Keväällä vielä neuloin sukkia. Yritin myös kasvattaa maissia tänä vuonna. Tähkä ei ehtinyt kypsyä. Kokeilin taas risutöitä ja sisustin kesäparatiisia. Istutin uusia ruusuja takapihalle. Ompelin jopa muutamia vaatteita. Ihan uutena juttuna kokeilin haarukkapitsiä. Ja sitten tein veljen tytölle tilkkupeiton. Siitähän se riemu repesi. Piti tehdä lisää tilkkupeittoja. Ja sitten alkaa tikata niitä. Ostin uuden ompelukoneen, kun vanha marketti singeri ei tehnyt siistiä jälkeä. Sitten tikkasin vähän lisää. Ja vieläkin vähän lisää. Itseasiassa aika paljonkin. Osallistuin myös maailman parantamiseen pienen hyväntekeväisyysprojektin muodossa.
Meinasin jo pari päivää sitten julistaa, että nyt on projektit tältä vuodelta tehty ja uuteen vuoteen siirrytään niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Noh, pöytä on ehkä puhdas mutta...
Lastenhuoneen laatikoston päällä lojuu kasa keskeneräisiä enkeleitä...
lahjoituskankaat lojuvat pitkin makuuhuoneen lattiaa... silityslaudalla lojuu tilkkupeittojen nimilaput, joita en ehtinyt vielä kiinnittää...
laatikossa on lahjoituskankaita pilkottuna neliöiksi vastaisuuden varalle...
ja yöpöydän laatikosta pilkistää vielä tämäkin ikuisuusprojekti. Jota kyllä muutaman piston tein tänäkin vuonna!
Eli onhan niitä projekteja vielä ensivuodellekin.
Tällä hetkellä omissa sängyissään nukkuu (melkein ainakin) kaksi maailman söpöintä pientä lasta. Ne on minun. Yritän ensi vuonna olla niille paras äiti vaikeuksista huolimatta. Entistä parempaa uutta vuotta kaikille!
Hyvää uutta vuotta sullekin. :-)
VastaaPoista