maanantai 20. toukokuuta 2013

Hetki omaa aikaa

Mr. solu tuli reissusta viime yönä, joten tänään sain taas hetken vapautuksen viihdetoimiston pyörityksestä. Omalla ajalla tietenkin edistetään omia projekteja. Kangasaarteiden kimppuun siis. Pari päivää sitten sain inspiksen repiä palasia taas pieniin pussilakanoihin. Otin kätköistäni vaaleanpunaisen, yksivärisen kankaan, jota luulin lakanaksi. Ei se mikään lakana ollut vaan varmaan 5 m pätkä vaaleanpunaista puuvillakangasta. Siitä sai vaikka mitä ja vielä soiro jäikin. Seuraksi vanhaa pussilakanaa ja verhoista irrotettua pitsiä. Repelin palat valmiiksi ja tänään pääsin niitä ompelemaan yhteen.

Nää ei enää oo mitään maalaisromanttisia, vaan ihan romanttisia. Kunnon prinsessakamaa. Toinen pussilakana on puoliksi kukallinen, puoliksi vaaleanpunainen, toinen on vaaleanpunainen pienellä kukallisella koristeosalla ja pitsillä.


Näin jälkeenpäin kun ajattelee niin en ole ollenkaan varma onko vaaleanpunaista kangasta pesty koskaan, kun ei se sitten lakana ollutkaan. Pesuun nämä menevät nyt, kun kankaat on pyörineet ties missä ennen tätä, mutta toivottavasti tuo yksivärinen ei ihan kauheasti kutistu. Toki isokaan % pienennys ei välttämättä tämän kokoisissa paloissa ole lopulta kovin paljon.

Tässä lähempää toinen pussilakana.


Aluslakanankin siitä yksivärisestä sai. Ihan perus perus pikkusänkyyn sopiva lakana. Niitä on tupannut kulua vähän yli omien varastojen viime aikoina.


Tämä sotku vielä odottaa ratkontaa. Matonkuteita tehdessä oon leikannut kaikki pitsit talteen. Ne pitäis vielä ratkoa irti kankaista. Näitä tulee sitten varmaan askarteluun ja tuunaustarkotuksiin. En raaski poiskaan heittää.


Tänään illalla on luvassa naisteniltaa. Sinne pitäisi vielä leipoa ennen lähtöä. Ajattelin leipasta mustikkapiirakan, kun niitä marjoja on vielä pakastimessa vaikka kuinka ja paljon. Saa yhden pussin verran sinnekin taas tilaa. Viikonloppuna sininen mattokin edistyi muutaman raidan verran. Sitä on tukilla menossa jo hyvä pätkä, jotain 2 m valmista tavaraa jo. Kovin nopeasti ei vaan edisty, kun niin harvoin kerkeää tekemään.

2 kommenttia:

  1. Ihania pussilakanoita taas. Minkä kokosia nää on? Äitiyspakkauksen peiton? Mää oon jo joutunu jättämään sen pois käytöstä, Koo kun pyärii niin paljo nukkuesans. Annoin sille äSsän peiton ku en viittiny ostaa toista lastenpeittoo. ÄSsä säi aikuisten peiton ja on siittä hyvin ylpee. Mut nyt mää eksyin aiheesta. Piti sanomani, että älä sit liikaa tee niitä pikkupussilakanoita, ne voi yllättäen jäädä käyttämäti jos peitto ei ennää mukulalle riitäkkään. :-)

    Niin ja hullut heittää hyvät pitsit haaskoon. Mukavaa naisteniltaa!

    VastaaPoista
  2. Noi lakanat on äitiyspakkauksen peiton kokosia. Joo, tiiän että saattaa jäädä käyttämättä, mutta silti niitä on pakko tehdä. Annan sit vaikka lahjaks tai myyn jos joku haluu ostaa. Pikkusolukin siirtyy sit varmaan aika hätäseen aikuisten kokoseen peittoon. Nyt ei kyllä tunnu tarviivan edes peittoa, pitäs vaan laittaa pelkkä pussilakana jos sitäkään.

    VastaaPoista