Merinovillahaalarit --- juhannukseksi

Pikkusolu oli tänään hoidossa. Mummo oli tilannut sen itselleen koko päiväksi ja mullehan se vaan passas. Se on kiva, että tilataan, kun sillon ei oo tunkeileva olo kun on mukulan kanssa aamulla klo 9 oven takana. Noh, mitäs minä sitte teen ku mukula on hoidossa? Huilaan? No en kerenny! Pesin pyykkiä 2 koneellista (tosin tässä tapauksessa pesu tarkottaa sitä, että täytin koneen ja tyhjensin ulos kuivuun 2 kertaa). Järjestin viralliset paperit mappeihin, siivosin puolet huushollista (enempää en ehtiny enkä ois jaksanukkaan), leikkasin muutaman paidan kuteiks ja tietty ompelin. Lisäksi siivouksen yhteydessä imuroin taas koneet puhtaaks (tai ainakin puhtaammaks; miks saumuriin tehdään sellasia koloja jotka pitää imeä pillillä puhtaaks jos haluu sieltä pölyt pois) ja öljysin sekä saumurin että ompelukoneen. Öljypullo kun siinä oli auki niin muistin, että meidän kaikki ovet narisee. Öljysin sit ovetkin. Yhdestä piti irrottaa kahvakin ja öljytä se sisältä ennen kun sain hiljaseks. Talkkarihommia siis.

Aamun kuitenkin käytin ompeluun. Leikkasin vielä eilen illalla merinovillasta ne haalarit. Tänään sainkin sit vaan surautella palasia yhteen. Tai piti mun ne "resoriosat" vielä tänään kokastella, mutta muuten homma meni tosi joutusasti. Koko haalarissa meni tunti, ja siinä tunnissa on pari ärräpäätä mukana kun saumurista katkes lanka. Tietty se vaikein pujottaa. Sen kanssa tuhrasin vähän aikaa. Mä tiedän, että merinovillahaalarit on just sitä mitä tähän aikaan vuodesta kannattaa ommella... Mut kaavat oli valmiina, kangas oli valmiina ja äskettäin just ompelin haalarin, joten siitä kikatkin oli hallussa.

Tadaa. Isot ne on nyt, mutta pysyy kyllä päällä. Talvella sit varmaan ihan sopivat. Tai ehkä sit seuraavana talvena... Mulla ei oo villasta resoria, en tiiä onko sellasta olemassakaan, joten hihan ja lahkeensuut ja kauluksen ompelin kaksinkertasesta kankaasta. Ihan samaan tapaan kun oisin ommellu resoritkin. Nyt tein ekaa kertaa niin, että ompelin eka koko haalarin saumat yhteen ja leikkasin vetskarin paikan jälkikäteen. Ihan hyvä tuli, ja toi vetskari on just ton kankaan sävynen. Kyllä näillä luulis kelpaavan sit talvella. Kangasta ei jääny toisiin haalareihin, niin kun olin toivonu, mutta siitä saa jotain kypärämyssyä ja hanskojen sisustaa vielä yllin kyllin. Hintaa haalarille tuli about 25 e (kangas + vetskari), mut on komee!

Eilen illalla vielä muistin, että lupasin tehdä kaverille jatkopaloja kesovaippojen kiinnitykseen. Vein kaksospojille uuden satsin taas isompia vaippoja ja toinen pojista on sen verran tukevassa kunnossa, että äitiyspakkauksen vaipat ei meinaa mennä edestä kiinni. Muuten on kyllä sopivat. Ne mun isommat vaipat taas varmaan hiertää kainaloista, joten ajattelin josko pärjäisivät vielä hetken tällästen jatkopalojen avulla. Katotaan nyt kuinka toimii; heti kun saan toimitettua.

Tänään siivoillessa ja tavaroita järjestäessä törmäsin taas tähän 70-luvun lastenvaatekirjaan. Siinä on tollasen vaunupeiton ohje. Pikkusolulle vähän jo pieni, mutta ehkä isompana ois torkkupeitto. Vähän niin kun isoäidinneliöt, mutta ei kuitenkaan. Ne on tollasia kukkia. Mietin, josko Mr. solun mummo, eli isomummo pystyy vielä virkkaamaan. Pakkasin kaikki seiskaveljeksen jämälankani ja nää ohjeet mummolle menemään. Katsotaan tulisko sieltä joskus peittoa. Olis kiva saada pikkusolulle jotain isomummon muistoa. Osaisin mä tietty itekin, mutta isomummo on vähän tekemistä vailla, kun se vaan odottaa viikatemiestä saapuvaksi...

No, mites pikkusolun päivä? Se oli nukkunu 3 h päikkärit, käyny ite hakemassa vessasta potan ku oli hätä ja oppinu irrottaan legopalikoita toisistaan. Ihan hyvin näin yhden päivän saaliiksi...