perjantai 5. heinäkuuta 2013

Osa peittoa

Koska isomummo ei nähnyt virkata kukkapeittoa piti minun itse alkaa tuhota lankajämiä. Peitton kuvaa esittelinkin jo aiemmin. Olin oikeassa vältellessäni isoäidinneliöiden virkkausta. Tiesin, että siihen touhuun jää koukkuun. Näihin jää koukkuun. Tosin tällästä hätähousua alkaa lopulta kuitenkin ärsyttää hidas eteneminen...

Tässä oli lähtötilanne. Seiskaveljestä oli kertynyt pieniä keriä jos jonkin värisiä. Pari isompaa, joskin avattuja nämäkin kerät, piti ottaa mukaan reunoja varten.


Värkkäilin kukkasia ohjeen mukaisen määrän ja sommittelin ne peitoksi. Tai pitäisi sanoa "peitoksi", koska sen kokoisella peitolla ei peitellä yhtään mitään. Onneksi jämälangat ei niin helposti lopu... Harmaa reunoissa alkoi tuntua tylsältä, joten pistin puoleen neliöistä tummaa violettia reunaan. Pitää vaan katsoa, että sommittelee ne jotenkin järkevästi shakkilautakuvioon tai raidoiksi tms. En halunnut tehdä yhden sävyisiä kukkia vaan käytin kaikkia löytyviä värejä. Jos joku väri loppui kesken niin jatkoin toisella. Kirjaviahan ne kukat on luonnossakin. Vihreää piti käydä kaupasta hakemassa iso kerä, kun noilla pienillä ei ihan hirveän pitkälle pötkinytkään.

Tässä ohjeen mukainen määrä neliöitä odottamassa lisäerää.


Jatkoa neliöille on siis luvassa verkkaiseen tahtiin. Ehkä seuraavan satsin mukana jaksan julkaista sen ohjeenkin. Alakuvassa on taas esitettynä päivän heräteostos. Mä oon luvannu ja vannonu etten osta enempää lankaa varastoon. Mut, mut, sit ku on alessa niin pakko sitä on. Ostin sentään vaan yhden kerän!


Tänään nyt virallistui se, että palaan työelämään. Tarjolla on nuoren (ainakin vielä omasta mielestä) naisen elämään tiukasti liittyen pieni pätkä pätkätyötä. Mutta ompahan työtä, sitä olen pitkän aikaa haeskellutkin. Omaa alaa ja jalkaa ovenväliin jne. Saa nähdä miten ahkeraan ehtii blogiin nyt tehdä täytettä. Työ alkaa siis heti. Menee muutenkin hommat vähän mullin mallin, onneksi pikkusolua ei tarvii vielä viedä hoitoon ulkopuolisille. Kai siihen taas parissa viikossa kaikki tottuu, että äiti ei enää olekaan paikalla 24/7. Uskoisin kyllä, että en minä käsitöistä eroon pääse. Eteneminen saattaa hidastua, mutta aina sitä jotain värkkää ja tänne postailee... Pysykäähän kuulolla.

1 kommentti:

  1. Vai töihin? Oho! Onnee siihen sit. :-)
    Ne on kyl ihania noi kukkaneliöt.

    VastaaPoista