keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Hauskaa... kunnes ei enää

Tässä vaiheessa molempien mielestä oli vielä ihan hauskaa.


Tässä vaiheessa ainakin äidiltä loppui hauskuus. Ehkä myös vähän pinna... Ja mainittakoon, että pikkusolu ei siis osaa vielä(kään) syödä itse, vaan tämä on tuotos siitä, mitä tapahtuu kun sylkäisee äidin antaman lusikallisen suusta kaaressa ulos. Onneksi, ONNEKSI pöydässä on muoviliina!


Onneks nää uudet matonkuteet sentään on mahtavia. Ihanan perinteisen näköstä. Jonkun rimpsuhameen (tai luulen sen olleen rimpsuhame) tähän saksin. Herkullista.

.

1 kommentti:

  1. Meijän äSsää syätettiin yli 2-vuatiaaks. Sillä ei ollu mittään kiinnostusta ruveta itte syämään. Nykyäänki viälä joskus sitä syätetään. Mamma syättää sille iltapuuron aina ko ollaan mammalassa, sen miälestä sitä ei muuten tuu syätyä.
    Ei se oo aina kätevää ko Koo syä ussein itte. Äskenki tappelin sen iltapuuron syämisestä. Se halus itte syärä, mut ko se oli yliväsyny, ni se meni ihan leikkimiseks. Kauhee raivoominen jos vähä yritin koskee lusikkaan. Piti hakkee toinen lusikka ja kohta sillä oliki jo ne molemmat. Meiltä loppuu kohta puhtaat lusikat...
    Kiva muuten nährä vilaus Pikkusolusta. Suu ja nenä on ainaki tosi söpöt. :-)

    VastaaPoista