keitä tai muutenkaan ruokaa laita, mutta toivottavasti on pätevä vehje. Ainakin se oli heti paljon tukevamman olonen kun se vanha. Tämä ei todellakaan ollut halpa, mutta ajattelin nyt kerrankin panostaa. Yli 500 mut alle tonnin. Älkääkä nyt sit kertoko jos ootte maksanu tosi vähän tälläsestä; en halua tietää. Olin valmis tästä maksamaan, kun sain sen heti mukaan, oli paikallinen yrittäjä ja palvelu oli hyvää. Ostosummaan sain vielä vanhalle koneelle huollon. Sovittiin niin, että jos sitä ei saada kuntoon niin saan siitä muutaman kympin kun myyn varaosiksi. Toivon kuitenkin, että se tulee kuntoon. Se voi olla mun varakone, tai sit sellanen millä pikkusolu voi opetella ompeleen joskus jos kiinnostaa.

Malli on Pfaff Ambition 1.0. Mun äitillä oli joskus pfaff. Sillä mäkin opettelin ompeleen, mut sit siitä kärähti moottori. Se oli tosi hyvä kone ja osittain siks uskalsin tarttua tähän merkkiin. Ompelukoneen osto on näköjään vähän samanlaista salatiedettä kun auton osto. Hirveesti erilaisia, mut jotenkin pitäs pystyä haarukoimaan se omiin haluihin ja tarpeisiin sopiva vaihtotehto. Toivottavasti tää nyt kestää ja tekee hyvää jälkeä.


Puola on tollai hassusti vaakatasossa. Siinä ei oo sitä irrallista metalliosaa ollenkaan ja pleksin läpi näkee kuinka paljon alalankaa on jäljellä. Lataaminen vaatii vähän totuttelua, kuten myös koko konekin.


Tässä ei ole kosketusnäyttöä vaan konetta ohjataan vielä nappuloilla. Saa nähdä kuinka tähän tottuu. En kuitenkaan jaksanu odottaa kosketusnäytöllistä konetta, varsinkin kun maalistosta oli just poistunu se vaihtoehto mitä eka himoitsin, ja uudesta vaihtoehdosta ei ollu vielä mitään tietoa.


Ompeleita on ainakin ihan tarpeeks. Napinläpiäkin on 6 tai 7 erilaista. Mä osaan ommella jo suoraommelta. Jää nähtäväks paljonko näitä erilaisia tarvii, mutta kyllä mä jo vähän inspiroiduin. Tällä voi tehdä kirjaimiakin. Ajattelin, että vois tehdä muksuille nimilappuja. Ei tarttis aina välttämättä tussilla nimetä tavaroita. Vois sit vetää koristeompeleet vielä kehiin.

Tässä on nyt tätä projektia, jonka takia se kameli vihdoin katkes. Tästä pitäis tulla varmaan joululahja pikkukakkoselle. Ajattelin tehdä molemmille muksuille isommat tilkkupeitot. Voi olla sit torkkupeitto tai majapeitto tai mikä vaan peitto. En halunnu tehdä ihan mitään vauvapeittoa, että ois pitkäikänen. Katotaan miten tää valmistuu... Tähän ostin paljon uusia kankaita, mutta on sielä seassa kierrätyskamaakin. Keikenlisäks kankaita oli aika paljon liikaa, joten pieniä peittoja tulee isompien jälkeen. Pitäs löytää niille joku sopiva kohde. Ehkä lahjotan ne neuvolaan tms.

6 kommenttia:

  1. Ohhoh, aika komee kone! Kirjaimiakin tekee! Mulla on kans Pfaff, siks toi puolajuttu oli tuttu, kätevää kun näkee koko ajan paljonko on pulassa lankaa jäljellä. Mut mun kone on sellanen halpa perusmalli. Kyl sun nyt kelpaa surautella noita hianoja peittojas. :-)

    VastaaPoista
  2. Joo, joskus tulee vaan hetki, että johonkin pitää panostaa, ja se tuli tän koneen kohdalla. Kyllä sen huomaa halpis puurarhatyökaluistakin, että kun ostais kerralla kunnolliset niin ei menis niin hermo...

    VastaaPoista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Moikka Tiinatei! Kiitos nopeasta vastauksesta oman blogisi kommenttiin. Poistin nuo edelliset kommentit tästä, ettei sähköpostiosoite jää kaikkien nähtäville :)

    VastaaPoista