Korttien askartelusta ja tikkuaskien koristelusta jäi joskus jämäpaloja kartonkia. Vasta vähän aikaa sitten tuli mieleen, että pienet palat voi hukata pakettikortteihin. Tässä muutama design. Neljä alempaa tein jo aikaisemmin, kun kaverin kanssa pidettiin korttisessio. Piparit ovat uudempaa tuotantoa. Kaverilla oli myös tuollainen Hyvää Joulua leimasin. Ihan kätevä jos tekee paljon kortteja. (Jos joku tietää miten nämä kuvat saisi tässä blogissa käännettyä niin vois vinkata vaikka kommentteihin. En ole törmännyt kätevään tapaan tehdä sitä. Pitänee joskus paneutua asiaan, mutta en nyt jaksa. Ihailkaa kortteja pää kenossa.)
Ei pakettikortteja ilman paketteja. Olen näköjään ehdollistanut ympäristöni keräilemään muovirasioita. Sain eilen toimituksen tomaattirasioista. Sytykeruusujen teko on nyt ollut vähäisempää, joten ajattelin tehdä ainakin osasta lahjapaketteja. Rasioissa on vaan se vika, että tuo kaupan tomaattitarra on turkasen lujassa kiinni. Totesin, että helpoimmalla pääsee kun naamioi sen, eikä edes yritä irrottaa.
Pari kerrosta valkosta tarraa ja leima päälle. Tuli tuolle pöllöleimallekin käyttöä. Siitä tulee niin mieleen meidän perhe. Ihan pöllöjä kaikki. Pikkusolu varsinkin on juuri kuin tuo söpö pikkupöllö. Sokerienkelikuoro alkoi keittiössä jo huudella pakettiin, ja nämä rasiathan ovat juuri sopivan kokoisia. Mietin millä enkelin saisi pysymään paikallaan rasiassa (osa saattaa lentää ulkomaille) vaurioitumatta. Silkkipaperi tuli ensimmäisenä mieleen, mutta koska rasia on läpinäkyvä on kiva, että sisään näkee. Varastoista löytyi jotain muinaisesta paketista säästettyä sellofaania, ja sehän sopiikin vallan mainiosti. Suiro sellofaania laatikkoon ja enkeli näyttää kelluvan sargofagissaan. Pitää juuri sopivasti enkelin paikallaan, mutta ei paina ruttuun. Pitää muistaa taas kaiken maailman joulukukista säästää nuokin kääreet parempaa käyttöä varten. Ei onneksi tarvinnut uunipusseja uhrata...
Jostain syystä kotoa löytyy myös iso rulla limenvihreää paperinarua. Se nyt ei tällä kertaa aivosolua miellyttänyt, joten piti penkoa syvemmältä. Pätkä valkoista löytyi, mutta siitä ei kyllä riitä kaikkiin paketteihin. Pitää varmaan käydä hakemassa valkoista tai hopeista lahjanarua, kun sitä kohta varmaan tarvitaan muutenkin. Tässä yksi paketti valmiina lähtöön.
Meillä on pitkän aikaa ollut perinteenä korkata karjalanpiirakkakausi aina itsenäisyyspäivänä. Tänä vuonna tehtiin niitä jo päivää aikaisemmin. Kameraa ei tietenkään ollut mukana mummilassa, joten siitä ei nyt visuaalista todistusaineistoa heru. Itsetehdyt karjalanpiirakat on maailman parhaita. En edes viitsi ostaa kaupasta... Sen verran huijattiin nyt, että paistettiin sähköuunissa. Jouluksi sitten varmaan ihan leivinuunikamaa. Nam! Se on sellainen jouluruoka mitä välillä pitää säännöstellä. Kuluu kinkun alla suuria määriä. Huomenna on luvassa piparien leivontaa. Nam nam nam. Voin jo tuntea lisäkilojen kertymisen.
Plaah, nyt pitää mennä verkottamaan hedelmäpuiden ympärystää. Pupun jäljet menee jo pihan poikki, mutta ei vielä puun juurelle.
Mää käsittelen kuvani aina ensin photoshopilla, eli käännän tarvittaessa ja pienennän sopivaks. En tiiä miten bloggerissa sais tehtyä saman, mut ehkä se onnistuu.
VastaaPoistaOnks leivinuunilla ja sähköuunilla tehdyissä karjanpiirakoissa eroa? Ittetehty on tietenkin sata kertaa parempaa ku kaupan. Ärsyttää ko myydään jottain "mummon piirakoita" ja sit niisä on valmistusaineisa esim väriä.
Nii ja kiitti ko mainittit noi puut. Munki on omena- ja kirsikkapuu suajaamati. Oon ihan unohtanu ne.
*Huokaus* Mä en käsittele noita kuviani ollenkaan ennen latausta. Sit kun lataan ne koneelle kamerasta ja katon niitä niin koneella ne kääntyy automaattisesti oikein päin. En oo perehtynyt vielä(kään), että pitäskö mun silti kääntää se kuva ja sit tallentaa tms uudestaan. Osa noista kuvista kääntyy blogiinkin oikein, mutta ei kaikki, en ymmärrä logiikkaa.
VastaaPoistaEi kai niistä eri uuneista piirakkaan tuu kun vivahde-ero, mutta silti jotenkin leivinuuni on se perinteinen. Sellanen kyllä löytyy, mutta se vaatii vähän taiteilua kun on aluks kuuma ja jäähtyy nopeasti. Sopivia jauhojakin on vaikea löytää. Oon ostanu yhestä pienestä kaupasta kaukana kotoa matkoillani jonkun lähimyllyn ruisjauhoja ja ne alkaa loppua :(
Mun pitikin mainita sulle jossain (laitetaan nyt sit tähän jos luet vastauksen), että jos tulee paljon väkeä jouluksi niin jäälyhtyjen lisäksi kunnon jätkänkynttilät on tosi hienoja.
Kyl mää aina sun vastaukses luen. Hassua ettei täälä muut kommentoi, varmasti kyl ihmistet lukee sun juttuja. Mää ainaki tykkään sun kirjotuksistas, sulla on samanlaiset touhut ko mullaki. Oot vaan ehkä vähä tarmokkaampi. :-)
VastaaPoistaMää oon aina tehny karjalanpiirakat ihan vaan kaupan ruisjauhoista. Tarttee kysellä äitiltä, jos se tiätäis mistä sais parempaa. Ja miäs vois hankkia jostain pari jätkänkynttilää. Niitten tarttee varmaan vähän kuivua sisätiloisa ennen joulua, ni palavat paremmin.