ATK-Maurin painajainen

Siitä asti kun taas menin töihin oon tainnu olla ATK-Maurin (nimi muutettu) pahin painajainen. Meillä tietokonehommat on täysin ulkoistettu (käyttöä lukuunottamatta). Tämä tarkottaa sitä, että konetta piti ensin odotella viikko. Sitten atk-mauri tuli asentamaan koneen ja kaikenlaista ohjelmaa, mitä siihen halusin. Itse ei saa, eikä edes pysty asentamaan yhtään mitään, ei edes päivityksiä. Sitten sielä koneella on sellasia "my documents" kansioita, jotka ei todellakaan ole meikäläisen kansioita, eikä sinne saa mitään omaa laittaakaan. Noh, nohevana nörttinä menin sitten poistamaan sellaisen pienen turhakkeen ja siitäkös kone meni kauniille rusetille. Työpöytä tyhjeni kuin taikaiskusta ja ainoa toimimaan jäänyt ohjelma oli internetselain. Sain siis lähetettyä sähköpostilla avunhuutoni.

Siitä tämä meidän tiivis yhteinen taipaleemme sitten alkoi. Vähän sen jälkeen kun atk-mauri sai koneen taas pystyyn niin meikäläisen piti sähköpostilla vähän tilailla lisää ohjelmia, kun ei aina voi kaikkea muistaa heti tarvitsevansa. Sitten tulostin ei toiminut. Se olikin sitkeä tapaus. Atk-mauri kävi useampana päivänä istumassa tunnin jos toisenkin kääntämässä ja vääntämässä, mutta vikaa ei vaan löytynyt. Pyörähtipä paikalla jo atk-esakin (nimi muutettu). Ei vaan toimi, ei sitten millään. Atk-mauri alkoi jo soitellakin, kun ei enää jaksanut kikkailla sähköpostilla kaiken maailman vikailmoitusviidakossa. Eilen iltapäivällä lupasi kokeilla vielä jotain ja soitti kotiin vielä perään, että kokeile aamulla tulostusta.

Tänään menin taas aikaisin töihin. Meikäläisellä on kohtuu vapaat työajat ja tykkään mennä ajoissa niin pääsen ajoissa poiskin. Ajoissa meneminen tarkottaa siis sitä, että muita näkyy tunnin-parin päästä. Avasin koneen ja kappas. Oma profiilini oli kadoksissa ja kone ilmoitti, että käytän väliaikaista profiilia, en pääse tiedostoihini ja kaikki mitä teen tulee häviämään sitten kun taas kirjaudun ulos seuraavalla kerralla. Ainakaan tohon jamaan MÄ en sitä iltapäivällä jättäny... Sitten vaan taas sähköpostia atk-maurille, että soittele sit kun tuut töihin... ois vähän uutta ongelmaa.

Tänään olin vissiin kaukaa viisas, kun aamulla nappasin mukaani kerän lankaa ja puikot. Siinä rammalla koneella ei kauheasti pystynyt hommia edistämään, joten pienimuotoisen neppailun ja näppäilyn jälkeen otin kutimet kauniiseen käteen ja jäin odottamaan soittoa. Vahingossa otin turhan isot puikot, mutta ei se mitään. Toki nämä taitaa olla oikeasti sen kokoiset kun lanka vaatii, ite vaan oon tottunu neuloon kaiken vähän niinkun aina samoilla, pienemmillä puikoilla. Soittihan se atk-maurikin sitten vihdoin ja etäkaappasi koneeni. Ei jaksanut enää tulla edes itse paikalle. Välillä aina soitti, että koitapa taas mitä tapahtuu, mutta siinä ehti aina hyvin neuloa välissä. Lopulta oma profiili saatiin kaivettua jostain ja tulostinkin sylkäisi vihdoin jotain meikäläisen omaa sisuksistaan. Toivottavasti atk-maurin painajainen päättyy tähän.

Tässä se mitä tänään sain neulomalla aikaiseksi. Pätkä piti purkaa, kun taas oli liikaa silmukoita tohon lankaan. Se kyllä tais tällä kertaa johtua noista puikoista. Toivottavasti tää on nyt hyvä määrä. Tämä taitaa nyt kulkea töissä mukana taukojumppana. Silmukat pitää aivosolun virkeänä ja ajatukset järjestyksessä.

Asiasta taas aivan muuhun. Pikkusolu ei nykyään oikein tunnu viihtyvän autossa, joten otin sille lelun autoon mukaan. Tuleekohan siitäkin tiedenainen, kun tää näyttää vähän joltain Shrödingerin kissa -jutulta...

On muuten kätevä toi pyyhe tossa takapenkillä. Helppo siivota ja suojaa mukavasti... Päivän toisena autoniksinä kerrottakoon, että takaluukkuun kannattaa laittaa sellasta muovista ruohomattoa, johon yleensä pyyhitään jalat kuistilla. Kun leikkaa muotoon niin on helppo siivota ja suojaa mukavasti (jälleen kerran). Tavaratkin liukuu helposti sen päällä jos pitää vetää tai työntää jotain... Jep jep, niksinurkka jatkuu joskus toiste.