Toivottavasti tämä päivä loppuu pian

Tänään oli otsikkovaihtoehtoja. Myös "pissapäivä" ja "toivottavasti tämä viikko loppuu pian" oli varteenotettavia vaihtoehtoja. Mr. solu lähti perjantaina reissuun, joten olo on sen mukainen. Tätä ei taida uuteen nousuun kääntää edes illan sokeriannos. Valitettavasti tästä nyt tulee taas yksi väsyneen äidin avautumispostaus, mutta jos sellaset ei kiinnosta niin skippaa.

Pikkusolu on tässä viimeiset pari viikkoa oleillut ilman vaippaa. Muuten siis, paitsi yöllä ja silloin, jos lähdetään käymään jossain pidemmällä. Päivät menee ihan kivasti (yleensä), toki vahinkoja sattuu. Oon jättäny sen vaipan laittamisen pois, kun ei se oikein tykkää niistä, ei tykkää kävellä vaippa päällä (ja koitan sitä kannustaa kävelemään mandollisimman paljon, koska en myöskään itse jaksa sitä enää kanniskella yhtään mihinkään), ja koska on aika sama mulle pesenkö vaatteita vai vaippoja. Pikkusolu on päivisin pääasiassa mummin hoivissa ja se on tosi hyvä tulkitseen sanatonta vessahätäviestintää. Kyllä mäkin usein oikeeseen osun, havemmin nyt tulee turhaa käytettyä potalla. Muutama viikko sitten selkeästi tapahtui muutosta siihen suuntaan, että rakon hallinta alkaa olla enemmän tiedostettua.

Sitten on näitä päiviä. Nukuttiin (tai nukuin) tänään vähän pidempään ja pikkusolun aamupissa oli tullut vaippaan. Ja vaipasta ulos. Tyynylle. Voitte päissänne miettiä miten se mukula sielä sängyssä on makoillut, kun mikään muu osa sängystä kuin se tyyny ei ollut märkä ja tyyny oli sängyn päädyssä normaalilla paikallaan. Nooh, siitä nyt selvittiin siis tyynyn ja tyynyliinan vaihdolla ja aamukakat sentään tuli normaalisti pottaan. Lähdettiin kurvaamaan asioilla ja siitä suoraa mummilaan, eli ei juurikaan pidempi matka kuin "normaalisti". Pikkusolu on monta kertaa jo ollu tuon pikkumatkan ilman vaippaa. Tänään se sit kuitenkin onnistui pissaamaan myös turvaistuimeen. Ison pissan. Tulihan se joka lävestä läpikin, onneksi meidän takapenkillä on suojapyyhe kaiken alla. Joka tapauksessa piti se istuin irrottaa ja pistää päälinen pesuun. Taidan tässä heti kohta, ehkä huomenna jos jaksan, ommella istuimeen vähän imua varmuuden vuoksi. Ei meinaan ole helpoin homma irrottaa päälistä, saati saada sitä paikalleen. Noh, tulipahan siivottua sekin istuin, sielä oli edellisen käyttäjän rusinavarasto pehmusteen alla... Ja tuli pitkästä aikaa vaihdettua se auton penkin suojuspyyhekin vähän siistimpään tapaukseen. Siitä kyllä näkee kuinka paljon moskaa autonpenkille kantautuu.

Noh, päivä jatkui vähän helpommissa merkeissä, tosin ennen päikkäreitä pissat tuli vielä syöttötuolin pehmusteeseenkin... Ja joka kerta kun sielä potalla käytiin niin pissat tuli sinnekin. Illalla pikkusolu käveli taas ite kohti pottaa ja heti kun sen siihen pistin istuun niin tuli iso pissa... Voi näitä päiviä. Onneks toi kaikki ei sentään ollu kakkaa... Eikä ollu vapaa-ajan ongelmiakaan kun päivä meni siivotessa...

Tämä kasvava huvikumpu alkaa kyllä nyt jo haitata harrastustoimintaa. Osittain siksi, että lähes koko ajan supistaa, eikä sit viitti oikein mitään riehua. Osaks sen takia, että se on vaan tiellä; ei taivu eikä voi olla joissain asennoissa ollenkaan. Osaks sen takia, että se yksikin toimiva aivosolu on koko ajan jossain järkyttävässä hormonisumussa ja mistään ajattelua vaativasta ei vaan tuu mitään. Ja osaks ihan vaan siks, että koko ajan tekee mieli vähintään maata, yleensä nukkua.

Tän päivän suurin saavutus oli saapaspidikkeet. Pikkusolu oli eilen mummin kanssa ekaa kertaa metsäretkellä. Saapas oli sielä meinannut hukkua, kun oli lähteny jalasta kesken kaiken. Kävin tänään ostamassa sellaset tumpun pidikkeet, että voin nipsasta saappaat kiinni sen puntteihin. Noi ois tosi helppo tehdä ite, jos ois ollu vanhoja henkseleitä tai jotain seminaarinimilappuja. Mut ei ollu niin ostin... Ite tehdessä niistä vois tehdä sillai pidemmät, että vois laittaa kuminauhalenksun tyyliin meneen saappaan alta minkä tahansa housujen kanssa. Mut kyllä ne varmaan näinkin toimii.

Voi kun tuo mukula nukahtais nyt nopeesti, että mä voisin alkaa vaan koomata... Toivottavasti ens viikolla saa jotain vähän tehtyäkin. Tosin tästä parin viikon rupeamasta saattaa toipumiseen mennä pari päivää.